Inhoan pentuani.

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Ei mitään tapoja ja joo mun vika plaa plaa. Mutta en itse ainakaan iske luuria korvaan, ulise kun ei ole mitään tekemistä enkä heittele tavaroita kun suutun jostakin. Eikä tarvitse muistuttaa että nyt menet suihkuun ja hampaiden pesulle. Teen ne ihan mielelläni kun haluan pitää huolta hygieniasta ja muutenkin. Mä myöskin siivoan sotkut ennenkuin kenenkään tarvitsee siitä sanoa. Ja mä EN käy kenenkään toisen lompakolla, kun tarvitsen rahaa esim. herkkuihin, joita on melkein pakonomaisesti saatava joka päivä! Vittu sanon VITTU! Ja lapsen kasvatus meni persiilleen!
 
gröhöm
Nyt voit vielä vaikuttaa. Lapsissa on eroja. Se on fakta, mutta silti: nyt voit vielä vaikuttaa. Selkeät iän mukaiset sanktiot peliin ja pidä huoli, että ne myös toteutetaan. Musta tuo varastaminen on kaikkeien pahinta. Oikeuksia saa jos hoitaa velvollisuutensa.

Tsemppiä.
 
metsänpeitto
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Käyttädyin ihan lapsenakin sata kertaa paremmin kuin oma lapseni.

Njoo, ainakin omasta mielestä :D

Mäkin olen omasta mielestäni, omien muistikuvieni perusteella käyttäytynyt hyvin, mutta muistan silti että äidin pipoa kiristi.

Minkä ikäinen sun lapsi on?
 
gröhöm
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Hengitä syvään.


Kyllä sä varmasti osaat käyttäytyä paremmin kuin lapsesi, sulla on ollut enemmän aikaa harjoitella.
Käyttädyin ihan lapsenakin sata kertaa paremmin kuin oma lapseni.
Mä olen katsellut naapurin tyttöä, joka on samanikäinen kuin omani. Naapurissa on kaunis suloinen lapsi, joka on todella kiltti, hiljainen ja hymyilevä. En pystyisi kasvattamaan häntä, koska en vain kykene ymmärtämään kiltin ja ujon ihmisen sielunmaailmaa. Eli ymmärrän sitä kautta sinua, jos tempperamentit ovat erilaisia vanhempien kasnsa niin vanhempien voi olla vaikea ymmärtää reaktioita.

Itse jotenkin ymmärrän uhmaikäistäni, joka tänään veti Prismassa puolen tunnin kilarit. Meillä on pakko olla selvät rajat ja säännöt, mutta silti näitä tapahtuu.
 
gröhöm
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Äitini mukaan olin ihan erilainen lapsi, paljon kiltimpi. En mä koskaan ulissut, olin tyytyväinen lapsi, mutta lapseni ei ole. SE on mun vika.
Ajattele niin, että ne pärjää, jotka sanovat kun elämässä jokin mättää. Tietty lapselle on pakko pistää rajoja, että "kitinä ei johda mihinkään, sano mikä on hätänä ja jutellaan siitä mitä sille voi tehdä".
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja gröhöm:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Hengitä syvään.


Kyllä sä varmasti osaat käyttäytyä paremmin kuin lapsesi, sulla on ollut enemmän aikaa harjoitella.
Käyttädyin ihan lapsenakin sata kertaa paremmin kuin oma lapseni.
Mä olen katsellut naapurin tyttöä, joka on samanikäinen kuin omani. Naapurissa on kaunis suloinen lapsi, joka on todella kiltti, hiljainen ja hymyilevä. En pystyisi kasvattamaan häntä, koska en vain kykene ymmärtämään kiltin ja ujon ihmisen sielunmaailmaa. Eli ymmärrän sitä kautta sinua, jos tempperamentit ovat erilaisia vanhempien kasnsa niin vanhempien voi olla vaikea ymmärtää reaktioita.

Itse jotenkin ymmärrän uhmaikäistäni, joka tänään veti Prismassa puolen tunnin kilarit. Meillä on pakko olla selvät rajat ja säännöt, mutta silti näitä tapahtuu.
Just tuollaisen lapsen haluaisin kiltti, hiljainen ja hymyilevä. Tai ainakin kiltti ja hymyilevä. Lapseni on kaikkea muuta.
 
gröhöm
Itsestään selvä asia, mutta sanon kuitenkin. Mielessään voi hetkittäin ajatella mitä tahansa, mutta lapselle sanotaan, että "Voi voi, äiti rakastaa sinua silti. JA että noin EI puhuta äidille" ja jos rumat puheet jatkuu niin rangaistusta kehiin. Mikä se sitten ko nuorelle onkin: kotiaresti, tietsikka-ajan menetystä, ruutuajan meneteystä?

Nuori kokeilee, että rakastetaanko häntä vaikka olisi miten hirveä. Vanhemman tehtävä on sanoa, että "rakastan sinua ja sinä et sille mitään voi, ja meillä EI käyttäydytä näin".
 

Yhteistyössä