Inhottaako teidän omat lapset teitä joskus?

Ja tiedoksi heti, tämä ei ole mikään provo. Vaan ihan rehellinen kysymys, johon toivon rehellisiä vastauksia ilman jeesustelua.

Koska minä myönnän, että minua inhottaa omat kullanmurut välillä. Esim. tänään kun esikoinen puhui pierujuttujaan aamupalapöydässä tai nuorempi heitti kilarikohtaukset ja tuli räkä molemmista sieraimista valuen karjumaan ja pyyhkimään lahkeisiini. Samoten mua ärsyttää/inhottaa nenän kaivaminen, pepun sorkkiminen ja piereskely. Vaikka kuinka tapoja koittaa koulia niin sikailua piisaa.

No niin, nyt veljekset tukkanuottasilla joten pitää mennä väliin.

Kiitos ja anteeksi.

 

mua ainakin ottaa päähän kun tyttö kaivaa nenää ja syö räkää! Yök!

 

No kyllä mua ärsyttää ja suututtaa monestikin, mutta ei ole vielä ikinä inhottanut :/

 

no sanoisin ennemmin että omien lasten käytös joskus inhottaa.

Mut joo kun aamupala alkaa näin pylly pieru pippeli pimppi kakka homo pierupää pyllypää peppu kakka kikkeli

ja juttu ei loppus millään

 

Ei tollaset jutut, mutta SYLKEMINEN! Ja senkös ovat oppineet, että siitä äiti pimahtaa täysin. :headwall:

 

"Inhottaa" lienee väärä sana mutta kyllähän noihin ipanoihin joskus hermot menee.

 

Ärsyttäähän ne kun käyttäytyvät ärsyttävästi. Ihan todella saa sapen kiehumaan ja välillä täysin toista ääripäätä, onneksi. "Äiti sä olet rakkain"....

 

Ei vielä koskaan. Ne on ylisiistejä. tai ainakin esikoinen. Sitä inhottaa mun mässytys, isänsä piereskely... ja niin pois päin.

 

Kyllä, silloin kun tekevät jotain tosi ällöttävää..

 

No ehkä sellaista lievää inhotusta(kin) on tuntenut, kun esim. lapsi löytää jonkun viikon autossa helteessä muhineen jätsipaperin ja alkaa nuolla sitä.

 

Kyllähän sitä joskus kokee kasvatuksen menneen pieleen ja syyttävä sormii taas itseä kohti. Toivoo, että kasvavat kypsiksi ja vaihe menisi ohi pian.

 

Mä vähän arvelinkin, että koen olevani "huono äiti" koska monen vastauksista paistaa väärä suhtautumiseni. Ja moni ei ole koskaan juuri edes ärsyyntynyt jälkikasvuunsa. Olen siis poikkeava ja haitallista seuraa lapsilleni!

 

Ei inhota.

Suututtaa ja ärsyttää joskus jotkut teot, mut jos inho-sanaa en kyl voi yhdistää itse.

 

Inhottaa, kun erityislapsi ei tajua milloin riittää hellyydenosoitukset: suukottaa ensin poskelle eikä meinaa irtaantua, siirtyy roikkumaan jalkaan ja "hytkyy" sitä vasten (yök..), vaikka saisi kymmenen halia niin koko ajan kädet levällään että lisää, tekee imeliä suukkoääniä....hrrr. Kyllä, inhottaa välillä! Ja senkus haukutte, ette itsekään jaksaisi jos joku olisi koko ajan lääppimässä/pusuttelemassa/roikkumassa kiinni. Ei tätä tajua kuin ne, joilla on sama ongelma...

 

En sanoisi, että inhottaa, mutta ärsyttää. Voi luoja, että sitten osaakin ärsyttää!!

 

Ärsyttää. Omien eritteet ei inhota sillä tavalla kuin muiden, mutta toki inhottavaa käytöstä heiltäkin piisaa.

Lähinnä juuri nämä räkäklimpit, kakkayllärit, yleton pippelin-pyllyn sorkkiminen jne...

 

Ei ole inhottanut ainakaan vielä. Ärsyttää kyllä välillä kohtalaisen paljon kolmevuotiaan narina ja jatkuva valitus. Myös ärsyttää kun vieraiden käydessä muksu vaatii kaikkien huomion. Kuuluu varmaan ikään mutta kun se kieli laulaa koko ajan....:headwall:

 

Ei ole oman vielä tainnut "inhottaa", mutta totisesti on ärsyttänyt! Muiden lasten huono käytös TODELLAKIN inhottaa mua, sille en voi mitään (pöydässä lähmitään kaikki mihin ehditään koskea, räitään, huudetaan, piereskellään, nuoleskellaan sormia jne ) Olen kamala

 

Mua ei ole koskaan INHOTTANUT, eika varmasti tule koskaan INHOTTAMAANKAAN

 

Ei ne lapset sinänsä olemassaolollaan inhota, mutta niiden käytös välillä ällöttää. Rään syöminen tässä ehkä ykkösenä, fy fan. Sitten sylkeminen ja tämä viehättävä ruokaa-suussa-siemaistaan-lasista-syljetään-suun-sisältö-takaisin-lasiin -ilmiö... Yök! Erityisesti näin raskaana ollessa kaikki kakkahommat on kuvottaneet, oli se kakka sitten housuissa, vaipassa tai potassa, se haju ja siihen scheissepyllyyn koskeminen pesun yhteydessä vaan lyövät etomisen päälle :x

 

Mä vähän arvelinkin, että koen olevani "huono äiti" koska monen vastauksista paistaa väärä suhtautumiseni. Ja moni ei ole koskaan juuri edes ärsyyntynyt jälkikasvuunsa. Olen siis poikkeava ja haitallista seuraa lapsilleni!

Tuo on ihan vain omaa, väärää päänsisäistäsi tulkintaasi. Moni tuossa kirjoitti, että omat lapset inhottavat välillä, eikä kukaan sanonut, etteikö omiin lapsiinsa saisi ärsyyntyä, päinvastoin.

 

Mua välillä rupeaa ärsyttämään pelkkä nyhjääminenkin, kun on sellanen olo että kotona olo rassaa..

Toinen hetki taas se on maailman suloisinta, esim.tänä aamuna 3v halaili ja sanoi monta kertaa "äiti, minä rakastan sinua yhtä paljon".

 

"Inhottaa" lienee väärä sana mutta kyllähän noihin ipanoihin joskus hermot menee.

Peezailen tätä