jos vaikka tämä ketju rauhottaisi muiden ketjujen turhaa kommentointia ja arvostelua?
pakko sanoa yhdestä tutusta että ihmettelen kyllä hänen toimintaansa äitinä valitettavasti. en ehkä tiedä kaikkea eli näen vaan pinnan mutta kuitenkin.. hänellä on 2 vuotias poika joka on jo puolisen vuotta ollut pphoidossa ja jo sitä ennen yli puoli vuotta papallaan hoidossa eli tosi pienestä asti mun mielestä.. tämä siksi että äiti opiskelee yliopistossa ja isä on töissä.. ei varmaan kannata mennä yliopistoon jos ei pysty samalla hoitamaan lasta koska ei noin pieni kuin alle vuoden ikäinen kuulu kuin pakosta hoitoon
vaikka niinhän sitä sanotaan että lapsesta voi tulla tasapainoinen ja onnellinen kunhan on joku hoitaja johon turvautua ja johon luottaa, oli se sitten äiti tai pappa =)
tämä tuttuni odottaa sitten toista ja on siis äitiyslomalla mutta lopputyö olisi tekemättä ja siihen kun menee noin vuosi niin koko siksi ajaksi on lapselle jo uusi hoitopaikka varattuna kun he muuttivat vaikka äiti voisi hyvin ottaa pojan pphoidosta nyt kotiin ede osaksi viikosta.. lapsia hoitaa siis sukulaiset ja pph vuorotellen arkena ja joskus viikonloppunakin...
tämä poika on myös todella huonosti nukkunut kotona päiväunia jos ollenkaan mutta nyt uudessa hoitopaikassa jossa on tämän äidin sisko, nuori nainen joka jaksaa todella paljon peuhata ulkona tämän lapsen kanssa kun on omiakin lapsia peuhuuttanut niin poika nukkuu kahden tunnin päiväunet ja nukahtaa saman tien, kai nyt kun on ulkoillut kunnolla.. en ole KOSKAAN tämän äidin tai isän nähnyt leikkivän lapsensa kanssa mitään, ihan vauvanakin antoi usein muille pidettäväksi ja teki kandin työtä tms.... ikää on lähemmäs 30 mutta tuntuu että ainakin äiti jotenkin pakenee vastuuta tai jotain.. :/ äiti on myös luonteeltaan jotenkin tosi mukavuuden haluinen liekö vaan sitä tämä ja isä on rankassa työssä yli viiteen. mutta en siis kertaakaan ole nähnyt vanhempien leikkivän autoilla, legoilla rakentavan tai vaikka pelaavan lapsen kanssa.. jos he jotain tekevät niin semmoista mistä vanhemmat melkein enemmänkin pitää esim grillaavat yhdessä tai käyvät kauppakeskuksessa ostoksilla tai kävelyllä.. ymmärrän että opiskelu on varmasti tosi rankkaa mutta eikö lapsi pitäisi pyrkiä pitämään aina ykkösenä vaikka sei aina onnistuisikaan.? ja yhteinen tollanen tekeminen oli kyllä pienenä ihanaa mutta ei se ole kehittävä ja mielekäs lapsuus jos aina yksin leikkii huoneessaan autoilla ja vanhemmat katsoo telkkaria, juo kahvia tai lukee yöhön asti tenttiin tai samalla vähän leikkii hetken niinkuin he..
ihmetyttää vaan miksi hankkia uusi vauva kesken opiskelujen kun edellistäkään lasta ei jaksa edes äitiyslomalla hoitaa.. olisiko niistä sitten toisilleen seuraa vai mitä mutta hieman kuulostaa pelottavalta miten äiti pärjää kahden kanssa opiskelujen keskellä jatkossa.. näen heitä siis viikottain ja olen tuntenut kymmeniä vuosia heidät.. tuntuu että nämä vanhemmat osoittavat rakkauttaan myös paljon materialistisemmin kuin olisi tarvis, äiti ostelee kokoajan uusia vaatteita ja sähkömönkijöitä sekä kalliita puujunia jne polarn o pyret juttuja lapselle mutta tätä aikaa ei osaa käyttää vaikka sinne puistoon.. koskaan en ole möskään vanhempien nähnyt vievän lastaan puistoon, eikö tämä ole ihan päivittäinen juttu lapsilla, muutenhan hypitään seinille koko seuraavakin päivä? miksi hankkia lapsia jos ei ole heille aikaa eikä edes ole huono omatunto siitä ainakaan näkyvästi..
