Meillä isä kulkee joka päivä 200 km työmatkoja, joten häntä ei juuri kotona näy, muutako nukkumassa. odotan aina innolla viikonloppuja, että isäkin olisi kotona hoitamassa lasta, mutta usein tuntuu ettei isää kiinnosta hoitaa ja itse tuntuu että on ihan loppu! hän aina vetoaa että on ollut raskas työviikko takana, no entäs minä sitten? meillä on ihan "helppo" lapsi, mutta nyt hampaita tulossa niin hän on kaikkea muutako oikea ihana enkeli=) yöt ja päivät itkee ja se tosiaan vie voimat minulta ja juuri ole omaa aikaa... jos pyydän isää syöttämään lapsen niin hän keksii jotain muuta menoa tai kysyy no mitä sinä meinaat tehdä? joten ei kehtaa edes sanoa hänelle enää että katsoisitko lasta hetken... Hän ei ole kertaakaan vaihatanut vaippaa saati pukenut tai ulkoiluttanut lastamme...se taitaa olla vain äidin tehtävä!
nykyään olen alkanut polttamaan tupakkia, niin siinä on minun oma aikani kun käyn äkkiä vetämmässä tupakin pihalla.... sekin on jo jotain ja auttaa paljon=) en tiedä mitä tehtä, puhuminen tuskin auttaa... niin ja sitten kun itken itseni uneen tai aamulla herään silmät punaisena ja turvonneet, isi käsittää kysyä että ni mikäs sulla on hätänä, mutta ei kuuntele kun yritän kertoa! eroakin olen miettinyt jos hän sitten käsittäisi mitä menettää...
nykyään olen alkanut polttamaan tupakkia, niin siinä on minun oma aikani kun käyn äkkiä vetämmässä tupakin pihalla.... sekin on jo jotain ja auttaa paljon=) en tiedä mitä tehtä, puhuminen tuskin auttaa... niin ja sitten kun itken itseni uneen tai aamulla herään silmät punaisena ja turvonneet, isi käsittää kysyä että ni mikäs sulla on hätänä, mutta ei kuuntele kun yritän kertoa! eroakin olen miettinyt jos hän sitten käsittäisi mitä menettää...