Isällä uusi naisystävä, erosta 2 kk. 2v lapselle esittely

Hei kaikki.

Kovasti kaipaisin teidän mielipidettänne asiaan joka on meillä kovin ajankohtainen.

Taustaa: Kerroinkin täällä foorumissa 2kk sitten että pitkäaikainen suhteemme kariutui ,kun mieheni ei nähnyt minua enään muuna kuin ystävänä ja menojalka alkoi hänellä vipattamaan. Meillä on 2-vuotias tyttö, joka on molempien vanhempien silmäterä. Olen itse hoitovapaalla ja erostamme huolimatta, aion olla vielä vuoden kotona. Exäni on nuori alle kolmikymppinen, fyysisesti loistavassa kunnossa oleva mies. Erotessamme muutin vanhempieni luokse, koska en halunnut enään asua entisessä yhteisessä kodissamme, ja sain 1,5kk odotuksen jälkeen itselleni oman kodin. Viikossa oli muutto tehty, erosta alle 2kk ja aloin saada arjen rullaamaan.

Mitä sitten tapahtui: Viikkko muutosta, kun olin viemässä tytärtäni entiselle miehelleni, hän tekstasi minulle varoituksen sanaisen että hänen uusi tyttökaverinsa on muuten sitten paikalla, että hän ajatteli varoittaa siitä minua etukäteen. Vartin etukäteen. Paikalle päästyäni selvisi että exäni oli esitellyt uuden naisystävänsä jo tyttärellemme, minulle siitä kertomatta.

Mitä kysyn: Tiedän että näissä asioissa ei ole aikamääreitä, mutta eikö jo maalaisjärki sano että nyt on vielä liian aikaista esitellä lapselle isin uusi naisystävä? Olenko minä vain hankala exä joka ei halua että oma exäni nauttii elämästä ja yritänkö minä hankaloittaa hänen elämäänsä, koska olen kateellinen?

Perustelut miksi mielestäni on liian aikaista:

a) Lapsen arki on vielä ihan sekaisin. Emme ole vielä edes kunnolla sopineet vuorottelusta ja arjesta. Erosta alle 2kk, muutosta viikko (vielä tavarat etsivät paikkojaan)
b) lapsi nukkuu vanhempiensa vieressä perhepedissä, mistä exäni nyt "yllättäen" onkin halunnut lapsen vieroittaa.
c) erostamme on alle kaksi kuukautta. Pelkään että kyseessä on "laastari" vaikka exäni onkin erimieltä.
d) Tuntuu vain niiiiin liian aikaiselta tuoda uutta kumppania meidän kummankaan nenän alle.​

 

Nämä perustelut ovat oikein mainioita ja voit soveltaa niitä omalla kohdallasi ja toimit silloin mielestäni järkevästi. Ex-miehesi päättää omalta osaltaan. Niin se vain on, vaikka karulta kuulostaakin.

 

En tiedä, aikamääreitähän näihin ei tosiaan ole, mutta silti mä luulen että asia ottaa suhun kovemmin mitä lapseen.
Saatan olla väärässäkin.

 

Surullinen tosiasiahan on, ettei asia kuulu sinulle tippaakaan. Niin kauan kuin mies on lapselle hyvä isä, ei hänen uudet naissuhteensa ole sun asia. Jos naisystävä osoittautuu päihde-/mielenterveysongelmaiseksi sekopääksi, niin asiasta tulee sun asia, mutta jos on ihan normaali nainen niin sori vaan, hänellä on oikeus tapailla exääsi myös silloin, kun lapsenne on isällään.

 

Aikuinen mies päättää itse tekemisistään. Vaikea siihen on puuttua tai siihen kenet mies lapsellesi esittelee. Lapsi näkee naisen varmaan isin kaverina...ei uutena tyttöystävänä, joten tuskin tuosta haittaa on. Tuskin lapsikaan haluaa nukkua vieraan ihmisen vieressä?

 

No on minustakin ehkä liian aikaista, koska eihän sun ex ja uusi edes vielä tunne toisiaan kunnolla.

 

[QUOTE="vieras";27323433]Surullinen tosiasiahan on, ettei asia kuulu sinulle tippaakaan. Niin kauan kuin mies on lapselle hyvä isä, ei hänen uudet naissuhteensa ole sun asia. Jos naisystävä osoittautuu päihde-/mielenterveysongelmaiseksi sekopääksi, niin asiasta tulee sun asia, mutta jos on ihan normaali nainen niin sori vaan, hänellä on oikeus tapailla exääsi myös silloin, kun lapsenne on isällään.[/QUOTE]

No ei se nyt ihan noinkaan ole. Jos ex-puoliso joka toinen viikko esittelee uuden kumppaninsa lapselle, niin kyllä tuohon on jo toisella sanomista. Toisaalta toivoisi, että sillä eksällä olisi sen verran päässä järkeä, että ei heti parin viikon tuttavuuden jälkeen ala jokaista esittelemään lapselle, sillä jos sitten tulee ero, on se lapsellekin taas kova paikka, kun on ehkä juuri tutustunut ihmiseen ja sitten se häviääkin kuvioista.

 

Kiitos nopeista vastauksista. Lähinnä tässä pelottaa se että miten kaikki muutokset vaikuttavat lapseen. Tiedän ettei minulla ole sananvaltaa eikä oikeutta päättää eksäni elämästä. Hän saa tehdä mitä haluaa. Haluaisinkin saada mielipiteen siihen että missä vaiheessa teidän mielestänne lapsen eteen tuodaan uudet naisystävät ja miesystävät? Olen yrittänyt tarkastella asiaa mahdollisimman puolueettomasti (mikä ei ole helppoa tietenkään), mutta en kyllä kenellekään suosittelisi näin nopeasti että uusi kummpani tuodaan lapsen eteen. Onko täällä kellään kokemusta siitä, miten nopeasti toitte omat uutenne lapsenne eteen? Eikai nyt jokaista hetken hurmaa voi lapsen eteen tuoda? En tiedä kuinka kauan suhde on kestänyt, mutta eikö edes alkuhuuman pitäisi laskea ennenkuin ruvetaan kotia leikkimään???

 

Joo isin kaverina ok. Mutta jos nukkuu siellä ym ja lapsi on sen takia laitettu omaan sänkyyn niin voi hyvin tuntea mustasukkaisuutta. Vähän kuin uuden sisaruksen kanssa, jos lapsi laitetaan omaan sänkyyn, pois uuden vauvan tieltä. Eihän niin kukaan tee niin miksi niin saisi tehdä uuden naisystävän kohdalla.

Ehkä huono vertaus, mutta tämä tuli mieleen

 

[QUOTE="...";27323472]No ei se nyt ihan noinkaan ole. Jos ex-puoliso joka toinen viikko esittelee uuden kumppaninsa lapselle, niin kyllä tuohon on jo toisella sanomista. Toisaalta toivoisi, että sillä eksällä olisi sen verran päässä järkeä, että ei heti parin viikon tuttavuuden jälkeen ala jokaista esittelemään lapselle, sillä jos sitten tulee ero, on se lapsellekin taas kova paikka, kun on ehkä juuri tutustunut ihmiseen ja sitten se häviääkin kuvioista.[/QUOTE]

Missään ei ole määritelty tai kielletty eron jälkeen tapailemasta muita ihmisiä ja esittelemästä niitä lapsille. Jos on sitten tehnyt lapsensa varsinaiselle kuspäähäntäheikille, niin siitä saa syyttää vain itseään. Aloittajan kertoman mukaan tuo mies vaan ei kuulosta miltään sellaiselta, joka jokainen viikko olis uutta naista lapsen eteen tuomassa.

 

Ymmärrän molempien kannan.

Niin järjetön minäkään en olisi, että alvariinsa uutta kumppania toisin näytille tai hyväksyisin toiselta osapuolelta sitä. SE ei ole hyväksi. JA jos yhtään järki kolkuttelee (kuten ajattelen että kolkuttelisi, kun kerran määrittelet lapsen myös isänsä silmäteräksi) niin ei näin teekään.

Eihän sitä tiedä...... kuten ei elämästä valitettavasti ikinä. Suhdehan voi olla vaikka miten vakava jo.

 

Kiitos nopeista vastauksista. Lähinnä tässä pelottaa se että miten kaikki muutokset vaikuttavat lapseen. Tiedän ettei minulla ole sananvaltaa eikä oikeutta päättää eksäni elämästä. Hän saa tehdä mitä haluaa. Haluaisinkin saada mielipiteen siihen että missä vaiheessa teidän mielestänne lapsen eteen tuodaan uudet naisystävät ja miesystävät? Olen yrittänyt tarkastella asiaa mahdollisimman puolueettomasti (mikä ei ole helppoa tietenkään), mutta en kyllä kenellekään suosittelisi näin nopeasti että uusi kummpani tuodaan lapsen eteen. Onko täällä kellään kokemusta siitä, miten nopeasti toitte omat uutenne lapsenne eteen? Eikai nyt jokaista hetken hurmaa voi lapsen eteen tuoda? En tiedä kuinka kauan suhde on kestänyt, mutta eikö edes alkuhuuman pitäisi laskea ennenkuin ruvetaan kotia leikkimään???

Eiköhän noitakin asioita olis kannattanut miettiä ennen eroamista. Tosiasia on, että se teidän ero tulee vaikuttamaan lapsen elämään tuossa prosessissa kaikista eniten. Siinä ei uudet puolisot enää lisää vahinkoa saa aikaan.

 

Ja haluan edelleen painottaa sitä että hänellähän on oikeus vaikka seisoa päällään koko sen ajan mitä hän on lapsemme kanssa, mutta enemmänkin mietin sitä onko siinä mitään järkeä ja lapsen hyvinvointia ja ja ja...

 

Kiitos nopeista vastauksista. Lähinnä tässä pelottaa se että miten kaikki muutokset vaikuttavat lapseen. Tiedän ettei minulla ole sananvaltaa eikä oikeutta päättää eksäni elämästä. Hän saa tehdä mitä haluaa. Haluaisinkin saada mielipiteen siihen että missä vaiheessa teidän mielestänne lapsen eteen tuodaan uudet naisystävät ja miesystävät? Olen yrittänyt tarkastella asiaa mahdollisimman puolueettomasti (mikä ei ole helppoa tietenkään), mutta en kyllä kenellekään suosittelisi näin nopeasti että uusi kummpani tuodaan lapsen eteen. Onko täällä kellään kokemusta siitä, miten nopeasti toitte omat uutenne lapsenne eteen? Eikai nyt jokaista hetken hurmaa voi lapsen eteen tuoda? En tiedä kuinka kauan suhde on kestänyt, mutta eikö edes alkuhuuman pitäisi laskea ennenkuin ruvetaan kotia leikkimään???

Ei kai tuo voi olla mikään määritelmä. Alkuhuumakin voi kestää vaikka vuoden. Suhteen kestävyydestäkään ei oikein voi mennä takuuseen pelkän ajan perusteella. 2-v on vielä niin pieni, etten usko että kärsii vaikka joku nainen nyt piipahtaisikin hänen elämässään. Uskon että se voisi haitata enemmänkin yli kouluikäisiä lapsia.

Sitä mieltä kyllä olen että jos tuo suhde nyt miehesi uuden naisen kanssa ei onnistuisi, niin uudelle suhteelle pitäisi antaa paljon pidempi aika ennen kuin esittelee.

 

[QUOTE="vieras";27323502]Missään ei ole määritelty tai kielletty eron jälkeen tapailemasta muita ihmisiä ja esittelemästä niitä lapsille. Jos on sitten tehnyt lapsensa varsinaiselle kuspäähäntäheikille, niin siitä saa syyttää vain itseään. Aloittajan kertoman mukaan tuo mies vaan ei kuulosta miltään sellaiselta, joka jokainen viikko olis uutta naista lapsen eteen tuomassa.[/QUOTE]

Pitääkö sinulle erikseen jossain virallisessa dokumentissa kieltää tai määritellä, ennen kun voit toimia?
Kyllä sen maalaisjärkikin sanoo, että noin pienelle lapselle ei ole järkeävää koko ajan tuoda elämään uusia ihmisiä, joihin tutustuu kotona, ja jotka sitten yhtäkkiä taas häviävätkin elämästä.

 

Kerrot, että lapsi on isänsä silmäterä, joten en usko isän haluavan lapselle mitään pahaa tai traumatisoivaa.

 

[QUOTE="vieras";27323518]Eiköhän noitakin asioita olis kannattanut miettiä ennen eroamista. Tosiasia on, että se teidän ero tulee vaikuttamaan lapsen elämään tuossa prosessissa kaikista eniten. Siinä ei uudet puolisot enää lisää vahinkoa saa aikaan.[/QUOTE]

Eiköhän se ole jo moneen otteeseen todistettu että avioliitossa ei pysytä lastentakia. Se jos mikä kasvattaa lapsen kieroon.

 

[QUOTE="...";27323532]Pitääkö sinulle erikseen jossain virallisessa dokumentissa kieltää tai määritellä, ennen kun voit toimia?
Kyllä sen maalaisjärkikin sanoo, että noin pienelle lapselle ei ole järkeävää koko ajan tuoda elämään uusia ihmisiä, joihin tutustuu kotona, ja jotka sitten yhtäkkiä taas häviävätkin elämästä.[/QUOTE]

Miksi täällä puhutaan että tuodaan koko ajan uusia ihmisiä? Eikö tämä ole ensimmäinen ja mahdollisesti jopa viimeinen. Suhde voi kestää vaikka hamaan loppuun asti.

 

Kerrot, että lapsi on isänsä silmäterä, joten en usko isän haluavan lapselle mitään pahaa tai traumatisoivaa.

Isä on älykäs, mutta ei aina viisas. Siinä vissi ero, sen olen tässä vuosien aikana oppinut. Hän ei ajattele asioita yleensäkään siltä kannalta, miten ne vaikuttavat muihin. Hänen päätöksensä ovat usein melko itsekkäitä. Siksi kaipaankin ulkopuolista näkemystä tähän pulmaan.

 

Sympatiat sulle.En ymmärrä vanhempia, jotka ei käy rauhassa läpi eroaan, vaan hyppäävät suhteesta toiseen ajattelematta ollenkaan lasta/lapsia. Suoraansanottuna vielä vähemmän ymmärrän sellaista uutta kumppania, jolle kelpaa tuollainen perheensä jättäjä heti eron jälkeen...mutta ehkä he herää siinä vaiheessa todellisuuteen, kun joutuvat itse kokemaan saman...

 

Miksi täällä puhutaan että tuodaan koko ajan uusia ihmisiä? Eikö tämä ole ensimmäinen ja mahdollisesti jopa viimeinen. Suhde voi kestää vaikka hamaan loppuun asti.

Siksi, että kukaan ei voi parin viikon tuttavuuden perusteella vielä tuntea toista ihmistä kovin hyvin. Se nyt vain on mahdotonta. Tämä suhde voi toki olla viimeinen, mutta todennäköisyyksien mukaan se ei sitä ole. Joten mitä järkeä kiirehtiä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella?

 

[QUOTE="...";27323578]Siksi, että kukaan ei voi parin viikon tuttavuuden perusteella vielä tuntea toista ihmistä kovin hyvin. Se nyt vain on mahdotonta. Tämä suhde voi toki olla viimeinen, mutta todennäköisyyksien mukaan se ei sitä ole. Joten mitä järkeä kiirehtiä lapsen hyvinvoinnin kustannuksella?[/QUOTE]

Mun mielestä toisen ihmisen tuntemiseen menee 1-2 vuotta vaikka asuisi samassa osoitteessa.

 

Itse tapasin miesystäväni lapsen muutaman kuukauden tapaamisen jälkeen. itse olen ollut se jarruttava osapuoli. Mies olisi valmis lapsen ja mun kanssa tekemään vaikka mitä. Ja yöksikin on pyytänyt samaan aikaan, mutta en ole vieläkään susotunut, vaikka tosiaan olemme tapailleet puoli vuotta.

 

Miksi täällä puhutaan että tuodaan koko ajan uusia ihmisiä? Eikö tämä ole ensimmäinen ja mahdollisesti jopa viimeinen. Suhde voi kestää vaikka hamaan loppuun asti.

Sehän tästä tekeekin niin hankalan tilanteen, kun ei koskaan voi tietää onko seuraava se oikea vaiko vain melkein oikea. Jos sitä omistaisi kristallipallon, sitä käyttäisin ja siitä tarkistaisin. Toivon että mitään naisjonoa ei tähän ole syntymässä ja tilanne pysyisi hallinnassa exälläni. Vähän vain huolestuttaa tämä muutosten tempo ja se millä vaihdilla exäni haluaa asioissa edetä. Meillä on vasta parin viikon päästä lastenvalvojalla tapaaminen ja käytännön järjestelyt eivät vielä oikein pyöri.

 

Tilanne on teille kaikille tuore.
Teillä on menneisyys- ja omasta kokemuksesta voinen sanoa, että kestää hetken, ennenkuin osaa päästää irti ja olla neuvomatta toista.



JA lopuille: kyettäiskö edes yksi ketju erosta, eksistä ja nyksistä pitämään asiallisena? Ei huoripukitteluja yms, eihän aloittajakaan sellaisia esiin tuonut? Ei syyllstämisiä vaikka miten olisitte henkilökohtaisesti avioeroja vastaan? Tehtäiskö historiaa?