Isät,mitä mieltä miehestä joka....

Hei kaikille!
Olen tutustunut tähän kyseiseen mieheen n.10 vuotta sitten.aloimme seurustella ja hän oli jatkuvasti luonani.Jopa kosinutkin on joitakin kertoja, mutta emme ole edes kihloissa emmekä asu yhdessä.Aloin odottamaan lasta ja haimme yhteistä asuntoa.Asunto löytyi ja teimme yhteisen vuokrasopimuksen.Lapsi syntyi ja muutin uuteen asuntoon siinä samassa rytäkässä pienen nyyttini kanssa.Lapsen isän piti myös muuttaa,mutta toisin kävi.Tuli sitten ristiäisten aika ja isyydentunnustuksen aika myös.Tunnustuksen aikana sitten selvisikin että hän on naimisissa,minulle oli kertonut eronneensa.Asiat olisivat aivan toisin jos olisin tiennyt ettei hän olekkaan eronnut vaan oli valehdellut asian vuosia.Sanoi vain ettei saanut sitä kerrottua kun ei halunnut minua menettää.Ihmettelin kyllä vuosien aikana että jokin kyllä asioissa mättää ja kyselinkin erosta mutta sanoi kaiken olevan kunnossa ja hoidettu.
Nyt asun omakotitalossa syntyneen lapsen kanssa ja minulla ennestään yksi lapsi,hän jo murrosiässä.Hoidan täällä yksin kaiken,vuokran,sähkön,veden,jätemaksut,vakuutusmaksut.Onneksi tajusin hakea asumistukea.Vanhempainrahalla ei kovin ylimääräisiä ostella.Kohta alkaa kotihoidontuki ja tulot putoavat varmaan puolella.
Joten mitäs mieltä tälläisestä isästä ja käytöksestä.
 
mies vailla vertaa
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.08.2006 klo 12:34 vieras kirjoitti:
Hei kaikille!
Olen tutustunut tähän kyseiseen mieheen n.10 vuotta sitten.aloimme seurustella ja hän oli jatkuvasti luonani.Jopa kosinutkin on joitakin kertoja, mutta emme ole edes kihloissa emmekä asu yhdessä.Aloin odottamaan lasta ja haimme yhteistä asuntoa.Asunto löytyi ja teimme yhteisen vuokrasopimuksen.Lapsi syntyi ja muutin uuteen asuntoon siinä samassa rytäkässä pienen nyyttini kanssa.Lapsen isän piti myös muuttaa,mutta toisin kävi.Tuli sitten ristiäisten aika ja isyydentunnustuksen aika myös.Tunnustuksen aikana sitten selvisikin että hän on naimisissa,minulle oli kertonut eronneensa.Asiat olisivat aivan toisin jos olisin tiennyt ettei hän olekkaan eronnut vaan oli valehdellut asian vuosia.Sanoi vain ettei saanut sitä kerrottua kun ei halunnut minua menettää.Ihmettelin kyllä vuosien aikana että jokin kyllä asioissa mättää ja kyselinkin erosta mutta sanoi kaiken olevan kunnossa ja hoidettu.
Nyt asun omakotitalossa syntyneen lapsen kanssa ja minulla ennestään yksi lapsi,hän jo murrosiässä.Hoidan täällä yksin kaiken,vuokran,sähkön,veden,jätemaksut,vakuutusmaksut.Onneksi tajusin hakea asumistukea.Vanhempainrahalla ei kovin ylimääräisiä ostella.Kohta alkaa kotihoidontuki ja tulot putoavat varmaan puolella.
Joten mitäs mieltä tälläisestä isästä ja käytöksestä.
Ei tuota voi mieheksi enää kutsua. Surkea tapaus.
 
Vähän vaikealta se jatkaminen tuntuu.Enhän voi uskoa enää mihinkään.Olen niin pettynyt itseeni,etten ole nähnyt totuutta vaikka olen epäillyt ettei kaikki ole ollut kohdallaan.Kai sitä on vain uskoa riittänyt jollain asteella ja ajatellut ettei noin törkeästi kukaan toiselle valehtelisi.Täytyy sanoa että oli se vaikeaa istua siellä isyyden tunnustamisessa rauhallisena kun kuitenkin sisällä kiehui kauhea raivo eikä sitä voinut siellä purkaa.Kävimme siellä erikseen,hän ei suostunut tulemaan samaan aikaan.Hän käy poikaa katsomassa mutta keskinäiset välimme ovat kyllä aika huonot.Ja hänen mielestään se on minun vikani.Minun pitäisi pitää hänet miehenä.Se on minusta jo liikaa vaadittu.
 
my name
\
Alkuperäinen kirjoittaja 29.08.2006 klo 19:11 vieras kirjoitti:
Vähän vaikealta se jatkaminen tuntuu.Enhän voi uskoa enää mihinkään.Olen niin pettynyt itseeni,etten ole nähnyt totuutta vaikka olen epäillyt ettei kaikki ole ollut kohdallaan.Kai sitä on vain uskoa riittänyt jollain asteella ja ajatellut ettei noin törkeästi kukaan toiselle valehtelisi.Täytyy sanoa että oli se vaikeaa istua siellä isyyden tunnustamisessa rauhallisena kun kuitenkin sisällä kiehui kauhea raivo eikä sitä voinut siellä purkaa.Kävimme siellä erikseen,hän ei suostunut tulemaan samaan aikaan.Hän käy poikaa katsomassa mutta keskinäiset välimme ovat kyllä aika huonot.Ja hänen mielestään se on minun vikani.Minun pitäisi pitää hänet miehenä.Se on minusta jo liikaa vaadittu.
Ei todellakaan ole sinun vikasi. Totaalisesti miehen vikaa kaikki. Tiedät sen itsekin.
 
Gerbeera
Vaadithan häneltä elatusmaksut?? Oma äitini oli aikanaan niin kiltti, että ei vaatinut ja niin sitä penniä venytettiin. Kun hänellä tuli mitta täyteen ja hän sosiaalityöntekijän kautta peräsi saataviaan niin oli elatusmaksuja tullut useita kymmeniä tuhansia markkoja. Eihän sellaista summaa sitten enää jälkikäteen saanut.

No, enempää en aihetta kommentoi, kun en ole mies mutta aiheesi pisti silmään. Tsemppiä!!!!
 
On meillä tehty elatussopimus ja täytyy varmaan kysyä sosiaalitoimistolta että voisiko se maksu hoitaa tästä eteenpäin sieltä kautta kun asioita hänen kanssaan on todellakin vaikea sopia mitenkään.Ja minusta on epämukavaa huomautella, että voisitko nyt maksaa.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka olette kommentoineet!
 
En ole isä, mutta kommentoisin kuitenkin sen verran, että kertomasi perusteella sanoisin miehen olevan patologinen valehtelija. Tuollaisen asian salaaminen ja totuuden vääristely noin pitkään, ei ihan tavallisilla "valkoisilla valheilla" onnistu. En luottaisi ko. mieheen enää missään asioissa! Tee siis elatusmaksuista ja kaikesta muustakin, mitä mahdollisesti sovitte, kirjalliset, kaiken kattavat, sopimukset. Lue patologisesta valehtelusta lisää vaikkapa googlen kautta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hei kaikille!
Olen tutustunut tähän kyseiseen mieheen n.10 vuotta sitten.aloimme seurustella ja hän oli jatkuvasti luonani.Jopa kosinutkin on joitakin kertoja, mutta emme ole edes kihloissa emmekä asu yhdessä.Aloin odottamaan lasta ja haimme yhteistä asuntoa.Asunto löytyi ja teimme yhteisen vuokrasopimuksen.Lapsi syntyi ja muutin uuteen asuntoon siinä samassa rytäkässä pienen nyyttini kanssa.Lapsen isän piti myös muuttaa,mutta toisin kävi.Tuli sitten ristiäisten aika ja isyydentunnustuksen aika myös.Tunnustuksen aikana sitten selvisikin että hän on naimisissa,minulle oli kertonut eronneensa.Asiat olisivat aivan toisin jos olisin tiennyt ettei hän olekkaan eronnut vaan oli valehdellut asian vuosia.Sanoi vain ettei saanut sitä kerrottua kun ei halunnut minua menettää.Ihmettelin kyllä vuosien aikana että jokin kyllä asioissa mättää ja kyselinkin erosta mutta sanoi kaiken olevan kunnossa ja hoidettu.
Nyt asun omakotitalossa syntyneen lapsen kanssa ja minulla ennestään yksi lapsi,hän jo murrosiässä.Hoidan täällä yksin kaiken,vuokran,sähkön,veden,jätemaksut,vakuutusmaksut.Onneksi tajusin hakea asumistukea.Vanhempainrahalla ei kovin ylimääräisiä ostella.Kohta alkaa kotihoidontuki ja tulot putoavat varmaan puolella.
Joten mitäs mieltä tälläisestä isästä ja käytöksestä.
Siis kaverihan ei ole terve. Kosiikin vielä? Äläkä kuvittele että saat hänet terveeksi. Jatka omaa elämääsi erillään tuosta miehestä. * puistattaa*. Tässä minun mielipiteeni.
 
Täytyy nyt sanoa, että minua hävettää meidän miesten puolesta :ashamed:

Tuollainen on todella kaukana miehen "arvonimestä"

Voimia ja jaksamisia sinulle =) Älä ainakaan aikaasi ja energiaasi tuollaiseen tuhlaa...
 
Lanella
Hei jee, ja mäkun luulin, et mies joka tahto kauheesti vauvaa mun kaa ja sit kun se oli tulossa rv 12 lemppas ja myöhemmin päästi uusvanhan akkasa pahottamaan mieltäni oli paska tapaus.. Joo, ohan se, mut kyllä tollanen valehtelu on ihan kauheeta. Jaksuja :hug: Mut kaikesta päästään aina eteenpäin. Mulla on ainakin Ihana tytär, joka nauttii vähän paremmasta isähahmosta.
 
Lanella
Alkuperäinen kirjoittaja Krisse88:
Eilen, 21:49
Lanella

Hei jee, ja mäkun luulin, et mies joka tahto kauheesti vauvaa mun kaa ja sit kun se oli tulossa rv 12 lemppas ja myöhemmin päästi uusvanhan akkasa pahottamaan mieltäni oli paska tapaus.. Joo, ohan se, mut kyllä tollanen valehtelu on ihan kauheeta. Jaksuja Mut kaikesta päästään aina eteenpäin. Mulla on ainakin Ihana tytär, joka nauttii vähän paremmasta isähahmosta.

millä raskaus viikolla olet nyt? on nuo miehet kyllä sikoja..

:kieh: :kieh: :kieh: B) B) :kieh:
Vauva on jo syntynyt ja muutamia kuukausia vanha.

 
Hei kaikille! Suunnilleen samaa rataa mennään,ikävä kyllä.Täytyy sanoa että takki aika lailla tyhjä.Lupauksia ja lupauksia,ja minä todella tyhmä kun uskon niihin.Ajattelen vain että nyt asiat paremmin ja eikös vain ovatkin entistä huonommin.Voi kertokaa nyt miten ihmeessä saatte voimia erota lopullisesti tollaisesta ihmisestä!!Olenko vaan noin idiootti että uskon jatkuvasti kaiken mitä sanotaan.Poika nyt 1v10kk ja todella ihana tapaus,en todellakaan luopuisi mistään hinnasta.Emme edelleenkään asu yhdessä....mun pitää kuulemma näyttää kuinka paljon sitä haluan,(sängyssä käytännössä),mun täytyy pitää hänet miehenä! Ja kaiken huipuksi kosi taas tekstiviestillä :headwall: ei kovin romanttista mielestäni,.En tiedä mitä kertoisin kun kaikki tuntuu kasaantuvan päälle,eikä voimat tahdo kestää,olen niin yksin,olisi edes kainalo johon voisi joskus edes käpertyä ilman velvoitteita saman tien. Tiedän kyllä että minun se on päätös tehtävä,ei ne silti aina niin yksoikeita ole. Kuitenkin tsemppiä kaikille ja kuullaan taas :wave:
 
ja kehtaakin vielä kiristää sua seksillä.nyt otat lusikan käteesi ja painat luurin kiinni kun hän soittaa muissa kun lapseen liittyvissä asoissa j et vastaile noihin viesteihin. tietääkö hänen vaimons tästä tilanteesta?minä kyllä kertoisin vaimo-raukallekin että näin ovat asiat, tuollainen narsisti nimittäin joutaakin jäädä kiinni!!!!! :hug: päätökset eivät ikinä ole helppoja,varsinkin kun lapsi muistuttaa aina miehestä, mutta olet ansainnut parempaa...
 

Yhteistyössä