Ison vauvan synnytys alateitse, kokemuksia?

Esikoinen oli syntyessään yli 4 kg ja oli pitkä kaiken lisäksi. Itse taas olen hyvinkin siro ja pienikokoinen. Synnytys oli muuten helppo ja nopea, paitsi ponnistusvaihe oli kylläkin vaikea minulle. Välilihaa ei leikattu. TULEVA SYNNYTYS MIETITYTTÄÄ ja kauhistuttaa...

Nyt uudelleen raskaana ja miehen suvussa tosiaan syntynyt noita "isoja lapsia". Vähän hirvittää jo tuleva synnytys ja nimenomaan se ponnistusvaihe, se oli aika tuskallinen, ponnistamaan aloin klo 9 aamulla ja 9.45 vauva oli maailmassa. Muistan että sattui kyllä ihan kamalasti kun en kerennyt saamaan lääkettäkään, lääkettä ei voinut antaa enää siinä vaiheessa kun ponnistuvaihe läheni. Onko muilla kokemuksia jostakin ponnistusvaiheeseen sopivasta lääkkeestä tai onko muille annettu?

Mietin onkohan noin isoilla /yli 4kg vauvoilla riskit saada itsekin joku murtuma tai hermovaurio, onko turvallista synnyttää alateitse isoa vauvaa?

Onko seuraava lapsi yleensä isompi kuin ensimmäinen?

 

itse synnytin 3810g 53cm pojan juuri tammikuussa ja synnytys kesti kaikenkaikkiaan 1h35min josta ponnistus 45min ilman kivunlievitystä tämä ja pojan pääkin oli 37.5cm ja poika oli vääräs tarjonnas avosuu,eli tuli naama eellä..ponnistus oli todella vaikea ja nyt olen taas raskaana ja mietinkin jo tulevaa synnytystä,sillä tod.näköisesti menen synnärille piipaa autol..viimeksi meinaa täysi avautuminen kesti sen 30min=D ja olen pieni 153cm 45kg

 

Mä synntytin maaliskuussa 2008 pojan mitoin 4800g ja 52cm,muuten synnytys olin ihan helppo mutta ponnistusvaihe sattuin aivan hirveästi kun poika jäi jumiin ja kätilöt repii käsin poikaa ulos joka ei todellakaan tuntunut kivalle sitten yhtään...mutta koko synnytys kesti vain 50min kaikkineensa ja pojalle tuli synnytyksessä erbin pareesi joka kyllä parani itekseen parissa viikossa kunhan tuki sitä sellasella harsolla.

Piti vielä mainita että nelosen syntymäpainoksi arvioitiin vain 3600g noin 2h ennen syntymää oli se hyvä etten tienny pojan oikeaa painoa ennn ku hän synty ja kätilötki oli ihan ihmeissään pojan suuresta koosta

 

Meillä esikoinen 4230g ja 52.5cm ja synnytys kesti yli 12h ja ponnistusvaihe lähes 1h. Toinen olikin 5150g ja 54cm mutta synnytys kesti vain 5.5h josta ponnistusvaihe 8min. Toisen synnytys oli kamalampi koska avautuminen paljon nopeampaa mutta ponnistuisvaihe "helppo". Molemmat lapset syntyi ilokaasun voimalla, koska en tahtonut epiduraalia. Sain kyllä myös parakervikaalipuudutuksen, mutta sen vaikutus rajoittui jalkapöytiin ja kävely oli hankalaa, mutta synnytkseen ei ollut vaikutusta.
Tietysti ison vauvan synnytykseen liittyy riskejä, mutta aika hyvin sairaalassa osataan niihin varautua varsinkin jos tiedossa että iso vauva. Meillä tosin arvio oli rv 39 max 4000g ja synnytys rv 41+4 ja tosiaan tuo yli 5kiloinen sieltä tuli.

 

Mulla esikoinen paino 4120 ja oli 53cm pitkä. Synnytys käynnistettiin rv 39+2 ja kesti 9 tuntia josta ponnistusvaihe painajaismaiset 1h40min. Mä olin ihan paniikissa kun vauva ennustettiin 3800 grammaseks rv38.
Nyt yritämme toista lasta ja synnytys kyllä mietityttää. Avautumisvaihe mulla oli helppo ku heti alko supparit kovina ja heti sain epiduraalin ku selvittiin kävelyltä takas sairaalalle.
Ponnistusvaihe oli täyttä helvettiä ja panikoin lopussa jo aivan kauheasti. Epiduraali ei vaikuttanut enää ja kipu oli ihan tappava, siis oikeasti olin varma että kuolen (oikeastaan itse pelkäsin että kohtu repeää ja vuodan kuiviin sisään päin).
Lopulta poika tuli ulos avotarjonnassa käsi poskella. Että siitä varmaankin johtui tuo järkky kipu.

Luotan kuitenkin että seuraava tulee helpommin, pakko siihen on uskoa, muuten menis järki ku vihdoin sitten raskautuu.
Mietin myös kovasti että jos seuraava tulisikin perätilassa.. Haluaisin synnyttää alakautta, mutta pelottaa että mitä tuskaa se sitten olisi.

Mä luulen että sua (kun oot noin pieni) ni seurataan lopussa tarkemmin, siis että miten iso sieltä tulee. Luultavasti sulla kuitenkin on tilava lantio ku oot jo yhden jätin puskenut ulos.
Itse olen päättänyt että menen pekopolille heti ku pääsee. En missään nimessä halua leikkausta jollei ole pakko, mutta haluan kuitenkin käydä pelkojani läpi.
Myös kätilöni jonka luona kävin 3kk synnytyksestä (aiemmin en pystynyt puhua synnytyksestä) sanoi että ehdottomasti pelkopolille vaikka tuntuisi ettei pelkoa ole, mutta jotta synnytyssairaalassa sitten tiedetään mitä ongelmia esikoisen synnytyksessä oli..

Tsemppiä raskauteen! Voi kun itsekin pääsis pian odottavien puolelle!

 

Mulla esikoinen 3,9 kg ja 53 cm, synnytys kesti papereiden mukaan 12 h, josta ponnistusvaihe 20 minuuttia. Ilokaasulla mentiin. Eppari leikattiin multa kysymättä tai mulle kertomatta, mistä oon katkera vieläkin, etenkin kun sitä ei mun mielestä olisi tarvittu; syynä siis pojan sydänäänten heikkeneminen ja piti saada nopeasti ulos, mutta jos mulle olis kerrottu, olisin varmasti löytänyt ne voimat nopeampaan ponnistamiseen - etenkin jos olisin saanut vapaammin valita ponnistusasennon. Mutta ei mulle edes annettu sitä mahdollisuutta.

Tämä kuopus oli vieläkin isompi, 4,5 kg ja 55 cm, mutta tuli huomattavasti nopeammin ja helpommin ulos. Synnytin ulkomailla birth centerissä täysin luomuna, ei täällä mitään ilokaasua edes saa (en olis edes ottanut, meni vaan polla sekaisin). Synnytys kaiken kaikkiaan 5 h, josta ponnistusvaihe 25 minuuttia, ja sain alkaa harjoitella ponnistamista heti kun siltä tuntui vaikken ilmeisesti ollut ihan 10 cm auki vielä. Sain tehdä juuri niin kuin kroppa käski ja valita ponnistusasennon itse. Ensin ponnistin seisaaltaan sänkyyn nojaten, loppuajan maaten kyljelläni, ja helposti tuli jätkä ulos. Hartioita piti vähän auttaa ulos, mutta edes kätilöiden silmiin ei näyttänyt kuulemma noin isolta. Repesin epparihaavan kohdalta... Lisäsyy sille katkeruudelle. Olisin saattanut selvitä paljon pienemmin vaurioin, jos ei olisi tehty esikoisesta sitä epparia. Me ei siis ollenkaan tiedetty, että näin iso oli tulossa - onneksi! Oli todella hyvä olo synnytyksen jälkeen, kävin itse suihkussa ja vessassa pari tuntia synnytyksen jälkeen ja lähdettiin kotiin 6 h synnytyksestä. "Hiukan" erilainen kokemus kuin esikoisesta, jonka jälkeen olin niin heikkona että mut piti pestä sienellä sängyssä ja katetroida, ja Hb laski 92:een...

Meillä on molemmissa suvuissa isoja vauvoja (ja pitkiä aikuisia, itse 177 cm), joten olin varautunut noin 4-kiloiseen, mutta ihan näin isoa en osannut odottaa. Eipä siinä, kaikki meni paremmin kuin olisin voinut edes kuvitella, joten kyllä ne isotkin voi ihan turvallisesti synnyttää alakautta.

 

Mun esikoinen oli syntyessään rv 41+2 4900g, 56cm ja pää 38cm. Synnytys kesti yhteensä 21h, josta ponnistusvaihetta (aktiivista) 45min. Ollaan molemmat miehen kanssa kookkaita, ja ootettiin noin nelikoista vauvaa. Hieman heitti arvio Mulle ei jäänyt synnytyksestä mitään traumoja vaikka toisen asteen repeämän sainkin (mulla oli spinaalipuudutus eikä pepussa siis tuntoa) ja koin ponnistusvaiheen helpottavana osiona, koska mulla ainakin ponnistaminen auttoi siihen supistuskipuun tosi hyvin. Usko tosin meinas välillä loppua, kun vauva ei alkanut laskeutua ennenkuin pääsin jakkaralle ponnistamaan.

Niinkuin joku taisikin jo mainita, niin lantion koostahan tuo riippuu, että kuinka iso mahtuu tulemaan (mulle sanottiin synnytystapa-arviossa, että 5kg mahtuu tulemaan..no, en ihan ajatellut, että pääsen sen heti kokemaan) ja jos vauva on suhteessa lantioon liian iso niin leikataan. Muistaakseni tuota viittä kiloa pidetään jonkinlaisena rajana alatiesynnytykselle.

 

Mä olen synnyttänyt esikoisen rv 43, kokoa pojalla 4.3kg ja 54cm, ponnistusvaihe kesti 1h10min, eppari leikattiin ja tikkeja monessa kerroksessa n.50kpl, Pojalla solisluun murtuma ja kilpirauhasarvot vinksallaan pitkittyneen synn. takia..

Mutta seuraavat mun lapset ollu 3.7kg, 3.8kg ja 3.5kg... Eli seuraava ei ole automaattisesti suurempi. Ja se vielä, että tämän pienimmän kokoisen synnytys ei tosiaan ollu yhtään helpompi kun ison esikon.. se paino ei aina sano kaikkee.
Tsemppii, ja älä usko kaikkiin painoarvioihin, meillä 2 eri lekuria mittas ultralla kuopuksen ja arvio oli lähes 5kg, 3.5 kg oli poika syntyessään.

 

Mulla ensimmäinen painoi 4520g ja 54cm. Päänympärys 38.5cm. Koosta ei ollut minkäälaista arvioo etukäteen tai neuvolantädin sanoilla keskikokoinen...Peräruisketta en ollut saanut, joten suoli oli täynnä kun olisi pitänyt ruveta ponnistamaan. Vauva ei laskeutunut...No kun suoli saatiin tyhjäksi, niin katetroivat vielä rakon ja sitten laskeutui. Ei kauheita repeämpiä, mutta eppari oli kipeä pitkään.

 

Esikoiseni painoi 3770 g ja 52 cm pitkä, pää 37, pitkä ponnistusvaihe ja oli kyllä tuskaa...Ei ollut juurikaan omia supistuksia edes, hakusessa oli milloin edes ponnistan. En tajunnut mitään tippaa pyytää, että olisi tullut supistuksia. Yli tunnin ponnistin. Sitten yllättäen tämä toinen oli iso eli 5350g, pituus varmaan pelasti paljon 59 cm, pää 38,5. Mutta siis aivan eri oli tämä iso synnyttää, mulla oli koko ajan oksitossinitippa ja ponnistin vain 20 minuuttia ja jos vertaa ekaan, niin oli kyllä niin paljon helpompi (kyllä tämä toinenkin teki kipeää, mutta kesto oli lyhyempi). Pieniä repemiä tuli, ei mitään ihmeellistä.

Eli mulle tämä ison synnytys oli paljon helpompi kuin ns. normaalikokoisen. Meillä myös suvussa isoja vauvoja, itse en mikään kauhean iso, sisälantiohan ratkaisee, ei ulospäin näkyvä lantio...Sain vaan paljon kuulla, että miten olet voinut noin ison synnyttää ja tyyliin kaikki luuli, että olen ihan riekaleina, mutta sisälantio ilmesesti sitten sopivan kokoinen isonkin synnyttämiseen. Vauva ei ollut siis mikään sokerivauva, silloin olisikin tuon painoista voinut olla vaikea synnyttää, jos esim. hartiat olisivat olleet leveämmät kuin pää, mutta ihan solakka vauva oli

 

esikoiseni oli syntyessäan 4920kg ja 52cm. olin silloin viikolla 42. kävin varmaan viikkoa ennen synnytystä lääkärin vastaanotolla ja sano et 4kg,hyvin mahtuu tuleen. no synnytyksessä sitten kätilön naama oli kuulemma venähtänyt kun ponnistusvaihe alkoi synnytys kesti 8h+ ja ponnistus siitä 20min,onneks oli hyvät kivunlievitykset että jaksoin lapsen ponnistaa ulos. oli kyllä tuskaa ja verta meni yli litra hukkaan,viikon vaan makasin ja pyörätuolilla sit vauvaa teholle hoiteleen kun sillä oli sokeriarvot huonosti. nyt oon raskaana ja oon miettinyt sektioo juuri ton takia et pelottaa vauvan koko enkä luota enään yhteenkään paino arvioon..
kuitenkaan mulle ei traumoja sinänsä jäänyt,vaikka 18v vasta olin

 

Meillä oli kolmonen (09) iso vauva, 4 400 kg ja 54 cm (kaksi ensimmäistä olivat 3030 kg ja 3600 kg). Synnytin hänetkin ns. luomuna ilman suurempia vaivoja, vaikka olen aina luullutkin että kaposena en voisi kovin isoja vauvoja synnyttää(joo teidä, lantion luiden asento sen ratkaisee mikä taas ei näy päälle). Synnytys oli myös tässä nopea, avautuminen 4 cm 10 cm kesti 10 minuuttia mutta ponnistus taas 40 minuuttia kun aiemmissa ponnistaminen oli kestänyt n. 10 minuuttia. Selvisin kuitenkin ilman isompia repeämiä, taisin saada muutaman 2 asteen tikin.

Neljäs vauva oli omaksi yllätyksekseni vähän pienempi, vain 3800 kg ja 52,5 cm. Tämäkin synnytys oli helppo ja nopea, nopein kaikista. Ehdin häthätää sairaalaan ja saliin, jolloin olin auki vasta 2 cm mutta supisteli, ja avauduin tuohon 10 cm taas 10 minuutissa. Ponnistamisen tarve yllätti täysin ja meinasin synnyttää yksinäni lattialle. Vauva syntyi 3 minuutissa eli toisella ponnistamisella. Muutaman tikin sain taas, ja oloni oli aivan erinomainen, sellainen etten tuntenut juuri synnyttäneeni. Niin ja tämänkin sain siis luomuna

En olisi kyllä ehtinyt mitään ottamaankaan, ja mulla ollut muutenkin niin että supistukset on olleet siedettäviä siihen avautumiseen asti, joka on ollut aina kohtuuttoman nopea ja raju mutta lyhyytensä vuoksi kestettävissä.

Eli ei ainakaan minun kohdallani pitänyt paikkaansa että vauvat aina suurenisivat Olin varautunut siihen että ainakin samankokoinen olisi, ja että ponnistaminen kestäisi ehkä myös nyt pidempään. Voi vaan siis kuvitella, kuinka puulla päähän lyötynä olin nelosen pikaponnistamisen jälkeen

Niin ja meillä on kaikki kolme ekaa syntyneet tasan la, eli 40+0, ja tämä nelonen pienellä poikkeamalla 39+4.

 

Meidän vauva syntyi rv 42+0. Kaksi päivää ennemmin ya-kontrollissa painoarvio ultralla oli 3,9kg ja syntyessään painoi 4080g ja oli 53cm pitkä, py 36,5cm. Ei mikään kamalan iso, mutta keskivertoa isompi siis.

Itse synnytys kesti melkein 48h, koska kivuliaat ja säännölliset supistukset alkoivat ya-kontrollin jälkeen 41+5. Varttia pidempää taukoa ei tullut enää sen jälkeen, kun kerran alkoivat. Eteni hitaasti tilanteesta sormelle auki tilanteeseen 4cm auki. Tuohon meni noin 36h ja piti ottaa kalvot puhki, että lähtis vauhtiin paremmin. Kalvojen puhkaisun, epiduraalin ja oksitosiinin jälkeenkin avauduin vain noin sentin tunnissa, mutta tilanne sentään edistyi.

Ponnistusvaihe oli nopea. En tuntenut kunnolla supistuksia epiduraalin takia, mutta ponnistustarveen ja suunnan tunsin silti. Suppareita ei odoteltu, koska vauvan sydänäänet heikkenivät jatkuvasti ja kätilö käski ponnistamaan uudestaan ja uudestaan heti perään. Lääkäri kävi kääntymässä ovella myös, luulen, että imukuppia oltaisiin otettu, jos en olisi saanut vauvaa vauhdilla ulos. Toisen asteen repeämän sain ja paljon tikkejä, mutta paranin todella nopsaan ja istuinkin jo seuraavana päivänä sängyllä imettämässä (tosin toisella kankulla, mutta silti..).

Papereiden mukaan synnytys kesti 15h ja risat. Laskettu 5min välein tulleista supistuksista. Ponnistusvaihe 8min.

 

Onpa kiinnostava ketju! Mukava lukea, miten hyvin isojenkin vauvojen synnytykset ovat sujuneet. Meneekö minun mielikuvani ihan pieleen, kun yhteenvetona näyttää siltä, että virhetarjonta (avonainen/ käsi poskella tms) ja ensisynnyttäjyys tekevät ison lapsen ponnistamisesta kamalaa, kun taas uudelleensynnyttäjillä, joilla vauva normaalitarjonnassa, näyttävät isotkin lapset tulleen ihan sujuvasti?

 

Meidän esikoinen paino 4,6kg, synnytys kesti 9h ja vaikka ponnistusvaihe kesti alle 10min niin olivat kyllä elämäni pisimmät minuutit ja kirosin yhtä paljon ku muutoin koko aijemman elämäni aikana. Se oli siksikin niin nopea ponnistusvaihe että kun sydänäänet oli laskussa niin laitettiin imukuppi ja ku sekään ei meinannu saada lasta ulos niin loppujenlopuks kätilö kisko lapsen väkisin, ja elvytys alotettiin... Poika joutu olemaan keskolassa monta päivää "vaikean synnytyksen takia"... Ja mut onneks paikattiin nukutuksessa ku kätilö sano viiden ompeleen jälkeen että sen taidot ei riitä ompelemaan mua kasaan=) Nyt kohta kolmen vuoden jälkeen uskallan haaveilla toisesta lapsesta ja oon pakottanut itseni unohtamaan ton synnytyskokemuksen mutta tiedän et jos plussa tulee niin pelkopolille täytyy kyllä päästä koska en itse pysty edes miettimään sitä edellistä synnytystilannetta kunnolla... En osaa ajatella niin positiivisesti että toinen menis paremmin. Ekassa synnytyksessä uskoin että kaikki menis hyvin mutta muahan ei enää toistamiseen petkuteta =)

 

Esikoistyttö oli 4115g ja 53cm, syntyi rv 42+1 käynnistyksellä. Mulla oli koko synnytyksen ajan epiduraali ja se toimi myös ponnistuksen ajan tosi hyvin. Ponnistusvaihe ei kestäny 15min pidempään ja koko synnytyskin 9h. Väliliha leikattiin ja sain tikkejä muutenkin pariin kohtaan, mutta synnytys oli mielestäni vain upea kokemus, ainoastaan kohta jolloin pää tuli häpyluun alta, sattui mielestäni.

Muoks. Täytynee lisätä, että olen 180cm ja 130kg, eli siis isompikin vauva tulee kyllä ulos!

 

oma esikoiseni oli 53,5cm ja 4510g.. omasta mielestäni synnytys oli helppo, poika tuli melkein "heittämällä", toinen sitten olikin 2195g, syntyi 2kk etuajassa. kolmas painoi 4210g, syntyi se4ktiolla perätilan takia.. saas nähä miten tää neljäs...