Isukki synnytyksessä

Aikooko olla tai onko teillä puoliso ollut mukana synnytyksessa? Meillä puolisko asiaa kovasti pohtii, toivottavasti ehtii päättää ennen h-hetkeä. Itse olen vähän kallistunut sille kannalle, että ei ole välttämätöntä, saattaapi siinä pakertaessa saada rassu vielä äkkilähdöt. Eräs tuttuni oli pistänyt ulos lastenlääkärinkin!

Tokihan oman muruni sinne mukaan otan, jos siihen päätöksessään kallistuu...

 

Mulla oli ekassa iltatähdessä iskä mukana, mut joutu tuleen ku mentiin ambulanssilla kun meni vedet kotona. No enpä tiedä oliko siitä hyötyä, kun tuo meitin iskä on vähän itteppäinen laatuaan , se hyöty oli et sai otetuksi kuvia vauvasta heti synnytyksessä ja mittaus ja punnitustilanteessa, ne on hienoja. Ehkä siitä vähän apua oli ei tarvinnut olla ainakaan yksin synnytyssalissa pelkäämässä. =)

 

On ollut mukana kaikissa synnytyksissa, eika meille mieleen edes palkahtanyt etteiko olisi tullut. Minusta saa olla mukana koko siina tehtailu vaiheessa, kuin myos syntyman jalkeenkin. Ja minulle hanesta oli ainakin kovasti apua - enemmankin tietty tuommoista henkista,, mutta en tieda miten olisin parjannyt ilman parasta ystavaani! =)

 

On ollut neljä keraa mukana. Ensimmäisen jälkeen ei ole tarvinnut edes keskustella mukaan tulosta.

 

ei se isän mukanaolo synnytyksessä mikään pakko asia ole.itse olen ollut monessa synnytyksessä tukihenkilönä vaikka isäkin on mukana,jos isä ei pysty katsomaan rakkaansa tuskaa niin silloin minä olen ollut tukena ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

 

\

Mulla oli ekassa iltatähdessä iskä mukana, mut joutu tuleen ku mentiin ambulanssilla kun meni vedet kotona. No enpä tiedä oliko siitä hyötyä, kun tuo meitin iskä on vähän itteppäinen laatuaan , se hyöty oli et sai otetuksi kuvia vauvasta heti synnytyksessä ja mittaus ja punnitustilanteessa, ne on hienoja. Ehkä siitä vähän apua oli ei tarvinnut olla ainakaan yksin synnytyssalissa pelkäämässä. =)

Siis ekan iltatähden kohdalla?? Montako iltatähteä teillä on? Missä iässä sait lapset?
Kyselee nimimerkki toista iltatähteä huokaileva 4-kymppinen....

 

Mies ei ollut mukana kummallakaan kerralla, siitä ei edes keskusteltu!
Ekalla kerralla synnytys kesti vuorokauden, vedet menivät ja sitten lopulta piti käynnistää. Mies oli töissä. Ja seuraavalla kerralla kotona oli kaksivuotias, jota piti hoitaa.
Hyvin pärjäsin yksinkin.

 

\

\

Mulla oli ekassa iltatähdessä iskä mukana, mut joutu tuleen ku mentiin ambulanssilla kun meni vedet kotona. No enpä tiedä oliko siitä hyötyä, kun tuo meitin iskä on vähän itteppäinen laatuaan , se hyöty oli et sai otetuksi kuvia vauvasta heti synnytyksessä ja mittaus ja punnitustilanteessa, ne on hienoja. Ehkä siitä vähän apua oli ei tarvinnut olla ainakaan yksin synnytyssalissa pelkäämässä. =)

Siis ekan iltatähden kohdalla?? Montako iltatähteä teillä on? Missä iässä sait lapset?
Kyselee nimimerkki toista iltatähteä huokaileva 4-kymppinen....

Kaksi on eka syntyi kaksiviikkoa ennen kun täytin 40 ja toinen syntyi kun oli 42, eli tyttö 6v ja poika 3v mulla =) on mulla sitten kaksi aikuista lastakin 22v ja 19v.

 

Meidän isäntä on ollut kaksi kertaa mukana, esikoista saadessamme ja kun neljäs lapsemme syntyi. Hän on aika herkkä tyyppi, ei kestä katsella kaikkea mitä voi synnytyksessä tulla eteen. Olen kyllä muilla kerroilla pärjännyt ihan mainiosti "yksinkin". Kun viides lapsemme syntyi (siis syöksyi) maailmaan, Olin niin hullunlailla kipeä etten olisi siinä ketään halunnut olevankaa. Joskus tuntuu että isän mukanaoloa korostetaan ihan liikaa. Onhan se hieno kokemus isälle myös, mutta sitä en allekirjoita jotta se isän ja lapsen yhteys jotenkin erityisesti just siinä paikassa sais alkunsa. Tärkeämpää olisi jotta isä olis läsnä ainaki seuraavat viistoistavuotta lapsen elämässä.

 

Ensimmäisen kohdalla asia keskusteltiin valmiiksi eli minä sanoin, ettei ole pakko, jos ei halua, mutta mies päätti itse loppuraskaudesta, että hän haluaakin tulla. Kaksi lasta on nyt ja molemmissa synnytyksissä oli siis mukana vaikka ekaan ei kuitenkaan meinannut ehtiä kun olin jo valmiiksi sairaalassa synnytyksen alkaessa ja se eteni aikas nopeasti.

Ekassa synnytyksessä miehestä ei ollut suurtakaan iloa. Tuli aika myöhään paikalle ja minulla puudutteet tehosivat niin hyvin, ettei oikeastaan ollut kummoinenkaan juttu loppujen lopuksi.

Toisella kerralla mies toi mut sairaalaan ja koska synnytys oli taas huisin nopea, niin mitkään lääkkeet ei auttaneet ja mies hieroi selkää. Kätilökin yritti hieroa, muttei sen hentoiset voimat riittäneet. Mies siis hieroi voimiensa takaa mun selkää ja se oikeasti auttoi. Lisäksi vauva vietiin heti syntymänsä jälkeen lastenosastolle sokeritippaan ja isi pääsi lapsen mukana sinne kun minulla ei voimat riittäneet.

Eli, ilmankin varmaan pärjää, mutta onhan se kiva, jos on mukana!

 

Kaikissa kuudessa on mukana ollut ja sanoo niitä elämänsä upeimmiksi kokemuksiksi, kuin myös minä sanon. Herkkä tapaus on hänkin, myöskin veren suhteen, muttei toki sinne jalkopäähän tarvitse mennäkkään kurkkimaan. Enemmän koen hänen henkisen vahvuuden tueksi itselleni. Ihminen, jota rakastan ja johon luotan, kuin itseeni, kuuluu mielestäni olla mukana hetkellä, joka muuttaa aina "maailmaa". Yhdessä lasta toivottu, yhdessä odotettu (tiedän, tiedän, minä vain raskaana, mutta kuitenkin). Syntymän ihme on ollut meille meitä lähentävä, joka kerta.
Konkreettista apua on antanut hieromalla, halaamalla, "passaamalla" ja kannustamalla.Ja olemalla läsnä.
Kyllä ne ammatti-ihmiset osaavat ne hoidolliset puolet, mutta se mies on se, joka rakastaa, silloinkin kun itse olen "heikoilla" ja tarvitsen apua.

 

Tottakai mukana sekä alkuunpanossa että synnytyksessä ja kaikessa, minkä yhteistä olla kuuluu . Mun miehellä isänvaistot olivat aika herkät jo ennen vauvan tuloa ja sitä on jatkunut ja tämä on suuri ilo meille kaikille . Eihän isä ole sen vähemmän vanhempi kuin äitikään - paitsi jos on luutunut ajatusmaailma. Olen hyvin onnellinen lapseni puolesta, että hänellä on isä, joka tosiaankin on läsnä, jopa silloin kun minä en ole, mitä kylläkin tapahtuu. Kaikki eivät ole yhtä luontevasti äitejä. Teen parhaani ja joskus enemmänkin lapsemme eteen ja hyväksi. Hän on minulle tärkeä ja arvokas asia .