isyystesteistä

Mitä mieltä olette kun avomieheni haluaa tehdä isyystestin heti kun lapsi on syntynyt.Perusteluna kun edellinen nainen oli pettänyt häntä ja hänen on vaikea luottaa vielä "naisiin".Sanoin että minä en ole kuin edellinen nainen ja että en ole antanut aihetta.
Tuntuu todella suurelta loukkaukselta ja nöyryttävältä.
Tiedän että hän on lapseni isä,ei epäilystäkään ja en voi käsittää tätä....olen tosi murtunut tästä epäluottamuslauseesta joka on täysin aiheeton!
Ei parisuhteessa mielestäni toimita noin...en yksinkertaisesti tiedä haluanko elää tuon ihmisen kanssa,joka ei luota minuun...pitäiskö minun luottaa häneen ja olla niinkuin ei tuo asia tuntuisi missään?!
Miten jatkaa kun tuo asia tekee niin kipeää ja hän on aivan tosissaan,ollut koko raskausajan,hautonut tuota mielessään äitinsä kanssa! huh huh!

Mitä mieltä olette muut naiset? miten te toimisitte tässä tilanteessa?

 

Teetä testi, lahde kävelemään tenavan kanssa ja jätä ukko maksamaan ruokkoja. Räyh!

 

Teetä testi, näytä se miehellesi ja sano, että mitäs minä sanoin. Ja vaadi sitten anteeksipyyntö.

 

Ymmärrän miehesi kannan erittäin hyvin jos häntä on petetty niin on tosi vaikea luottaa ihmisiin.

Ei ne sanat riitä välttämättä luomaan luottamusta vaan konkreettiset teot.

Itse en luota yhtään siihen mitä tuleva ex-aviopuolisoni minulle puhuu. Hän petti minua vuosia. Jos olisin mies ja tilanne olisi sama kuin teillä niin vaatisin myös testit.

Kaikesta pitää saada varmuus että asiat ovat varmasti näin miten toinen sanoo. Ajattelen näin että Miehesi haluaa tietää varmsti että lapsi on hänen ja että hän voi rakastaa täysillä lastaan ettei joskus joku tule sanomaan ettei lapsi olekkaan hänen.

Miehesi haluaa sen testin itsensä takia ei loukataksen sinua.

Tällähetkllä en oikein voi luottaa kehenkään ihmiseen oikein missään asiassa. Tuntuu pahalta epäillä kaikkea ja kaikkia.

 

Joo mulla käytännössä aika samanlainen juttu. Olimme tapailleet tulevan lapseni isän kanssa ja tulin sitten vahingossa raskaaksi. Nyt hän on alkanut epäilemään ettei ole lapsen isä eikä halua vielä edes keskustella oikeastaan mistään lapseen liittyvästä asiasta ennekuin on varma että se on hänen. Ymmärrän kyllä tässä tilanteessa täysin hänen kantansa mutta itsellä vaan on vaikeaa kun joutuu miettimään asioita yksin ja vaan odottamaan että lapsi syntyisi ja tehtäisiin isyystesti. Pari kuukautta vielä laskettuun aikaan.

 

Mielestäni isyystesti pitäisi olla vakiokäytäntö lapsensaannin yhteydessä. Jo miesten oikeusturva nähdäkseni vaatisi sitä. Äidistähän ei ole koskaan epävarmuutta mutta isä saattaa olla kuka tahansa.

Olisi kiva tietää kuinka moni lapsi todellisuudessa on oletetun isänsä siittämä. On tästä kyllä joskus tutkimuksia tehty ja muistaakseni tulokset on ollut vähemmän mairittelevia.

Se kannattaa pitää mielessä että jokainen nainen pettää. Tässä on vaan kysymys siitä että onko siitä lapsi seurauksena ja kuka on maksumies.

 

Meillä mies puhui raskausaikana että haluaa isyystestin,puoliksi leikillä,puoliksi tosissaan. Sanoin että tehdään vaan,aluksi tosin loukkaannuin.. No sitten lapset,meille tuli siis kaksoset,syntyivät ja kun mentiin isyystunnustukseen kysyttiin isältä haluaako testin,ei halunnut,tiesi että lapset olivat hänen. Ja ovat ihan isänsä näköisiäkin!

 

En näe mitään syytä loukkantua jos sinulla on niin sanotusti "puhtaat jauhot pussissa" (vähän huono kielikuva tähän yhteyteen).
Vai loukkaannutko joka kerta kun poliisi kysyy sinulta ajokorttia ja rekisteriotetta. Epäileeköhön ne sinua jostakin? =)

 

tee isyystesti ja jatkatte elämää. Jos luottamuspula jatkuu muissakin asioissa, kannattaa ne käsitellä yhdessä tai erikseen.
Mun mielestä se on ihan ok ja miehen oikeus pyytää isyystestiä, jos raskaus on tullut yllättäin lyhyen tapailun aikana.

 

\

En näe mitään syytä loukkantua jos sinulla on niin sanotusti "puhtaat jauhot pussissa" (vähän huono kielikuva tähän yhteyteen).
Vai loukkaannutko joka kerta kun poliisi kysyy sinulta ajokorttia ja rekisteriotetta. Epäileeköhön ne sinua jostakin? =)

No eiköhän ne taija jostain eppäillä, ei kai ne ihan huvikseen pysäyttele...tai taitaa ne ainaskii varmistaa
Mutta asiaan.... Minä loukkaantuisin jos avopuolisoni pyytäisi isyydenselvitystä! Siis jos suhde on kestänyt pitkään ja varsinkin jos lapsi on suunniteltu! Eri asia tietysti jos kyse on muutaman viikon tapailuista ja vahingossa raskaaksi tulosta, silloin kyllä miehenä itsekin vaatisin testiä.

 

Ehkä miehesi kannattaisi ensin odottaa vauvan syntymää. Jos vauva on selkeästi miehesi näköinen, saattaa miehesi mieli muuttua isyystestin suhteen. On kyllä totta, että petetyksi tullut kantaa epäluottamuksen tunnetta sisällään myös seuraavassa suhteessakin. Siitäkin huolimatta vaikka suhde olisi muutoin kunnossa. Valitettavasti miehesi epäluottamuksen tunteet siis tuskin päättyvät isyystestiin. Neuvolassa voisi tietty "nostaa kissan pöydälle" ja hakea yhteistä keskusteluapua.

Hiukkasen outona pidän kyllä sitä että miehesi puuhailee isyystestiä äitinsä säestyksellä. Isyystestin olisi kyllä pitänyt olla ihan vain teidän kahden juttu.
Miehen kannalta pidän nolona, jos testiä on myös touhuamassa äitikin. Eikö parisuhde ole tarpeeksi vaikea laji muutoinkin saatika, että suhteessa roikkuu mukana miehen äiti näkymättömän napanuoran päässä?

Kaikki naiset eivät kyllä petä. Eivät edes ne jotka ovat tulleet petetyiksi. Miksi haluaisi tuottaa sellaisen sietämättömän tunteen toiselle, josta vielä kuitenkin välittää.

Miehen on helppo vaatia vaimoltaan isyystestiä. Kinkkisempi juttu on sitten vaimona mennä vaatimaan miehen naimisissa olevalta salarakkaalta isyystestiä.

 

Yleensä epäilyyn on varmaankin jokin syy.
Ei ole hyvin asiata jos pitää testat, mutta jos
aihetta olisi testauttaisin varmasti.

 

Minunkin mieheni puhui ennen lasten syntymää, että haluaa isyystestit lapsille. Lasten syntymän jälkeen ei ole koskaan asiasta puhunut eikä muutenkaan ole epäillyt, että asiassa olisi jotain epäselvää.

Silloin nuorena mieheni kyky luottamukseen oli todella heikko, mutta vuosien mukana se on parantunut todella paljon. Miehen kodin juttuja kuunnellessa en ihmettele mieheni ongelmia. Olen kuullut siellä esimerkiksi, kuinka yhden lapsenlapsen isän oikeellisuutta on epäilty ja arveltu muuta isää lapselle. Ja onpa lapsen äidille vielä suoraan sanottu, että onpa isänsä näköinen lapsi. Lapsen äiti ei onneksi näistä jutuista tiennyt ja oli sitä mieltä, että lapsi on tullut isäänsä (mieheni veljeen). Eli kotitaustakin voi aiheuttaa kaikenlaista ilman, että mitään syytä epäilyihin olisi.

 

heippa

eikö isyyden tunnustaminen/ selvittäminen tehdä joka tapauksessa jos lapsen vanhemmat eivät ole keskenään naimisissa lapsen synnyttyä? näin olen asian ymmärtänyt ja jostain lukenu.

eli jos vanhemmat ovat keskenään naimisissa kun lapsi syntyy, olettamus on että äidin aviomies on lapsen isä. jos ette ole naimisissa, lastenvalvoja ottaa sinuun yhteyttä kun lapsi syntyy. lastenvalvoja varaa ajan hänen "vastaanotolleen" jossa isyyden tunnustaminen/ selvitys aloitetaan mikäli lapsen äiti sitä haluaa. jos mies on varma isyydestään, voi tämä sen tunnustaa mutta mikäli ei, saa lastenvalvojalta ilmaisen lähetteen verikokeeseen. verikokeen tuloksia saa sitten odottaa n. kuukauden.

ellei tunnustamista/selvitystä tehdä, ei lapsella ole virallista isää. äiti voi kieltäytyä isyyden selvityksestä siihen asti kun lapsi on 15.

jos äiti päättää selvittää isyyden mutta isäehdokas ei suostu tunnustamaan/ tekemään testiä, menee asia käräjäoikeuteen mistä saa käräjäoikeuden määräyksen testeihin.

eli siis ainoastaan äidin aviomiehen odotetaan automaattisesti olevan lapsen isä, muussa tapauksessa äiti saa yhteydenoton lapsenvalvojalta lapsen synnyttyä.

tuli vähän vaikeesti mutta kaipa tästä nyt jotain selvää saa =) <br><br>

 

\

heippa

eikö isyyden tunnustaminen/ selvittäminen tehdä joka tapauksessa jos lapsen vanhemmat eivät ole keskenään naimisissa lapsen synnyttyä? näin olen asian ymmärtänyt ja jostain lukenu.

Näinhän se tosiaan on.

http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=49

Ainakin minusta on ihan ymmärrettävää, että mies haluaa olla varma isyydestään, ennenkuin tuohon tunnustamiseen lähtee. Sillä kun on melko suuret oikeusvaikutukset kummankin (isän ja lapsen) elämään.