Itkettää :(

Irtisanoin itseni tänään Ja tekee tosi pahaa.
Rakastan työtäni mutta pakko oli vaihtaa toiseen paikkaan.

Työ on kausiluonteista ja lomautus saattaa iskeä 2krt vuodessa mutta ainakin kesäisin.
Syksyisin ja keväisin tehdään 16 tuntisia päiviä ja silloin hyvä jos näkee lapsia.
Ne kyselee, että missä äiti on.
Joulukuussa ja kesäkautena on hädin tuskin töitä ja jengi potkitaan pihalle.
Eihän kenenkään lompsa kestä sitä, ei ainakaan meidän.
Ylitöistä voi säästää mutta niitä ei makseta, pidetään vapaana.
Eli silloin myös liitosta saa vain pientä korvausta.
Mies niin täynnä koko työpaikkaa mutta minä viihdyn siellä vähän liiankin hyvin.

Tänään siis irtisanoin itseni, äsken tulin kotiin. Olen itkenyt nyt puol tuntia.
Onko kenelläkää muulla kokemusta talläisesta?
On tykännyt työpaikastaan mutta on silti itse irtisanoutunut.
Tuntuu meinaan ihan karseelta

 

No,joku toinen on yli onnellinen kun saa paikkasi.

 

Siinä mielessä kokemusta, että sanoin jokunen vuosi itseni irti vakituisesta työstä ja vaihdoin paikkaa määräaikaiseen työhön.
Olin tosin tympiintynyt työhöni, mutta ikävähän nuita ihmisiä tuli, kun vuosikausia olin samassa paikassa ollut.
Kotiin ku pääsin, niin itkin puoltoista tuntia sitä haikeaa tunnetta.

 

No,joku toinen on yli onnellinen kun saa paikkasi.

Sepä se, kun sitä ei edes ajatella täytettävän ja se kenen kanssa tein niitä hommia jää nyt yksistään.
Ja siinä firmassa ei siis nyt kukaan muu osaa hänen lisäkseen niitä hommia.
Jos hän on kipeä, niin hommat ei kulje.

Syksyllä alkaa taas ruuhkakausi, niin olen varma, että sieltä soitetaan kiireapuun mutta silti se ei poista tätä tunnetta, mikä on nyt.