Itkuttaa niin hitosti, kun oon aivan hiton väsyny

Oon ollu keväästä asti jotenkin väsähtäny, mut aattelin että kun eskari loppuu ja kakrujen päivittäinen raahailu ees takasin, niin kyllä mä piristyn.
Vitut...Lapset tappelee aamusta iltaan eikä niille kelpaa mikään tekeminen mitä yritän.Sit ne on taantunu ihan taapero asteelle että joka asiasta pitää sanoa...siis tyyliin ei lätäkköön kun ei ole saappaita.Muksut on siis 6 ja 7.
Tänään toinen riehu tossa pihalla ja naapurineukko komenteli sitä kokoajan en kestänu kuunnella vaan karjuin kakaran sisään.No hirveä huuto pihalla ja piti mennä alas sitä hakemaan.Sitten jätti sormensa oven väliin ja vielä kauheampi huuto...en uskalla edes miettiä mitä naapurit kuvitteli mun sille tekevän.Tää nyt sitte katkasi kamelin selän...itkettää sikana ja oikeesti rtuntuu etten jaksa tätä paskaa enää sekuntiakaan!Ärsyttää et väsyttää ja hermot palaa kaikesta, mut mitä tälle voi!Miks sillon kun ite ei jaksais, hyppii kakrutkin seinille?Toivon välillä et vaan kuolisin äkkiä pois, vaikken sit oikeesti haluakkaan moista!Onko kellään oikeesti tällasta!?

 

Onko sulla mahdollisuutta saada lapset hoitoon jonnekin tai annat miehen hoitaa lapsia pari päivää.Meet jonnekin lepäämään,etkä ajattelekaan lapsia.
Ja jos tuntuu että sekään ei auta,niin mene keskustelemaan asoista jollekin,jos äsymyksen takana on muutakin kuin lapset.Voimia!

 

ja sen kerran kun sitä tsemiä kaipaan sitä ei saa edes täältä...huoh...

 

pää on niin tyhjä ja sekasin että ei tässä oikeen oo puhuttavaa, mut ois ollu kiva että joku muukin ois ilmottautunu väsyneeks ja sanonu et kyllä se siitä.Ja et oon ihan hyvä äiti jne...vittu kun ei oo sellasta ystävää jolle soittais....kaikki aina vähättelee jos yritän kertoa et oon väsyny...mullahan on niin kivat lapset ja mies joka osallistuu kaikkeen....

 

hei,jos haluut ni puhu,mä´kuuntelen.te josu 9 v sit oli iha vcitsin väy...yks pvä ku tulin töistä ni vaa jala petti...sii sit eteisen lattial istuin ja itkin...

öh,what a f*ck??hrenetäit nro 2

 

On ihan varmasti muitakin, jotka väsyneitä, eli et ole siinä suhteessa yksin! Minä olin pari viikkoa jotenkin tosi väsynyt ja päätä särki melkein joka päivä, ja sitten tajusin, että mun flunssahan se on pitkittynyt ja mutkistunut poskiontelontulehdukseksi. Sitä vaan joskus on niin kiireinen arkea pyörittäessään, että ei oikeesti edes tajua että on vaikkapa kipeä. Ennen lapsen saamista en olisi osannut kuvitellakaan tällaista

Ei sillä, että sun tarvis tänne luetella, mutta minua kiinnostaa, että tiedätkö sinä itse suunnilleen syyn, miksi olet ollut kevään niin väsynyt? Jos minulla on sellainen tilanne, että olen ihan ymmälläni sen suhteen, että miksi minulla on jotenkin paha olla (on väsynyt, rasittunut, ärtynyt tms,), niin käyn kirjoittamaan. Siinä "menetelmässä" pitää vaan ihan ilman kritiikkiä kirjoittaa kaikki mitä mieleen tulee. Se on toiminut oikeastaan aina eli muutaman rivin tai sivun jälkeen on lähtenyt selviämään, että mistä kiikastaa. Joskus sitä ei vaan tule käyttäneeksi sitä kirjoitusmenetelmää, koska ei ole tavallaan valmis kuulemaan / kuuntelemaan itseään. Mutta sitten kun aika on kypsä, niin sitten sen on valmis kohtaamaan, mitä ikinä se on.

En tiedä, auttaako tällainen pohdinta sinua. Toivottavasti väsymyksesi menee tavalla tai toisella ohi ja pääset taas nauttimaan elämän mukavista hetkistä

 

Olen kauhean ankara itseäni kohtaan, tyyliin kun lapsia olen kerran tehnyt ne myös itse hoidan.Taitaa siis ykkössyy väsymykseen olla yksinkertaisesti se, ettei mulla ole koskaan omaa aikaa.En jaksa mittään pitkiä sepostuksia nyt kirjottaa, mutta mies tekee reissaritöitä ja oon paljon yksin kolmen lapsen kanssa.Huonosti apua, enkä oo muistanu/viittiny/jaksanu palkata hoitajaa.Oon kärsiny useemman kuukauden kovista säryistä, nukkunu huonosti jne...nollausta tilanteeseen en saa tehtyä...se kun vaatis muutakin kun 1-2 hyvin nukuttua yötä tai edes päivää.

 

ja jatkan vielä, että oon sellanen ääliö, et vaikka kuinka koskis, väsyttäis tms. kuvittelen aina, että kyllä minä jaksan kun muutkin jaksaa ja tosiaan se että mitäs tein näitä muksuja jos en voi niitä ite hoitaa.Ja ton kynnyksen yli on todella vaikea astua, että oikein apua pyytäisi....palan vaan hiljakseen loppuun, romahdan...kasailen sirpaleet ja alotan alusta...kunnes taas...

 

Olen kauhean ankara itseäni kohtaan, tyyliin kun lapsia olen kerran tehnyt ne myös itse hoidan.Taitaa siis ykkössyy väsymykseen olla yksinkertaisesti se, ettei mulla ole koskaan omaa aikaa.En jaksa mittään pitkiä sepostuksia nyt kirjottaa, mutta mies tekee reissaritöitä ja oon paljon yksin kolmen lapsen kanssa.Huonosti apua, enkä oo muistanu/viittiny/jaksanu palkata hoitajaa.Oon kärsiny useemman kuukauden kovista säryistä, nukkunu huonosti jne...nollausta tilanteeseen en saa tehtyä...se kun vaatis muutakin kun 1-2 hyvin nukuttua yötä tai edes päivää.

Haleja. Et sö ole ainoa, ja se joka tuomitsee on itse keskeneräinen ja ajattelematon. Mulla on kyllä samat kelat, ja oon vasta yhden lapsen äiti. Tosin pohdin että olisiko toista tulossa, ja mietin jo valmiiksi etten jaksaisi toista kun on opiskelut kesken ja velkaakin niskassa. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin et ole ainoa. On rohkeutta myöntää ettei aina jaksa. Helpompi tie on vaan koittaa hampaat irvessä jaksaa. Oletko pyytänyt apua mistään tilanteeseesi? Itselläni avunpyyntö on välillä tosi hankalaa kun ajattelen että kyllähän tässä nyt yksi lapsi pitäs jaksaa hoitaa.

 

ja jatkan vielä, että oon sellanen ääliö, et vaikka kuinka koskis, väsyttäis tms. kuvittelen aina, että kyllä minä jaksan kun muutkin jaksaa ja tosiaan se että mitäs tein näitä muksuja jos en voi niitä ite hoitaa.Ja ton kynnyksen yli on todella vaikea astua, että oikein apua pyytäisi....palan vaan hiljakseen loppuun, romahdan...kasailen sirpaleet ja alotan alusta...kunnes taas...

Kannattaa vaan ottaa se ensimmäinen askel, ja pyytää apua esim. perhetyöstä kodinhoitaja. Meillä kävi synnytykseni jälkeen sieltä pari kertaa kodinhoitaja kun fysiikka romahti ja mieli oli sekaisin. Niin ja itse usein vertaan myös itseäni muihin äiteihin, joka vain saa entistä huonomman olon.. Ja yleensä vielä vertaan sellaisiin jollainen en edes itse haluaisi olla koska on niin huono itsetunto eikä oikeasti edes tiedä mitä haluaa.

 

Voi kuule, on niin tuttua... Mä sentään saan tappelevat pennut välillä mummulleen hoitoon ja mieskin tekee osansa. Silti vaan joka ikinen vatun päivä ne jaksaa vetää mun hermot niin kireelle että. On se ny kumma kun ei ala sana tehota, vaikka kuinka kauan on tehny kaiken taiteen sääntöjen mukaan. Mä odotan, että esikoisen eskari alkais, josko sitten helpottais. Ja kohtahan mä pääsen töihin, toivottavasti. Mutta ei tääkään varmaan mitää normaalia oo, vuositolkulla olla väsyny arkeen, vaikka niitä lepotaukoja saakin. :ashamed:

 

Mulla on ollu keskustelua perhetyöntekijän kanssa reilu vuos sitten...se kävi pari kertaa ja jäi sitten oottelemaan että otan yhteyttä ja yritän tunnistaa jo ennen väsähdystä, mut näin tässä nyt pääsi käymään...vuosi meni ja nyt on takki tyhjänä.Ja just tuli sellanen olo, että en kehtaa soittaa vieläkään.Mun piti oppia olla ajamatta itteäni piippuun.(tätä tapahtuu n. kerran vuodessa tai kahdessa)

 

Mulla on ollu keskustelua perhetyöntekijän kanssa reilu vuos sitten...se kävi pari kertaa ja jäi sitten oottelemaan että otan yhteyttä ja yritän tunnistaa jo ennen väsähdystä, mut näin tässä nyt pääsi käymään...vuosi meni ja nyt on takki tyhjänä.Ja just tuli sellanen olo, että en kehtaa soittaa vieläkään.Mun piti oppia olla ajamatta itteäni piippuun.(tätä tapahtuu n. kerran vuodessa tai kahdessa)

Et taida olla eka tai vika äiti jolle on käynyt näin :hug: Ota rohkeati vaan yhteyttä. Munkin pitäs välillä ottaa.

 

juu ja just toi on kaikkein väsyttävintä...samoista asoista saa sanoa joka päivä ja monta kertaa päivässä...ymmärrän todella hyvin äitejä jotka ei jaksa kasvattaa..helpommallahan siinä pääsee kun ei tarvii tapella joka päivä.Mutta niin kovasti haluaisin että lapset vie astiat koneeseen, eikä heittele leluja, tai juokse sisällä, hypi kerrossängystä jne...

 

Noista väsymyksen syistä: aika monta noista mainitsemistasi asioista riittäisi jo yksinään syyksi olla väsynyt! Mulla tuttu 30+ äiti, jolla on kaksi lasta (siis yksi vähemmän kuin sinulla) ja samoin mies työn takia poissa ma-pe. Hän hoiti kotia ja lapsia yksin viikot ja yritti laittaa kaiken kivaksi viikonlopuksi, että sen ajan perhe voisi viettää ihanaa perheaikaa. Hän väsyi ja sairastui. Mutta nyt kun alkoi tekemään muutoksia elämässään niin toipuu, hitaasti. Puhutaan kuitenkin vuoden-kahden toipumisesta, jos on kunnolla väsähtänyt.

Se on hyvä tavoite yrittää tunnistaa hiipivä väsymys, mutta ei ole kovin realisista, että sen oppisi parin-kolmen väsähtämiscasen avulla. Jos ajattelee minkä tahansa taidon oppimista, niin siinä tarvitaan useita toistoja, ennenkuin oppii. Ja hiipivän väsymyksen tunnistaminen on taito. Vaikea vieläpä. Mun mielestä siinä sinun pitäisi antaa itsellesi aikaa!

Tuo kuulostaa kivalta, että yrität kasvattaa lapsista kohteliaita ja fiksuja (astiat koneeseen, ei heitellä leluja, ei hypitä kerrossängystä jne.), mutta on se vaan iso urakka. Aiemmin kirjoitit, että olisi kiva kuulla, että olet hyvä äiti, niin tuo mitä kirjoitit kuulostaa juuri siltä, että olet hyvä ja ajattelevainen äiti!

Se ei vain saisi mennä niin, että sinun voimavarasi kuluvat loppuun. Jonkun aikaa voi polttaa kynttilää kahdesta päästä, mutta ei viikkotolkulla tai kuukausitolkulla. En tunne tietenkään tilannettasi kuin pintaraapaisua, mitä kirjoitit tänne, mutta kuulostaa siltä, että kannattaisi käydä tosissaan kirjaamaan niitä asioita, jotka vievät sinun voimiasi ja niitä, mitkä antavat sinulle voimia, ja vielä niitä, joita nyt sinulla ei ole, mutta jotka antaisivat sinulle voimia. Henkisten voimavarojen "tulot ja menot" pitäisi saada kutakuinkin yhtä suuriksi. Toivottavasti sinä teet itsellesi toimintasuunnitelman (sinä olet oman elämäsi paras asiantuntija), mikä tasaa näitä puntteja!

Edelleen, toivottavasti tilanne pian helpottaa

 

Täällä myös yksi väsynyt kotiäiti, jolla väsy oireilee "jaksoissa". Meillä on 3 pientä lasta, joista 5v. vanhin ja nuorin 1v. Paha mieli iltaisin sängyssä tulee kun huomaa että TAAS päivän aikana tullut huudettua lapsille. Sen olen kyllä huomannut, että ennen menkkoja olen ärtyisä. Onkohan mulla pms- oireita?


Olen vain yksinkertaisesti väsynyt olla kotiäiti ja olla lasten kans 24h vrk:ssa. Pitäis lähteä töihin, mutta se pelko tulee ,että muuttuuko kaikki vaan pahemmaksi. Esim. Kiukkuaako lapset vaan entistä enemmän hoidon jälkeen ym. Kuka jaksaa töiden jälkeen siivota talon ym. kotiaskareet? Eli entistä enemmän hommat vain kasautuis.

Mieskin tekee vuorotyötä, mutta osallistuu kyllä lasten hoitamiseen ja siivoukseen. Ruokaakin tekee joskus kun innostuu. Mutta yleensä se on niin et mä joudun "käskemään" miestä tekee kotihommia, ettei tee kyllä automaattiseti aina niitä.

Kolmevuotiaalla on aika kauhea uhma ja kiukkuaa paljon. Sekin vie multa hermot useasti. Mutta silti sekaan mahtuu päiviä, jolloin kaikki on hyvin perheessämme ja hommat sujuu kuin tanssi.

En tiedä. Pitäis varmaan miehen kans lähtee kahdestaan jonnekkin "hermo"lomalle ja viedä lapset mummolaan. Niin ja kun miehellä ei ole edes niin pitkää pinnaa kuin mulla.

Että et ole yksin ja kyllä sitä jaksaa eteenpäin sisulla ja jollain kummalla voimalla!

Tsemppiä me väsyneet äidit!!

 

Väsyneet äidit: yks hyvä keino vähentää taakkaa on ostaa siivous ulkopuoliselta, kun on olemassa se kotitalousvähennys!

 

Kiitoksia kaikille kun jaksoitte lukea ja vastailla!!Heti oikeesti helpotti jo se että täällä joku vastaa.Yön yli nukuttuani ei asiat taas tunnu niin kauheilta.
Miehen loma lähestyy ja aion todellakin ottaa iisisti.Kun vain oppisin ottamaan iisisti henkisesti ja fyysisesti jo ennen kun oon ihan lopussa.
Ja Kiitoksia Telle, taidanpa tosiaan tehdä niinkuin neuvoit. =)
Palaan taustailemaan