itsekurin sietämätön olemattomuus :)

Siis eihän mulla oo kuin muutama hassu kilo siihen mitä olin ennen raskautta, ja nyt jo painoindeksin mukaan normipainossa, mutta oman itsetuntoni tähden olis kiva ne 3-5kg laihtua että mahtuis entiset housut kiinni!

Joka aamu aloitan uudelleen ja päätän että en syö herkkuja. Lautasmalli toimii ja liikunkin lähes päivittäin tunnin vaunulenkin, joskus jumppaan kun ehdin. Mutta mies kantaa sitten lähes joka ilta kotiin sipsiä, grilliruokaa, limukkaa jne. Sanoo että eihän mun oo pakko sitä syyä. Mutta istupa siinä kuivinsuin kun toinen vetää nannaa, tällainen herkkup. kun oon! Ja joka päivä tekee mieli jotain hyvää, vaikka olisin syönyt ihan "hyvin" eli ei oo nälkä...

Kunnon tsemppiä tarvittais. Ukko vaan sanoo että iän yms. tuomille kiloille ei voi mitään. Mutta kun voi jos vaan itsekuri siittäis... Ja nämä ei oo iän tuomia kiloja vaan mielihalujen. Raskaana kun olin niin lihoin sen 30kg kun söin jatkuvasti jotain...

 

sama vika täällä. kiloja ois kymmenisen kiloa puotettavana mutta kun ei nappaa. itsekuria ei todellakaan löydy, joka ilta aattelen et huomenna alan syömään normaalisti enkä ahmi kaikkea hyvää mitä jääkaapista/pakasteesta löytyy. mutta niin vaan taas ilta koittaa ja huomaan syöneeni taas itteni ähkyyn. mulla on paha tapa syödä koko ajan jotain pientä ja oon nyt huomannu et poitsukin on äippää alkanut matkiin ja pyytämään jotain pientä purtavaa. mutta jos tästä syöntihimosta jotenkin pääsis eroon niin ois oikein iloinen. tsemppiä sulle koitokseen ja jos kiinnostaa viestitellä niin postia vaan tulemaan

 

oon huomannu, että kuria tarvitaan eniten kaupassa: jos ostaa paljon vihanneksia, hedelmiä, vähärasvaista juustoa, rasvattomia maitotuotteita ja kokojyväleipaa tai ruisleipää, on helpompaa, kun naposteltavat on terveellisemmästä päästä...

lasten kannalta varsinkin. kasvavat muksut tarviikin välipaloja.

 

Ihan kuin mun sanomaa... Meillä ongelmana on mun mies, näin raa'asti sanottuna. Ei riitä, että se kantaisi itselleen herkkuja ja mutustaisi mun nenän edessä... mutta kun tarjoaa ja yrittää "maista nyt edes" yms. Ei mun nykyisin heikko itsehillintä jaksa vastustaa. MUutaman päivän jaksan vihaisena olla ottamatta, mutta otan sitten kumminkin. Eipä se mitään, mutta mies jaksaa mainita mun kiloista jatkuvasti. Kahdeksassa kuussa olen lihonut seitsemän kiloa, sittain johtuen hormoonihäiriöstä ja siihen lääkkeeksi syömistäni e -pillereistä. Kunpa saisin edes lähteä lenkille silloin, kun mies ja lapset herkuttelevat illalla, mutta ei. Ei mies jaksa hoitaa lapsia enää illalla töiden jälkeen, että mä saisin mennä "humputtelemaan". No, en kyllä ole vähään aikaan sitä kysynytkään. pitää keskustella asiasta nyt uudelleen, kun lapset on vähän helpompia... Mä masennun kohta, jos en saa itseäni omaksi itsekseni...

 

Teille kaikille edellä kirjoittaneille voimia kamppailuun. Mäkin olin ennen auttamaton herkkusuu ja vielä illalla sänkyyn mennessä otin jotain pientä kivaa lukumassutettavaa. Heräsin vuoden alussa ja tein ruokaremontin. Eli itsehillintää tarvitaan mutta miten on kiva nousta aamulla vaakalle kun et illalla ole suuhun kuitenkaan ottanut kun purkan tai hedelmää.
Mulla siis tähän hetkeen tammikuun alusta tähtenyt noin 13 kiloa ja vielä 10 pudotan eli koko ajan itsekin kamppailen houkutuksien viidakossa, joululeivonnaisia ja suklaita kun muut syö niin itse rouskin omenaa. Toki voi pari suklaata ottaa mutta ei enempää. Kyllä se kiitos näkyy kun vähän aikaa vaan jaksaa taistella ja kohta huomaa ettei niin tee edes mieli. Ja jos ei ulos pääse pakoon niin aina voi poistua tänne koneelle kaltaistensa seuraan.