IVF-hoidosta plussanneet
- Viestiketjun aloittaja Mila86
- Ensimmäinen viesti
Ihanaa äippä84, ja onnea ihanista uutisista! :heart:
Juu Minni, mulla oli sektion jälkeen paksusuolen halkaisija ollut 8cm!!!! :O Ihan kamalaa. Siinä uusintaleikkauksessa seuraavana päivänä sen olivat noteeranneet ja mitanneet. Kaasua kaasua.. Mä vihaan kaasua!! Pahinta on se, kun se ei tule pois ollenkaan!! Ei vaikka mitä tekis, taivuttelis ja kumartelis ja kyykkäilis. Ei ni ei :kieh: Päiväkausia siellä pakkautuu ja aiheuttaa tuskaa. Voi kuulostaa vitsikkäältä nää kaasujutut mutta kyllä siinä on itku ja pelko ennemminkin aina läsnä. Pelottelivat joskus että on niitä harvoja tapauksia että paksusuoli räjähtää kun on liikaa ilmaa täynnä. Siinä on sitten hengenlähtö lähellä :O
Jumpsutus kuunneltu! :heart: Olokin on huomattavasti kohentunut, maha on melkein normaali
toistaiseksi..
Juu Minni, mulla oli sektion jälkeen paksusuolen halkaisija ollut 8cm!!!! :O Ihan kamalaa. Siinä uusintaleikkauksessa seuraavana päivänä sen olivat noteeranneet ja mitanneet. Kaasua kaasua.. Mä vihaan kaasua!! Pahinta on se, kun se ei tule pois ollenkaan!! Ei vaikka mitä tekis, taivuttelis ja kumartelis ja kyykkäilis. Ei ni ei :kieh: Päiväkausia siellä pakkautuu ja aiheuttaa tuskaa. Voi kuulostaa vitsikkäältä nää kaasujutut mutta kyllä siinä on itku ja pelko ennemminkin aina läsnä. Pelottelivat joskus että on niitä harvoja tapauksia että paksusuoli räjähtää kun on liikaa ilmaa täynnä. Siinä on sitten hengenlähtö lähellä :O
Jumpsutus kuunneltu! :heart: Olokin on huomattavasti kohentunut, maha on melkein normaali
toistaiseksi..Nyt on vähän enemmän aikaa kirjoittaa.
Eli, terveystalon äitiysneuvola oli kyllä erittäin positiivinen kokemus. Kätilöllä on huoneessaan ultra, jolla voi katsoa myös 4D:llä :heart:. Eli voipi miettiä haluaako enää erikseen tuohon 4D ultraan ja maksaa melkeimpä pelkästä DVD:stä. Mutta katsotaan mitä seuraavilla kerroilla tehdään/nähdään.
Poikaa tosiaan lupailtiin, mutta onhan vielä kovin aikaista nähdä ja tytönkin sukuelimet usein turvonneet ja voivat näyttää poikaa, eli en nyt ihan vielä varmaksi mene sanomaan, että on poika.
Seuraavan kerran menen 4.9, eli rv18+6 ja sitten onkin kunnan rakenneultra 20+5. Kätilö katsoi, että kaikki on ok. Löysi virtsarakon, munuaiset, aivot, sydämen jne. ja kaikki näytti niinkuin pitää.
Julkaisin nyt sitten tänään rv12 ultrakuvan(eilisiä en saanut mukaani) facebookissa, suljetussa albumissa, jonka näkee vain sukulaiset(osa) ja muutama hyvä kaveri/tuttu. En vain pysty kertomaan kasvotusten, joten näkee tätinikin sitten kuvasta. Huomenna menenkin töihin ja sitten on ehkä helpompaa jutella asiasta, kun jo tietää ja on ehtinyt asiaa sulattelemaan.
Mites te, joilla sektio takana, haluatteko sektion tästäkin vai kokeilla alakautta? Minulla kiireellinen sektio pojasta ja haluaisin ehkäpä suunnitellun sektion tästä.
Onnellinen Äitivm84 ja pikkuinen 16+1
Eli, terveystalon äitiysneuvola oli kyllä erittäin positiivinen kokemus. Kätilöllä on huoneessaan ultra, jolla voi katsoa myös 4D:llä :heart:. Eli voipi miettiä haluaako enää erikseen tuohon 4D ultraan ja maksaa melkeimpä pelkästä DVD:stä. Mutta katsotaan mitä seuraavilla kerroilla tehdään/nähdään.
Poikaa tosiaan lupailtiin, mutta onhan vielä kovin aikaista nähdä ja tytönkin sukuelimet usein turvonneet ja voivat näyttää poikaa, eli en nyt ihan vielä varmaksi mene sanomaan, että on poika.
Seuraavan kerran menen 4.9, eli rv18+6 ja sitten onkin kunnan rakenneultra 20+5. Kätilö katsoi, että kaikki on ok. Löysi virtsarakon, munuaiset, aivot, sydämen jne. ja kaikki näytti niinkuin pitää.
Julkaisin nyt sitten tänään rv12 ultrakuvan(eilisiä en saanut mukaani) facebookissa, suljetussa albumissa, jonka näkee vain sukulaiset(osa) ja muutama hyvä kaveri/tuttu. En vain pysty kertomaan kasvotusten, joten näkee tätinikin sitten kuvasta. Huomenna menenkin töihin ja sitten on ehkä helpompaa jutella asiasta, kun jo tietää ja on ehtinyt asiaa sulattelemaan.
Mites te, joilla sektio takana, haluatteko sektion tästäkin vai kokeilla alakautta? Minulla kiireellinen sektio pojasta ja haluaisin ehkäpä suunnitellun sektion tästä.
Onnellinen Äitivm84 ja pikkuinen 16+1
Heips, mullakin kiireellinen sektio, ja supistumaton kohtu että voipi olla että valinnanvaraa ei tälläkään kertaa ole Sitten on vielä lisäksi tullut tässä välissä tuo koliitti ja leikkauksia useampia, joten.. Pelkään kuollakseni sektiota, se on myönnettävä. Toipuminen äärimmäisen hidasta ja kivuliasta. Mutta pelkään myös synnytystä, ja koskapa meillä ei koskaan vielä mikään mikä liittyy raskauksiin ja synnytyksiin, ole mennyt normaalisti niin luultavasti sitten alatiesynnytyksessä lapsi kuolisi tai saisi hapenpuutteesta aivovamman ja multa repeäisi peräsuoli niin mieluummin sitten omien tuskieni kustannuksella valitsisin leikkauksen. Ainakin vauva saataisiin vahingoittumattomana maailmaan, vaikka itse kuolisin. Eihän se toki luonnollista vauvalle ole millään lailla että sillä lailla yhtäkkiä vedetään vaan ulos. Eikä äidin hormonit ehdi millään lailla mukaan. Kauhistuttavia vaihtoehtoja molemmat. Mä yritän kuitenkin väkisellä ajatella positiivisesti että ei se mitenkään VOI mennä huonommin ku eka!
Sitten on vielä lisäksi tullut tässä välissä tuo koliitti ja leikkauksia useampia, joten.. Pelkään kuollakseni sektiota, se on myönnettävä. Toipuminen äärimmäisen hidasta ja kivuliasta. Mutta pelkään myös synnytystä, ja koskapa meillä ei koskaan vielä mikään mikä liittyy raskauksiin ja synnytyksiin, ole mennyt normaalisti niin luultavasti sitten alatiesynnytyksessä lapsi kuolisi tai saisi hapenpuutteesta aivovamman ja multa repeäisi peräsuoli niin mieluummin sitten omien tuskieni kustannuksella valitsisin leikkauksen. Ainakin vauva saataisiin vahingoittumattomana maailmaan, vaikka itse kuolisin. Eihän se toki luonnollista vauvalle ole millään lailla että sillä lailla yhtäkkiä vedetään vaan ulos. Eikä äidin hormonit ehdi millään lailla mukaan. Kauhistuttavia vaihtoehtoja molemmat. Mä yritän kuitenkin väkisellä ajatella positiivisesti että ei se mitenkään VOI mennä huonommin ku eka! Voi kamala, Orvokkitukka, voin kyllä kuvitella mitkä tuskat seuraa 8 cm suolesta :S. Itse kun olen kiroillut tätä alati molemmista päistä pakenevaa ilmaa, mutta ilmeisesti se kuitenkin on se parempi vaihtoehto .
Ja minulla siis takana elektiivinen sektio perätilan vuoksi. Kokemuksena paremmin ei olisi voinut mennä. Sain elävän lapsen ja oma toipuminen oli nopeaa, eikä kipuja ollut juurikaan. Lopetin kipulääkkeidenkin syönnin parin päivän jälkeen, kun ei vain koskenut. Ja juuri tämän vuoksi en pistäisi yhtään pahitteeksi jos seuraava menisi samalla kaavalla. Ja se juuri mitä pelkään alatiesynnytyksessä, on nuo Orvokkitukan mainitsemat asiat . Lapsen menehtyminen synnytyksessä on juuri se pahin pelkoni, koska tiedän että kivut minä kestän. Tuota toista asiaa taas en.
Mutta tuskin näillä perusteluilla lääkärit alkavat sektiota tekemään. Eli kohti alatiesynnytystä matka vie. Oli jo niin nihkeää tuo perätilan vuoksikin sektion saanti, kun oikein kahden lääkärin voimin yrittivät ensisynnyttäjää ylipuhua. Onneksi pidin pääni. Voihan se alatiesynnytyskin hyvin mennä, mutta kun kokemusta on vaan toisesta
Minni & Helmi 13+5
. Ja minulla siis takana elektiivinen sektio perätilan vuoksi. Kokemuksena paremmin ei olisi voinut mennä. Sain elävän lapsen ja oma toipuminen oli nopeaa, eikä kipuja ollut juurikaan. Lopetin kipulääkkeidenkin syönnin parin päivän jälkeen, kun ei vain koskenut
. Ja juuri tämän vuoksi en pistäisi yhtään pahitteeksi jos seuraava menisi samalla kaavalla. Ja se juuri mitä pelkään alatiesynnytyksessä, on nuo Orvokkitukan mainitsemat asiat . Lapsen menehtyminen synnytyksessä on juuri se pahin pelkoni, koska tiedän että kivut minä kestän. Tuota toista asiaa taas en.Mutta tuskin näillä perusteluilla lääkärit alkavat sektiota tekemään. Eli kohti alatiesynnytystä matka vie. Oli jo niin nihkeää tuo perätilan vuoksikin sektion saanti, kun oikein kahden lääkärin voimin yrittivät ensisynnyttäjää ylipuhua. Onneksi pidin pääni
. Voihan se alatiesynnytyskin hyvin mennä, mutta kun kokemusta on vaan toisesta Minni & Helmi 13+5
Viimeksi muokattu:
Aamen Minni Juu perätilan takia meilläkin, ja lapsen ison koon ja lapsiveden puuttumisen takia leikkaukseen jouduin. Itse olen aikoinaan syntynyt peppu edellä ihan alakautta. Ilman pahempia komplikaatioita tietääkseni.
Juu perätilan takia meilläkin, ja lapsen ison koon ja lapsiveden puuttumisen takia leikkaukseen jouduin. Itse olen aikoinaan syntynyt peppu edellä ihan alakautta. Ilman pahempia komplikaatioita tietääkseni.Hetki jolloin kello ei liiku milliäkään eteenpäin.. ja silmät ei pysy auki eikä jaksais mitään. Kaksi ikuisuuden pituista tuntia vielä jäljellä. Mä muuten päätin että ens viikolla mun on pakko kertoo täällä töissä! Tällä vkolla ei oo onnannu ku esimiehellä niin kiireinen kalenteri, mut ens vkol näyttäis olevan väljempää. Ensin kerron sille ja sitten muille työkavereille. Kunpa tulis joku luonteva rako jolloin kaikki ne siinä läsnä ja vois julkistaa jutskan.
Viimeksi muokattu:
Orvokkitukka, kuulostaa kyllä joo todella järkyttävältä noi kaasujutut... Yleensä ne joo naurattaa mut ei kyl tollanen, hui! Ja tsemppiä töissä kertomiseen, kerran se vaan kirpasee Mä oon kertonut vaan siis pomoille ja mun lääkärille, en muulle henkilökunnalle, ehkä odotan et joku kysyy jotain tai sit kukaan ei kehtaa... Mulla viel niin tuore työpaikka ettei mitään kovin läheisiä työkavereita ole ehtinyt tulla, oman lääkärin kanssa kun sitä muutenkin viettää 8h päivässä jalat ristikkäin niin automaattisesti siitä tulee lähin. Mulla käyny hyvä tuuri senkin kanssa kun työparina mulla on mua muutama vuos vanhempi nainen, synkkaa hyvin hänen kanssa! Kauheeta lukea noita teidän synnytystarinoita, kauhulla sit vaan odottelemaan sitä tulevaa No mut toikin on sellanen asia että kun sen on kokenut niin tietää mitä pelätä, mä en osaa viel ees jännittää koko asiaa, eiköhän sekin aika koita kun paskat housussa sitä alkaa jännittämään... Mut toivottavasti teillä kaikilla menee tällä kertaa vähän paremmin synnytykset, tuskin ne ihan samaa kaavaa kahdesti noudattaa? Toivotaan ainakin ettei noudata! Pitikin muuten sanoa siitä edellisyön pissaamattomuudesta, viime yönä sainkin sit käydä kahdesti, tyypillistä... Sori kun teksti tulee yhtenä tasapaksuna pötkönä, mun vähemmän fiini puhelin ei osaa muuta tapaa -Mila13+6-
Mä oon kertonut vaan siis pomoille ja mun lääkärille, en muulle henkilökunnalle, ehkä odotan et joku kysyy jotain tai sit kukaan ei kehtaa... Mulla viel niin tuore työpaikka ettei mitään kovin läheisiä työkavereita ole ehtinyt tulla, oman lääkärin kanssa kun sitä muutenkin viettää 8h päivässä jalat ristikkäin niin automaattisesti siitä tulee lähin. Mulla käyny hyvä tuuri senkin kanssa kun työparina mulla on mua muutama vuos vanhempi nainen, synkkaa hyvin hänen kanssa! Kauheeta lukea noita teidän synnytystarinoita, kauhulla sit vaan odottelemaan sitä tulevaa No mut toikin on sellanen asia että kun sen on kokenut niin tietää mitä pelätä, mä en osaa viel ees jännittää koko asiaa, eiköhän sekin aika koita kun paskat housussa sitä alkaa jännittämään... Mut toivottavasti teillä kaikilla menee tällä kertaa vähän paremmin synnytykset, tuskin ne ihan samaa kaavaa kahdesti noudattaa? Toivotaan ainakin ettei noudata! Pitikin muuten sanoa siitä edellisyön pissaamattomuudesta, viime yönä sainkin sit käydä kahdesti, tyypillistä... Sori kun teksti tulee yhtenä tasapaksuna pötkönä, mun vähemmän fiini puhelin ei osaa muuta tapaa -Mila13+6-Mut se on just ihanaa että ekassa raskaudessa ei voikaan oikeestaan pelätä mitään ku ei oo kokemusta! Emmäkään mitään pelänny, odotin vaan kiinnostuneena Ei kannata liikaa miettiä.. Ja hei, mä oon aina kuulunu siihen marginaaliporukkaan, siihen 5% sektoriin joille tapahtuu jtn epätavallista. Just noi kohdunulkoiset x 2 vieläpä. Lapsen perätila. Lapsen lonkkaluksaatio (molemminpuolinen)..you name it. Kaikki mahtuu tohon 5% epätavallisuuteen. Sit noi atoniset kohdut ja komplikaatiot sektiossa..menee vielä pienempiin prosentteihin : / Mika uskomaton lottovoittaja!
Ei kannata liikaa miettiä.. Ja hei, mä oon aina kuulunu siihen marginaaliporukkaan, siihen 5% sektoriin joille tapahtuu jtn epätavallista. Just noi kohdunulkoiset x 2 vieläpä. Lapsen perätila. Lapsen lonkkaluksaatio (molemminpuolinen)..you name it. Kaikki mahtuu tohon 5% epätavallisuuteen. Sit noi atoniset kohdut ja komplikaatiot sektiossa..menee vielä pienempiin prosentteihin : / Mika uskomaton lottovoittaja! Orvokkitukka, sulla on kyl ollut huono tuuri kun kaikki noi on kohdalle osunut, mutta myös hyvä kun olet jo yhden ihanan lapsen äiti ja pian toisen! Joillain on niin huono tuuri ettei koskaan saa äitiyttä kokea joten te olette todella onnekkaita jotka jo äitejä olette!
Mulle on ilmaantunut tässä parin päivän aikana kipuja tonne nivusten seutumille, ilmeisesti niitä liitoskipuja. Ekat kunnon tuntemukset vatsanseudulla, jännää Tuntuu välillä vihlovilta ja välillä sellaselta jomottavalta, muistuttaa hieman kasvukipuja. Tänään taas poks poks<3 Rentouttavaa viikonloppua!
Mila 14+0 :heart:
Joillain on niin huono tuuri ettei koskaan saa äitiyttä kokea joten te olette todella onnekkaita jotka jo äitejä olette! Mulle on ilmaantunut tässä parin päivän aikana kipuja tonne nivusten seutumille, ilmeisesti niitä liitoskipuja. Ekat kunnon tuntemukset vatsanseudulla, jännää
Tuntuu välillä vihlovilta ja välillä sellaselta jomottavalta, muistuttaa hieman kasvukipuja. Tänään taas poks poks<3 Rentouttavaa viikonloppua! Mila 14+0 :heart:
Viimeksi muokattu:
Sinnehän se viikonloppu taas hurahti! Nopeasti menee varsinkin kun toisen päivän siitä on töissä . Huomaa kyllä että ihan erilailla väsyttää työpäivinä kuin vapaalla ollessa. Työpäivien jälkeen maistuu lähes poikkeuksetta 11h unet, kun taas vapaapäivän jälkeen pomppaa 8h unien jälkeen pirteänä ylös! Onneksi tuo meidän pikkumies on ihan samaa mieltä noista pitkistä yöunista, pötkötellään ihan porukalla pitkään! :heart:
Mila, olet kyllä niin oikeassa tuosta miten onnellisessa asemassa me jo äitinä olevat olemme :heart:. En oikeasti tiedä missä olisin jos minulla ei olisi tuota ihanaa päivänsädettä. Jotenkin tuntuu, että elämäni oikeastaan vasta alkoi (no, muuttui ainakin täysin radikaalisti) kun sain oman pienen tuhisevan nyytin syliini. Ja päivittäin kyllä kerron lapselleni miten rakas hän meille on, ja hän kyllä kertoo sen meillä myös takaisin. Se on aivan käsittämättömän tunne kun lapsi tulee, antaa suukon ja sanoo rakastavansa sinua :heart:.
Mutta ymmärrettävistä syistä tämä lapsi asia on semmoinen, ettei sitä oikein voi toisille vielä lapsettomille hehkuttaa, vaikka lapsi olisikin jo tuloillaan (joten pyydän anteeksi äsköistä ). Sekundäärinen lapsettomuus kun on semmoinen asia, jota ei saa palstoilla surea, vaikka ensimmäinen lapsi olisikin pitkän lapsettomuustarinan tulos. Mieluummin jättää edes mainitsematta, että on jo kerran voittanut lotossa, mutta on silti vielä niin ahne että haluaa toisenkin täysosuman . Toisaalta olen tavallaan "iloinen", että elämä on minua tämmöisellä asialla kasvattanut. En tietenkään olisi toivonut ihan näin massiivisena tätä ongelmaa, mutta hyvinhän tässä on käynyt. 12 vuotta sitten aloiteltiin ensimmäisiä tutkimuksia ja nyt ollaan jo toisen kerran oikeasti raskaana . Mutta onnellinen olen, oikeastaan mistään meidän ole tarvinnut luopua . Toisaalta uskon, että lapsettomiksi jäävät parit kyllä löytävät elämälleen muuta sisältöä kuin lapsen ja elävät ihan yhtä onnellisena. Tai hankkivat lapsen elämäänsä muuta kautta. Meilläkin itseasiassa alkoi olla suunnitelmat toisenlaiseen elämään jo aika hyvällä mallilla, kunnes elämä jyräsi ne ja palautti alkuperäisen suunnitelman käytäntöön. Onneksi en saanut koskaan tietää mihin se toinen polku olisi meidät vienyt
Olipas siinä taas filosofointia kerrakseen sunnuntai-illan päätteeksi, voikin siirtyä kevyempiin aiheisiin. Hieman on alkanut jännittää tiistainen lääkärineuvola. Sitten onkin piiiiiitkä tauko ennen seuraavaa neuvolaa! Rakenneultra vasta lokakuun alussa ja siitä neuvola 2 viikon päästä. Uskomattoman pitkä aika tässä välissä.... Tosin hieman olen alkanut aavistella, että tuntuisiko tuolla masussa jopa liikettä. Tuntuu niin erilaiselle kun suolen kuplat ja niin paljon hienovaraisemmalle. Ja ne alkaa tuntumaan kun menee iltaisin sänkyyn pötkölleen tai jos pysähtyy istumaan pitkäksi aikaa puoli-istuvaan asentoon. Mutta varmaksi en voi kyllä sanoa, ehkä vain haluan tuntea siellä jotain .
Minni & Helmi 14+1
. Huomaa kyllä että ihan erilailla väsyttää työpäivinä kuin vapaalla ollessa. Työpäivien jälkeen maistuu lähes poikkeuksetta 11h unet, kun taas vapaapäivän jälkeen pomppaa 8h unien jälkeen pirteänä ylös! Onneksi tuo meidän pikkumies on ihan samaa mieltä noista pitkistä yöunista, pötkötellään ihan porukalla pitkään! :heart:Mila, olet kyllä niin oikeassa tuosta miten onnellisessa asemassa me jo äitinä olevat olemme :heart:. En oikeasti tiedä missä olisin jos minulla ei olisi tuota ihanaa päivänsädettä. Jotenkin tuntuu, että elämäni oikeastaan vasta alkoi (no, muuttui ainakin täysin radikaalisti) kun sain oman pienen tuhisevan nyytin syliini. Ja päivittäin kyllä kerron lapselleni miten rakas hän meille on, ja hän kyllä kertoo sen meillä myös takaisin. Se on aivan käsittämättömän tunne kun lapsi tulee, antaa suukon ja sanoo rakastavansa sinua :heart:.
Mutta ymmärrettävistä syistä tämä lapsi asia on semmoinen, ettei sitä oikein voi toisille vielä lapsettomille hehkuttaa, vaikka lapsi olisikin jo tuloillaan (joten pyydän anteeksi äsköistä
). Sekundäärinen lapsettomuus kun on semmoinen asia, jota ei saa palstoilla surea, vaikka ensimmäinen lapsi olisikin pitkän lapsettomuustarinan tulos. Mieluummin jättää edes mainitsematta, että on jo kerran voittanut lotossa, mutta on silti vielä niin ahne että haluaa toisenkin täysosuman . Toisaalta olen tavallaan "iloinen", että elämä on minua tämmöisellä asialla kasvattanut. En tietenkään olisi toivonut ihan näin massiivisena tätä ongelmaa, mutta hyvinhän tässä on käynyt. 12 vuotta sitten aloiteltiin ensimmäisiä tutkimuksia ja nyt ollaan jo toisen kerran oikeasti raskaana . Mutta onnellinen olen, oikeastaan mistään meidän ole tarvinnut luopua . Toisaalta uskon, että lapsettomiksi jäävät parit kyllä löytävät elämälleen muuta sisältöä kuin lapsen ja elävät ihan yhtä onnellisena. Tai hankkivat lapsen elämäänsä muuta kautta. Meilläkin itseasiassa alkoi olla suunnitelmat toisenlaiseen elämään jo aika hyvällä mallilla, kunnes elämä jyräsi ne ja palautti alkuperäisen suunnitelman käytäntöön. Onneksi en saanut koskaan tietää mihin se toinen polku olisi meidät vienyt Olipas siinä taas filosofointia kerrakseen sunnuntai-illan päätteeksi, voikin siirtyä kevyempiin aiheisiin
. Hieman on alkanut jännittää tiistainen lääkärineuvola. Sitten onkin piiiiiitkä tauko ennen seuraavaa neuvolaa! Rakenneultra vasta lokakuun alussa ja siitä neuvola 2 viikon päästä. Uskomattoman pitkä aika tässä välissä.... Tosin hieman olen alkanut aavistella, että tuntuisiko tuolla masussa jopa liikettä. Tuntuu niin erilaiselle kun suolen kuplat ja niin paljon hienovaraisemmalle. Ja ne alkaa tuntumaan kun menee iltaisin sänkyyn pötkölleen tai jos pysähtyy istumaan pitkäksi aikaa puoli-istuvaan asentoon. Mutta varmaksi en voi kyllä sanoa, ehkä vain haluan tuntea siellä jotain .Minni & Helmi 14+1
Viimeksi muokattu:
Minni mua ei ainakaan yhtään ärsytä lapsiasioista hehkuttaminen, päinvastoin, mua ärsyttäis ellei siitä ekasta ihmeestä osattais hehkuttaa Kyllä se ensimmäinen lapsi antaa varmasti kovasti voimia lapsettomuuden kanssa kamppaillessa! Ja tosiaan uskon että täysin lapsettomaksi jäävät nauttivat elämästä ihan yhtälailla mutta erilailla. Itse ainakin varmaan matkustelisin ja tekisin kaikkea mitä lapsellisena olisi hankalampaa, tosin aion kyllä lapsenkin kanssa matkustella mut onhan se erilaista lomailua sillon.
Sellanen mua vähän ärsytti kun ite kamppailin toista vuotta lapsettomuuden kanssa niin yks ystävä jolla oli sillon 1v tyttö, olivat 6kk yrittäneet toista eikä siis kummassakaan mitään vikaa ole ja ekakin tuli n. 4kk yrityksen alottamisesta niin kauheeta tuskailua sieltä suunnalta kun niin kovasti toisen haluaa ja näin kauan mennyt jne, ei kyllä osannut yhtään nauttia sillon tytöstään vaan keskittyi täysin siihen toisen yrittämiseen ja itse siinä vieressä koitin pidätellä kiukkua että olisit nyt onnellinen tosta yhdestä kun toisille ei lupailla sitä ensimmäistäkään....
Ja ihanaa kun olet tuntenut jo liikkeitä, eikös ne hyvin voi alkaa jo tuntua tossa kohtaa kun toista jo odottaa? <3 Onko muilla ollut jotain tuntemuksia? Mulla on ollut muutaman päivänä sellasta elohiirimaista tuntemusta alamahalla mut ei ne kyllä liikkeitä ole koska mulla oli ihan samanlaista ihan alkuraskaudessakin, kyllä ne puhtaasti on elohiiren aiheuttamia tms Mutta liikkeitä odotellessa, varmaan kuukauden verran saa vielä odotella...
Missäs muuten Riimini luuraa kun ei ole hetkeen kuulunut?
Mila86 14+2
Kyllä se ensimmäinen lapsi antaa varmasti kovasti voimia lapsettomuuden kanssa kamppaillessa! Ja tosiaan uskon että täysin lapsettomaksi jäävät nauttivat elämästä ihan yhtälailla mutta erilailla. Itse ainakin varmaan matkustelisin ja tekisin kaikkea mitä lapsellisena olisi hankalampaa, tosin aion kyllä lapsenkin kanssa matkustella mut onhan se erilaista lomailua sillon.Sellanen mua vähän ärsytti kun ite kamppailin toista vuotta lapsettomuuden kanssa niin yks ystävä jolla oli sillon 1v tyttö, olivat 6kk yrittäneet toista eikä siis kummassakaan mitään vikaa ole ja ekakin tuli n. 4kk yrityksen alottamisesta niin kauheeta tuskailua sieltä suunnalta kun niin kovasti toisen haluaa ja näin kauan mennyt jne, ei kyllä osannut yhtään nauttia sillon tytöstään vaan keskittyi täysin siihen toisen yrittämiseen ja itse siinä vieressä koitin pidätellä kiukkua että olisit nyt onnellinen tosta yhdestä kun toisille ei lupailla sitä ensimmäistäkään....
Ja ihanaa kun olet tuntenut jo liikkeitä, eikös ne hyvin voi alkaa jo tuntua tossa kohtaa kun toista jo odottaa? <3 Onko muilla ollut jotain tuntemuksia? Mulla on ollut muutaman päivänä sellasta elohiirimaista tuntemusta alamahalla mut ei ne kyllä liikkeitä ole koska mulla oli ihan samanlaista ihan alkuraskaudessakin, kyllä ne puhtaasti on elohiiren aiheuttamia tms
Mutta liikkeitä odotellessa, varmaan kuukauden verran saa vielä odotella... Missäs muuten Riimini luuraa kun ei ole hetkeen kuulunut?
Mila86 14+2
Pitää kyllä myöntää, että itsellä ollut vähän tuohon aiheeseen liittyviä tunnontuskia. Tullut jotenkin tunne (tai lähinnä olen ajatellut että muut luulevat), että en arvostaisi ensimmäistä lastani kun niin kovin moneen hoitoon olen valmis sen toisen saamiseksi. Toistaalta, en näe että lapseni olisi mitenkään jäänyt mistään paitsi kun ihan hyvin nämä hoidot on kuitenkin tavallaan menneet. Ja siihen kamalaan alakuloisuuden suohon ei ole koskaan tarvinnut tätä kakkosta yrittäessä edes vajota kun on ollut tuo pieni valonsäde elämässä jota varten elää :heart:
Ja kyllä tosiaan läheisetkin ystävät voivat olla niin kamalan ajattelemattomia noita kommentteja jakaessaan! Muistan kun eräs ystäväni valitti, miten ei kestä noita kahta lastaan kun koko ajan ovat jotain kitisemässä ja miten ihanaa on päästä töihin lepäämään. Siihen jotain heitin, että itse kyllä olen mieluummin kotona kitisevän lapsen kanssa kuin töissä, ihan millloin vaan. No, hän siihen sitten että: "no helppohan sinun kun ei teillä ole kun toi yksi". Ja tämä siis taas jälleen kerran tuloksettoman piinailun päätteeksi, josta tämä ystäväni siis varsin hyvin tiesi. Kyllä tuntui kuin olisi vedetty märkä pyyhe suoraan päin naamaa ja kovaa. No, sattuuhan näitä
Ja matkusteltu on ja paljon tuon meidän tenavan kanssa. Ei se kyllä hirveästi matkan tekoa haittaa ja pitkällekin matkoille olemme uskaltautuneet. Tietysti pitää vähän katsella hotellia valitessa että on kunnon altaat yms. lapsille, ja hintaakin tietysti (kaikissa ei välttämättä saa lapsialea). Tosiaan tuo meidän pieni ukkomme on vähän päälle 4 v. ja käynyt jo kuudessa maassa elämänsä aikana. Pisin matka oli 2 vkon reissu Thaimaahan, ja tosi hyvin meni lennot ja retket perillä. Ja koko ajan olisi menossa uudestaan, kyselee vähän väliä milloin lähdetään taas lentokoneeseen ja hotelliin . Varsinainen maailmanmatkaaja jo . Ja ensi syksyllekin on reissu jo suunniteltu!
Ja kyllä tosiaan läheisetkin ystävät voivat olla niin kamalan ajattelemattomia noita kommentteja jakaessaan! Muistan kun eräs ystäväni valitti, miten ei kestä noita kahta lastaan kun koko ajan ovat jotain kitisemässä ja miten ihanaa on päästä töihin lepäämään. Siihen jotain heitin, että itse kyllä olen mieluummin kotona kitisevän lapsen kanssa kuin töissä, ihan millloin vaan. No, hän siihen sitten että: "no helppohan sinun kun ei teillä ole kun toi yksi". Ja tämä siis taas jälleen kerran tuloksettoman piinailun päätteeksi, josta tämä ystäväni siis varsin hyvin tiesi. Kyllä tuntui kuin olisi vedetty märkä pyyhe suoraan päin naamaa ja kovaa
. No, sattuuhan näitä Ja matkusteltu on ja paljon tuon meidän tenavan kanssa. Ei se kyllä hirveästi matkan tekoa haittaa ja pitkällekin matkoille olemme uskaltautuneet. Tietysti pitää vähän katsella hotellia valitessa että on kunnon altaat yms. lapsille, ja hintaakin tietysti (kaikissa ei välttämättä saa lapsialea). Tosiaan tuo meidän pieni ukkomme on vähän päälle 4 v. ja käynyt jo kuudessa maassa elämänsä aikana
. Pisin matka oli 2 vkon reissu Thaimaahan, ja tosi hyvin meni lennot ja retket perillä. Ja koko ajan olisi menossa uudestaan, kyselee vähän väliä milloin lähdetään taas lentokoneeseen ja hotelliin . Varsinainen maailmanmatkaaja jo . Ja ensi syksyllekin on reissu jo suunniteltu!
Viimeksi muokattu:
Kyllä täällä vielä ollaan. Monta kertaa päivässä käyn kyllä sivuilla lukemassa nämä ja maaliskuisten jutut, mutta omien juttujen päivittäminen on vaan jäänyt. Huomasin tässä pohtivani, että elän päivän kerrallaan siinä mielessä etten vielä stressaa synnytyksestä tai ristiäisistä. Edelleenkin on vähän epätodellinen olo onko tämä oikeesti totta. Maha kyllä kasvaa (tai on turvoksissa koko ajan) ja tissit on turvoksissa, mut muuten jännittää np-ultra ja onko siellä enää ketään eläväistä. Ultran jälkeen suoraan iltavuoroon, joten en toivoisi huonoja uutisia. Ja varsinkin kun kaikki toivo on laitettu tämän yhden hoitokerran varaan, niin toivoisin että minullekin suotaisiin äitiys. Toisaalta nää viikot menee tosi nopeesti. Rv 12 melkein saavutettu.
SunMaid 11+5
SunMaid 11+5
Hei kaikki odottavaiset!
Kiitos kaikille tervetulotoivotuksesta! Mukava kuulua joukkoon
Minnihiiri77 kiva kuulla, etta olette paljon tenavan kanssa pystyneen matkustelemaan ja ilmeisesti ongelmitta! Niin kuin varmaan me kaikki esikoista odottavat, niin maailmaa alkaa tarkkailemaan eri tavalla; me palasimme eilen pikavisiitilta Suomesta (oli ihan pakko paasta pois, kun lampotilat rupesivat nousemaan 35 asteen yli -itsellani pahoinvointi on naemma suoraan verannollisesti lampotilaan, mita korkeampi, sen pahempi) ja tarkkailimme haukkojen lailla kaikkia lasten kanssa matkustavia. Eniten ihmetytti varmaan se tavaran maara; yhdellakin aidilla oli vauva kantorepussa, iso kasilaukku, vauvan tarvikelaukku ja reilunkokoinen reppu. Toinen vauveli piti melkoista konserttia viimeisen tunnin; kohta mekin ollaan tuossa "ala vaan please tule istumaan mun viereeni" -kategoriassa, hihhei
Aitivm84, ensimmaiseksi onnea poikauutisista, mahtava juttu! Toiseksi, onko sun mieliala yhtaan korkeammalla? Hormonitkin varmasti vaikuttavat osaksi sun mielialaan? Tuli mieleeni, etta ainakin mun pienessa kotikunnassa Suomessa MLL jarjestaa kaikennakoista tapahtumaa niin odottaville kuin tietysti sitten lapsen saaneille. Mahtaisiko tallaisista piireista loytya samanhenkisia ihmisia ja samassa tilanteessa olevia? Kyllahan se helpottaa, etta tanne kirjoittaa, mutta face-to-face on vielakin parempi. Ja olen Orvokkitukan (??, sorry, saattoi olla joku muukin) kanssa samaa mielta, etta olisiko mahdollista tunnistella aidin kanssa valien parantamista? Tunnut kovasti kaipaavan hanta. Ja usko pois, myos han varmasti sinua! Miten muuten sukulaiset reagoivat facebook kuvien jalkeen? Enta tatisi?
Orvokkitukka, toivottavasti sun olo paranee PIAN! Kuullostaa aikamoiselta. Jaksamista sinne.
Halusin kysella teilta muilta, etta ahdistaako ja pelottaako ketaan muuta tama lapsen tulo? Meilla on kaikilla takana "tavallista" (mika se tavallinen nyt sitten onkaan) raskaampi polku plussaan ja, ainakin minusta tuntuu, etta siten viela sita luonnollistakin plussaa toivotumpi ja halutumpi. Ja ma olen kylla innoissani (kun pahoinvoinnilta ja vasymykselta jaksan, saisivat namakin alkaa nyt pikkuhiljaa vaistya!!) ja positiivisella tavalla jannittynyt, mutta mukana on myos paljon epavarmuutta ja pelkoa. Ihan siita lahtien, etta miten ehditaan ostamaan tarpeeksi vaatteita siihen, etta miten saan taalla suurkaupungissa kaksosrattaat meidan kerrostalosta alas? Tai etta miten sita jaksaa? Aiti kovasti lohduttelee ja sanoo, etta kaikki loksahtaa kylla kohdalleen, mutta itsea jaytaa vahan pelko, etta mita jos ei loksahdakaan?
Vihdoin klo 17.30 ja tyopaiva loppuu, huraa. Jaksamista kaikille ja pikaisiin kuulumisiin!
Halinalle 12 + 1 (eilen meni haamuraja rikki, uskomatonta!)
Kiitos kaikille tervetulotoivotuksesta! Mukava kuulua joukkoon
Minnihiiri77 kiva kuulla, etta olette paljon tenavan kanssa pystyneen matkustelemaan ja ilmeisesti ongelmitta! Niin kuin varmaan me kaikki esikoista odottavat, niin maailmaa alkaa tarkkailemaan eri tavalla; me palasimme eilen pikavisiitilta Suomesta (oli ihan pakko paasta pois, kun lampotilat rupesivat nousemaan 35 asteen yli -itsellani pahoinvointi on naemma suoraan verannollisesti lampotilaan, mita korkeampi, sen pahempi) ja tarkkailimme haukkojen lailla kaikkia lasten kanssa matkustavia. Eniten ihmetytti varmaan se tavaran maara; yhdellakin aidilla oli vauva kantorepussa, iso kasilaukku, vauvan tarvikelaukku ja reilunkokoinen reppu. Toinen vauveli piti melkoista konserttia viimeisen tunnin; kohta mekin ollaan tuossa "ala vaan please tule istumaan mun viereeni" -kategoriassa, hihhei
Aitivm84, ensimmaiseksi onnea poikauutisista, mahtava juttu! Toiseksi, onko sun mieliala yhtaan korkeammalla? Hormonitkin varmasti vaikuttavat osaksi sun mielialaan? Tuli mieleeni, etta ainakin mun pienessa kotikunnassa Suomessa MLL jarjestaa kaikennakoista tapahtumaa niin odottaville kuin tietysti sitten lapsen saaneille. Mahtaisiko tallaisista piireista loytya samanhenkisia ihmisia ja samassa tilanteessa olevia? Kyllahan se helpottaa, etta tanne kirjoittaa, mutta face-to-face on vielakin parempi. Ja olen Orvokkitukan (??, sorry, saattoi olla joku muukin) kanssa samaa mielta, etta olisiko mahdollista tunnistella aidin kanssa valien parantamista? Tunnut kovasti kaipaavan hanta. Ja usko pois, myos han varmasti sinua! Miten muuten sukulaiset reagoivat facebook kuvien jalkeen? Enta tatisi?
Orvokkitukka, toivottavasti sun olo paranee PIAN! Kuullostaa aikamoiselta. Jaksamista sinne.
Halusin kysella teilta muilta, etta ahdistaako ja pelottaako ketaan muuta tama lapsen tulo? Meilla on kaikilla takana "tavallista" (mika se tavallinen nyt sitten onkaan) raskaampi polku plussaan ja, ainakin minusta tuntuu, etta siten viela sita luonnollistakin plussaa toivotumpi ja halutumpi. Ja ma olen kylla innoissani (kun pahoinvoinnilta ja vasymykselta jaksan, saisivat namakin alkaa nyt pikkuhiljaa vaistya!!) ja positiivisella tavalla jannittynyt, mutta mukana on myos paljon epavarmuutta ja pelkoa. Ihan siita lahtien, etta miten ehditaan ostamaan tarpeeksi vaatteita siihen, etta miten saan taalla suurkaupungissa kaksosrattaat meidan kerrostalosta alas? Tai etta miten sita jaksaa? Aiti kovasti lohduttelee ja sanoo, etta kaikki loksahtaa kylla kohdalleen, mutta itsea jaytaa vahan pelko, etta mita jos ei loksahdakaan?
Vihdoin klo 17.30 ja tyopaiva loppuu, huraa. Jaksamista kaikille ja pikaisiin kuulumisiin!
Halinalle 12 + 1 (eilen meni haamuraja rikki, uskomatonta!)
SunMaid, paljon tsemppiä ultran odotukseen! Täällä odotellaan jo kuumeisesti 6 viikon päässä olevaa rakenneultraa Odotus loppuu synnytykseen, kirjaimellisesti .
Halinalle, kyllä se taitaa se vauvan saaminen jännittää ja vähän pelottaakin vaikka olisikin jo toinen tulossa. Lapsihan voi olla ihan erilainen kuin ensimmäinen. Ja varsinkin meillä kun tuo ensimmäinen oli niin helppo tapaus, niin suunta voi olla vain alaspäin . Helpompi nimittäin enää ei voi olla! Tietysti varsinaiset hoitorutiinit ei niinkään jännitä, vaan juuri esim. miten esikoinen suhtautuu, miten yöt menee, herätteleekö vauva esikoista... Esikoinen siis nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa vaikka omakin huone olisi, muttakun ennen tätä raskautta en mitenkään raaskinut laittaa omaan huoneeseen nukkumaan, ja onhan siinä sekin että kun hän nukkuu samassa huoneessa, tiedän että pikkumies on tallessa ja turvassa (ja hengissä). Tottakai kaksosten saanti on NIIN eri asia kuin yhden, mutta uskon kyllä että arki löytää paikkansa teilläkin kivuttomasti .
Täällä siis eilen oli lääkärineuvola. Mukava lääkäri kyseessä, ja sisätutkimus meni ihan kivuttomasti. Kun tuli aika kuunnella sydänääniä, lääkäri survaisi anturin ja kätensä mahan päälle niin että piti kiljaista. Sattui aika topakasti! Eipä siihen sitten muuta kommentoinut kuin, että aika pinkeä on tämä maha ja kerää ilmeisesti ilmaa aika tavalla! No näinhän se on, olen kärsinyt tästä infernaalisesti närästyksestä ja röyhtäilystä koko raskausajan... Ja kun käytössä on markkinoiden vahvimmat lääkkeetkin, mitä raskauden aikana voi käyttää niin eipä tässä auta kuin kärsiä. Ajattelin kokeilla muutaman päivän ajan kasvissosekeitto / puuro ruokavaliota, jospa se auttaisi edes vähän.
No kuitenkin, olin tuosta survaisusta tosi huolissani ja tänä aamuna aloitinkin päiväni sitten sydänäänien kuuntelulla. Piti hakea tavallista kauemmin, enkä saanut lukemia näyttöön, mutta kuuluivat kuitenkin. Huoh, pitääkö aina olla joku stressaamisen aihe?? Lisäksi mieleen tunki vielä ajatus niistä Rh vasta-aineiden muodostumisesta kohtuun sattuneen "iskun" seuraksena. Luulen kyllä ettei sitä ihan kädellä painamalla saa aikaan, mutta noh... tiedätte kyllä että kaikki tulee mieleen .
Näillä ajatuksilla töihin valmistaumaan, tule kyllä pitkä päivä!
Minni & Helmi 14+4
Odotus loppuu synnytykseen, kirjaimellisesti .Halinalle, kyllä se taitaa se vauvan saaminen jännittää ja vähän pelottaakin vaikka olisikin jo toinen tulossa
. Lapsihan voi olla ihan erilainen kuin ensimmäinen. Ja varsinkin meillä kun tuo ensimmäinen oli niin helppo tapaus, niin suunta voi olla vain alaspäin . Helpompi nimittäin enää ei voi olla! Tietysti varsinaiset hoitorutiinit ei niinkään jännitä, vaan juuri esim. miten esikoinen suhtautuu, miten yöt menee, herätteleekö vauva esikoista... Esikoinen siis nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa vaikka omakin huone olisi, muttakun ennen tätä raskautta en mitenkään raaskinut laittaa omaan huoneeseen nukkumaan, ja onhan siinä sekin että kun hän nukkuu samassa huoneessa, tiedän että pikkumies on tallessa ja turvassa (ja hengissä). Tottakai kaksosten saanti on NIIN eri asia kuin yhden, mutta uskon kyllä että arki löytää paikkansa teilläkin kivuttomasti .Täällä siis eilen oli lääkärineuvola. Mukava lääkäri kyseessä, ja sisätutkimus meni ihan kivuttomasti. Kun tuli aika kuunnella sydänääniä, lääkäri survaisi anturin ja kätensä mahan päälle niin että piti kiljaista. Sattui aika topakasti! Eipä siihen sitten muuta kommentoinut kuin, että aika pinkeä on tämä maha ja kerää ilmeisesti ilmaa aika tavalla! No näinhän se on, olen kärsinyt tästä infernaalisesti närästyksestä ja röyhtäilystä koko raskausajan... Ja kun käytössä on markkinoiden vahvimmat lääkkeetkin, mitä raskauden aikana voi käyttää niin eipä tässä auta kuin kärsiä. Ajattelin kokeilla muutaman päivän ajan kasvissosekeitto / puuro ruokavaliota, jospa se auttaisi edes vähän
. No kuitenkin, olin tuosta survaisusta tosi huolissani ja tänä aamuna aloitinkin päiväni sitten sydänäänien kuuntelulla. Piti hakea tavallista kauemmin, enkä saanut lukemia näyttöön, mutta kuuluivat kuitenkin. Huoh, pitääkö aina olla joku stressaamisen aihe?? Lisäksi mieleen tunki vielä ajatus niistä Rh vasta-aineiden muodostumisesta kohtuun sattuneen "iskun" seuraksena
. Luulen kyllä ettei sitä ihan kädellä painamalla saa aikaan, mutta noh... tiedätte kyllä että kaikki tulee mieleen .Näillä ajatuksilla töihin valmistaumaan, tule kyllä pitkä päivä!
Minni & Helmi 14+4
Viimeksi muokattu:
SunMaid aivan samat fiilikset täällä eli edelleen epätodellinen olo, onko sikiö enää hengissä. Mutta tänään onneksi olimme nt-ultrassa ja nyt voinee sanoa (ehkä), että näyttää sille, että meille on tulossa vauva maaliskuussa. Eli vauva oli elossa (syke näkyi) ja oli hyvin liikkuvainen. Ultraaja selitti rauhallisesti, mitä näkyi ja näytti 4D-kuvaakin. Niskaturvotus oli normaaleissa lukemissa eikä veriseulankaan kanssa hälyttänyt. Hetken saa siis huoahtaa. Vauvan koko on päivää edellä. Samalla kerralla sovittiin rakenneultran ajankohta rviikolle 20. Ja ensi viikolla on 1. lääkärineuvola.
Töissä kerroin eilen esimiehelle tilanteesta, kun piti tänä aamuna tuonne ultraan työajalla mennä. Mutta matala profiili edelleen asian suhteen.
pepponen 11+6
Eli vauva oli elossa (syke näkyi) ja oli hyvin liikkuvainen. Ultraaja selitti rauhallisesti, mitä näkyi ja näytti 4D-kuvaakin. Niskaturvotus oli normaaleissa lukemissa eikä veriseulankaan kanssa hälyttänyt. Hetken saa siis huoahtaa. Vauvan koko on päivää edellä. Samalla kerralla sovittiin rakenneultran ajankohta rviikolle 20. Ja ensi viikolla on 1. lääkärineuvola. Töissä kerroin eilen esimiehelle tilanteesta, kun piti tänä aamuna tuonne ultraan työajalla mennä. Mutta matala profiili edelleen asian suhteen.
pepponen 11+6
Pääsinpä vihdoin täälläkin käymään. Mä en enää jostain syystä pääse puhelimella tänne ollenkaan. Ja illat kuluu sohvalla torkkuen puolikoomassa. Olo on oikein hyvä noin muuten, väsymystä ja päänsärkyä ja jumissa olevia niskoja ja hartioita lukuunottamatta. Pissallakaan en enää käy läheskään joka yö.
Halinalle, onnea haamurajan saavuttamisesta! Ja SunMaidkin on just haamurajalla, ihanaa! hyvin se ultra menee Pepponen onnittelut hyvistä ultratuloksista! Minni, suosittelen alottamaan varovasti sen kasvissosesopan kanssa... mulla se on pahimpia mahanturvottajia nimittäin! Niin ihania kuin ne keitot oliskin, nam.
Mun seuraava etappi on neuvola parin viikon päästä. En oo vieläkään saanu kerrottua töissä. Mä ehkä muutinkin mieltäni, ei mun olekaan pakko kertoa just tällä viikolla. Kerron sitten kun itestä tuntuu siltä, 100%:sti Mahakin kun tuntuu pienenevän vaan ja paino laskevan niin ei ole kiirettä sen takia että joku huomaisi tai tajuaisi jotain. Johtunee karmean turvotuksen vähenemisestä tämä kropan sutjakoituminen.
Rv 14+3
Halinalle, onnea haamurajan saavuttamisesta! Ja SunMaidkin on just haamurajalla, ihanaa! hyvin se ultra menee
Pepponen onnittelut hyvistä ultratuloksista! Minni, suosittelen alottamaan varovasti sen kasvissosesopan kanssa... mulla se on pahimpia mahanturvottajia nimittäin! Niin ihania kuin ne keitot oliskin, nam.Mun seuraava etappi on neuvola parin viikon päästä. En oo vieläkään saanu kerrottua töissä. Mä ehkä muutinkin mieltäni, ei mun olekaan pakko kertoa just tällä viikolla. Kerron sitten kun itestä tuntuu siltä, 100%:sti
Mahakin kun tuntuu pienenevän vaan ja paino laskevan niin ei ole kiirettä sen takia että joku huomaisi tai tajuaisi jotain. Johtunee karmean turvotuksen vähenemisestä tämä kropan sutjakoituminen.Rv 14+3
No kiva että täällä on vielä porukkaa linjoilla =)
SunMaid toi onkin just oikee asenne että päivä kerrallaan tässä mennään, turha sitä liikaa on tulevaa murehtia, aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan Koska sulla on se nt-ultra? Mä komppaan sitä joka aiemmin sanoi niin hienosti (en nyt muista ketä) että tässä ryhmässä on niin hyvä karma ettei tänne enää huonoja uutisia voi tulla! Tulehan sitten kertomaan miten vilkas pikkunen siellä majailee!
Halinalle alkuun mua hetkittäin ahdisti kun ajattelin kaikkea negatiivista mitä voi tapahtua, esim. jos jäisin yksin jostain syystä vauvan kanssa tai vauva olisikin vakavasti sairas yms asioita joihin en voi itse millään lailla vaikuttaa... Mut nyt ei kyllä enää oo pitkään aikaan ollut mitään muuta tunnetta kun suuri onnellisuus ja jännityksellä ja innolla odotan tulevaa :heart: Eiköhän kaikki tunteet ole normaaleja raskausaikana, varmaan tässä kerkii vielä käydä aikamoisen tunneskaalan läpi ennenkuin lapsi syntyy =D Ei ole kuitenkaan ihan mistään pienestä elämänmuutoksesta kyse vaikka kuin onkin odotettu, yritetty ja toivottu! Mutta mun mielestä maailman paras sanonta on: asioilla on tapana järjestyä! Se vaan pitää niin paikkansa, aina asiat jotenkin päin jäjestyy vaikka kuin tuntuis välillä epätoivoselta ja ahdistavalta...
Minni mä oon muualtakin lukenut että ne kovakourasesti sen anturan kanssa siinä mahan päällä häärii, miksköhän? Mullakin on tota ilmanmuodostumista alkanut esiintyä, Orvokkitukka kun vihdoin pääse kaasuistaan eroon niin siirtyy ne sitten tännepäin Mulla on siis maha kun pallo välillä ja ilmaa, sitä riittää!!
pepposelle onnittelut ultranäkymistä ja kuulumisista! =) Teillä kaikilla tuntuu olevan toi lääkärineuvola tässä hujakoilla, mulla on seuraava "normineuvola" vasta parin viikon päästä ja mistään lääkäreistä ei oo tietookaan Mikäköhän siinäkin on? Puhelimessa neuvolatäti sanoi että sitä seuraava neuvola on sitten se kelaneuvola, ei lääkäriä siis lähimainkaan...
Mila 14+6
SunMaid toi onkin just oikee asenne että päivä kerrallaan tässä mennään, turha sitä liikaa on tulevaa murehtia, aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan
Koska sulla on se nt-ultra? Mä komppaan sitä joka aiemmin sanoi niin hienosti (en nyt muista ketä) että tässä ryhmässä on niin hyvä karma ettei tänne enää huonoja uutisia voi tulla! Tulehan sitten kertomaan miten vilkas pikkunen siellä majailee!Halinalle alkuun mua hetkittäin ahdisti kun ajattelin kaikkea negatiivista mitä voi tapahtua, esim. jos jäisin yksin jostain syystä vauvan kanssa tai vauva olisikin vakavasti sairas yms asioita joihin en voi itse millään lailla vaikuttaa... Mut nyt ei kyllä enää oo pitkään aikaan ollut mitään muuta tunnetta kun suuri onnellisuus ja jännityksellä ja innolla odotan tulevaa :heart: Eiköhän kaikki tunteet ole normaaleja raskausaikana, varmaan tässä kerkii vielä käydä aikamoisen tunneskaalan läpi ennenkuin lapsi syntyy =D Ei ole kuitenkaan ihan mistään pienestä elämänmuutoksesta kyse vaikka kuin onkin odotettu, yritetty ja toivottu! Mutta mun mielestä maailman paras sanonta on: asioilla on tapana järjestyä! Se vaan pitää niin paikkansa, aina asiat jotenkin päin jäjestyy vaikka kuin tuntuis välillä epätoivoselta ja ahdistavalta...
Minni mä oon muualtakin lukenut että ne kovakourasesti sen anturan kanssa siinä mahan päällä häärii, miksköhän?
Mullakin on tota ilmanmuodostumista alkanut esiintyä, Orvokkitukka kun vihdoin pääse kaasuistaan eroon niin siirtyy ne sitten tännepäin Mulla on siis maha kun pallo välillä ja ilmaa, sitä riittää!! pepposelle onnittelut ultranäkymistä ja kuulumisista! =) Teillä kaikilla tuntuu olevan toi lääkärineuvola tässä hujakoilla, mulla on seuraava "normineuvola" vasta parin viikon päästä ja mistään lääkäreistä ei oo tietookaan
Mikäköhän siinäkin on? Puhelimessa neuvolatäti sanoi että sitä seuraava neuvola on sitten se kelaneuvola, ei lääkäriä siis lähimainkaan...Mila 14+6
Hei kaikki ihanat odottajat!
Halusin kirjoitella nopeasti terveiset ennen lomalle lahtoa. Pari tuntia tyoaikaa ja sitten lentokentalle. Ihanaa!
Meilla oli eilen se 12 vkon ultra (sorry, mulle ei ole vielakaan ihan selvaa nama nt-np ja muut ultranimitykset, taalla nimet on toiset) ja "pojilla" kaikki hyvin. En muista niskaturvotuksen mittaa, mutta lisatutkimuksiin ei tarvitse menna. Helpotus. Naissa kaksoisraskauksissahan ei veriarvoja voi tutkia tassa tilanteessa eli nama riskiarviot tulevat ian ja ultran perusteella. Ehka se on sitten vahemman tarkka, mutta nailla mennaan. Oli kiva taas nahda vauvoja! Kaikesta pahoinvoinnista ja vasymyksesta huolimatta on silti hieman vaikea uskoa, etta mun sisalla elaa kaksi pienta elamanalkua. No, kunhan "pojat" hieman kasvavat, niin eikohan se uskominen helpotu... Ai niin, meille lyotiin heti kolmet seuraavat ultra-ajat kalenteriin, kaksosten kanssa kaydaan joka kuukausi kontrollissa.
Loman jalkeen pitaa tehda joku glycemia (verensokeri?) testi eli 12t syomattomyyden jalkeen verikoe, sitten aamupala ja 1 1/2t taman jalkeen toinen verikoe. Tama ei ole viela se diabetesta tutkiva, sekin on kuulemma luvassa myohemmassa vaiheessa. Onko teilla tallaista verikoetta? Osaatteko sanoa, mita siina etsitaan?
Minnihiiri77 ja Mila86, halusin kanssa lisata vetta hieman tahan kavereiden/tuttujen kommenttikeskusteluun... Kuten sanoitte, jopa ne lahimmat ystavat saattavat toisinaan olla hieman ajattelemattomia... Mun pitkaikaisin lapsuudenystava sanoi meidan lapsettomuudesta kuullessaan (pahoittelujen etc. lisaksi), etta ymmartaa kylla, silla 1. "heti" lapsen jalkeen, he joutuivat odottamaan toista raskautta 9kk... Siina vaiheessa en tiennyt kuinka pitka aika me jouduttaisiin odottamaan, mutta jo siina vaiheessa oltiin odotettu 2 vuotta. Joten kylla vahan kirpaisi.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Halinalle ja "pojat" 12 + 4
PS. Tama tyonimi "boys" ja "pojat" tuli heti alkionsiirron jalkeen, kun mies sanoi, etta sinne se bussi vei hanen vaimonsa ja poikansa. Se sitten jai, mutta ensi kuun ultrassa voidaan kuulemma jo nahda sukupuoli; voipi olla, etta tyonimeen tulee pieni tai isompi muutos
Halusin kirjoitella nopeasti terveiset ennen lomalle lahtoa. Pari tuntia tyoaikaa ja sitten lentokentalle. Ihanaa!
Meilla oli eilen se 12 vkon ultra (sorry, mulle ei ole vielakaan ihan selvaa nama nt-np ja muut ultranimitykset, taalla nimet on toiset) ja "pojilla" kaikki hyvin. En muista niskaturvotuksen mittaa, mutta lisatutkimuksiin ei tarvitse menna. Helpotus. Naissa kaksoisraskauksissahan ei veriarvoja voi tutkia tassa tilanteessa eli nama riskiarviot tulevat ian ja ultran perusteella. Ehka se on sitten vahemman tarkka, mutta nailla mennaan. Oli kiva taas nahda vauvoja! Kaikesta pahoinvoinnista ja vasymyksesta huolimatta on silti hieman vaikea uskoa, etta mun sisalla elaa kaksi pienta elamanalkua. No, kunhan "pojat" hieman kasvavat, niin eikohan se uskominen helpotu...
Ai niin, meille lyotiin heti kolmet seuraavat ultra-ajat kalenteriin, kaksosten kanssa kaydaan joka kuukausi kontrollissa. Loman jalkeen pitaa tehda joku glycemia (verensokeri?) testi eli 12t syomattomyyden jalkeen verikoe, sitten aamupala ja 1 1/2t taman jalkeen toinen verikoe. Tama ei ole viela se diabetesta tutkiva, sekin on kuulemma luvassa myohemmassa vaiheessa. Onko teilla tallaista verikoetta? Osaatteko sanoa, mita siina etsitaan?
Minnihiiri77 ja Mila86, halusin kanssa lisata vetta hieman tahan kavereiden/tuttujen kommenttikeskusteluun... Kuten sanoitte, jopa ne lahimmat ystavat saattavat toisinaan olla hieman ajattelemattomia... Mun pitkaikaisin lapsuudenystava sanoi meidan lapsettomuudesta kuullessaan (pahoittelujen etc. lisaksi), etta ymmartaa kylla, silla 1. "heti" lapsen jalkeen, he joutuivat odottamaan toista raskautta 9kk... Siina vaiheessa en tiennyt kuinka pitka aika me jouduttaisiin odottamaan, mutta jo siina vaiheessa oltiin odotettu 2 vuotta. Joten kylla vahan kirpaisi.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Halinalle ja "pojat" 12 + 4
PS. Tama tyonimi "boys" ja "pojat" tuli heti alkionsiirron jalkeen, kun mies sanoi, etta sinne se bussi vei hanen vaimonsa ja poikansa. Se sitten jai, mutta ensi kuun ultrassa voidaan kuulemma jo nahda sukupuoli; voipi olla, etta tyonimeen tulee pieni tai isompi muutos
Hei kaikille!
Mahtuisiko mukaan ketjuun? Olen esikoistani odottava 34-vuotias..Meille on tehty tammi ja helmikuussa kaksi
inseminaatiota,tuloksetta, jonka jälkeen suoraan IVF:ään. Hedelmöittymisprosentti oli erittäin huono. 12:sta solusta
normaalisti hedelmöittyi vain kaksi, joista toinen menetettiin ja tämä ainokainen sitten siirrettiin ja tulos oli elämäni ensimmäinen plussa.:heart: Raskaus edennyt hyvin. Pahoinvointi oli aika kovaa useamman viikon,mutta
helpottui jossain 13-14 viikon paikkeilla. Nyt olo on erinomainen.
Laskettu aika meillä on 30.1.-13 Täällä taisi jollain ollakin sama laskettu aika. Hyviä vointeja kaikille!!
Susan rv 17+2
Mahtuisiko mukaan ketjuun? Olen esikoistani odottava 34-vuotias..Meille on tehty tammi ja helmikuussa kaksi
inseminaatiota,tuloksetta, jonka jälkeen suoraan IVF:ään. Hedelmöittymisprosentti oli erittäin huono. 12:sta solusta
normaalisti hedelmöittyi vain kaksi, joista toinen menetettiin ja tämä ainokainen sitten siirrettiin ja tulos oli elämäni ensimmäinen plussa.:heart: Raskaus edennyt hyvin. Pahoinvointi oli aika kovaa useamman viikon,mutta
helpottui jossain 13-14 viikon paikkeilla. Nyt olo on erinomainen.
Laskettu aika meillä on 30.1.-13 Täällä taisi jollain ollakin sama laskettu aika.
Hyviä vointeja kaikille!! Susan rv 17+2
Viimeksi muokattu:
Heippa Kaikille!
Kovasti tervetuloa kaikille uusillekkin, ihanaa että meitä on näin paljon ketkä olemme pitkän tien jälkeen päässeet tähän onnelliseen tilanteeseen!
Mä en oo jaksanut kirjoitella vähään aikaan mitään, loman jälkeen palasin töihin, eikä arkisin jaksa oikein mitään. Ensin töihin, sitten kun tuun kotiin nukun vähintään tunnin ja sitten pitää ulkoiluttaa nuo kaksi vilkasta nelijalkaista kaveria (mies on viikolla paljon poissa). Sitten sitä meneekin jo kohta suihkuun ja nukkumaan. Ei kovin paljon elämää... Ja huomaan että tää väsymys ahdistaa mua, vaikka näin ihanasta asiasta johtuukin, sillä oon tottunut puuhailemaan kaikennäköistä viikollakin. Nyt en jaksa edes kotia pitää kunnossa. Mä odotan sitä onnellista ja seesteistä olotilaa jota luulin koko raskausajan olevan, nyt ollaan vähän sellaisessa aallonpohjassa. Ja pelkään myös kauheasti, ettei tuolla massussa ole kaikki kunnossa, sekin varmaan vetää mielen matalaksi.
No, viikon päästä on seuraava neuvola, toivottavasti siellä saisin vähän piristystä kun (toivottavasti) saan kuulla sikiön sydänäänet...
Mukavaa viikonloppua!
Tinka rv 15+6
Kovasti tervetuloa kaikille uusillekkin, ihanaa että meitä on näin paljon ketkä olemme pitkän tien jälkeen päässeet tähän onnelliseen tilanteeseen!
Mä en oo jaksanut kirjoitella vähään aikaan mitään, loman jälkeen palasin töihin, eikä arkisin jaksa oikein mitään. Ensin töihin, sitten kun tuun kotiin nukun vähintään tunnin ja sitten pitää ulkoiluttaa nuo kaksi vilkasta nelijalkaista kaveria (mies on viikolla paljon poissa). Sitten sitä meneekin jo kohta suihkuun ja nukkumaan. Ei kovin paljon elämää... Ja huomaan että tää väsymys ahdistaa mua, vaikka näin ihanasta asiasta johtuukin, sillä oon tottunut puuhailemaan kaikennäköistä viikollakin. Nyt en jaksa edes kotia pitää kunnossa. Mä odotan sitä onnellista ja seesteistä olotilaa jota luulin koko raskausajan olevan, nyt ollaan vähän sellaisessa aallonpohjassa. Ja pelkään myös kauheasti, ettei tuolla massussa ole kaikki kunnossa, sekin varmaan vetää mielen matalaksi.
No, viikon päästä on seuraava neuvola, toivottavasti siellä saisin vähän piristystä kun (toivottavasti) saan kuulla sikiön sydänäänet...
Mukavaa viikonloppua!
Tinka rv 15+6
Halinalle hienoa että "pojat" voi hyvin ja ettei lisätutkimuksille ole tarvetta! Mun äiti kummasteli tätä nykyajan raskaudenseurantaa ja sanoi että helpompaa oli sillon kun mua odotti kun ei mitään niskaturvotuksia yms mittailtu, sitä vaan odoteltiin=) Np ja nt meinaa samaa, eli niskapoimu ja niskaturvotusultrista on kyse eli juurikin tosta 12 viikon paikkeilla tehtävästä.
susan juu ehdottomasti joukkoon mahtuu, tervetuloa! Hyvä että pahoinvointi on helittänyt ja nyt voit sit keskittyä nauttimaan raskaudesta =)
Tinka niin tuttu tunne toi ahdistus väsymyksestä... Mua niin ottaa päähän kun arkisin en jaksais tehä just muuta ku pakolliset lenkit koiran kanssa ja muuten voiskin sit töitten jälkeen maata sohvalla. Ja niin paljon ois tekemistä, kämppä välillä kaaoksen vallassa kun mä oon se meidän kotitaulousihme tässä taloudessa ja jos en toimi niin kaikki on vähän levällään Taloa pitäs viel maalata ennen talven tuloa ja pihahommia riittäis... Sit pitäs kaikki kerkee tekee niin älyttömän lyhyen ja nopeasti menevän viikonlopun aikana, prkl... No tänään oon onneks saanu jo jotain aikaseks, kyl tää täst pikkuhiljaa Ja toivotaan kovasti että siellä masussakin on kaikki hyvin Tinka, tietty sitä alkaa kaikkee tollastakin miettimään kun muutenkin mieli maassa... Jaksamisia <3
Mila 15+1
Mun äiti kummasteli tätä nykyajan raskaudenseurantaa ja sanoi että helpompaa oli sillon kun mua odotti kun ei mitään niskaturvotuksia yms mittailtu, sitä vaan odoteltiin=) Np ja nt meinaa samaa, eli niskapoimu ja niskaturvotusultrista on kyse eli juurikin tosta 12 viikon paikkeilla tehtävästä.susan juu ehdottomasti joukkoon mahtuu, tervetuloa!
Hyvä että pahoinvointi on helittänyt ja nyt voit sit keskittyä nauttimaan raskaudesta =)Tinka niin tuttu tunne toi ahdistus väsymyksestä... Mua niin ottaa päähän kun arkisin en jaksais tehä just muuta ku pakolliset lenkit koiran kanssa ja muuten voiskin sit töitten jälkeen maata sohvalla. Ja niin paljon ois tekemistä, kämppä välillä kaaoksen vallassa kun mä oon se meidän kotitaulousihme tässä taloudessa ja jos en toimi niin kaikki on vähän levällään
Taloa pitäs viel maalata ennen talven tuloa ja pihahommia riittäis... Sit pitäs kaikki kerkee tekee niin älyttömän lyhyen ja nopeasti menevän viikonlopun aikana, prkl... No tänään oon onneks saanu jo jotain aikaseks, kyl tää täst pikkuhiljaa Ja toivotaan kovasti että siellä masussakin on kaikki hyvin Tinka, tietty sitä alkaa kaikkee tollastakin miettimään kun muutenkin mieli maassa... Jaksamisia <3Mila 15+1
Täälläkin väsymystä ja alakuloa.. Masennun lisää kun nään tän kaaoksen ja pskan mun ympärillä mut en silti jaksa ite tehä asialle mitään. Ja mun harteilla kaikki, toista ei paljon kiinnosta. Ja suuttuu jos mainitsen ystävällisesti jostain mitä vois tehä, kuulemma nalkutan. Ikinä ei ainakaan kiitosta saa tai edes huomata että jotain on tapahtunut. Vaikka ite aina huomioin jos toinen on imuroinut tai tehnyt jotain, siitä tulee tosi hyvä mieli ja sanon sen. Sit tuntuu että tuo on unohtanut mun olemassaolon muutenkin kokonaan, mitään huomiota tai kiinnostusta ei saa, vaikka juuri nyt sitä tarvis kahta kauheemmin. Vähän väliä oon joko raivoissani tai pettynyt tai surullinen. Ja vaikka mullakin on vajaa 2 viikkoa neuvolaan niin sorruin jopa katselemaan niitä kotidopplereita netistä.. Jotenkin ei osaa luottaa että kaikki olis ja menis hyvin. Eihän noi kyllä näyttäneet maksavan kuin jotain 30-40. Sentään muuten sain tällä viikolla sittenkin kerrottua töissä pomolle! Se on hyvä uutinen, miljoonan kilon taakka putos harteilta. Se oli semmonen nyt tai ei koskaan -tilanne, oli ihan pakko rohkaista mielensä ja mennä kertomaan. Muuten se ois taas lykkääntynyt vaikka kuinka monella viikolla. Kyllä jyskytti sydän ja kädet ja jalat tärisi.. Lähimmille kollegoille onkin sitten helpompi kertoa, ja ne on naisia sentään.
Se on hyvä uutinen, miljoonan kilon taakka putos harteilta. Se oli semmonen nyt tai ei koskaan -tilanne, oli ihan pakko rohkaista mielensä ja mennä kertomaan. Muuten se ois taas lykkääntynyt vaikka kuinka monella viikolla. Kyllä jyskytti sydän ja kädet ja jalat tärisi.. Lähimmille kollegoille onkin sitten helpompi kertoa, ja ne on naisia sentään.