IVF/hoidot pelottaa

Hei!

Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta jo 2v 10kk. Takana on clomihoitoja, joista yksi keskenmeno, sekä kolme inseminaatiota, tuloksetta. Olemme molemmat terveitä ja tupakoimattomia, eikä kummastakaan ole löydetty mitään vikaa.
Nyt kai pitäisi mennä IVF-hoitoihin, jos vauvan haluaisi saada.

Minua kuitenkin kammottaa mennä rankempiin hoitoihin. Pelkään, että löytyy jokin sellainen vika, jota ei voi korjata. Jos munasolut eivät hedelmöitykään, tai alkiot eivät jakaannukaan tai kiinnity. Entä jos emme saa tervettä lasta. Jos on jokin sellainen vika, ettei meidän "kuulu" saada lasta, ja väkisin yrittämällä saamme vain elinkelvottomia sikiöitä ja keskenmenoja, kohtukuolemia tai kuolemansairaan vauvan. Tämän lisäksi pelottaa, että joudun kärsimään hoitoja vuosikausia, eikä lasta silti tule.

Miten yleistä on, että lapsettomuuden taustalla on geneettinen ongelma, sikiöllä onkin paha kromosomivika, eikä sikiö kehity normaalisti tai on sairas? Kuinka monennen IVF-hoidon jälkeen tällainen syy voidaan todeta? Miten todennäköistä on, että syy jää selittämättömäksi, eikä useammalla rankemmillakaan hoidoilla saada vauvaa aikaan?

Kannattaako niihin hoitoihin edes lähteä kun tässä on mennyt jo näin kauan? Eikai syy enää voi olla muussa kuin solutasolla?

 

Ymmärrän tunteesi, että hoitoihin meneminen pelottaa. Itseäni pelotti myös se, että jos siellä käykin ilmi jokin sellainen seikka, että emme voi lasta saadakaan, mutta toisaalta taas ainakin voisimme sitä kautta saada selvyyden, jos jossain on vikaa.

Koska lapsen halusimme, niin lähdimme hoitoihin. Ja jos siellä olisi selvinnyt jokin vika, ettemme voi lasta saada, niin se tieto olisi tietyllä tavalla helpottanut. Koska meilläkin ikä alkoi tulla jo vastaan, niin emme voineet jäädä vain odottamaan.

Lähdimme siis hoitoihin ja ekasta ivf:stä tuloksena plussa, mutta tuulimuna. Pas:ista (yht. 4) emme saaneet mitään aikaiseksi. Ja meillä ei siis löytynyt mitään vikaa näissä hoidoissa. Näiden jälkeen pää oli tyhjä ja mieli todella maassa, joten meiltä meni monta vuotta ennen kuin lähdimme uudestaan kokeilemaan, siitä vauva tulossa.

Eli ei kannata pelätä toimenpiteenä ivf:ää. Henkisesti toki paljon rankempaa kuin fyysisesti. Eikö kuitenkin ole parempi tietää, onko näin mahdollisuus tulla raskaaksi, kuin että viettää vuodet epätoivossa ja huomaakin ajan menneen jo ohi, kuten meille meinasi käydä.

Tsemppiä! Taisi tulla aika sekava kirjoitus minulta..

 

En usko, että julkisella puolella tutkitaan itse alkioita mitenkään super tarkasti, mutta yksityisellä saatetaan tehdä kromosomitutkimuksia yms. Julkisellakin kuitenkin hoitojen alussa, ainakin stadissa, tutkitaan esim AMH arvo mikä kertoo munasolureservistä paljon, ja miehen simpat jotka tietty vaikuttaa suurelta osin. Ja tämän kaiken myötä suunnitellaan hoito sopivaksi.

Multa kun poistettiin munajohtimet muutama vuosi sitten, ainoaksi keinoksi saada lapsi tuli ivf. Aikaa meni asian sulatteluun: luomuraskaudesta yhtäkkiä koviin hoitoihin. Mutta ei ne itse hoidot mitenkään erityis-super-rankkoja oikeasti ole. Henkisesti saattaa joillekin olla, itse vielä pärjään kun takana 4 negaan johtanutta siirtoa ja viides tänään edessä.

Kyllä sanoisin kuten edellinen vastaaja, että ehdottomasti kannattaa yrittää. Mieti kuinka pahalta voi tuntua myöhemmin kun ikää on jo "liikaa", että ette edes antaneet hoidoille mahdollisuutta.

Kukaan ei tietenkään voi luvata, että onnistuu ekasta hoidosta koska niin monesta pienen pienestäkin asiasta voi jäädä kiinni, mutta koska tahansa voi lopettaa hoidot jos tuntuu liian raskaalta käsitellä.

 

Jos ei yritä, ei voi saada. Älä anna pelolle valtaa, pelottaahan se, jos on se viimein tie käytävänä mutta itse halusin käydä, jos en yritä, kadun etten yrittänyt. Ja mun mieheni sanoi, että horminihoidot on todella pientä ja helppoa verrattuna siihen mitä on olla nyt kanssani kun odotan.

 

Kiitos teille vastauksista. Minua siis pelottaa hoidoissa se kipu, inssitkin ovat olleet ihan hirveää tuskaa, mutta sen lisäksi miten kestän sen henkisesti, etenkin jos siihen menee kauan, tai löytyy joku vika, jota ei pysty korjata. Olen nyt jo aivan masentunut ja ahdistunut, enkä tiedä miten jaksan tätä enää. Miksi en vain voi saada vauvaa.

Eikö tuo Dexrta vastaakaan kaikille täällä?

 

Hei,

Koeputkihedelmöityshoidolla (IVF) on kaksi selkeätä etua verrattuna noihin teidän jo tekemiin hellempiin hoitoihin. Ensinnäkin hoito usein antaa vastauksia lapsettomuuden mahdollisesta syystä (ja samalla sulkee pois muita mahdollisia selityksiä).

Toinen etu on se, että jos hoidolla saadaan hyviä alkioita niin raskaaksi tulon todennäköisyys on hoitoa kohti huomattavasti korkeampi kuin millään muulla hoitokeinolla.

Kun teillä kuitenkin on ollut yksi keskenmeno, niin riski sille että vika olisi munasoluissa tai siittiöissä on selvästi matalampi. IVF hoidoilla kannattaa aina tehdä yksi hoito kerrallaan ja jos se ei tuota tulosta, niin käydä läpi tehty hoito, mitä siitä voi oppia, ja miettiä onko tarvetta lisätutkimuksille ja onko järkeä/edellytyksiä jatkaa hoitoja. Mitään vuosikausia kestävää projektia tästä ei kannata suunnitella.

Geneettiset syyt lapsettomuuden taustalla ovat harvinaisia. Tuon sinun viimeisen kysymyksesi suhteen vastaus on täsmälleen päinvastainen, eli jos lapsettomuuden kesto on jo 3 vuotta, niin mitään muita hoitoja ei edes kannata tuossa vaiheessa miettiä kuin IVF-hoitoa. Syy voi olla monessakin muussa asiassa kuin solutasolla, siitä ensimmäinen IVF-hoito kertoo enemmän.

Niklas Simberg
erikoislääkäri
Dextra Lapsettomuusklinikka