IVF-plussa-keskenmeno, miten eteenpäin...

Nyt on olo aika tyhjä. Iloittu plussa vaihtui keskenmenoon ja suruun.

Vielä viikko sitten oltiin riemuissamme tästä ekan hoidon aikaansaamasta toisesta viivasta,
nyt sitten ensn selvisi liian matalat hormonitasot ja tänään alkoi jo runsas vuoto.

Miten teillä muilla on hoidot jatkuneet, joko seuraavista menkoista pääsee uuteen yritykseen
vai onko välikierto tarpeen?

 

Tiedän tunteen.
2.ivf plussa mutta kesken meni rv8,vielä edellisenä päivänä nähtiin sydänäänet.Tyhjyys...miten tästä eteenpäin???

Sairaalaan yöllä kun lääkkeellinen keskeytys ei onnistunutkaan,sairaanhoitaja kovasti torui kun kun puhuin lapsesta,"ei se mikään lapsi vielä ollut,solukkoa vain",minä huusin "Se oli minun lapseni jo siitä hetkestä kun sain ne kaksi viivaa raskaustestiin!!!!"

Sairaslomaa.Palasin töihin.Jotenkin sitä jaksoi,onneksi esikoinen piti elämässä kiinni.
Vuosi meni ennen kuin uskalsin uuteen hoitoon.
3.ivf..soluja tuli vain 5kpl ja lääkärikin sanoi että jos nyt ei natsaa niin ruvetaan ajattelemaan luovutettuja munasoluja.Tehtiin pitkä viljely ja 1 ainoa sissi jaksoi,siirrettiin ja jo samana iltana tunsin kovan piston ja jotenkin vaan tiesin että kiinnittyi..plussa.

Ultrissa kaikki hyvin ja pieni mies näki päivän valon lokakuussa.

Toivon sinulle voimia jatkaa eteenpäin vaikka nyt tuntuu vaikealta.
Itselleni tämä Tommy tabermanin runo valoi jotain.

Joskus, jonakin iltana
kun sydän on hetken
avuton ja sokea,
repii ja potkii suruissaan,
me soudamme
vuolaaseen vastavirtaan
ilman airoja,
pelkän halun ja tahdon voimalla
Joskus, jonakin iltana
meidän uskomme
ihmeeseen mitataan"


- Tommy Tabermann

 

Olen pahoillani keskenmenosta :hug:

Meillä on kaksi PAS-keskenmenoa peräkkäisistä hoidoista.

Ekan kerran sain plussan tikkuun, olin onneni kukkuloilla. Rv 5+ alkoi pieni tuhruttelu, joka loppui. Rv 5+5 töissä kamalat kivut mahassa ja pientä veristä vuotoa muutaman tunnin. Mentiin päivystykseen, eivät osanneet sanoa vielä mitään, sikiöpussi näkyi, mutta ei muuta, liian aikaista. Odoteltiin 1,5 viikkoa ja mentiin ar-ultraan huonoilla mielin. Lääkäri sanoi; "pienen alkion näen, mutten sykettä" ja sitten lääketyhjennykseen.

Lähdettiin uuteen yritykseen hyvillä mielin ja heti taas plussa. Viikon kesti sitä iloa, kunnes kotona yhtäkkiä ilman kipuja tai mitään tuntemuksia alkoi plumpsahdella pönttöön hyytymiä, varmasti kymmenen. Silti kohtuun jäi vielä jotain, käytiin läpi kaavinnat ja kaikki. Nyt olin ihan loppu ja rääkätty kaikilla toimenpiteillä. Mietin jo adoptiotakin. Sanoin lääkärille, että nyt pitkä tauko!

Noin 8kk päästä alkoi tuntua siltä, että josko sitä lähtis kerran vielä koittamaan. IVF:llä mentiin ja plussa tul. Lapsonen syntyi elävänä ja terveenä, koko raskauden aikana en vuodellut pisaraakaan mitään.

Mä en osaa kokemuksen avullakaan sanoa kuin kliseen, että siihen auttaa vain aika :hug: Ajan kanssa kipu pienenee ja tuntuu vähemmän pahalta, mutta eihän se unohdu koskaan. Varsinkin, kun sitä lasta on vuosikausia tekemällä tehty

 

Mulla takana erilaisia hoitoja ja niistä alkanut 4 raskautta, jotka menneet kesken. 2 clomiraskautta, 1 IVF:n tuoresiirto ja 1 PAS. Nyt kotona temmeltävät 2.IVF:n 2 alkion tuoresiirron tulokset keväältä 2011 eli nyt jo 1v6kk ikäiset tyttö ja poika. Älä vajoa epätoivoon! Tiedän, että kaavinnat ja lääkkeelliset tyhjennykset ovat raskaita ja tunnelmat on kaikkea muuta kuin katossa. Kannattaa silti yrittää - vaikka sitten pienoisen huilaamisen jälkeen. Hammasta purren ja sisulla ravasin hoidoissa, kestin keskenmenot ja kaiken sen hullutuksen ja tunnemylläkän. Ja mitä ihmeellisintä olikin sitten, kun synnytyssalissa kuulin 2 vauvan itkut!