ja taas meinasi HERMOT MENNÄ!!!

Taas meinasi hermot mennä tuon meidän uhmaikäisen kanssa. Olenko huono äiti? Huusin ja raivosin ja teki mieli antaa kunnolla selkään ja siihen sitten havahduin. Nyt taas syyllinen olo. Menekö tämä uhma koskaan ohi. Rakastan tyttöämme TODELLA paljon, mutta sitten aina (ja nyt tuntuu että tosi usein) tulee näitä yhteenottoja. MIksi joillakin on kiltit lapset jotka tekee ja tottelee? Mitä niiden vanhemmat ovat tehneet toisin? Ja tuntuu, että tuo meidän tyttö ei ymmärrä kieltoja tai sitten vaan ei ole ymmärtävinään. Mitä mä teen? APUA! :ashamed:

 

don't worry,et oo ainoo... mustaki tuntuu että ei tuolle pirulle tuu ku huudettua välillä,tekee kaikki pahat ja tuntuu että koko päivä in menny vaan sille huutamiseen. sit ku se niin sulosesti nukkuu niin itku meinaa päästä :ashamed:

 

Ne toisten kiltit, tottelevaiset lapset on ihan silmän lumetta vain. Se on normaalia ja mielestäni jopa tervettä, että oma tahto nousee pintaan ja koetellaan vähän vanhempien hermoja.

Meillä on nyt just helpompi vaihe, mutta koviakin yhteenottoja on nähty.

Tsemppiä! Kyllä se kohta helpottaa!!

 

Kyllä täälläkin yhteen otetaan ja huudetaan. Vieraitten aikana tyttö on niin vieraskoria, mutta kotoväelle sitten tinttaillaan ja kiukutellaan senkin edestä :headwall: ja tällä hetkellä on vielä tyttö nuhassa ja yöt menee huonosti.mutta tsemppiä kaikille uhmailijoiden vanhemmille :hug: ainakin lapsiltamme löytyy omaa tahtoa :kieh:

 

Minä olen kuulemma ollut pienenä kiltti kuin nukke. Valitettavasti tämä piirre ei ole siirtynyt lapsiimme... Pitkää pinnaa ja suklaata (se auttaa hermoihin).

 

Kuulostaa niin tutulta.. Itsellä on usein huono oma tunto kun raivoon typylle.. se oikein tahallaan tekee välillä kaikki ne asiat joita on kielletty ja varsin hyvin tietää että on väärin. Sitten kun ollaan kylässä niin hän on niin pieni enkeli ja kaikki ihastelee kun on niin kiltti tyttö

Ovelia pikku veijareita

 

:wave: Hei..täällä myös yksi äiti jolla pinna kireällä uhmaikäisen tytön kanssa..päivät :headwall: ja illalla sitten mietin tytön nukkuessa että mitä sitä ois voinu tehdä toisin.

Kaippa tämä menee joskus ohi..

:hug: kaikille ja koitetaan vain kestää näitä pikku :saint: sillä he ovat kuitenkin lapsia vain pienen hetken.

 

Joo, aika tuttua. Yritän välttää sitä huutamista, mutta joskus tulee tiuskaistua takaisin.
Tosin paras keino on ollut kun olen jättänyt herran itsekseen ja antanut huutaa ja kiukutella kuuroille korville. Esim. tulen tänne silloin surffaamaan tai luen lehteä ja herra öykkäröi joko huoneessaan tai tässä jaloissa.
Eikä sitä mitään voi edes tehdä kun mikään ei kelpaa: ei syli, ei leikkiminen, ei syöminen, ei edes jätski. Kaikkea on kokeiltu ja paras tapa on olla huomaamatta ja antaa olla rauhassa. =)

Ennaltaehkäisevästi kannattaa hoitaa ruokailut ja nukkumaanmenot ajoissa, sillä tuntuu että kohtaukset tulevat juuri nälästä tai väsymyksestä tai ylipäätään tylsistymisestä johtuen.

 

Minkä ikäisiä lapsukaisia on kyseessä?
Meillä 1v3kk ja en tiiä onko uhmaa vai mitä,mutta hirveen kiukku/itkuinen on hoitopäivän jälkeen.Heitäyttyy lattialle huutamaan ja venkoilee.Mikään ei onnistu.Tosin tässä on myös sairasteltu,joten siitäkin osa kiukusta johtuu.
olen vain ajatellut että meillä on normaalia kiukkusempi lapsi,sillä toista lasta en pystyisi edes kuvittelemaankaan enää tän ekan jälkeen.
Hermot itsellä kireellä,kun väsy,eikä jaksais :/
Jospa se tästä..

 

\

Minkä ikäisiä lapsukaisia on kyseessä?
Meillä 1v3kk ja en tiiä onko uhmaa vai mitä,mutta hirveen kiukku/itkuinen on hoitopäivän jälkeen.Heitäyttyy lattialle huutamaan ja venkoilee.Mikään ei onnistu.Tosin tässä on myös sairasteltu,joten siitäkin osa kiukusta johtuu.
olen vain ajatellut että meillä on normaalia kiukkusempi lapsi,sillä toista lasta en pystyisi edes kuvittelemaankaan enää tän ekan jälkeen.
Hermot itsellä kireellä,kun väsy,eikä jaksais :/
Jospa se tästä..

Mulla oli lapsi hoidossa tuon ikäisenä vähän aikaa ja kiukku oli vaan sellaista "kostoa" hoitoon jättämisestä... Oli väsynyt rankasta hoitopäivästä ja vieraiden parissa olosta.
Uhma on erilaista ja tulee myöhemmin, lähempänä 2 vuoden ikää. Tulet huomaamaan eron siinä.

 

Joo, meidän poika kiukutteli kanssa hoitopäivien päätteeksi siinä 1,3v:n ikäisenä - mutta hoitsut selittivät silloin syyksi hampaat ja pitkät (7-8h) hoitopäivät. Nyt on aivan kunnon uhma päällä ja ikää on kaverilla tasan kaks. Sai taas silmät päästään kaupungilla hävetä kun herra sai rattaissa pikku raivarit kun ei saanut karkkia kaupasta. Huh huh. Eikä siinä mitään, mutta kun pitäis jaksaa kuunnella tuon juniorin (3kk) nälkä- ja väsyitkut päälle. No, onneksi se on kuitenkin suurimmaksi osaksi hyvällä tuulella. Ja niin toisaalta tuo uhmiskin, mutta sitten kun se keksii ruveta raivoamaan niin sitä ei pitele edes p.iru itse! Olen itsekin alkanut jättää huomiotta nuo kohkaamiset ja siirryn suosiolla muualle tai sitten olen juuri sillä hetkellä vauvassa kiinni niin en edes voi kiinnittää huomiota kiukkupussiin. Mutta silloin kun väsyttää niin että naama meinaa haukotuksesta revetä, niin tyhmyyksissäni ärisen itekin takaisin. Sitten hävettää. :ashamed:

 

Juu,voihan se olla ettei uhmaa ole.Mutta siis aiemmin tyttö ollut ihan nätisti hoitopäivän jälkeen,nyt tullut hankaluuksia.Hoidossa on ollu n 3kk.
ymmärrän toki että äitille illalla kiukutellaan!

Ja siis vastaan laittaa joka asiassa,pukemisessa,jos kieltää jotain,heittäyttyy lattialle huutamaan ja kiemurtelemaan,ei anna syöttää,haluaa itse syödä,mesoo minkä kerkeää Eikö tuo ole uhmaa?

Voihan se olla että vuoden päästä kiukutellaan/uhmaillaan erilailla.Mutta aikalailla vastaan laittamista on nytkin tavan arkipäivän askareissa!

 

\

Taas meinasi hermot mennä tuon meidän uhmaikäisen kanssa. Olenko huono äiti? Huusin ja raivosin ja teki mieli antaa kunnolla selkään ja siihen sitten havahduin. Nyt taas syyllinen olo. Menekö tämä uhma koskaan ohi. Rakastan tyttöämme TODELLA paljon, mutta sitten aina (ja nyt tuntuu että tosi usein) tulee näitä yhteenottoja. MIksi joillakin on kiltit lapset jotka tekee ja tottelee? Mitä niiden vanhemmat ovat tehneet toisin? Ja tuntuu, että tuo meidän tyttö ei ymmärrä kieltoja tai sitten vaan ei ole ymmärtävinään. Mitä mä teen? APUA! :ashamed:

Ole ylpeä itsestäsi. Teillä on niin turvallinen koti, ja luottamukselliset suhteet, että tytsy uskaltaa täysillä kokeilla rajojaan.
Minusta kaikkein kamalinta on alistetut lapset, jotka eivät uskalla näyttää tunteitaan tai ilmaista mielipiteitään.
Kyllä se uhma siitä aikanaan loppuu ja kun nyt jaksat olla lapsen vara-ego ja tunnesäilö, niin luultavasti se palkitaan myöhemmin!
Tsemppiä! =)