Jääköhän meidän lapset paitsi jostain kun asutaan maalla?

[QUOTE="vieras";28623279]Niin todennäköisyys on suurempi, toisaalta silloin voi tulla tätä nuoruuden uhoa, että hitto mähän näytän ja muutan omilleni yliopistokaupunkiin ja opiskelen pitkälle yms. Silti kyllä heistä vässyköitä, ylipainoisia (tietokoneella olo ja ei harrastuksia) ahdasmielisiä, ja laiskoja todennäköisesti /kaiken järjen mukaan tulee.. Kärjistetysti.[/QUOTE]

Kaiken järjen mukaan sittenhän on tosi kummallista miten niin moni menestynyt ihminen on kuitenkin kasvanut maalla. Tilastollisesti sen pitäisi olla paaaaljon paljon harvinaisempaa, koska maalla kasvaneita on vielä niin paljon vähemmänkin kuin kaupunkilaisia.

 

[QUOTE="vieras";28622424]Sanoit tosi hyviä pointteja tuossa aikasemmassa viestissä, että mistä maalla asuvat jäävät paitsi ja toki kaupunkilapset voivat jäädä isosta tilasta ja luonnon rauhasta (vaikka myös kaupungeissa on paljon rauhallisia omakotitalo alueita, joissa on hyvä piha ja metsä lähellä).

Lapset sopeutuu ja tottuu maalaiselämää - mutta nuori kyllä tarvitsee enemmän. Olen opiskellut näitä aiheita aika paljon ja nuoruus on elämänvaiheena tosi tärkeä, vähintään samoin kuin lapsuus. Se, että nuori saa kokea, olla kavereiden kanssa (kaverithan on koko elämä nuorelle) etsiä omaa paikkaansa niin on äärimmäisen tärkeää ja jos hän ei siinä "onnistu" eli se jää elämättä niin sillä on kielteisiä vaikutuksia tämän identiteetin kehittymisessä ja myöhemmässä elämässä.[/QUOTE

Itse olin 13 kun perheemme muutti maalle, 20 km päähän kaupungista, kolmisen kilometriä lähimmälle bussipysäkille. Olin ihan likeissä, koko ikäni halunnut asua maalla, haaveillut kaikennäköisistä elukoista sun muuta. Muistan, miten hienolta tuntui polkea kesällä metsien ja peltoaukeiden välissä mutkittelevaa kapeaa hiekkatietä, huomata monia uusia kasveja ja eläimiä ja käydä katsomassa naapurin lehmiä. Se viehätys ei kadonnut koskaan. Kun alkoi olla enemmän menoja, jäin joko suoraan koulusta tai vanhempani veivät, illalla tulin bussilla tai vanhempien kyydillä kotiin. Bussipysäkin lähellä oli piilossa pyörä, ettei kävellä tarvinut ja kun sain ajokortin, vanhemmat sponsoroivat pihaan itseäni vanhemman autonromun, joka jätti aina välillä tielle, muitta jolla yleensä pääsin hyvin, minne halusin ja pystyin tarjoamaan kavereillekin kyytiä. Ainut, mikä harmittaa, on se, ettei muutettu maalle aikaisemmin!
että eiköhän se viihtyminen ole hyvin paljon lapsesta kiinni, toiset ihan oikeesti tykkää ja loppujen kohdalla ei varmaan pahasti mennä metsään, jos vanhemmat tukee siinä, että pääsee halutessaan ihmisten ilmoille.

 

[QUOTE="näin on";28620930]Kaupungit on helvettejä lapsille/lapsuudelle...[/QUOTE]

Mulla oli kyllä ihan helvetillinen lapsuus maalla... En ole koskaan viihtynyt maalla. Tunnen oloni kotoisaksi vasta kun asukkaita on vähintään puoli miljoonaa.

 

https://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2009_02.html

 

https://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyka_2009_02.html

Ni mitä tuossa oli? Eiköhän kaupunki tarjoa muutenkin paremmat koulutusvaihtoehdot sekä parempi tasoisen koulutuksen.

 

[QUOTE="vieras";28623384]Ni mitä tuossa oli? Eiköhän kaupunki tarjoa muutenkin paremmat koulutusvaihtoehdot sekä parempi tasoisen koulutuksen.[/QUOTE]

Kaupungeissahan maalla asuvatkin ammatillisen koulunsa käyvät.

 

Lapsia on kuusi, joten heistä on kavereita toisilleen. Kavereille jos haluavat, autolla kuskataan ja se on tähän asti ollu ok ja hyvin on kuskaamiset jaksettu. Tykkäävät touhuta ulkona ja siihen onkin hyvät puitteet. Välillä tulee kuitenkin tunne että lapset jäävät paitsi jostain... ja arveluttaa täällä asuminen kovasti. Lapset eivät ole kyllä valittaneet ja tuntuvat itse tykkäävän. Kouluun kulkevat taksikyydillä.

Muita maalla asuvia perheitä? Viihtyvätkö teillä lapset? =)

itse olin 12v kun muutimme maalle, toki olin vihainen koska kaikki kaverit jäi ns.kaupunkiin...mutta nyt kun olen itse 4 lapsen äiti olen oikeastaan tyytyväinen päätökseen jonka vanhempani teki. Se kaupungin osa jossa asuimme... huumeet..alkoholi...yms..., no kun muutin pois kotoa asuin hetken muualla mutta kun sain lapsia alkoi kotikontu miellyttää taas...nyt asun kotikulmilla maalla, lapset joskus osoittaa mieltään mutta täällä voi sienestää, marjastaa, kalastaa josta on tullut minun, miehen ja vanhimman pojan yhteinen harrastus. Ja tämä on vain minun mielipide mutta maalla kasvaa maalaisjärjen parissa, osaa ja pärjää myös kaupungissa. Enkä tarkoita morkata kaupungissa asuvia lapsia! Joillakin vaan on maalaisjärki kateissa.

 

Minä olin varmaan se "mamma", joka kirjoitti, että maalla lapsistani on kasvanut tekeviä ja oma-aloitteisia. Ja myös kirjoitti, että lapset ovat netissä ja palaavat. Siis molempia, jälkimmäinen ei ollut ensimmäisen esimerkki Mutta niinkuin joku kirjoittikin, uskon, että kaupunkilaislapset pelaavat ja ovat netissä enemmän.
Yleensä maalle hakeutuu ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä käsillään, puuhastella kaikkea ja viihtyvät kotona, eivätkä kaipaa jatkuvaa hälinää ja ihmisvirtaa ympärilleen. Jo pelkkä esimerkki on opettanut lapset tekeviksi, eivät he useinkaan osaa olla joutilaina. Ja tuosta luonnon ymmärtämisestä, miten kaupungissa olisin voinut opettaa lapseni kunnioittamaan linnunpesiä tai eläintenpoikasia, kun niitä ei siellä ikinä näkynyt? On eri asia kertoa kun antaa lapsen nähdä, miten lintuemo hautoo ja poikaset kuoriutuvat, miten vanhemmat niitä ruokkivat ja lopulta poikaset lähtevät lentoon. Ja kokea se ilo, kun syksylllä pois lentäneet linnut tulevat keväällä takaisin pesimään. Tai sitä, että puissa kasvava naavan paljous kertoo siitä, että hengitämme puhdasta ilmaa? Minulla on kokemuksia siitä, että kaupungissa asuneet lapset eivät ymmärrä kunnioittaa luontoa, eivät kiertää pesiä vaan ovat menossa liikuttelemaan jne, eivät ilkeyttään (ainakaan kaikki) vaan tietämättömyyttään, ymmärtämättömyyttään. Ja muutenkin maalla on mahdollista pitää enemmän lemmikkejä kuin kaupungissa, niidenkin kautta opitaan vastuunkantoa ja huolehtimista, vaikka se ei mikään lasten tehtävä olekaan.
Oma-aloitteisuutta taasvmielestäni on se, että itse hankkii itselleen kyydin kaverilleen jo lapsena, jos tietää, että sinne voi mennä eikä isä tai äiti vielä siihen aikaan ole kotona viemässä, noin esimerkkinä. Omatoimisuutta olisi kulkea sinne itse, oma-aloitteisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Ja olen kyllä kysynyt lapsiltä, asuisitteko mielummmin kaupungissa; painotin kyllä, ettei meillä olisi varaa ostaa kaupungista 10 hehtaarin tonttia, missä olisi 168 neliön talo + ulkorakennukset + oma rantasauna ja uimaranta, vene jne, mitä meillä täällä on. No, eivät kuulemma tahtoisi.

 

joo, jääne paitsi. ne jää vähemmälle pakokaasun saannille, eivät opi hirveeseen hektiseen kiireeseen, välttyvät ehkä huumekokeilulta, ja eivät ehkä opi istumaan jatkuvasti tietokoneella ja pelaamaan sotapelejä. oikeesti ei ne mistään paitsi jää

 

Ei todellakaan jää mistään paitsi, kaupunkilaislapsen jää - varsinkin ne joilla ei ole edes mummolaa tai mökkiä tms. siellä maalla.

Itse olen viisilapsisesta perheestä ja tosi syrjässä maalla asunut, pientä kyläkoulua käynyt ja kavereina oli sisarukset plus parin kilometrin päässä lähimpien naapureiden lapset. En mistään jäänyt paitsi, ainoa ongelma oli että sopeuduin vähän huonosti myöhemmin näihin kaupunkiolosuhteisiin ja isoihin kouluihin.

Taidat ap olla itse kaupungissa kasvanut, kun kyselet?

 

Kyllä tosiaan lapsena oli mukavaa olla maalla. Nykyään jos pitäisi elää ilman esim. elokuvateattereita, ravintoloita, terasseja, livepenkkiurheilua, keilahalleja, tenniskenttiä, museoita, konserttisaleja, klubeja ja hyviä shoppailumahdollisuuksia, niin hieman ikävystyisin kyllä.

 

[QUOTE="vieras";28621214]Kaupunkilaislapset saavat ja kokevat asioita toisin kuin maalla asuvat, he lähinnä haaveilevat ja elämä jää elämättä kärjistettynä. Teinit joutuvat muuttamaan pois kotoa hyvin aikaisin lukion/amiskan perässä ja minusta se ei ole ihanne (ja olen myös nähnyt sen monien kohdalla). Omille lapsille lapsille haluisin olla siinä 16-vuotiaana vielä todella lähellä ja läheinen, enkä niin että he joutuu muuttaa kymmenien kilsojen päähän vanhemmistaan.[/QUOTE]

Itse olen asunut ensimmäiset 19 vuotta alle 5000 asukkaan kylässä Lapissa. En koe jääneeni mistään paitsi, keinot kyllä keksii käydä kaupungissa sieltäkin ja junat ja lentokoneet kulkee. Vasta lukion jälkeen muutin eri paikkakunnalle opiskelemaan, välit vanhempiini tänäkin päivänä läheiset vaikkei naapureina asutakaan.

Maalla on ihana asua, kuin myös kaupungissa. Ei se ympäristö asuinpaikan viihtyvyyttä mun mielestä sanele, vaan ne omat ihmiset

 

[QUOTE="vieras";28620970]Itse olin kaupunkilaislapsi jonka koulussa kävi paljon lapsia maalta pitkien matkojen takaa ja säälin heitä jo silloin. Nyt kun luokkakokouksessa nähtiin niin poikkeuksetta nämä maalla kasvaneet eivät ole joko päässeet elämässään yhtään eteenpäin, osa asuu edelleen työttöminä kotonaan, osa on pienipalkkaisissa paskaduuneissa. Kaupunkilaislapsista kaikki ovat töissä, osa pitkälle urallaan edenneitä ja moni kansainvälistyneitä.

Tuskin se paskanhajussa eläminen ainakaan parempia lähtökohtia elämälle antaa kuin urbaani ympäristö. Vaikka voihan sitä toki käydä päinvastoinkin.[/QUOTE]

 

Tottakai jäävät joistain asioista paitsi. Samoin kaupungissa asuvat jäävät paitsi joistain asioista mitä sinun lapsillasi taas on.

Kaikkea ei voi saada! On vain valittava millaisen ympäristön tarjoaa lapsille.

 

Ei todellakaan jää mistään paitsi, kaupunkilaislapsen jää - varsinkin ne joilla ei ole edes mummolaa tai mökkiä tms. siellä maalla.

Tällä logiikalla kaupungissa asuvista tulisi jotenkin huonompia. Mietipä pidemmälle.

 

Jopas on taas mustavalkoista. Ei se asuinpaikka niin paljoa vaikuta. enemmän vaikuttaa se ihminen itse. Minun sisaruksistani nuorin asuu isossa kaupungissa, vanhin keskisuuressa ja minä itse maalla. Nuorinta ei saisi kirveenkään kanssa tänne eikä minua kaupunkiin. Vaikka kaikki olemme samassa paikassa ( maalla ) elämämme viettänyt, ei meistä tullut samanlaisia.

 

Kyllähän suurin osa haluaisi asua maalla. Sieltä vain puuttuvat työpaikat, eli lapsesi ovat kai etuoikeutettuja, ja hemmoteltuja. Ei monessa maassa taksi hae yhteisillä rahoila suurperheitä kouluun. Kallista lystiä, joka maksetaan malla asuville, kuten tien pidot vähälleväkimääräälle, korvaukset töissäkulkemisesta jne.

Olette kultapossuperhe!

 

Kyllä tosiaan lapsena oli mukavaa olla maalla. Nykyään jos pitäisi elää ilman esim. elokuvateattereita, ravintoloita, terasseja, livepenkkiurheilua, keilahalleja, tenniskenttiä, museoita, konserttisaleja, klubeja ja hyviä shoppailumahdollisuuksia, niin hieman ikävystyisin kyllä.

Ymmärrän tuossa valossa hyvin sen, että kaupungissa on kallista asua! Meidän teinit käyvät elokuvissa max 2 kertaa kuukaudessa per pää, teatterissa me aikuiset käydään ehkä kerran vuodessa (juu ei olla kauhean kulturelleja), ravintolassa käydään syömässä ehkä kerran kuukaudessa (jos ostosreissulla tehtyä pikalounastamista ei lasketa), teinit lisäksi saattavat käydä pizzalla tms kaupungilla ollessaan, keilaamassa käydään kanssa ehkä kerran kuussa talvisin, uimahallissa vaihdellen 1 viikossa/kerran kuukaudessa, miten huvittaa, museoissa ei juurikaan, lätkäpelejä katsomassa silloin tällöin. Ja jo tuolla määrällä tuntuu, että niihin menee valtavasti rahaa! En usko, että meitä huvittaisi/olisi varaa käydä niissä sen useammin kaupungissa asuessakaan, mutta ainakin täällä ollessa tuntuu, ettei tuon useammin ole mielenkiintoa eikä halua mennä "ihmisten ilmoille", mielummin lähtee sitten vaikka kalaan Mielipiteeni voi johtua myös siitä, että teen työtä kaupungissa (olen sairaanhoitaja keskussairaalassa) ja kotona rauhassa olo on sille parasta vastapainoa!

 

Ei todellakaan jää mistään paitsi, kaupunkilaislapsen jää - varsinkin ne joilla ei ole edes mummolaa tai mökkiä tms. siellä maalla.

Itse olen viisilapsisesta perheestä ja tosi syrjässä maalla asunut, pientä kyläkoulua käynyt ja kavereina oli sisarukset plus parin kilometrin päässä lähimpien naapureiden lapset. En mistään jäänyt paitsi, ainoa ongelma oli että sopeuduin vähän huonosti myöhemmin näihin kaupunkiolosuhteisiin ja isoihin kouluihin.

Taidat ap olla itse kaupungissa kasvanut, kun kyselet?

Keskikokoisen kaupungin liepeillä asuinalueella olen itse kasvanut. =) Voi olla että tämä mun mietiskely johtuu juuri siitä että olen itse kasvanu eri ympyröissä. Mies taas nauttii suunnattomasti täällä asumisesta eikä varmasti helpolla täältä muuttaisi. Muutto on ollu puheissa parisen vuotta, juuri mun takia mutta eiköhän tuota vielä ainakin pari vuotta katsota miten käy ja miten lapset viihtyy kunhan varttuvat. =)

 

itse olin 12v kun muutimme maalle, toki olin vihainen koska kaikki kaverit jäi ns.kaupunkiin...mutta nyt kun olen itse 4 lapsen äiti olen oikeastaan tyytyväinen päätökseen jonka vanhempani teki. Se kaupungin osa jossa asuimme... huumeet..alkoholi...yms..., no kun muutin pois kotoa asuin hetken muualla mutta kun sain lapsia alkoi kotikontu miellyttää taas...nyt asun kotikulmilla maalla, lapset joskus osoittaa mieltään mutta täällä voi sienestää, marjastaa, kalastaa josta on tullut minun, miehen ja vanhimman pojan yhteinen harrastus. Ja tämä on vain minun mielipide mutta maalla kasvaa maalaisjärjen parissa, osaa ja pärjää myös kaupungissa. Enkä tarkoita morkata kaupungissa asuvia lapsia! Joillakin vaan on maalaisjärki kateissa.

Minä myös nautin kun marja- ja sienimetsät on ihan lähellä, se on mahtavaa! Ja lapset nauttii myös, keräävät kesäisin paljon marjoja huvikseen ja niillä on hauskaa. Nyt on jo paljon metsämansikoita kypsynyt, viime kesänä niitä tuli litra tolkulla. Mies erityisesti tykkää vapaudesta omalla pihalla, voi olla miten haluaa ja niihän se onkin.

 

Me muutimme isosta kaupungista maalle, juurikin siksi kun koimme maaseudun solveltuvan paremmin lapsiperheelle.
Lapsemme ei todellakaan jää mistään päinvastoin.

 

Me muutimme isosta kaupungista maalle, juurikin siksi kun koimme maaseudun solveltuvan paremmin lapsiperheelle.
Lapsemme ei todellakaan jää mistään paitsi päinvastoin.

 

[QUOTE="vieras";28625627]Me muutimme isosta kaupungista maalle, juurikin siksi kun koimme maaseudun solveltuvan paremmin lapsiperheelle.
Lapsemme ei todellakaan jää mistään päinvastoin.[/QUOTE]

Miten kaukana teillä on palvelut ja muut lapsiperheet? Entä koulut? =)

 

[QUOTE="maalaisäiti";28623697]Minä olin varmaan se "mamma", joka kirjoitti, että maalla lapsistani on kasvanut tekeviä ja oma-aloitteisia. Ja myös kirjoitti, että lapset ovat netissä ja palaavat. Siis molempia, jälkimmäinen ei ollut ensimmäisen esimerkki Mutta niinkuin joku kirjoittikin, uskon, että kaupunkilaislapset pelaavat ja ovat netissä enemmän.
Yleensä maalle hakeutuu ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä käsillään, puuhastella kaikkea ja viihtyvät kotona, eivätkä kaipaa jatkuvaa hälinää ja ihmisvirtaa ympärilleen. Jo pelkkä esimerkki on opettanut lapset tekeviksi, eivät he useinkaan osaa olla joutilaina. Ja tuosta luonnon ymmärtämisestä, miten kaupungissa olisin voinut opettaa lapseni kunnioittamaan linnunpesiä tai eläintenpoikasia, kun niitä ei siellä ikinä näkynyt? On eri asia kertoa kun antaa lapsen nähdä, miten lintuemo hautoo ja poikaset kuoriutuvat, miten vanhemmat niitä ruokkivat ja lopulta poikaset lähtevät lentoon. Ja kokea se ilo, kun syksylllä pois lentäneet linnut tulevat keväällä takaisin pesimään. Tai sitä, että puissa kasvava naavan paljous kertoo siitä, että hengitämme puhdasta ilmaa? Minulla on kokemuksia siitä, että kaupungissa asuneet lapset eivät ymmärrä kunnioittaa luontoa, eivät kiertää pesiä vaan ovat menossa liikuttelemaan jne, eivät ilkeyttään (ainakaan kaikki) vaan tietämättömyyttään, ymmärtämättömyyttään. Ja muutenkin maalla on mahdollista pitää enemmän lemmikkejä kuin kaupungissa, niidenkin kautta opitaan vastuunkantoa ja huolehtimista, vaikka se ei mikään lasten tehtävä olekaan.
Oma-aloitteisuutta taasvmielestäni on se, että itse hankkii itselleen kyydin kaverilleen jo lapsena, jos tietää, että sinne voi mennä eikä isä tai äiti vielä siihen aikaan ole kotona viemässä, noin esimerkkinä. Omatoimisuutta olisi kulkea sinne itse, oma-aloitteisuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Ja olen kyllä kysynyt lapsiltä, asuisitteko mielummmin kaupungissa; painotin kyllä, ettei meillä olisi varaa ostaa kaupungista 10 hehtaarin tonttia, missä olisi 168 neliön talo + ulkorakennukset + oma rantasauna ja uimaranta, vene jne, mitä meillä täällä on. No, eivät kuulemma tahtoisi.[/QUOTE]

No tuota, mikset sinä kerro sitten mitä he tekevät? Ihan oikeasti, mitä teini-ikäiset ja lapset voivat tehdä muuta kuin tietokoneella nyhjöttää?
Kukaan ei tarvitse noin paljon tilaa ympärilleen ja kaupungeissa on aivan ihania rauhallisia omakotitalo alueita, joissa on hyvät pihat joten tuosta omasta rauhasta ei tarvitse luopua kaupungissakaan

 

[QUOTE="maalaisäiti";28623697]
Ja tuosta luonnon ymmärtämisestä, miten kaupungissa olisin voinut opettaa lapseni kunnioittamaan linnunpesiä tai eläintenpoikasia, kun niitä ei siellä ikinä näkynyt? On eri asia kertoa kun antaa lapsen nähdä, miten lintuemo hautoo ja poikaset kuoriutuvat, miten vanhemmat niitä ruokkivat ja lopulta poikaset lähtevät lentoon. Ja kokea se ilo, kun syksylllä pois lentäneet linnut tulevat keväällä takaisin pesimään. Tai sitä, että puissa kasvava naavan paljous kertoo siitä, että hengitämme puhdasta ilmaa?[/QUOTE]

Ai, miten olisit voinut näyttää niitä kaupungissa? No, ihan samoin kuin maalla - näyttämällä ja selittämällä. Kyllä kaupungeissakin luontoa on - suurkaupungeissa nyt ei ihan siinä keskustassa, mutta vähän kauempana. Ja pienemmissä kaupungeissa lähempänäkin. Olen itse kasvanut pienessä kaupungissa metsän vieressä. Ja lisäksi meillä oli/on kesämökki - maalla

[QUOTE="maalaisäiti";28623697]Minulla on kokemuksia siitä, että kaupungissa asuneet lapset eivät ymmärrä kunnioittaa luontoa, eivät kiertää pesiä vaan ovat menossa liikuttelemaan jne, eivät ilkeyttään (ainakaan kaikki) vaan tietämättömyyttään, ymmärtämättömyyttään.[/QUOTE]

Ongelma tuskin oli kaupunkilaisuus. Itselleni on aina ollut itsestään selvää, että tuollaista ei mennä tekemään, ja tuskinpa olen ainoa. Ja valitettavasti tiedän myös maalla asuvia ihmisiä, joilla on suorastaan välinpitämätön suhtautuminen luontoon, itsekäs ja piittaamaton.