jälleen yksi uusi yksinodottava

huoh..yksin on sitten jääty ja viikkoja on 19 takana...
mies ensin vastusti lapsen tuloa kun kuuli että olen raskaana.sillon olin vasta 6+ jotain....sitten pyörsi puheensa ja oli mukamas onnellinen lapsesta.
toissapäivänä sitten puhdisti ilmaa ja sanoi että ei halua lasta ja kun kerran MINÄ sen haluan niin saan sen sitten yksin pitää.
sanoi ettei koskaan ole yhteydessä ym. ja loukkasi tosi pahasti.
nyt kuitenkin lähettelee mulle viestejä,luulisi että soittaisi ja puhuisi asiasta kun aikuisia ollaan,että "sano suoraan jos haluat eroon musta".
hän on siis kääntänyt asian niin että minä haluan hänestä eroon vaikka itse haukkui mut pataluhaks ja sanoi ettei halunnutkaan lasta!!

ollaan seurusteltu reilu vuosi..jos sillä nyt on mitään merkitystä.tosta miehestä on ihan viime viikkoina tullu mitä ihmeellisimpiä piirteitä esiin.

Onko kellään muulla ollu miestä joka ei ei osaa päättää mitä haluaa?
auttakaa mua jotenki,mun pää hajoo just :ashamed:
sen tiedän että jos jatkan tätä suhdetta niin tiedän ettei se ainakaan tästä parane.faijakin sano et "onks sit kivaa kun on kaks vauvaa hoidettavana,mies ja lapsi" <br><br>

 

Eipä ole kyseistä ongelmaa. Mieheni on halunnut lasta kauan ja on tosi onnellinen, kun nyt ollaan raskaana. Huolehtii minusta tosi paljon ja tulee kaikille lääkärikäynneille mukaan jne. Olen tosi tyytyväinen häneen.

Harmi, että tilanne on tuollainen. Tsemppiä odotukseen ja jaksamista.

 

äh,olis pitäny ehkä pikkasen kattoo kenen kanssa sitä rupee lapsia tekemään.oon kuitenkin tutntenu mieheni jo 6vuotta,periaatteessa itteensä saa syyttää ja jälkiviisauas on turhaa..

 

Tsemppiä sulle odotukseen!
Ent.mieheni pakotti minut keskeyttämään raskauden kun ei halunnutkaan lasta 10v.yhteiselon jälkeen.Tein niin ja kaduin pitkään.
Nykyisen mieheni tavattua tulin heti 1kk yhd.olon jälk.raskaaksi ja syntyi tyttö.Sitten sain yhden keskenmenonon ja se sattu paljon koska lapsi oli toivottu.Ajattelin että näin jumala rankaisee minua kun keskeytin yhd.
Kesken.menon jälk.2kk päästä tulin raskaaksi ja nyt odotellaan koska synnytys käynnistyy.Harkitsin aikanaan jos pitäisin lapsen yksin,olisi ehkä pitänyt mutta hyvä näin.
Nyt on kunnon mies ja upea isä lapsille.

 

olen ollut myös yksin odotusajasta (rv13) asti. Silloin mies läks toisen matkaan ja ei pitänyt mitään yhteyttä. Nyt tyttö 3v niin tapaa silloin tällöin..
Tsemppiä, luo itsellesi tukiverkosto, se on tärkeää!!! :hug:

 

ei ole kiva tollanen mies. itsekin haluisin lisää lapsia vaik oonki yh-isä mut mä voin tutustua teihin raskaana oleviin ja jos vielä haluatte saada lisää lapsia. koska on kauhea vauvakuume. :hug:

 

Minulla on entisestä liitosta kaksi lasta, 9v ja 7v. Mies otti ja lähti kun odotin kuopusta. Eikä ole miestä enää näkynyt. Jossain vaiheessa soitti pari kertaa ja halusi jutella, mutta ei siitä tullut mitään. Alkoholi vei miehen mennessään.
Nyt olen uudessa liitossa ja nykyinen mies on ottanu kyllä minunkin lapset omikseen ja miestä kutsutaan isäksi ja hänen kanssaan tehdään paljon asioita. Onneksi näin.
Kyllä tytöt jossain vaiheessa kyseli isästään, mutta se aika meni ohi. Lapsilla on hyvä olla näin, tässä perheessä.
Nyt perheessä on kolme lasta lisää eikä kenekään syntymä mullistanut perhettä, siis silleen ettei mies olisi halunnut olla enää näiden minun tyttärien isä. =)

 

Lisäisin sen verran, että me oltiin silloisen miehen kanssa yhdessä useampi vuosi ja tunnettu sitäkin kauemmin. Lasten teko ja saaminen oli yhteinen toive, molempien lasten. Mutta mies kyllästy perhe-elämään vissiinkin ja mikä minä olen aikuista miestä estämään. Mieshän se paitsi jää kun ei halua katsoa kun tytöt kasvaa.

 

Esikoinen olisi tulossa. Mies ei vaan halua tätä lasta vielä. Ei painosta aborttiin. Ei kuulemma halua menettää minua, mutta ei halua kyllä lastakaan. Kun ei kuulemma ole vielä valmis.
Itse haluan pitää lapsen. Mutta miten menetellä, kenelläkään kokemuksia? :'(

 

aika monella miehellä mieli myllertää siinä missä tulevalla äidilläkin, eikä suotta, nykyään ku mies on lapsesta vastuussa ihan siinä missä nainenkin. tahtoessaan siis.... ekan lapsen odotus ei varmaan oo helpoimmasta päästä kenellekään kun ei yhtään tiedä mitä odottaa. ja sanokoon kuka tahansa että oli realistiset odotukset eikä mitään pilvilinnoja vauvanhoidosta, ni siltikään kukaan lapseton ei voi sanoa tietävänsä mitä on olla täyspäiväsesti vastuussa lapsesta. mulle jokainen muu raskauskin on ollu osaltaan hankala, lasten määrä kasvattaa vastuun määrää. toisaalta nyt ku tietää jo mitä odottaa, osaa ehkä olla huoissaan "oikeista" asioista.

mut kumminkin, pointtini tässä on, että isällä on lupa epäröidä siinä missä äidilläkin. ja jos äidille annetaan lupa kiukutella ja käyttäytyä asiattomasti vedoten raskaushormoneihin ni kyllä se oikeus pitäisi olla isälläkin. mun mielestä isän osuutta ja odotusta ei todellakaan pidä väheksyä. ainaki meillä ekan lapsen odotus oli yhtä hirmumyrskyä yhteiselämän kantilta, varmaan meistä molemmat vuorotellen olis halunnu sittenki elää vielä lapsettomana, sinkkunakin. onneks aina kuitenki toinen osapuoli sit "pakotti" jatkamaan raskautta ja pysymään yhdessä. kumpakin on tulokseen enemmän ku tyytyväinen.

jos olisin ap, soittaisin itse tän tilanteen kypsemmin käyttäytyvänä osapuolena sille miehelle, sanoisin että asiat selvitetään kasvokkain. ja mielellään puolueettomalla, ehkä julkisella maaperällä missä kummallakaan ei anna pokka myöden laukoa mitä tahansa törkeyksiä... mut sen tekisin kyllä miehelle selväksi ettei se voi joka asiaa kääntää mun syyksi vaan sen on itse kannettava vastuu sanomisistaan ja tekemisistään. ja että se on anteeksipyynnön velkaa.

 

kiitos teille kannustavista sanoista.tilanne on niin uusi ettei oikeen tiedä mitä tehdä.ollaan asiasta kyllä puhuttu,ja aika näyttää miten käy.täytyy keskittyä nyt itteensä ja tähän raskauteen niin jaksetaan lopuun asti :flower:

 

Heips! täällä yksinodottava kanssa ja raskausviikolla 26.
Tsemppiä sulle kovasti! Kyllä sitä vaan jaksaa kun on mitä odottaa...oma lapsi on kaikki kaikessa! Oli mies tai ei kuvioissa mukana!

 

\

Esikoinen olisi tulossa. Mies ei vaan halua tätä lasta vielä. Ei painosta aborttiin. Ei kuulemma halua menettää minua, mutta ei halua kyllä lastakaan. Kun ei kuulemma ole vielä valmis.
Itse haluan pitää lapsen. Mutta miten menetellä, kenelläkään kokemuksia? :'(

sama tilanne oli meilläki tossa kuukaus, pari taaksepäin. mies sanoi ettei halua lasta mutta ei halua muakaan menettää ja että minä en antanut hänelle muuta vaihtoehtoa ku pitää se pikkuinen. mies oli todella epävarma ja luulisin että vihainenki tilanteesta. annoin vaan aikaa sille sulatella asiaa, vaikka se kestikin reilu kuukauden...ja se ei kyllä ollut mukavaa aikaa!mua ainakin pelotti niin p****sti että mies olisi jättäny yksin ja oikeastaa varauduinkin jo vähän siihen...nyt tuleva isä on kovin innoissaan,huolehtivainen ja ylpeä.toivottavasti teilläkin selviäis tilanne yhtä "helposti"

 

\

Tsemppiä sulle odotukseen!
Ent.mieheni pakotti minut keskeyttämään raskauden kun ei halunnutkaan lasta 10v.yhteiselon jälkeen.Tein niin ja kaduin pitkään.
Nykyisen mieheni tavattua tulin heti 1kk yhd.olon jälk.raskaaksi ja syntyi tyttö.Sitten sain yhden keskenmenonon ja se sattu paljon koska lapsi oli toivottu.Ajattelin että näin jumala rankaisee minua kun keskeytin yhd.
Kesken.menon jälk.2kk päästä tulin raskaaksi ja nyt odotellaan koska synnytys käynnistyy.Harkitsin aikanaan jos pitäisin lapsen yksin,olisi ehkä pitänyt mutta hyvä näin.
Nyt on kunnon mies ja upea isä lapsille.

.....

yksi kysymys sinulle...miten teidän suhde on kestänyt,kun huomasit olevasi raskaana 1kk yhd.olon jälkeen? itse odotan esikoista ja tulin raskaaksi 3kk yhd.olo kuukauden jälkeen. Läheiset ihmiset meillä oli enempi kauhuissaan kuin me ite. =) Onneksi minulla on ihana mies joka on tukena ja turvana minulle.

 

\

\

Tsemppiä sulle odotukseen!
Ent.mieheni pakotti minut keskeyttämään raskauden kun ei halunnutkaan lasta 10v.yhteiselon jälkeen.Tein niin ja kaduin pitkään.
Nykyisen mieheni tavattua tulin heti 1kk yhd.olon jälk.raskaaksi ja syntyi tyttö.Sitten sain yhden keskenmenonon ja se sattu paljon koska lapsi oli toivottu.Ajattelin että näin jumala rankaisee minua kun keskeytin yhd.
Kesken.menon jälk.2kk päästä tulin raskaaksi ja nyt odotellaan koska synnytys käynnistyy.Harkitsin aikanaan jos pitäisin lapsen yksin,olisi ehkä pitänyt mutta hyvä näin.
Nyt on kunnon mies ja upea isä lapsille.

.....

yksi kysymys sinulle...miten teidän suhde on kestänyt,kun huomasit olevasi raskaana 1kk yhd.olon jälkeen? itse odotan esikoista ja tulin raskaaksi 3kk yhd.olo kuukauden jälkeen. Läheiset ihmiset meillä oli enempi kauhuissaan kuin me ite. =) Onneksi minulla on ihana mies joka on tukena ja turvana minulle.

mekään ei olla seurusteltu kauaa(syyskuussa vuosi täyteen jos tulee),tää on ollu niin hirveetä vatvomista ja tuntuu että toinen on niin "minä,minä,minä"

 

Me oltiin silloin aikoinaan seurusteltu jo 2vuotta ainakii ku tulin raskaaksi. Ja siis tämä silloinen miekkoiseni lapsen tahtoi.. Heitti jopa pillerit jouluna vessanpöntöstä alas. Puolenvuojen päästä olinki raskaana ja olin juuri täyttänyt 18. Edelleen hän halusi lasta. Ja sitten olikin jo iso maha ja hetkenpäästä sain kuulla kuinka tämä mieheni kiksauttelee teinejä ja seurusteli jopa minun lisäks yhen tyttelin kanssa, heidän suhdetta oli kestänyt jo 5kk. Ja kun kysyin häneltä niin sanoi että juoruja kaikki! Minä uskoin. Ja niin kävi että loppu raskauden olin yksin. Ja tosiaan se oli pelkkää itkemistä jne. Lapsi meinasi tulla ressin takia liian aikaseen ja jouduin lopettaan koulun kuukautta aikasemmin. Ja siitä 10 päivää ja kaunis tyttäreni syntyi. Vaikka lapsen isä olikin täys KOO pää en ole hetkeäkään katunut lastani <3 Ja tämä laspen isä ei ole nähnyt lastaan nyt kohta kahteen vuoteen ja neiti on jo 3. Minulla on uusi ihana rakkaus ja odotan nyt toista lastani ja laskettu on syksyllä Ja näin onnellinen en ole ikinä ollut<3 Huonot ja pahat kokemukset kasvattaa Vaikka ei nuin taho kellee käyvän tietenkään! jaksamista sinulle :hug:

 

Täällä yh-äiti, joka oli myös raskausajan yksin. Neiti on nyt 9kk ja risat ja päivääkään en vaihtaisi pois! Lapsen isä oli ensin järkyttynyt ja katosi kuvioista, kun en tehnyt aborttia. Hyökkäsi takaisin loppuraskauden aikana ja halusi suhdetta ym.kanssani. Olin kuitenkin asennoitunut olemaan kaksin lapsen kanssa, enkä häntä kaiken huonon käytöksen ym.jälkeen todellakaan olisi takaisin huolinut. Miehellä jonkinasteisia psyykkisiä ongelmia, jotka vasta tulleet ilmi, joten hyvä että tein vaistoni mukaan. Lastaan toki tapaa, aina meillä ja haluaisi välillä kanssakäymistä minunkin kanssani. Välillä heittää törkeitä ohareita, eikä kyllä käpyäkään tajua lapsista. Ei osallistu ruokintaan, vaippojen vaihtoon. Käy pällistelemässä ja joskus leikkii ja pitää sylissään. Ja olen hänelle sanonut, että on tervetullut aina, kun haluaa. Olen jaksanut sietää muutoksia mielialoissa ja sopimuksissa, mutta vain tytön tähden. Yritän antaa heille mahdollisuuden tutustua toisiinsa. Isä välittää lapsestaan, mutta osoittaa sen välillä kieltämättä oudosti.
Tämä meidän tilanteestamme.
Mutta on yksinodottavalla niin hyviä kuin huonojakin puolia. Ei saa jakaa iloja, suruja ja ennen kaikkea vastuuta, varsinkin joskus kun väsyttää. Toisaalta lapsi saa yhdeltä ihmiseltä yhdenlaista signaalia ja uskoisin, että osittain se ainakin helpottaa kasvatustyötä. Plajon pelkoja riittää, mitä jos lapsi tai itse sairastuu jnejne.. Tärkeintä on tukiverkko, joka koostuu läheisistä ihmisistä, jotka oikeasti välittävät. Minulla on niin laaja suku- ja ystäväpiiri, että melkein ennemmin olen joutunut toivomaan rauhaa ja aikaa kaksin lapsen kanssa.
Joka tapauksessa ja sekavasta pikakirjoituksestani huolimatta haluan toivottaa jaksamista ja kaikkea hyvää kaikille yksinäisille vanhemmille! Työ on arvokasta ja vaatii tuplaten sen, mitä kahden vanhemman perheessä. Olkaa ylpeitä itsestänne ja lapsistanne!

 

itselläni ei ole vastaavaa tilanetta, mutta TIEDÄN että SINÄ pärjäät yksinkin ja mistä sitä tietää jos joskus löydät viereellesi sen OIKEAN miehen ei sitä mihinkään ole kirjoitettu että olisit asian kanssa yksin, tukiverkko niin kuin moni olikin jo kirjoitellut on hyvä olla olemassa kavereita ei ole koskaan liikaa, mielestäni sinä olet jo ottanut vastuun lapsestasi ja olet se aikuinen osapuoli jonka juuri lapsesi tarvitsee, onnea odotukselle ja mukavia keväisiä päiviä.

 

ihanaa etten oo sittenkään niin yksin kun luulin..oon ollu aina huoo ottamaan apua vastaan.luulen aina pärjääväni kaikesta yksin.paljon olen apua saanut ja kiitollinen siitä.

kyllähän sitä saa kun osaa vaan pyytää
hyvää kevättä!!

ainiin ja vielä...

Lapsen isä on vieläkin kuvioissa sillontällön,käy moikkaamassa.
en edes halua/jaksa stressata tulevasta,se tulee kuitenkin.kävi miten kävi niin tätä lasta rakastan yli kaiken.

oma äitini ei voinut sietää minua sen takia että olin kuin isäni kuulemma.
ei olla oltu yhteydessä kohta 2 vuoteen.on mullakin pitkä pinna,jaksoin kuunnella erinäisiä solvauksia aina 18 vuotiaaksi asti("äitini" sai hirveitä raivareita ja oli väkivaltainen)..oon miettiny että miten mun pää on kestänyt.mutta jäljethän se jättää.
Nyt hän on enemminkin "nainen joka synnytti minut",jonkun mielestä lapsellista mutta en voi sanoa äidiksi ihmistä joka sitä ei ole ollut.

tiedänpähän ainakin mitä vrheitä EN tee oman lapseni kohdalla.eihän ole lapsen vika jos isä ei osaa käyttäytyä tai on k*sipää.en siis syyllisty samaan oman lapseni kohdalla.

 

Me oltiin lapseni isän kans erottu ystävinä jo ennen kun tiesin olevani raskaana. Annoin hänelle vaihtoehdon olla olematta tekemisissä lapsen kanssa, mutta ei hän sitä halunnut. Tuli synnytykseenkin mukaan. Näkee lasta n. 2 kertaa vuodessa. Asuu ulkomailla, muuten näkis useemmin.

Hyvin on menny muuten. Alku oli tottakai raskasta, kun vauva oli pieni ja kaikki vastuu kokoajan mun harteilla. Mutta ajan myötä sekin helpotti. Nyt poika täyttää kohta neljä, ja on niin isänsä näkönen ja olonen.

Onhan se joskus yksinäistä. Mutta saanpa tehdä itse kaikki lasta koskevat päätökset.

Tsemppiä!