Jättäisitkö miehen, jos hän olisi...

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Liian kiltti/turvallinen?

Kaipaatko suhteeseesi ja kumppaniisi särmää, dramatiikkaa, aktiivisuutta, jännitystä, hulinaa...? Ja jos mies olisi hyvin rauhallinen, turvallinen, kiltti ja tunnollinen, jättäisitkö hänet?

Vai pystyisitkö esimerkiksi perustamaan perheen sellaisen miehen kanssa? Ja olemaan sellaisen kanssa vaikka koko loppuelämäsi?
 
Typerys luulee, että särmä on vaaraa.

Mieheni on varmasti maailmankaikkeuden kiltein ihminen, mutta meillä on jännitettä, jonka muutkin ovat huomanneet.

Nain mieheni, koska hän on rauhallinen, turvallinen, kiltti, tunnollinen ja miljoona muuta ihanaa asiaa. Hän on täydellinen ja joka päivä yritän edes hieman olla lähempänä sitä ideaalia, minkä hän ansaitsisi vaimokseen.
 
  • Tykkää
Reactions: Data
yksi nainen
Minuun kyllä vetoaa sellainen kiltti mies. Enkä kaipaa jännitystä tai dramatiikkaa. Sellainen mies on hyvä, jolla on hyvä itsetunto = turvallinen.

Ei nuo luetellut ominaisuudet huonoja ole, päinvastoin.
 
"jojo"
Dramatiikka on ahterista, teinimeinkiä.

Kiltti ja turvallinen mies voi olla myös aktiivinen, jännittävä ja hänessä voi olla oikeanlaista särmää. Yhteen ihmiseen mahtuu paljon eri ominaisuuksia, myös sellaisia, jotka ovat lähes toistensa vastakohtia. Niitä puolia ei vain näytetä kaikille.

Mitä ihmettä kukaan tekee dramatiikkaan taipuvaisella miehellä, joka ei ole kiltti eikä turvallinen? Älkää nyt hemmetissä ainakaan lisääntykö minkään mulkkujen kanssa.
 
Huumorintajuttomuus ja liian eriävät arvot omiini verrattuna olisivat asioita joiden takia en ottaisi miehekseni, en noista sun mainitsemista syistä.

Kyllä näistä asioista pitäisi olla jo jonkinlainen näkemys, ennen kuin yhdessä aletaan olla?
 
pakko on nyt sanoa
Typerys luulee, että särmä on vaaraa.

Mieheni on varmasti maailmankaikkeuden kiltein ihminen, mutta meillä on jännitettä, jonka muutkin ovat huomanneet.

Nain mieheni, koska hän on rauhallinen, turvallinen, kiltti, tunnollinen ja miljoona muuta ihanaa asiaa. Hän on täydellinen ja joka päivä yritän edes hieman olla lähempänä sitä ideaalia, minkä hän ansaitsisi vaimokseen.
Ja sinä tiedät tämän mistä??? Ethän sä edes tunne koko miestä :D
 
Saraldo
Mä olen nimenomaan siitä niin onnellinen, ettei meidän suhteessa ole mitään dramatiikkaa. Mä en jaksaisi sellaista vääntöä ja kääntöä, mitä aika monella palstalaisella tuntuu kotona olevan. Epämääräisiä puheluja, katoamisia päiväkausiksi, väkivallan uhkaa... sellaista jännitystä mä en halua ollenkaan. Oishan se tietty kiva, jos miehessä olis jotain pientä romanttista yllätyksellisyyttä. Tyyliin "pistä parasta päälle, mä vien sut jonnekin, lapsenvahti hoidettu, nyt mennään". Mut ihan hyvä on näinkin :). Mieluummin tylsää ja turvallista kuin ainaista murehtimista siitä, miten tämän suhteen oikein käy.
 
"jojo"
Mä en käsitä sitäkään, että joku luulee riitelemistä intohimoksi, jos sen jälkeen saa seksiä. Kipinää? Pöh! Tappeleminen ja vittuilu ovat tappelemista ja vittuilua, intohimoinen seksi on asia aivan erikseen.
 
Typerys luulee, että särmä on vaaraa.

Mieheni on varmasti maailmankaikkeuden kiltein ihminen, mutta meillä on jännitettä, jonka muutkin ovat huomanneet.

Nain mieheni, koska hän on rauhallinen, turvallinen, kiltti, tunnollinen ja miljoona muuta ihanaa asiaa. Hän on täydellinen ja joka päivä yritän edes hieman olla lähempänä sitä ideaalia, minkä hän ansaitsisi vaimokseen.
Sinä olet enemmän kuin ansaitsisin :heart:

 
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
"vieras"
Jätin exäni sen takia, että oli liian kiltti. Minä sain olla kuin katujyrä siinä suhteessa, vein ja mies vikisi, eli suhde ei ollut tasapainossa.

Nykyinen mies on myös kiltti ja turvallinen, mutta hänessä on särmää ja hän laittaa mulle kampoihin. Ei tarvitse yksin vetää koko arkea, kun on tasavertainen kumppani siinä tukena.

Kiltteys ja turvallisuus on ihania ominaisuuksia, mutta ei saa olla niin kiltti että on täysin pompoteltavissa. Varsinkin jos seurustelee mun kanssani, olen sen verran voimakastahtoinen.
 
Mulla oli aikoinaan avomies, joka oli kovin kiltti, turvallinen, rauhallinen...ja se oli loppupeleissä ihan tajuttoman tylsää. Puuduttavaa. Koskaan ei voinut repäistä, kaikki piti suunnitella ja aina piti olla järkevä. Olin tukahtua siinä suhteessa.

Nykyinen miehenikin on kiltti ja turvallinen mulle & lapsille. Mutta ei tylsä, eikä mun palloteltavissani täysin. Tekee asioita ex tempore, joskus liiankin, mutta eipä käy ainakaan tylsäksi yhteiselo.

Eksän kanssa oli niin, että mä sain tehdä mitä tahansa, eikä hän koskaan lyönyt nyrkkiä pöytään. Ja minähän menin & tein tosiaan miltei mitä tahansa. Ei nykyinen mieskään (hassua sanoa nykyinen, kun ollaan jo yli 11 v oltu yhdessä, eikä muita aviomiehiä ole ollut eikä tule) menojani rajoita, mutta ei ole myöskään vietävissä ihan kuus nolla, vaan tarvittaessa saisi suunsa auki ja ärjäisisi. Olen tosin tainnut sen verran aikuistua, etten ihan sika pellossa-tyyliin enää eläisi muutenkaan :)
 
Peyote
Ei saa olla tylsä. Mutta ei saa olla myöskään arvaamaton, hullu, tai vaarallinen. Tykkään siitä että välillä tapellaan. Mä en oo niitä jotka sanoo kaikkeen "ihan sama". Tylsyys on ihmisessä melkein yhtä paha juttu, kuin vaarallisuus.
 
Kiltissä ja turvallisessa ei ole vikaa MUTTA pitää löytyä myös särmää ja jännitettä.

Mä en ikinä pystyisi elämään miehen kanssa,joka tekisi mitä vaan mä käsken,hakisi vaikka kuun taivaalta ja nuolisi varpaan välitkin..
 
kyllä vain
[QUOTE="vieras";27468565]Liian kiltti/turvallinen?

Kaipaatko suhteeseesi ja kumppaniisi särmää, dramatiikkaa, aktiivisuutta, jännitystä, hulinaa...? Ja jos mies olisi hyvin rauhallinen, turvallinen, kiltti ja tunnollinen, jättäisitkö hänet?

Vai pystyisitkö esimerkiksi perustamaan perheen sellaisen miehen kanssa? Ja olemaan sellaisen kanssa vaikka koko loppuelämäsi?[/QUOTE]

22 vuotta tullut oltua sellaisen kanssa, ja aion jatkaa loppuelämän ajan hänen kanssaan!
 
bmkf
Noh.. ehkä.
Mulla on ollut sekä miehiä jotka on liian nössyköitä ja kilttejä, että miehiä jotka on liian itsekeskeisiä ja turvattomia. Sellaisia, jotka sanoo kuullessaan naisensa pettäneen niitä 'kai mussa sit on vikaa kun sä petit mua, kulta mä teen mitä vaan että sä rakastaisit mua taas'. Ja sellaisia jotka pistelee kämpän paskaks kun suuttuvat.
Kumpikaan ei ole hyvä vaan jotain siitä välimaastosta eli turvallinen, luotettava ja kiltti mutta ei mikään tahdoton lapamato tai perässä juokseva koiranpentu.
 
Peyote
Jep. Ei musta olisi elämään miehen kanssa joka olisi liian kiltti ja turvallinen. Johan mä kuohisin semmoisen vässykän ihan pallittomaksi.
Minusta kilttiys ei ole vässykkyyttä. Mä tykkään miehestä, joka omasta tahdostaan valitsee olla mulle mukava, osoittaa sanoillaan ja teoillaan rakkautta ja intohimoa. Se ei ole ollenkaan tylsää. Sellaisesta en pitäisi, että mueheltä puuttuisi oma tahto, onat mielipiteet ja mielenkiinnon kohteet. Robottimaisuus on tylsää, mutta elävä olento, joka itse valitsee olla miellyttävä ja kiltti... Semmoisesta tykkään. Ei niinkuin koira on kiltti, vaan niinkuin tiikeri on kiltti, sille, jolle tahtoo olla
 
Minusta kilttiys ei ole vässykkyyttä. Mä tykkään miehestä, joka omasta tahdostaan valitsee olla mulle mukava, osoittaa sanoillaan ja teoillaan rakkautta ja intohimoa. Se ei ole ollenkaan tylsää. Sellaisesta en pitäisi, että mueheltä puuttuisi oma tahto, onat mielipiteet ja mielenkiinnon kohteet. Robottimaisuus on tylsää, mutta elävä olento, joka itse valitsee olla miellyttävä ja kiltti... Semmoisesta tykkään. Ei niinkuin koira on kiltti, vaan niinkuin tiikeri on kiltti, sille, jolle tahtoo olla
No tuossa nyt ei ollutkaan kyse siitä, onko mies kiltti vaan siitä että onko mies liian kiltti.

Kiltti ja liian kiltti ovat kaksi eri asiaa.
 

Yhteistyössä