Ujohkoon, luovaan, ajattelevaiseen ja nippelitiedosta yms. kiinnostuneeseen eskaripoikaamme liittyen ajattelin kysäistä, onkos muilla samanikäisillä ja -luontoisilla lapsilla ilmennyt seuraavaa:
Kyseessä on siis varsin jäyhä jätkä, josta tuntuu, että välillä sitä pitäisi oikein herätellä näihin sosiaalisiin juttuihin. Annetaan kuitenkin olla rauhassa sellainen kuin on. Olisi vaan mielenkiintoista tietää, onko tai onko ollut vastaavaa myös muilla ja meneekö ohi? Olisihan se kiva, että koulussa osaisi jo moikata kaveria, ettei vallan jää leikeistä pois.
- Toisin kuin muut ikäisensä, ei ole yhtään kiinnostunut tykkäämisjutuista. Tuntuu, että eskarissa käy oikein kuhina ihastusjuttujen kanssa, mutta poikamme on tämän aiheen äärellä ihan ulalla. Tykkääminen on ihan ufoa touhua.
- Ei hevillä moikkaile tuttuja eskarikavereita esimerkiksi kaupassa. Voi vastaan tulla ja ohi mennä vaikka mitä lasta, joka käsi pystyssä morjestaa, mutta näissäkin tilanteissa meidän poika on ihan ulalla. Kysyttäessä vastaa, että huomasi kyllä tutun kaverin, mutta syytä sille, miksi ei moikannut, ei vaan saada. Vastaus on yleensä: "Onks mun PAKKO aina moikata!?!" Ja sitten tämä meidän jäyhä jätkä suuttuu vallan. Hänhän ei ketään moikkaile. Kerhoon mennessä ei moikkaa, lähtiessä ei moikkaa. Muut lapset moikkailee koko ajan, pyytämättä ja iloisesti, meidän poika ei tod. Jos joku aikuinenkin moikkaa aivan nenän edessä iloisesti, lapsi on kuin katsoisi ohi eikä anna mitään vastakaikua.
- Vielä vuosi sitten odotti, että kaveri tulee pyytämään leikkiin. Ei koskaan oma-aloitteisesti ehdottanut kenellekään mitään. Myös hoitoon viedessä piti saatella kynnyksen yli huoneeseen melkein hoitajan syliin asti, ja hoitajan oli nimenomaan huomattava hänet jotenkin ja kutsuttava vaikka nimeltä peremmälle, ennen kuin pojan saattoi jättää hoitoon hyvillä mielin. Edelleen on hieman hidas ja enemmän tarkkaileva kuin aloitteellinen, mutta on eskarissa kuulemma reipastunut jo kovin.
- Eskarissa lapset on piirtäneet oman gallerian heille läheisistä ihmisistä. Katsoin kuvia, joissa kaikilla muilla lapsilla oli piirrettynä vaikka ketä kavereita eskarista, kenties saattoi äiti ja isäkin jossain vilahtaa... Mutta meidän poika ei ollut piirtänyt yhtään eskarikaveria, ei ketään ikäistään kaveria, vaan siinä oli vanhemmat, sisarukset, kummit, isovanhemmat... Kuitenkin tiedän, että niitä kavereita löytyy silti.
Kyseessä on siis varsin jäyhä jätkä, josta tuntuu, että välillä sitä pitäisi oikein herätellä näihin sosiaalisiin juttuihin. Annetaan kuitenkin olla rauhassa sellainen kuin on. Olisi vaan mielenkiintoista tietää, onko tai onko ollut vastaavaa myös muilla ja meneekö ohi? Olisihan se kiva, että koulussa osaisi jo moikata kaveria, ettei vallan jää leikeistä pois.