Jaksamisesta

Onko täällä yhtään äitiä joka rehellisesti voi sanoa että jaksaa aina lasten kanssa, ettei ikinä tunnu että en jaksa enää tai nyt en jaksa????

Ja mä en kuulu tähän. Tulee aikoja ku tuntuu etten jaksa, että saispa vaikka vähä aikaa vaan olla.


Tää on nähtävästi ymmärretty väärin.... Siis mä en vingu että en jaksa en jaksa vaan haluan tietää onko täällä ketään joka aina jaksaa. =) <br><br>

 

kun lapsia on tehty ni niitten kaa olis vaan jaksettava!Turha sitä on jälkikäteen mitään valittaa et ei jaksa.

 

mulla on monesti aikoja että, tulee sellanen fiilis että, en vaan jaksa... eikä kiinnosta eikä mikään mene niinku pitäis..haluis vaan vetäytyä jonnekkin koloon. Mutta aina on porskutettu etiäpäin...

 

\

kun lapsia on tehty ni niitten kaa olis vaan jaksettava!Turha sitä on jälkikäteen mitään valittaa et ei jaksa.

Arvasin että tulee näitä...... :headwall: :headwall: ja tiiän joo että jaksettava on jne. En mä lapsiani pois antais.

 

eiköhän se aina välillä iske kaikkiin äiteihin toi jaksamisen puute mut ku on pakko porskuttaa ni jostain sitä voimaa aina saa. onneks nykyään on ihana mies apuna :heart:

 

Meillä on vasta yks muksu ja tuntuu välillä tuolta. Se menee aina ohi.. Esim. jos on nukkunut huonosti ja itellä särkee päätä tai muuta vastaavaa niin ottaa voimille ja tuntuu et nyt ei enää jaksa. Mut se menee tosiaan ohi.. Ja kohta sitten miettii et miten niin muka en jaksa

Mies oli tuossa joku aika sitten mahataudissa monta päivää ja hoidin tytön yksin niin oli kans sellainen olo välil et voiko sais ojentaa jalat kohti kattoa välillä B) Toisaalta tuli sellainenkin olo et nyt taas osaa arvostaa enemmän sitä miehenkin apua mitä saa hänen töiden jälkeen vaikkei se niin mahotonta ole kun ollaan sovittu et illat hoidetaan yhdessä mut siltikin iso apu =)

 

\

kun lapsia on tehty ni niitten kaa olis vaan jaksettava!Turha sitä on jälkikäteen mitään valittaa et ei jaksa.

ja haista sinä :flower: ehtyviä on äitienkin voimat...itselläni tällähetkellä voimat aika finaalissa..pyöritän yksin 2 murkun ja 2 alle kouluikäisen arkea, mies on muualla töissä 1 kk kerrallaan...rankkaa välillä, mutta kaikesta ollaan selvitty...oikeus myös äidellä väsyä!

 

Hei!

Yleinsä en vastaa, käyn vaan katselemassa. Mutta nyt ajattelin että sulle pistän viestiä.

Olen viiden lapsen yksinhuoltaja/opiskelijaäiti.

Pienin oli kolmen, kun mieheni lähti paremmin koulutetun naisen matkaan. Siitä on nyt kolmisen vuotta.

Rakastan lapsiani yli kaiken. He ovat koko maailmani. Silti joskus tuntuu siltä, että voisin heittää hanskat tiskiin ja matkustaa timbuktuun. Olen siis joskus todella väsynyt.

Lohduttaako sinua se, että jos ajattelisit asian niin että et sinä ole väsynyt välttämättä lapsiisi. Et niin, että et rakastaisi tai haluaisi heitä.

Kyllä ihminen saa väsyä. On ihan normaalia olla välillä tukka täysi ja takki tyhjänä. Sitä vaan ottaa voimia jostain ja joku päivä vaan rämmitään läpi. Luulen että jokaisella, oli sitten äiti tai ei on tuollaisia päiviä..

Muista iloita pienistä asioista ja jos vaan mitenkään mahdollista ottaa välillä omaa aikaa.

Taivaan Isän suojelusta ja varjelusta sinulle.

 

mä voin rehellisesti sanoa etten todellakaan aina jaksa! välillä on päiviä et lapset voisin laittaa postipakettina saksaan.. no ei nyt oikeasti, mut tuntuu siltä

 

Epäilen että kukaan ihan rehellisesti voi sanoa jaksavansa AINA.

 

Mie en usko että on olemassa yksilöä, joka ei joskus väsyisi.

 

Minen ainakaan jaksa!
Mistään hinnasta en lastani pois antais, mutta kuten edellä mainittiinkin,
joskus on tukka täysi ja takki tyhjä!
Kuten viime päivinä!
Lapsi sairaana, ja mihinkään ei pääse! Sairaana lapsi on entistä takertuvampi, ja yksin kun tätä kaikkea pyöritää niin ah mikä autuus.
Yleensä nielen vain itsekseni, pakko jaksaa kun on kerran lapsi hankittu, mutta nyt valitan ja valitan.

 

JOPA minä joskus väsyn, vaikka monet luulee päinvastaista. Mutta silloin auttaa kun hetken on ihan hiljaa rauhassa. Ja se onnistuu parhaiten sitten illalla kun lapset jo nukahtaa...
Istun sitten koneelle ja rentoudun!! tai menen nukkumaan

 

Juu, kyllä välillä tuntuu, ettei jaksaisi. Yleensä tällainen iskee iltaisin, kun jätkät pitäisi saada nukkumaan ja kumpikin riehuu ja tiskit lojuu pöydällä ja lelut pitkin olkkaria.
Mies istuu sohvalla ja komentaa poikia, että pitäisi olla hiljaa (tai lätkän selostus ei kuulu).
No, näitä on onneksi aika vähän ja mieheni kunniaksi on sanottava, että kyllä hän useimmiten osallistuu sekä lasten että kodin hoitamiseen.