Jokainen on oman onnensa seppä?

Usein ihmisissä on sellainen piirre, että menestys pistetään omaan piikkiin ja vastoinkäymiset muiden syyksi. Tottakai usea menestyksekäs ihminen kiittelee monia tahoja, mutta aika usein sieltä takaa paljastuu kovat asenteet niitä kohtaan jolla menee huonommin. Kuitenkin minun mielestä menestyminen elämässä (oli se nyt sitten millaista menestystä tahansa) on eniten kiinni taustasta, perintötekijöistä ja tuurista. Eli asioista joihin ei voi itse vaikuttaa.

Mä en ole mikään erityisen menestyksekäs, mutta kuitenkin sellainen jolla asiat aika hyvin. Nykyään tajuan, että tuo pärjääminen johtuu juuri edellä mainituista tekijöistä. En ollut mikään luokan primus, mutta suht. hyvä koulussa vaikka en paljoa töitä tehnytkään. Eli voidaan sanoa, että geenit on kohtuulliset ajatellen koulumenestystä (ei keskittymishäiriöitä eikä esim. dysleksiaa tms.). Suuremmin ponnistelematta pääsin Helsingin Kauppakorkeakouluun aikoinaan.

En päässyt ekalla kerralla, mutta tokalla kerralla pääsin. 90-luvulla ei vielä ollut ihan pakko käydä valmentaumiskursseilla, joten sekin meni helposti.

Opiskelu ei ollut erityisen vaikeeta ja kun paperit oli käsissä työpaikan sai melkeinpä valita. 5 vuotta leikin uraohjusta, mutta en siitä pitänyt. No nyt olen ollut 10 vuotta sellaisessa äitiyden ja puolittain uraa tekevän naisen moodissa.

Tosiaaan en ole tehnyt mitään erikoista. Kaikki on tullut helpolla. Omassa tuttavapiirissä on paljon ihmisiä, joilla on ollut paljon vaikeampaa. Usein se menee niin, että kun ei pääse kouluihin, töihin jne. niin sitten alkaa sellainen negatiivinen kierre. Miksi? Onko se heidän syytään???

Itse usein mietin, että opiskelujen alkuaikoina joillekkin maistui alkoholi (ja kenties huumeetkin). Aika monihan kaikennäköistä koitti (en tosin minä). Suurimmalle osalle ei tullut vaikeuksia, mutta joillekkin tuli. Tuokin varmaan johtui lähinnä taipumuksista, ei mistään omista valinnoista. Onhan sitä aika vaikea esim. jättää bileet väliin kun kaikki menee (ja ei sekään ole hyväksi).

Mitäs mieltä, miten te ajattelette?

 

no aika pitkälle molempiin pystyy itse vaikuttamaan. vaikka kyllähän kohtalollakin on monesti sormensa asiassa. ja kun elämässä ei voi ennakoida, niin voi käydä miten vain joko hyvin tai sitten huonosti. etukäteen ei voi tietää

 

Sitä mieltä, että ”menestyneiden” kovat asenteet ”ei-menestyviä” kohtaan on enempivähempi puppua. Lähinnä se ”kovuus” tarkoittaa sitä, että ei haluta maksaa itse tienatusta rahasta liiaksi asti toisille. Ja sehän on aivan oikein. Meillä on toimiva sosiaalihuoltojärjestelmä ja maailman pienemmät tuloerot. Mutta ei se niin mene, että rahat jaettaisiin täällä tasan. Se jos mikä, olisi epäoikeudenmukaista.

 

Kaikki on kiinni siitä mihin perheeseen satut syntymään.

 

no aika pitkälle molempiin pystyy itse vaikuttamaan. vaikka kyllähän kohtalollakin on monesti sormensa asiassa. ja kun elämässä ei voi ennakoida, niin voi käydä miten vain joko hyvin tai sitten huonosti. etukäteen ei voi tietää

http://www.biokemia.fi/Mikael_Agricola_hamalaisten_jumalat.html

 

Sen nyt ainakin sanon, että 90-luvun kauppakorkean tai tekun nuorilla ei ollut huumeiden kanssa vielä mitään tekemistä.

Minun opiskelumenestykseen 80-90 luvulla ei vaikuttanut perhetausta mitenkään muuten kuin, että sain sen tahtotilan: "You can do it ", minkä vanhempani meille lapsille antoivat.

 

Sen nyt ainakin sanon, että 90-luvun kauppakorkean tai tekun nuorilla ei ollut huumeiden kanssa vielä mitään tekemistä.

Minun opiskelumenestykseen 80-90 luvulla ei vaikuttanut perhetausta mitenkään muuten kuin, että sain sen tahtotilan: "You can do it ", minkä vanhempani meille lapsille antoivat.

Aika monelle ei tule edes tuota. Sanoisin, että Suomessa kyllä taloudellisesti on mahdollista melkein kelle vaan opiskella jos on oikeesti halua. Mutta eipä semmonen halu yleensä synny kun geenit ja ympäristö on persiillään.

Itse olen kohtuumenestynyt, siis ihan tavallisen elämän mittakaavassa. Ja en mäkään halua, että mun verorahoilla kustannetaan toisten loisimista. Mutta jos vaan jotenkuten mahdollista niin suunnilleen nykyisen tason pitäisin, mutta ehkä se ei ole...

 

Eniten menestyminen on kiinni kyvyistä ja ennen kaikkea persoonasta, mutta kiistatta tuurilla on paljonkin tekemistä asian kanssa. Mutta haluan korostaa tuota persoonaa koska monesti se vaikuttaa aika paljon siihen, että sitä tuuriakin löytyy. Se legendaarinen hyvä tyyppi esimerkiksi verkostoituu ihan itsestään ilman sen kummempaa verkostoitumista ja sen ura lähtee hyvään käyntiin jo ensimmäisestä kesätyöpaikasta lähtien sen takia, että siitä on jäänyt positiivinen mielikuva ihmisille.

Jos tulevaisuudessa tulee vastaan hyviä paikkoja, niin kollegat ja pomot mielellään vetävät näitä tyyppejä mukanaan. Samaan aikaan se vähintään yhtä kyvykäs, mutta epäsosiaalinen ja syrjäänvetäytyvä jääkin syrjään tai vaihtoehtoisesti joutuu jatkuvasti feikkaamaan ja verkostoitumaan, mikä on raskasta ja epämiellyttävää, jos ei se tule luonnostaan. Puhun tässä kokemuksesta.

Kun mietin omasta tuttavapiiristäni menestyneitä ihmisiä, kaikki ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta sosiaalisesti lahjakkaita ja kykeneviä kohtaamaan hyvinkin erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Se yksi poikkeus on ns. tietokonenörtti ja menestynyt varmasti puhtaasti ammattitaitonsa takia ja koska ei ole työssään joutunut edustamaan.

Mutta tosiaan on tuurillakin vaikutusta. Tunnen yhden miljonäärin, jonka uran ensimmäiset 10 vuotta olivat ihan puhtaasti tuurista kiinni. Alkaen siitä ensimmäisestä oikeasta työpaikasta, jonka sai tuurilla kun tarvittiin nopeasti joku siihen hommaan. Sen jälkeen tapahtui ketju erilaisia epätodennäköisiä sattumia, joiden seurauksena kaveri päätyi kolmekymppisenä osaksi kokenutta sijoittajaryhmää, jonka ammattitaito ja suhteet nostivat myös tämän kaverin rikkaiden joukkoon. Mutta sitäkään kehitystä ei varmasti olisi tapahtunut, jos ei tämä tyyppi olisi sellainen kaikkien kaveri ja laajalti ammattipiireissään tunnettu. Ainoastaan se ensimmäinen sattuma eli kesätyöpaikan saaminen kun sattui olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan oli puhdasta tuuria.

 

http://www.biokemia.fi/Mikael_Agricola_hamalaisten_jumalat.html

"Esimerkiksi hämäläinen Rahko liittyy kuun vähenemiseen.

Aurinkoon verraten on kuu ollut kansamme keskuudessa paljon suuremmassa määrin uskomusten kohteena.

Kuun säännölliset muodon vaihtelut, sen syntyminen, kasvaminen, väheneminen ja häviäminen sekä myös kuusssa nähdyt kuviot ovat salaperäisyydellään kiinnostaneet ihmisten mieliä.

Kuun eri vaiheiden on lisäksi uskottu ulottavan vaikutuksensa myös maanpäälliseen elämään.

Kuun kasvun aikaa on pidetty onnekkaampana kuin sen vähenemisen aikaa. Kuun kasvun on uskottu vaikuttavan edullisesti etenkin kaikkeen, mikä silloin syntyy."

 

Sen nyt ainakin sanon, että 90-luvun kauppakorkean tai tekun nuorilla ei ollut huumeiden kanssa vielä mitään tekemistä.

Minun opiskelumenestykseen 80-90 luvulla ei vaikuttanut perhetausta mitenkään muuten kuin, että sain sen tahtotilan: "You can do it ", minkä vanhempani meille lapsille antoivat.

Osaatko sanoa, mikä tuohon auttaisi

 

Riippuu siitä pystytkö sanomaan mittään missään .

 

On, kunnes joutuu muistisairaiden liukuhihnalle

 

Kaikki on kiinni siitä mihin perheeseen satut syntymään.

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/katiloliiton-mukaan-huoli-synnyttajien-ja-vauvojen-turvallisuudesta-on-maanlaajuinen-arvostammeko-me-uusien-lasten-syntymaa-ja-perheita-satsaamalla-heihin/835307/