Jos äidillä on paniikkihäiriö, kuinka herkästi ls puuttuu asiaan?

Eli kysymys tulikin otsikossa.
Entä jos on masennusta ja menee lääkäriin, haluaa terapiaa ja lääkityksen, meneekö tieto eteenpäin, esimerkiksi neuvolaan tai lastensuojeluun?
Itselleni tullut paniikkihäiriötä (läheisen vakava sairastuminen, toisen läheisen kuolema) ja haluaisin puhua ammattilaisen kanssa tunteistani, mutta tuntuu että tän palstan mukaan kaikki normaalista elämästä poikkeava kuuluu lastensuojelulle..

 

Mun mielestä noi asiat ei kuulu lastensuojelulle mikäli nuo asiat ei aiheuta jotain lapsen laiminlyömistä tms.. mut varmaksihan mä en tiedä ls ja sossut on niin ihme juttuja..

 

se lastensuojelua enemmän kiinnostaa, jos äiti ei hoida itseään eikä siksi kohta kunnolla ehkä ketään muutakaan.

 

Ei oo menny, diagnoosit mullon ollut jo vuosia. Jos sä lapses hoidat hyvin niin mitä se asia kuuluu lastensuojelulle?

 

Ei mennyt tieto neuvolaan eikä minnekään muuallekaan. Olin jopa 2 vk sairaalassa psykiatrisella, mies pärjäili lasten kanssa kotona. Toki hoitajat tarkkaan utelivat mistä masennus ja paniikkihäiriö johtunee, mutta totesivat myös että lasten kanssa meillä menee hyvin ja saan heistä voimaa. Hae apua itsellesi, se on kurja vaiva elää sen kanssa salassa, ja voi pahentua. Siihen on olemassa hyviä lääkkeitä, mulla ihan mietoja mutta niistä on kuitenkin apua.

 

[QUOTE="Aloittaja";26384066]Eli kysymys tulikin otsikossa.
Entä jos on masennusta ja menee lääkäriin, haluaa terapiaa ja lääkityksen, meneekö tieto eteenpäin, esimerkiksi neuvolaan tai lastensuojeluun?
Itselleni tullut paniikkihäiriötä (läheisen vakava sairastuminen, toisen läheisen kuolema) ja haluaisin puhua ammattilaisen kanssa tunteistani, mutta tuntuu että tän palstan mukaan kaikki normaalista elämästä poikkeava kuuluu lastensuojelulle..[/QUOTE]

Eivät nämä liity lastensuojeluun mitenkään, ellet ala niiden takia vakavasti laiminlyödä lapsiasi.

Äläkä usko palstamammojen löpinöitä, hae apua itsellesi ja olet entistä parempi äiti lapsillesi.

T. Sosiaalitoimen kanssa yhteistyötä vuosia työn puolesta

 

Mulla on paniikkihäiriö, on masennuslääkitys mutta silti on oireita. Vuosia sitten jouduin ls:n asiakkaaksi, kun menin kertomaan masennuksesta neuvolan t.hoitajalle, oli tehny heti ilmotuksen Vieläki oon katkera siitä, koska sama th on myös koulussa lapsilla. Suosittelen että meet suoraan lääkärille, niihin voi luottaa paremmin. Ei oo kivaa olla tarkkailtavana, vaikka sanovatkin että yrittävät auttaa

 

Ei paniikkihäiriö ole lastensuojelulle syy puuttua lasten asioihin. Mutta jos paniikkihäiriö aiheuttaa elämäntilanteen, jossa lasten henki, terveys, turvallisuus, hyvinvointi jne vaarantuu, niin silloin ls puuttuu asiaan. Myöskään masennus, sen diagnosointi, lääkitys tai ylipäätään hoitoon hakeutuminen/avun pyytäminen ei ole ls asia. Päin vastoin sehän on hyvä ja positiivinen asia, jos äiti hakee apua ongelmiinsa. Lastensuojelun asia on, jos masennus vaarantaa lasten hyvinvoinnin jne. Lastensuojelu on nimensä mukaisesti LASTENsuojelua. Eli puututaan lapsia vaarantaviin asioihin, ei aikuisten sairauksiin.

 

Mulla on paniikkihäiriö, on masennuslääkitys mutta silti on oireita. Vuosia sitten jouduin ls:n asiakkaaksi, kun menin kertomaan masennuksesta neuvolan t.hoitajalle, oli tehny heti ilmotuksen Vieläki oon katkera siitä, koska sama th on myös koulussa lapsilla. Suosittelen että meet suoraan lääkärille, niihin voi luottaa paremmin. Ei oo kivaa olla tarkkailtavana, vaikka sanovatkin että yrittävät auttaa

Ei se th tehnyt sitä ilmoitusta sen vuoksi, että sulla oli masennus. Se teki ilmoituksen sen vuoksi, että katsoi sinun masennuksesi vuoksi lastesi hyvinvoinnin vaarantuvan. Kaksi täysin eri asiaa, jotka tulisi ymmärtää. Miksi muuten lastensuojelua pidetään sellaisena uhkana ja tukitoimia pahana asiana?

 

Kiitos kaikille vastanneille! Nyt uskallan hakea apua ja mun ongelmat ei oo vakavia mutta tuntuu että olis hyvä puhua jonku kanssa. lapsi antaa mulle hirveästi voimaa ja tilanteet onkin sellaisia että kun lapsi on hereillä, unohdan ajatukseni ja olen täysillä iloinen lapseni kanssa, mutta kun lapseni menee nukkumaan alkaa kauhea paniikki ja pahan olon tunne ja mietin liikaa asioita. olen yrittänyt kertoa läheisilleni asioistani mutta tuntuu että en viitsi vaivata heitä.. Monta kertaa olen meinannut avata suuni mutta en ole tiennyt mistä lähteä kertomaan..

 

[QUOTE="Aloittaja";26384192]Kiitos kaikille vastanneille! Nyt uskallan hakea apua ja mun ongelmat ei oo vakavia mutta tuntuu että olis hyvä puhua jonku kanssa. lapsi antaa mulle hirveästi voimaa ja tilanteet onkin sellaisia että kun lapsi on hereillä, unohdan ajatukseni ja olen täysillä iloinen lapseni kanssa, mutta kun lapseni menee nukkumaan alkaa kauhea paniikki ja pahan olon tunne ja mietin liikaa asioita. olen yrittänyt kertoa läheisilleni asioistani mutta tuntuu että en viitsi vaivata heitä.. Monta kertaa olen meinannut avata suuni mutta en ole tiennyt mistä lähteä kertomaan..[/QUOTE]

Suosittelen lääkäriä. Läheiset huolestuvat ja alkavat suoltaa hyvää tarkoittavia neuvoja ja puuttua elämääsi. Toisille se voi ollakin hyväksi, mulla se vain lisäsi stressiä.

 

Haet apua itsellesi, se on vastuunkantoa myös niistä lapsista. Kun äiti voi hyvin, jaksaa huolehtia lapsistaankin hyvin. Toki lapset otetaan puheeksi, ja jos niiden kanssa ei ole ongelmia tuskimpa joudutte mihinkään hc-sossu pyöritykseen. Kannattaa kuitenkin hieman miettiä mitä puhuu, ettei tuu sellaista käsitystä ettet lapsista kykene huolehtiin. Haet vaan apua itsellesi ja sillä selvä.