Jos hyvä ystäväsi on pettänyt luottamuksesi, oletko antanut anteeksi, pitänyt hänet tuttavana vai katkaissut välit?

Katkaisen välit kokonaan, mun ei tarvii, enkä varsinkaa halua olla tekemisissä ihmisen kanssa, joka loukkaa mua pahimmalla mahdollisella tavalla, eli luottamuksen pettämisellä. Kerran teini-ikäisenä annoin ystävälleni anteeks teon, joka loukkas mua helvetisti.. No aikaa kulu ja kaikki oli "ok", kunnes se päivä koitti et taas tää teki samat. Kantapään kautta tarvii vissiin kaikki oppia, tekemisissä olen tuon teini-iän kaverin kanssa ja kerran yritettiin käydä yhdessä jossakin, mut ei siitäkään mitään tullu. Nyt ennen joulua mun hyvä ystävä petti luottamukseni pahemman kerran ja levitti musta perättömiä juttuja, siitä paikasta meni välit poikki, eikä todellakaan olla missään tekemisissä enää. Kovasti hän jaksaa musta selitellä paskaa edelleen, mut mä en evääni liikauta hänen juttujensa vuoksi, mä koen olevani sen verran yläpuolella.

 

[QUOTE="vieras";24232821]Mites tuolla aikasemmat mainitut; Jos mies lyö,pettää, raiskaa niin antasit anteeksi kaiken ja jatkasitte yhdessä?[/QUOTE]

No "hiukan" eri asia kuin vaikka yksittäisen asian kertominen eteenpäin tms. Ei kaataisi ainakaan mun maailmaani, sen sijaan joku raiskaus on ihan hiukkasen pahempi teko, haloo!

Mulle asiat ei ole niin yksinkertaisia. Tilanteita on erilaisia.

 

[QUOTE="vieras";24232835]No "hiukan" eri asia kuin vaikka yksittäisen asian kertominen eteenpäin tms. Ei kaataisi ainakaan mun maailmaani, sen sijaan joku raiskaus on ihan hiukkasen pahempi teko, haloo!

Mulle asiat ei ole niin yksinkertaisia. Tilanteita on erilaisia.[/QUOTE]

Ok, eli yhtäkkiä se onkin eriasia, vaikka mulle taas se luottamuksen pettäminen voi olla mikä tahansa näistä. Taidat siis ollakkin mustavalkonen

 

Olen antanut anteeksi, mutta kyllä tapahtuma on sittenkin vaikuttanut väleihimme, emme ole enää niin läheiset.

 

Miksei sitten pidetä hyvän päivän tuttuna tai jonkinlaisena kaverina sellaista? On kai teillä muutenkin kavereita/tuttavia, joille ette kerro itsestänne kaikkea?

 

Musta on outoa, jos luottamuksen pettämisestä tulee ekana mieleen raiskaukset ja hakkaamiset.

 

[QUOTE="vieras";24232926]Musta on outoa, jos luottamuksen pettämisestä tulee ekana mieleen raiskaukset ja hakkaamiset.[/QUOTE]

Mistä sä niin päättelet? Mutta jos sanotaan itsevarmasti että mikää ei tule ystävyyden väliin tai mikään ei tule sisarussuhteiden väliin niin kannattaa muistaa että on pahojakin asioita olemassa, jotka todellakin tulevat väliin

 

Todella harva ihminen ei ole koskaan pettänyt, lukenut salaa vaikka jonkun päiväkirjaa, kertonut _mitään_ asioita eteenpäin tai muutenkaan kohdellut millään tavalla huonosti. Saa olla aika virheetön, jos ei koskaan ole pettänyt mitään lupausta, tahallaan tai tahattomasti. Kyse on kokonaisuudesta eikä yksittäisistä teoista/virheistä. Ainakin minun ystävyyssuhteissani.

 

nykyajan ihmiset puhuvat kaikki paskaa toisistaan. se on aivan väistämätöntä, vaikka itse ei sanoisikaan mitää ja olisi vaan kuuntelemassa niin sinutkin laitettaisiin samaan liemeen.
jos on aikuisia ihmisiä niin pystyy antamaan anteeksi. ja varsinkin jos on tuntenut monta vuotta.
jos ei pysty anteeks antaan niin viha on ainakin aivan turhaa. on sitten vähemmän hänen kanssaan eikä kerro enää niitä henk. koht. juttuja... mutta paskan puhuminen on usein molemmin puolista.

 

Minä menetin minulle todella tärkeän ihmisen. Petin hänen luottamuksensa eräässä asiassa, mutta en tehnyt sitä loukatakseni häntä enkä mitenkään "pahat mielessä" eikä se ollut täysin tahallista. En ymmärtänyt siinä tilanteessa, kuinka pahasti mokasin. Olen pyytänyt anteeksi ja myöntänyt virheeni, katunut ja itkenyt. Ennen tuota olen kohdellut häntä niin hyvin kuin suinkin osaan. Todellako uskotte, että tekisin saman uudelleen, pettäisin luottamuksen? Sain pahimman mahdollisen opetuksen, kun menetin tärkeän ihmisen kokonaan elämästäni. En ikinä enää haluaisi tai uskaltaisi tehdä samaa virhettä uudelleen, jos saisin uuden mahdollisuuden. Tiedän nyt, miltä se menettäminen tuntuu. Enkö mielestänne ansaitse uutta tilaisuutta? Olenko nyt täysin paska ihminen/ystävä?

 

kaikki ansaitsevan uuden tilaisuuden. opetus on aina hyvä antaa. ei kosto. vaan se että jos joku on pettänyt luottamuksen. pitää antaa sen ihmisen olla yksinään hetken,kyllä se tajuaa silloin mitä on tehnyt eikä tee sellaista toisten. mutta niinkuin sanoin tuskinpa vain olet ainoa kuka pahaa on tehnyt... kaikki tekevät kaikkien selkien takana väärin.

 

kaikki ansaitsevan uuden tilaisuuden. opetus on aina hyvä antaa. ei kosto. vaan se että jos joku on pettänyt luottamuksen. pitää antaa sen ihmisen olla yksinään hetken,kyllä se tajuaa silloin mitä on tehnyt eikä tee sellaista toisten. mutta niinkuin sanoin tuskinpa vain olet ainoa kuka pahaa on tehnyt... kaikki tekevät kaikkien selkien takana väärin.

Olen todellakin saanut opetuksen ja oikeasti oppinut virheistäni. Toinen ei tietysti voi sitä tietää, joten ei häntä voi siitä syyttäkään, jos ei voi enää luottaa.

 

Katkaisin välit kokonaan.En piittaa paskan vertaa mitä hän tekee,missä menee saatikka mitä kuuluu..Mun luottamusta ei petetä kuin kerran,ja silirimpsis...Ainakin tässä asiassa.

Muutama on saanut kuulla koviakin sanoja kun on röllinyt jotain,ja oon pitänyt välimatkaa..tervehtiä voin mutta that's it.

 

Jos joku pettäis mun luottamuksen niin ansaitseeko se olla mun ystävä? Ei, kaveri korkeintaan mutta luulen että sekin hiipuis

 

Tiettyjä toistuvia virheitä ja loukkauksia en anna anteeksi. Sellainen ihminen, joka niitä tekee, ei ole ystävyyteni arvoinen.

Jos vielä joskus nähdään niin olen kuin en tuntisikaan. Enkä minä itse asiassa sitä ihmistä enää tunnekaan.

 

Katkaisin välit, sillä pettämisen seuraukset olivat julmat.

 

Katkaisisin välit. En tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, joihin en voi luottaa.

Yritin antaa parille entiselle ystävälle kaksi uutta mahdollisuutta, mutta aina luottamukseni petettiin uudestaan. Kiitos riitti. Enkä ole katunut, ei ole ikävä sitä varomista mitä uskaltaa sanoa tai sitä kun kaverit kadehtivat.

 

Olen aika ihmeissäni näistä vastauksista. Sentään aikuiset ihmiset kyseessä. Elämä ei ole noin yksiuloitteisen mustavalkoista. On erilaisia tilanteita, motiiveja, tahallisuusasteita jne. Toiset katuvat virheitään ja ottavat opikseen, toiset eivät. Ihmissuhteessa on aina kyse kokonaisuudesta eikä mistään yksittäisestä teosta tai periaatteesta. Olisin menettänyt suurimman osan tärkeistä ihmissuhteistani (virheitä tehty molemmin puolin), jos olisin noin ehdoton, pitkävihainen ja kykenemätön antamaan anteeksi.

Minusta ei ole mitenkään tavoiteltavaa katkaista siteitä ihmisiin, joista välittää ja pitää ihmissuhteet väliaikaisina. Asioita voi myös selvittää, virheitä katua ja oppia niistä. Ei totaalinen välirikko ole aina se ainoa keino. Toki on olemassa niin pahoja tekoja, ettei kaikkea voi aina antaa anteeksi, mutta en silti ymmärrä tuotakaan linjaa, että luottamus (kerran) petetty->ystävä heivataan elämästä. Siinä saa sitten itsekin olla aika pulmunen, jos on täysin armoton läheisiään kohtaan. Harva meistä on ihan virheetön. Totta kai on väärin pettää luottamus, mutta on myös (minun mielestäni) väärin hylätä ystävä yhden erehdyksen jälkeen. Ei ystävyys ole silloin kovin kestävällä pohjalla. Kyllä sen erottaa, milloin ihminen todella katuu ymmärtää mokansa ja on valmis muuttamaan tapojaan.

 

[QUOTE="vieras";24234353] Totta kai on väärin pettää luottamus, mutta on myös (minun mielestäni) väärin hylätä ystävä yhden erehdyksen jälkeen. Ei ystävyys ole silloin kovin kestävällä pohjalla. Kyllä sen erottaa, milloin ihminen todella katuu ymmärtää mokansa ja on valmis muuttamaan tapojaan.[/QUOTE]
Ja kun mitään tällaista ei ole näköpiirissä, niin pitäisi antaa anteeksi? Vaikka ei edes älytä pyytää anteeksi?

 

Onko tähän vastanneilla kokemusta todella läheisestä ystävyydestä? Esimerkki: on tunnettu lapsesta asti, oltu aina kuin siskokset, aina tuettu toista, koettu paljon yhdessä, niin hyviä kuin huonoja hetkiä, itketty ja naurettu, ollaan samalla aaltopituudella ja tunnetaan toinen lähes läpikotaisin. Väittäisin, että tuollainen ystävyyssuhde (tai esim. pitkä parisuhde) harvoin kaatuu yksittäiseen luottamuksen pettämiseen, tilanteesta riippuen. Yleensä mitä tärkeämpi ja läheisempi ihminen kyseessä, sitä lujemmin haluaa yrittää korjata välit ja antaa anteeksi. Jos toista rakastaa ja toisen seurassa viihtyy todella hyvin, ystävyyssuhde on ainutlaatuinen yms. niin kyllä siitä vaan kärsii, jos sen noin vain katkaisee. Elämän mittainen ikävä ja kaipaus. Silloin on tietysti parempi niin, jos toinen jatkuvasti loukkaa eikä opi/halua oppia virheistään.

 

No niin, eli nyt todella läheinen ystävyys määritelläänkin vain lapsuudesta alkaneeksi ystävyydeksi.

Eli mulle täysin menetetty peli, yhtään lapsuusaikaista kaveria kun ei ole.

 

Ja kun mitään tällaista ei ole näköpiirissä, niin pitäisi antaa anteeksi? Vaikka ei edes älytä pyytää anteeksi?

No ei. Silloin ei taida olla toisellekaan tärkeää, jos ei edes anteeksi pyydä. Mutta uskokaa pois, kyllä ihmisestä voi välittää todella paljonkin, vaikka erehtyisi kerran luottamuksen pettämään.

 

[QUOTE="juupa juu";24234432]No niin, eli nyt todella läheinen ystävyys määritelläänkin vain lapsuudesta alkaneeksi ystävyydeksi.

Eli mulle täysin menetetty peli, yhtään lapsuusaikaista kaveria kun ei ole.[/QUOTE]

Se oli vaan esimerkki siitä, että ystävyyttä on niin erilaista. Minulla on paljon sellaisia ystäviä, joiden kanssa ystävyys ei ihan hevillä katkeaisi. Ei se kesto tietysti aina mitään ratkaise.

 

Katkasin välit...kerran antanut anteeksi,mutta tää toinen kerta niin törkä,ettei ees tarvi neuvotella. Tänään osui samaan puistoon muksunsa kanssa (asuu viereisessä talossa) oli kuin ei mitään olisi tapahtunut, Kyseli kaikkee ja sanoin et kuule,et me ei enään keskustella tollasista asioista.
Lähti lähes samantien,on tuhonnut välit kaikkiin entisiin kavereihinsa.Tää teki musta lastensuojeluilmoituksen ja puhui musta paskaa toiselle ystävälle ja täysin samoja asioita puhunut tästä 3 osapuolesta mulle...sekavaa mut juorukello.

 

Olen kuullut ja nähnyt elämässäni niin paljon, että näen asioiden mittasuhteet ehkä eri tavalla kuin moni tässä ketjussa. Luottamuksen pettämistä on toki eriasteista, mutta en näe, että esim. jonkin asian kertominen eteenpäin, kolmannelle osapuolelle olisi AINA syy katkaista välit. Ainakin minun kohdallani. Riippuisi asiasta ja syystä, miksi on kertonut ja oliko tahallista ja halusiko tietoisesti loukata.