jos mies kysyis parin kuukauden seurustelun jälkeen

Mä olen sitä mieltä, että ensin pitäs rakentaa se suhde vahvalle pohjalle, muuten saattaa käydä niin, että yöitkujen ja koliikkivauvan kanssa unohtuu miksi sitä yhdessä ollaankaan. silloin tarvitaan sitä vankkaa perustaa mihin tukeutua, että päästään pahimman yli. Ja kahden keskisestä ajasta kannattaa ottaa myös kaikki irti, enkä tarkota etteikö lasten kanssakin vois kaikkea touhuta, mutta on kaikki niin vaivatonta ilman!

 

En enää ihmettele miksi palstalla niin monella on aivan paska exmies ja yh:na elellään..jos siis 2kk tuntemisen jälkeen alettais väsäämään muksua...

kannattaiskohan hieman tutustua ihmiseen ennenkuin alkaa mitään lapsia pukkaamaan maailmaan...tärkeinpiä asioitahan mitä lapselleen voi tarjota on ehyt koti ja turvallinen/vakaa ympäristö kasvaa...voiko 2kk tuntemisen jälkeen muka olla varma että suhde kestää vastoinkäymisetkin..mieti tarkkaan

Niin totta Osui ja upposi itseenkin, ainakin jotkut kohdat.

 

Mä tein plussatestin 2 viikkoa sen jälkeen kun tavattiin, eli ei tarvinu paljon kysellä että tehdäänkö lapsi....

No se muksu ei sit varmaan ole sen miehen kenen kanssa olet!!

miks ei vois olla? jos heti eka panolla tulee paksuksi niin kyl parin viikon päästä testi näyttää plussaa

 

Mun täytyy tunnustaa et mä ehdin seurustella miehen kanssa 3,5kk kun todettiin et lapsi saa tulla jos on tullakseen ja tulihan se. :heart: Elämäntilanne oli molemmilla se et ties mitä tulevaisuudelta toivoo ja haluaa & mä eletyn elämän perusteella tiesin ettei se mahd eron tulo oo kiinni siitä kauanko on ollu yhdessä ja et jos se tulee niin olen valmis jatkamaan elämää lapsen kanssa yksinkin. Hetkeäkään en ole päätöstä katunut, poika täyttää koht 2v ja ollaan oltu miehen kans yhes pian 3v (jopa). Mut jos meillä ois molemmilla ollu ikää vähemmän ja ois tavattu eri merkeissä niin en usko et oisin uskaltanu ottaa "riskiä" niin pian. Tosin olihan lapsi ollu toiveissa jo useamman vuoden mut Se Oikea oli vaan ehtinyt pariin otteeseen vaihtua.

 

Jos vanhemmaksi haluaa niin kyllä sitten pitäisi olla tarpeeksi kypsä ajattelemaan todella lapsen parasta. Se, että lasta lähdetään yrittämään melko uuden tuttavuuden kanssa sillä ajatuksella, että jos ero tulee niin ei se sitten mitään ja että valmiita ollaan vaikka sitten yksinhuoltajaksi, on todella itsekästä ajattelua. Lapsi tarvitsee kummatkin vanhempansa ja vanhempien ero on lapselle iso asia eikä varmasti helppo. Ei lasta saa tehdä ellei pysty todella ajattelemaan lapsen parasta!

 

Ja sekö sitten on lapsen parasta et vanhemmat on yhdessä lasten takia? On niitä nähty et rakkautta ei ole enää suhteessa ja riidellään koko ajan jota lapset sitten kattoo ja kuuntelee. Empä sanoisi senkään olevan lapselle hyvä. Mä oon ite sitä mieltä et jos on paha olla toisen kanssa niin on parempi erota, se on jo lapsenkin etu et on kaksi erillään asuvaa vanhempaa jotka on onnellisia ja jaksaa iloita elämästä kun se et asutaan väkisin yhdessä ja tapellaan joka asiasta.
Ei mulla ainakaan ole kristallipalloa mistä näkisin et kenen kanssa elän onnellisena elämäni loppuun asti enkä sitä haluaisikaan. Ei se ole sanottu et vaikka ois 20v yhdessä et suhde siltikään kestää. Elämällä on tapana heittää eteen semmosiakin asioita mille ei ite mitään voi ja mitä ei toivoisi kokevansa. Jos ajattelisin etten voi jotain asiaa tehdä ellen ole varma et se menee niinku haluun niin kaikki muistojen arvoiset asiat jäis tekemättä. Mulla on tapana ottaa asiat vastaan semmosina kun ne tulee ja yritän niistä parhaani mukaan oppia jotain.
Ja pakko takertua tohon lauseeseen et lapsi tarvii molempia vanhempiaan... eihän se ero muuta sitä asiaa ettei ois sekä äitiä ja isää! On vanhempien asia hoitaa asiat niin et lapsen on hyvä olla ja joskus ero on siihen paras vaikkakaan ei helpoin vaihtoehto.

 

kyllä mä suostuisin..
me oltiin seurusteltu 6kk kunnes päätettiin kokeilla jospa tärppäis.
toisin mun ideasta se lähti. mut eipä tuo ukko kieltänytkään vaan oli mukana heti.

ja saman ukon kanssa edelleen oltu 7vuotta ja lapsia nyt 3 kipaletta.

 

No mä olen 45v eli jos meinais mun kanssa lapsen saada niin ei siinä sitten kannattaisi pal odotella...
Enkä mä enää ees lapsia saisi, tuntuu vähän siltä.

 

Ja sekö sitten on lapsen parasta et vanhemmat on yhdessä lasten takia? On niitä nähty et rakkautta ei ole enää suhteessa ja riidellään koko ajan jota lapset sitten kattoo ja kuuntelee. Empä sanoisi senkään olevan lapselle hyvä. Mä oon ite sitä mieltä et jos on paha olla toisen kanssa niin on parempi erota, se on jo lapsenkin etu et on kaksi erillään asuvaa vanhempaa jotka on onnellisia ja jaksaa iloita elämästä kun se et asutaan väkisin yhdessä ja tapellaan joka asiasta.

Ei ole tietenkään jatkuvasti riitelevät vanhemmatkaan lapselle hyväksi ja sen takia juuri oliskin hyvä, että oltaisiin jonkin aikaa rauhassa kahden ja katsottaisiin miten se yhteiselämä sujuu ennen kuin kolmatta siihen alettaisiin miettimään...kyllä se arki kuitenkin tulee joka suhteeseen ja nimenomaan sen arjen tuleminen olisi hyvä kokea vielä aivan kahdestaan, jotta tiedettäisiin tulisiko yhteiselämästä jatkossa jotain. Ennen ei lasta suhteeseen voi alkaa miettimään kun suhde on vakaalla pohjalla, jota se ei voi olla vielä parin kuukauden seurustelun jälkeen...sitä ennen olisi paras pitää ehkäisystä huoli.

 

no pakko kertoo et ollaan käytetty kortsuu varmaan neljä kertaa et riskillä täs on menty koko ajan. seurusteltu siis ton 2 kuukautta mut sitäki ennen tapailtu ja harrastettu seksiä eikä käytetty kortsuu. ei se maailmaa kaatas jos nyt olisin raskaana (sitä kun ei tiedä vielä ) ei ehkä pakosta olla yhes loppuelämää mut kyl me ainaki nyt ajatellaan et tosissaan ollaan eikä muita enää haluta

 

Ja sekö sitten on lapsen parasta et vanhemmat on yhdessä lasten takia? On niitä nähty et rakkautta ei ole enää suhteessa ja riidellään koko ajan jota lapset sitten kattoo ja kuuntelee. Empä sanoisi senkään olevan lapselle hyvä. Mä oon ite sitä mieltä et jos on paha olla toisen kanssa niin on parempi erota, se on jo lapsenkin etu et on kaksi erillään asuvaa vanhempaa jotka on onnellisia ja jaksaa iloita elämästä kun se et asutaan väkisin yhdessä ja tapellaan joka asiasta.

Ei ole tietenkään jatkuvasti riitelevät vanhemmatkaan lapselle hyväksi ja sen takia juuri oliskin hyvä, että oltaisiin jonkin aikaa rauhassa kahden ja katsottaisiin miten se yhteiselämä sujuu ennen kuin kolmatta siihen alettaisiin miettimään...kyllä se arki kuitenkin tulee joka suhteeseen ja nimenomaan sen arjen tuleminen olisi hyvä kokea vielä aivan kahdestaan, jotta tiedettäisiin tulisiko yhteiselämästä jatkossa jotain. Ennen ei lasta suhteeseen voi alkaa miettimään kun suhde on vakaalla pohjalla, jota se ei voi olla vielä parin kuukauden seurustelun jälkeen...sitä ennen olisi paras pitää ehkäisystä huoli.

no meillä on koko ajan ollu arki mukana. oli niin hiton vaikee alku meillä

 

sanoisin et ehkä kolmen vuoden päästä.

 

että tehdäänkö lapsi niin mitä vastaisit? noin kysy multa mies eilen ja nyt asia pyörii mun mieles koko ajan. kyllähän mä haluun lapsen mut näin pian!? tekis mieli vain antaa mennä ja olla ilman ehkäsyy ja kattoo kuinka käy

No mä varmaan juoksisin karkuun.... Minusta ei tuollaisissa asioissa saa spontaania tekemälläkään. Hyvä kun uskalsin parin vuoden seurustelun jälkeen siihen ruveta (ja seurustelua ennen mies oli ollut paras kaverini viitisen vuotta... ). Mutta kukin tavallaan. Itse tiedät, mikä itsellesi sopii.

 

Mä tein plussatestin 2 viikkoa sen jälkeen kun tavattiin, eli ei tarvinu paljon kysellä että tehdäänkö lapsi....

No se muksu ei sit varmaan ole sen miehen kenen kanssa olet!!

Jaa kuis niin ei ole, jos ovat tavanneet ovulaation aikaan

 

Mä varmaan suostuisin, en siksi, että uskoisin välttämättä sen suhteen kestävän ( vaikka sitä toivoisinkin ) vaan koska olisin valmis yksinkin lapsen kasvattamaan. Eli jos joku tarjoutuisi sen lapsen kanssani tekemään, sanoisin joo.

 

ollaan siis seurusteltu pari kuukautta mut ollaan tunnettu toisemme jo muutaman vuoden. naimisiin ei tarvi mennä lapsen saamisen takia. joku tos kysy et onko miehellä lapsia niin ei ole. onhan se "tekemistä". kyl mä tiedän et lapsia ei niin vaan tehdä mut kyl jotkut joutuu tekemällä tekemään. tarkotan siis hedelmöityshoitoja ja sellasta

minkä ikäinen olet? jos alkaisin olla pitkästi yli 30 niin voisin olla helposti hommassa mukana

 

ollaan siis seurusteltu pari kuukautta mut ollaan tunnettu toisemme jo muutaman vuoden. naimisiin ei tarvi mennä lapsen saamisen takia. joku tos kysy et onko miehellä lapsia niin ei ole. onhan se "tekemistä". kyl mä tiedän et lapsia ei niin vaan tehdä mut kyl jotkut joutuu tekemällä tekemään. tarkotan siis hedelmöityshoitoja ja sellasta

minkä ikäinen olet? jos alkaisin olla pitkästi yli 30 niin voisin olla helposti hommassa mukana

alle 30 oon vielä

 

ollaan siis seurusteltu pari kuukautta mut ollaan tunnettu toisemme jo muutaman vuoden. naimisiin ei tarvi mennä lapsen saamisen takia. joku tos kysy et onko miehellä lapsia niin ei ole. onhan se "tekemistä". kyl mä tiedän et lapsia ei niin vaan tehdä mut kyl jotkut joutuu tekemällä tekemään. tarkotan siis hedelmöityshoitoja ja sellasta

minkä ikäinen olet? jos alkaisin olla pitkästi yli 30 niin voisin olla helposti hommassa mukana

alle 30 oon vielä

Se on niin vaikea sanoa kun kaikki olemme yksiloitä. Toisille vaan asia tuntuu oikealta sydämessä.. Ei kannata aina muihin verrata vaikka toiset haukkuisivat hulluksi. Voihan miehen kanssa olla montakin vuotta eikä silti selvitä vauvojen koliikeista ja muista.. Ei kai se välttämättä ole kiinni siitä kuinka kauan on tunnettu...Joten lykkyä vaan

 

ollaan siis seurusteltu pari kuukautta mut ollaan tunnettu toisemme jo muutaman vuoden. naimisiin ei tarvi mennä lapsen saamisen takia. joku tos kysy et onko miehellä lapsia niin ei ole. onhan se "tekemistä". kyl mä tiedän et lapsia ei niin vaan tehdä mut kyl jotkut joutuu tekemällä tekemään. tarkotan siis hedelmöityshoitoja ja sellasta

minkä ikäinen olet? jos alkaisin olla pitkästi yli 30 niin voisin olla helposti hommassa mukana

alle 30 oon vielä

Se on niin vaikea sanoa kun kaikki olemme yksiloitä. Toisille vaan asia tuntuu oikealta sydämessä.. Ei kannata aina muihin verrata vaikka toiset haukkuisivat hulluksi. Voihan miehen kanssa olla montakin vuotta eikä silti selvitä vauvojen koliikeista ja muista.. Ei kai se välttämättä ole kiinni siitä kuinka kauan on tunnettu...Joten lykkyä vaan

jotenki vaan tuntuu et ei tää nyt niin väärin olis

 

meidän tarina on edennyt nopeaa.
maaliskuussa tavattiin ekan kerran.
sitten kun jaettiin sama vuode niin kerroin etten käytä ehkäisyä mutta mulla on vauvakuume ja olisin valmis toiseen lapseen mutta jos mies haluaa niin haen ehkäisyn. mies tuumasi että olisi iki onnellinen jos tulisi isäksi.
kesäkuussa aloin odottamaan vauvaamme.
yhdessä nyt 7vuotta joista naimisissa 4,5vuotta.
ja yhteisiä lapsia nyt 3 kappaletta
ja mies on ihana perus suomalainen, rehellinen ja luotettava lapsiaan ja minua rakastava ihminen.
jotenkin sen vain tiesi ensi näkemältä että toi on se mun oikea.
Mutta tietenkään ketään ei voi tuntea täysin noin lyhyellä ajalla ja jos vähänkään on epävarma niin ennemmin sitten odottaa ja miettii ennenkuin tekee ratkaisun.

 

Heppoisin ajatuksin tuntuvat jotkut lapsia "tekevän"! Moni kauhistelee sitä jos lapselle antaa PIENEN tukkapöllyn rakastavassa perheessä, mutta sillä ei ole väliä syntyykö lapsi onnelliseen perheeseen, jossa vanhemmat oikeasti haluavat jakaa arjen yhdessä ja lapset kasvattaa eikä lapsesta tule heittosäkki kahden kodin välillä...ymmärtäisin sen jos tosiaan hankittaisiin koira parin kuukauden kestäneeseen suhteeseen, mutta en todellakaan lasta.

 

kyllä mä suostuisin..
me oltiin seurusteltu 6kk kunnes päätettiin kokeilla jospa tärppäis.
toisin mun ideasta se lähti. mut eipä tuo ukko kieltänytkään vaan oli mukana heti.

ja saman ukon kanssa edelleen oltu 7vuotta ja lapsia nyt 3 kipaletta.

Meillä juuri näin 6kk seurustelun jälkeen muutettiin yhteen ja aloin odottamaan esikoistamme. Edelleen täysin umpirakastuneita ja yhteisiä vuosia 13, lapsia 6.

 

Heppoisin ajatuksin tuntuvat jotkut lapsia "tekevän"! Moni kauhistelee sitä jos lapselle antaa PIENEN tukkapöllyn rakastavassa perheessä, mutta sillä ei ole väliä syntyykö lapsi onnelliseen perheeseen, jossa vanhemmat oikeasti haluavat jakaa arjen yhdessä ja lapset kasvattaa eikä lapsesta tule heittosäkki kahden kodin välillä...ymmärtäisin sen jos tosiaan hankittaisiin koira parin kuukauden kestäneeseen suhteeseen, mutta en todellakaan lasta.

Mul se meni henk koht niin et miehen kans läheteltiin sähköpostia ja soiteltiin ekat viikot ja ekat trffit kesti 3,5h ja se aika VAAN puhuttiin. Ensimmäisen kuukauden jälkeen mies tiesi enemmän toiveistani, elämästäni, tavoistani ym kuin kukaan koskaan aiemmin. Ihastuin siis ensin siihen mikä mies oli sydämessään, hänen ajatuksiinsa ja hänen elämänarvoihinsa. Vasta sen jälkeen ihastuin siihen ulkokuoreen kun nähtiin. Mutta... jos olisi mennyt sen kaavan mukaan mitä monesti menee et tavataan ravintolassa muutaman lasillisen jälkeen ja ehkä eksytään samaan osotteeseen yöksi niin en tod ois parin kuukauden jälkeen ajatellut samoin kun mitä nyt ajattelin.
Onhan se niinkin ettei toista voi täysin tuntea noin pienen ajan jälkeen mut mun kohdalla se on mennyt niin et ne tunteet on vaan voimistunu lapsen tulon myötä (eikä niinkun joskus kuulee käyneen et lapsi ja sen mukanaan tuomat asiat ajaa vanhemmat erilleen) ja ilman lasta olisi varmasti ollut helpompi luovuttaa ja lähteä kävelemään pois suhteesta vastoinkäymisten tullessa vastaan mut kun perhettä lähtee suunnittelemaan niin sillon asioiden eteen on oltava valmis tekemään töitä ja tietää et aina ei tuu olemaan helppoa.
Millä sä perustelet ton näkemykses ettei sillä olis vähän aikaa seurustelleilla väliä et syntyykö lapsi onnelliseen perheeseen jne????? Eipä tässä kukaan mun nähdäkseni pitäny lasta minään heittopussina vaan eiköhän jokainen nainen mieti etukäteen mitä on on olla ÄITI kun lähtee niin isoja asioita miettimään.

 

Meillä oli just se 2kk takana, tunnettu kyllä jo pidempään.
En edes muista kumpi sen ajatuksen ääneen sanoi, mutta nyt se ajatus on 4v.

Mulla kai sitten piippaa ja viiraa, mutta mitään en tekisi toisin.
Kolmatta vauvaa odotellaan ja homma pelittää kympillä edelleen.

 

jos en ois saanu keskenmenoa niin meil ois ollu lapsi, joka ois saanu alkunsa 2 kuukauden tuttavuuden jälkeen.