Jos minä joskus eroan

En ota itselleni uutta miestä, en takuulla. Nautin vapaudestani ja siitä etten ole tilivelvollinen kenellekään (ainakaan millekään miehelle) elämisestäni ja olemisestani. Saan tehdä asioita joista nautin, ilman että joku on natisemassa vieressä rahanmenosta tmv. Saan olla ihminen joka olen enkä yhtään enempää tai vähempää.
Jos minä joskus eroan, aion alkaa elää. Sen minä teen.

 

näin mäkin aattelin aikoinaan,mut nyt oon jo toista kertaa eroamassa ja nyt aion elää ja nauttia elämästä

 

näin mäkin aattelin aikoinaan,mut nyt oon jo toista kertaa eroamassa ja nyt aion elää ja nauttia elämästä

:hug:

Kuinka olet saanut rohkeutta ottaa askeleen ja erota? Se askel on niin suuri. :ashamed:

 

näin mäkin aattelin aikoinaan,mut nyt oon jo toista kertaa eroamassa ja nyt aion elää ja nauttia elämästä

:hug:

Kuinka olet saanut rohkeutta ottaa askeleen ja erota? Se askel on niin suuri. :ashamed:

 

Varmaan hyvä päätös ap:llä jos tuntuu ettei oo tähän mennessä elänyt

Mä olin ollut niin kauan perheetön ja elänyt vapaata elämää,
että jos nyt ero tulisi niin varmasti jossain vaiheessa haluisin uuden kumppanin jakamaan lähestyvää vanhuutta mun kaa

 

näin mäkin aattelin aikoinaan,mut nyt oon jo toista kertaa eroamassa ja nyt aion elää ja nauttia elämästä

:hug:

Kuinka olet saanut rohkeutta ottaa askeleen ja erota? Se askel on niin suuri. :ashamed:

noh,lasten isästä otin eron 24 v. yhdessä olon jälkeen,koska oli sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa,mietin puoli vuotta mitä teen.nykysestä otan eron fyysisen väkivallan takia

 

Varmaan hyvä päätös ap:llä jos tuntuu ettei oo tähän mennessä elänyt

Mä olin ollut niin kauan perheetön ja elänyt vapaata elämää,
että jos nyt ero tulisi niin varmasti jossain vaiheessa haluisin uuden kumppanin jakamaan lähestyvää vanhuutta mun kaa

Elänyt olen minäkin ennen miestä. Se eläminen oli vaan sitä nuoruuden hulluttelua, kännäilyä ja miesseikkailuja.
Nyt kaipaan elämältä matkustelua, maailman näkemistä, ystävien kanssa reissaamista, pitkiä iltoja meren rannalla, iloa, naurua, elämää.
Miehen kanssa kun olen, olemme vaan lasten kanssa kotona. Toki mies pääsee lähtemään jos haluaa, kalaan, kahville, minne ikinä haluaa. Minä jos haluan vaikka kulmani käydä värjäämässä, on se suuren suunnittelun takana. Rakastaisin käydä pilatestunneilla, tykkäisin istuskella katukahvilassa ystävän kanssa ja vaikka vaan katsella ihmisiä pari tuntia. Olisi ihana jos mies sanoisi joskus että mene sinä vaan, minä hoidan lapset.

Haaveillahan aina saa.

 

Eroa sitten, jos vapaus on niin mukavaa! Sitähän se kyllä on, itse olen ollu 8 vuotta sinkkuna ja kauhulla kuuntelen tuttujen tarinoita, kun pitää lupa kysyä menemisiin ja lapset sitä ja tätä, oma aika nollassa. En kyllä kestäisi, jos en saisi tehdä niinkuin huvittaa.

 

Sittenkun minäkin eroan (toivottavasti pian) niin en kyllä heti ole ottamassa miestä, en ainekaan samanlaista kuin nykyinen.

 

Varmaan hyvä päätös ap:llä jos tuntuu ettei oo tähän mennessä elänyt

Mä olin ollut niin kauan perheetön ja elänyt vapaata elämää,
että jos nyt ero tulisi niin varmasti jossain vaiheessa haluisin uuden kumppanin jakamaan lähestyvää vanhuutta mun kaa

Elänyt olen minäkin ennen miestä. Se eläminen oli vaan sitä nuoruuden hulluttelua, kännäilyä ja miesseikkailuja.
Nyt kaipaan elämältä matkustelua, maailman näkemistä, ystävien kanssa reissaamista, pitkiä iltoja meren rannalla, iloa, naurua, elämää.
Miehen kanssa kun olen, olemme vaan lasten kanssa kotona. Toki mies pääsee lähtemään jos haluaa, kalaan, kahville, minne ikinä haluaa. Minä jos haluan vaikka kulmani käydä värjäämässä, on se suuren suunnittelun takana. Rakastaisin käydä pilatestunneilla, tykkäisin istuskella katukahvilassa ystävän kanssa ja vaikka vaan katsella ihmisiä pari tuntia. Olisi ihana jos mies sanoisi joskus että mene sinä vaan, minä hoidan lapset.

Haaveillahan aina saa.

Itku tuli melkein Aivan kuin itse kirjoittamaani... Haaveilen erosta. En löydä uskallusta. Mies on tyytyväinen näin, mutta koen, että on sitonut minut tosi tiukalle tässä, vähän on liikkumavaraa... Tunteet on kuolleet kai siinä.

 

Mutta jos eroatte mistä te sen ajan otatte matkusteluun? Tai rahan? Vaikka tulot olisivat keskinkertaisetkin niin pelkkä yksinelämisen arki maksaa parin arkea enemmän. Entä jos se mies ei halua niitä lapsia tavata lainkaan? Olette yhä sidottuja kotiin.

Miksette matkusta nyt? Perheenä? lastenne kanssa?

 

Jos joskus ryhtyisin parisuhteeseen, en aikoisi lopettaa elämistä, enkä ole aiemminkaan parisuhteiden takia lopettanut. Suosittelisin sinullekin eri tyylisiä miehiä.

 

Kuulostaa karsealle!!Pitäisihän se itsenäisyys olla,vaikka parisuhteessa ollaankin.Kannattaisi asiasta keskustella.Se on varmasti vaikeaa,jossei suhteessa kommunikaatio toimi,mutta se voi olla ainoa keino parisuhteen säilymisseen.Jossei keskustelu toimi,niin rohkeasti eroamaan.Elämä mennee pilalle,jos on suhteessa,jossa sitä ommaa elämää ei edes ole! Voimia kaikille suhteeseensa tyytymättömille!!

 

Varmaan hyvä päätös ap:llä jos tuntuu ettei oo tähän mennessä elänyt

Mä olin ollut niin kauan perheetön ja elänyt vapaata elämää,
että jos nyt ero tulisi niin varmasti jossain vaiheessa haluisin uuden kumppanin jakamaan lähestyvää vanhuutta mun kaa

Elänyt olen minäkin ennen miestä. Se eläminen oli vaan sitä nuoruuden hulluttelua, kännäilyä ja miesseikkailuja.
Nyt kaipaan elämältä matkustelua, maailman näkemistä, ystävien kanssa reissaamista, pitkiä iltoja meren rannalla, iloa, naurua, elämää.
Miehen kanssa kun olen, olemme vaan lasten kanssa kotona. Toki mies pääsee lähtemään jos haluaa, kalaan, kahville, minne ikinä haluaa. Minä jos haluan vaikka kulmani käydä värjäämässä, on se suuren suunnittelun takana. Rakastaisin käydä pilatestunneilla, tykkäisin istuskella katukahvilassa ystävän kanssa ja vaikka vaan katsella ihmisiä pari tuntia. Olisi ihana jos mies sanoisi joskus että mene sinä vaan, minä hoidan lapset.

Haaveillahan aina saa.

Itku tuli melkein Aivan kuin itse kirjoittamaani... Haaveilen erosta. En löydä uskallusta. Mies on tyytyväinen näin, mutta koen, että on sitonut minut tosi tiukalle tässä, vähän on liikkumavaraa... Tunteet on kuolleet kai siinä.

:hug: :/

 

Mutta jos eroatte mistä te sen ajan otatte matkusteluun? Tai rahan? Vaikka tulot olisivat keskinkertaisetkin niin pelkkä yksinelämisen arki maksaa parin arkea enemmän. Entä jos se mies ei halua niitä lapsia tavata lainkaan? Olette yhä sidottuja kotiin.

Miksette matkusta nyt? Perheenä? lastenne kanssa?

Tätä kannattaa miettiä..

Vai eroatko lapsistakin siinä samalla...?

Muutenhan joutuu ottamaan kahville ja matkusteluun vähintään ne lapset mukaan ja jos joutuu tekeen niin, niin sittenhän siinä samalla voi perheen kanssa tehdä niin eli ottaa ne lapset ja mennä ilman miestä.

 

Tätä kannattaa miettiä..

Vai eroatko lapsistakin siinä samalla...?

Muutenhan joutuu ottamaan kahville ja matkusteluun vähintään ne lapset mukaan ja jos joutuu tekeen niin, niin sittenhän siinä samalla voi perheen kanssa tehdä niin eli ottaa ne lapset ja mennä ilman miestä.

En eroa lapsista.

Mies ei ikänä suostuisi että matkustaisin lasten kanssa keskenään. Ja kun hän ei matkusta, en matkusta silloin minäkään. As simple it it. :ashamed:

 

Onhan tuo ikävää jos et koe olevasi onnellinen. Vanhana olet sitten katkeroitunut nainen joka surkuttelee ohimennyttä elämää.

 

:hug: :/

Vähän epäselvä ilmaisu, onko halaus vai hakkaus?