jos olisi mahdollisuus jättäisitkö 1v lapsesi,etelän reissun ajaksi hoitoon?

juu, en todella kuukaudeksi jättäisi lasta. Tuo oli typerä vertaus.

täytyy sen verran vielä tarkentaa, että oma lapseni on 3,5-vuotias, enkä ole hänestä erossa ollut kuin viikonloppureissun verran. Pian syntyy uusi lapsi perheeseen ja häätkin tulossa. saattaa siis olla, että myös häämatka suunnitelmissa juuri silloinkin lapsi täyttää vuoden. Tuomitkoon sen ken tahtoo!! Tosin voi olla, etten raaski..

En siis tiedä tekisinkö itse noin, mutta en myöskään ymmärrä miksi toisia tarvitsee tuomita!! lapsi ei kuitenkaan tule vahingoittumaan edes henkisesti millään lailla tuosta ajasta.

Vuoden ikäinen voi hyvinkin vahingoittua henkisesti viikon erosta. Kiintymyssuhde voi rakoilla. 1-vuotiaan muisti ei vielä kovin hyvä ole. Minkä takia kuukausi oli muka typerä vertaus? Kuukausi on liikaa pienelle lapselle aivan kuten viikko on liikaa vuoden ikäiselle. 3,5-vuotiaan voi jo ihan hyvin jättää vaikka viikoksikin, 1-vuotias on niin paljon pienempi ja kehittymättömämpi.

 

No en jättäisi ja ulkomaanmatkat on semmoista "herkkua" että en raaskisi jättää isompaakaan pois matkasta.

 

Huhhuh.. lyön vaikka vetoa, että suurinosa noista "en todellakaan jättäisi pikku mussukkalussukkaaniviikoksi hänen rakkaiden isovanhempiensa hoiviin", on peräisin naisilta joiden elämään ei kuulu enään erotiikka ja miehen kanssa parisuhteen ylläpitäminen. llmankos miehet pettää ja eroja tulee niin paljon, kun naiset on niin lössyköitä heti lapset saatuaan. Tai kenties omistatte samankaltaiset miehet, intohimoa ei enää ole kun sitä ei ole pidetty yllä. Kuvottaa ajatuskin jos omalla kohdalla olisi tuollaista! Itse käyn aviomieheni kanssa kerran vuoteen vähintään viikon reissulla jossa harrastamme villiä seksiä monta kertaa päivässä, ja pidämme toisiamme hyvänä. Sillä välin lapsi on oikein tyytyväisenä isovanhempiensa hoivissa.

 

[QUOTE="vieras";27924917]Vuoden ikäinen voi hyvinkin vahingoittua henkisesti viikon erosta. Kiintymyssuhde voi rakoilla. 1-vuotiaan muisti ei vielä kovin hyvä ole. Minkä takia kuukausi oli muka typerä vertaus? Kuukausi on liikaa pienelle lapselle aivan kuten viikko on liikaa vuoden ikäiselle. 3,5-vuotiaan voi jo ihan hyvin jättää vaikka viikoksikin, 1-vuotias on niin paljon pienempi ja kehittymättömämpi.[/QUOTE]

Jos kiintymyssuhde on muuten kunnossa, niin se ei viikosta vahingoitu. Ihmisille saattaa pakottavista syistä tulla ero lapsesta viikoksi. Onko siinäkin tilanteessa lapsen loppuelämä pilalla?

Kuten sanottu itse en lapsestani ole ollut erossa tuota aikaa, mutta miksi hitossa toisten ratkaisut pitää aina tuomita?!!

 

Ottaisin mukaan tai jättäisin reissun väliin. Mä olin mummolassa viikon, kun olin 1-vuotias eikä ollut hyvä ratkaisu. Reagoin aika paljon asiaan jälkeenpäin.

 

[QUOTE="Anu";27925046]Huhhuh.. lyön vaikka vetoa, että suurinosa noista "en todellakaan jättäisi pikku mussukkalussukkaaniviikoksi hänen rakkaiden isovanhempiensa hoiviin", on peräisin naisilta joiden elämään ei kuulu enään erotiikka ja miehen kanssa parisuhteen ylläpitäminen. llmankos miehet pettää ja eroja tulee niin paljon, kun naiset on niin lössyköitä heti lapset saatuaan. Tai kenties omistatte samankaltaiset miehet, intohimoa ei enää ole kun sitä ei ole pidetty yllä. Kuvottaa ajatuskin jos omalla kohdalla olisi tuollaista! Itse käyn aviomieheni kanssa kerran vuoteen vähintään viikon reissulla jossa harrastamme villiä seksiä monta kertaa päivässä, ja pidämme toisiamme hyvänä. Sillä välin lapsi on oikein tyytyväisenä isovanhempiensa hoivissa.[/QUOTE]

 

[QUOTE="Anu";27925046]Huhhuh.. lyön vaikka vetoa, että suurinosa noista "en todellakaan jättäisi pikku mussukkalussukkaaniviikoksi hänen rakkaiden isovanhempiensa hoiviin", on peräisin naisilta joiden elämään ei kuulu enään erotiikka ja miehen kanssa parisuhteen ylläpitäminen. llmankos miehet pettää ja eroja tulee niin paljon, kun naiset on niin lössyköitä heti lapset saatuaan. Tai kenties omistatte samankaltaiset miehet, intohimoa ei enää ole kun sitä ei ole pidetty yllä. Kuvottaa ajatuskin jos omalla kohdalla olisi tuollaista! Itse käyn aviomieheni kanssa kerran vuoteen vähintään viikon reissulla jossa harrastamme villiä seksiä monta kertaa päivässä, ja pidämme toisiamme hyvänä. Sillä välin lapsi on oikein tyytyväisenä isovanhempiensa hoivissa.[/QUOTE]

Jännä, miten joku "onnellinen ja tasapainoinen" parisuhde meinaa kaatua jos ei vaikkapa vuoteen lähdetä kahdenkeskiselle erotiikkamatkalle. Ei meillä ole moista tarvinnut pelätä, erotiikkaa on ollut kotonakin riittämiin on ollut tärkeämpiäkin asioita kuten pienen lapsen turvallisuudentunne. Mutta kukin tyylillään, jos meinaa perhe hajota kahdenkeskisen reissun siirtyessä vaikkapa parin vuoden päähän, on varmaan sitten parempi lähteä ja jättää lapsi hoitoon.

 

Jos kiintymyssuhde on muuten kunnossa, niin se ei viikosta vahingoitu. Ihmisille saattaa pakottavista syistä tulla ero lapsesta viikoksi. Onko siinäkin tilanteessa lapsen loppuelämä pilalla?

Kuten sanottu itse en lapsestani ole ollut erossa tuota aikaa, mutta miksi hitossa toisten ratkaisut pitää aina tuomita?!!

En missään sanonut, että koko elämä menisi pilalle. Ainoastaan, että on mahdollista että kiintymysuhteeseen tulee ongelmia ja sekään ei vielä tarkoita sitä, että koko loppuelämä menisi välttämättä pilalle.

Toisten ratkaisut voi tuomita silloin kun ne ovat vahingollisia ratkaisuja.

 

Mutta kukin tyylillään, jos meinaa perhe hajota kahdenkeskisen reissun siirtyessä vaikkapa parin vuoden päähän, on varmaan sitten parempi lähteä ja jättää lapsi hoitoon.

Tai jos meinaa perhe hajota kun ne kahdenkeskiset reissut kestääkin vain yhden yön tai viikonlopun yli.

 

Ottaisin mukaan tai jättäisin reissun väliin. Mä olin mummolassa viikon, kun olin 1-vuotias eikä ollut hyvä ratkaisu. Reagoin aika paljon asiaan jälkeenpäin.

Samoin mun siskoni, on itse asiassa sun kanssasi samanikäinen ja vanhempamme olivat aikoinaan viikon reissussa siskon ollessa aika lailla tasan 1-vuotias. Minä olin 7v ja pikkuveli 5v. Tuttujen isovanhempien hoivissa oltiin, mutta pikkusisko reagoi voimakkaasti, takertui muhun ja itkeskeli melko pitkään vielä vanhempien kotiuduttuakin, heräili yöllä tavattoman taajaan ja takertui äitiin yms.

 

[QUOTE="Anu";27925046]Huhhuh.. lyön vaikka vetoa, että suurinosa noista "en todellakaan jättäisi pikku mussukkalussukkaaniviikoksi hänen rakkaiden isovanhempiensa hoiviin", on peräisin naisilta joiden elämään ei kuulu enään erotiikka ja miehen kanssa parisuhteen ylläpitäminen. llmankos miehet pettää ja eroja tulee niin paljon, kun naiset on niin lössyköitä heti lapset saatuaan. Tai kenties omistatte samankaltaiset miehet, intohimoa ei enää ole kun sitä ei ole pidetty yllä. Kuvottaa ajatuskin jos omalla kohdalla olisi tuollaista! Itse käyn aviomieheni kanssa kerran vuoteen vähintään viikon reissulla jossa harrastamme villiä seksiä monta kertaa päivässä, ja pidämme toisiamme hyvänä. Sillä välin lapsi on oikein tyytyväisenä isovanhempiensa hoivissa.[/QUOTE]

Kuvottaa ajatuskin, että saisin villiä seksiä vain kerran vuodessa!

 

Mulle ei tulisi mieleenikään jättää. Meillä esikoinen oli 10kk ja pikkukakkonen 8kk ekalla etelänreissullaan. Eikä ollut mitään ongelmia. En olisi kestänyt olla erossa noin pitkään...

 

en lukenut ketjua, vain aloituksesi. Mä olen niiiiiiiiiiiin läheisriippuvainen, lasteni suhteen ainakin, etten ole voinut jättää edes 17-vuotiasta viikoksi lähteäkseni etelään.. Meidän esikoinen oli aikanaan mummon (anoppini) hoidossa perjantai-iltapäivästä su-aamuun, kun oltiin miehen kanssa Tukholmanristeilyllä ja loistavasti olivat pärjänneet. Mun tilanteessa ongelma lieneekin enemmän minä, äiti, kuin se 1-vuotias, joka jäisi hoitoon. En osaisi nauttia lomasta, kun ikävöisin alati pientä.. Haaveena tosin on, että kun reilun vuoden päästä on meillä puolisoni kanssa 25-vuotishääpäivä, niin jos lähettäs kahdestaan vaikka Prahaan pitkäksi viikonlopuksi; silloin nuorinkin olisi jo 8-vuotias, heh!

 

Mä olen niiiiiiiiiiiin läheisriippuvainen, lasteni suhteen ainakin, etten ole voinut jättää edes 17-vuotiasta viikoksi lähteäkseni etelään..

No tässä nyt mennään sinne toiseen laitaan mikä ei ole hyväksi sekään. Kohtahan tuo lapsesi muuttaa kotoa pois ja et näe sitä välttämättä edes joka kuukausi, miten sä siitä selviät?

 

Samoin mun siskoni, on itse asiassa sun kanssasi samanikäinen ja vanhempamme olivat aikoinaan viikon reissussa siskon ollessa aika lailla tasan 1-vuotias. Minä olin 7v ja pikkuveli 5v. Tuttujen isovanhempien hoivissa oltiin, mutta pikkusisko reagoi voimakkaasti, takertui muhun ja itkeskeli melko pitkään vielä vanhempien kotiuduttuakin, heräili yöllä tavattoman taajaan ja takertui äitiin yms.

Kiintymyssuhde oli ihan kunnossa eikä silti tehnyt hyvää. Aloitin myös päiväkodissa 1 v 2 kk iässä. Ei yksikään 1-vuotias kaipaa viikon erossaoloa vanhemmistaan.

 

voi itku,mulla tulee oikeesti varmaan itku jos jätän,siis jäisi viikoksi parhaimmalle hoitajalle mummulle,mutta entiä kykenenkö olla erossa viikkoa:'

kunnolla ajateltuna tuon ikäinen ei matkasta muista tai tajua mitn. ja kauhea vahtiminen olisi,ja ruoat,vaipat,rattaat pitäisi raahata,ja sit se aurinko ei olisi hyväksi kyllä tuonikäiselle...

kertokaa nyt mitä te tekisitte tilanteessa?

No me otettiin 1v mukaan ja oltiin etelässä jopa 4 viikkoa. Ei mitään ongelmaa ;-) Muksu esim. nukkui matkarattaissa uimarannalla aurinkovarjon alla päiväunia. Ei siinä ollut sen ihmeempää vahtimista kuin kotonakaan...

Vaippoja on ihan turha raahata tai vaikka raahaisikin niin eihän niitä viikoksi mene kuin paketti? Kyllä etelänmaissakin on vaippoja saatavilla. Ja ruokia, tosin ne voivat olla erilaisia joten niiden "raahaaminen" kyllä kannattaa. Toisaalta vuoden ikäinenhän syö jo muutakin kuin purkkipöperöitä. Rattaiksi kannattaa ottaa ihan vaan halvat sateenvarjorattaat sillä ne ainakin meillä rähjääntyi reissussa. Ei missään nimessä mitään ykkösrattaita.

Kyllä lomailu onnistuu lastenkin kanssa. Toinen asia on sitten jos haluaakin ilman lapsia reissuun.

 

voi itku,mulla tulee oikeesti varmaan itku jos jätän,siis jäisi viikoksi parhaimmalle hoitajalle mummulle,mutta entiä kykenenkö olla erossa viikkoa:'

kunnolla ajateltuna tuon ikäinen ei matkasta muista tai tajua mitn. ja kauhea vahtiminen olisi,ja ruoat,vaipat,rattaat pitäisi raahata,ja sit se aurinko ei olisi hyväksi kyllä tuonikäiselle...

kertokaa nyt mitä te tekisitte tilanteessa?

Alottajalle haluan vaan vielä sanoa, että teet ihan niin kuin parhaaksi näet!! Kukaan ei puolestasi voi päätöstä tehdä. Tsemppiä ratkaisuun!

 

itse olin vuoden ikäinen kun vanhempani olivat viikon häälomalla ja nyt kyllä täytyy myöntää että enpä muista siitä mitään ja oikein lämpimät välit ovat vanhempieni kanssa siitä huolimatta

 

En jätä hoitoon, vaan jää isänsä kanssa kotiin. Vaari tulee hoitamaan miehen työpäivien ajaksi. Minä ja isommat lapset lähtee reissuun. Ikävä tulee tietysti.

 

Kiintymyssuhde oli ihan kunnossa eikä silti tehnyt hyvää. Aloitin myös päiväkodissa 1 v 2 kk iässä. Ei yksikään 1-vuotias kaipaa viikon erossaoloa vanhemmistaan.

Ei varmasti kaipaa niin. 1-vuotias ei ymmärrä, minne maailman tärkeimmät ihmiset ovat yhtäkkiä hävinneet, ei ymmärrä ajan käsitettä, ei ymmärrä selityksiä ja vakuutteluja. Miksi aiheuttaa pienelle moisia tunteita turhaan : /

 

Me ei miehen kanssa tarvita erotiikan ja villin seksin ylläpitämiseen viikon ulkomaanlomaa kahdestaan. Siihen riittää ihan se yksi kahdenkeskinen ilta kuukaudessa, kun lapset menee mummun luokse leikkimään ja ehkä yökyläänkin. Eihän sitä nyt joka ilta tartte olla villiä seksiä harrastamassa. Lasten ollessa kotona riittää se sylikkäin sohvalla istuminen ja muutamat pikaiset vaikkapa kylppärissä lasten ollessa nukkumassa .

 

[QUOTE="vieras";27925156]No tässä nyt mennään sinne toiseen laitaan mikä ei ole hyväksi sekään. Kohtahan tuo lapsesi muuttaa kotoa pois ja et näe sitä välttämättä edes joka kuukausi, miten sä siitä selviät?[/QUOTE]

Juu, siis mun lapset voi kyllä olla viikon ja pari poissa kotoa, esim.rippileirit, armeija yms... Eli ei niiden tartte olla mun kanssa kotona, vaan yritin (näköjään huonolla menestyksellä) selittääkin juuri sitä, ettei se lapsi välttämättä kärsi ollessaan viikon erossa vanhemmistaan, mutta vanhempana ikävöin heitä liikaa, jos olen ITSE pois kotiympyröistä. Ja mulla on ihan lähtenytkin jo eka lapsi pois kotoa omilleen, ettei silleen hätää, jotta kotio jäisivät loppuiäkseen..Kiitos huolestasi.

 

Jos haluaisin lähteä yksin, jättäisin. Jos lapse kanssa, ettaisin mukaan. Itse lähdin pääntuuletusreissulle kun lapsi oli 6 kk ja kun oli 8 kk niin oli mukana. Lapsi ei kyllä ollut hoidossa vaan kotona isänsä ja mieheni kanssa.

 

Voisin jättää

 

Ei varmasti kaipaa niin. 1-vuotias ei ymmärrä, minne maailman tärkeimmät ihmiset ovat yhtäkkiä hävinneet, ei ymmärrä ajan käsitettä, ei ymmärrä selityksiä ja vakuutteluja. Miksi aiheuttaa pienelle moisia tunteita turhaan : /

Niinpä. "Takertuva äiti" on jotain ihan muuta kuin äiti, joka ei tahdo viikoksi eroon yksivuotiaastaan. On normaaliakin, ettei äiti pysty jättämään ja ikävä/vaisto estää sen. Ihan luonnollista eikä merkki sairaalloisesta riippuvuudesta. Sen lapsenkin ikävä on varmasti valtava.