Jos olisitte eläneet yhtä vaikean elämän kuin minä tuskin olisitte jaksaneet.

Helppohan se täällä on mua pilkata ja pelleillä mutta oikeasti kuinkakohan moni olisi kestänyt mun elämäni: huonon lapsuuden,ex-miehen kuoleman ja hänen 10v hoitamisen ennen kuolemaa,pieleen menneet asuntokaupat,aumisen maalla jossa ei mitään apua ja kauppoihin 20km., lapsen adoptioon annon ja sitä ennen seurasi kaikkea ei mukavaa, mun oppimisvaikeudet plus sairaudet yms.

 

Luultasvasti tosi moni, useampi tuskin olisi jäänyt murehtimaan ja märehtimään. Vielä useampi olisi hankkinut ongelmistaan huolimatta töitä, elämän ja eläisi onnellisina. Toisin kuin joku.

 

Vali vali. Jokaisella meillä on ristimme. Ja ei kai sitä lastakaan kukaan ole pakottanut antamaan sinne adoptioon?

 

Jokainen päivä on
kysymys kestämisestä
Mitä meille siitä yli jää
on puhdasta voittoa meille.

- Tommy Tabermann

 

Vali vali. Jokaisella meillä on ristimme. Ja ei kai sitä lastakaan kukaan ole pakottanut antamaan sinne adoptioon?

No ei se ihan vapaaehtoista ollut en ala sitä täällä enempää selittelemään kun tiedän kuin ilkeitä kaikki täällä on ja wieruudelle ei kaikki terveetkään tänä päivänä työllisty niin vajaakuntoisen on takuulla vielä hankalampi saada töitä.

 

No ei se ihan vapaaehtoista ollut en ala sitä täällä enempää selittelemään kun tiedän kuin ilkeitä kaikki täällä on ja wieruudelle ei kaikki terveetkään tänä päivänä työllisty niin vajaakuntoisen on takuulla vielä hankalampi saada töitä.

EI työlisty, mutta kaikki eivät silti jää tuleen makaamaan vaan hankkivat elämän. Täällä muuten vajaakuntoiset työlistyvät paremmin kuin ns normaalit.

 

Kyllä mä uskon, että täälä on monta, joiden elämä on ollut myös taistelua! Se on niin siitä kiinni, kuinka sen kaiken ottaa.

 

^ Jutuistasi on saanut sellaisen kuvan, ettet ole halunnut itse hoitaa sitä ensimmäistä lastasi.

 

EI työlisty, mutta kaikki eivät silti jää tuleen makaamaan vaan hankkivat elämän. Täällä muuten vajaakuntoiset työlistyvät paremmin kuin ns normaalit.

Kerroppa vinkkejä miten mä hankin elämän?

 

Kerroppa vinkkejä miten mä hankin elämän?

Niitä vinkkejä on kerrottu sinulle päivittäin jo vuosia.

 

^ Jaatko Facebookissa niitä kuvia, joissa on mietelauseita kuten "Kulje kengissäni viikko, tule sitten uudestaan tuomitsemaan."?

 

^ Jutuistasi on saanut sellaisen kuvan, ettet ole halunnut itse hoitaa sitä ensimmäistä lastasi.

No ei se noin ole mutta mitäpä siitä hän jo 3kk päästä 18v.

 

^ Jaatko Facebookissa niitä kuvia, joissa on mietelauseita kuten "Kulje kengissäni viikko, tule sitten uudestaan tuomitsemaan."?

No en jaa.

 

Varmasti jokainen voisi tehdä listan elämänsä vastoinkäymisistä, läheisten menetyksistä, vakavista sairauksista, työttömyydestä ja suurista veloista. Nämä ovat osa myös omaa elämääni, mutta teen kaikkeni, että vastoinkäymisistä olisin oppinut jotain ja jaksaisin taistella vaikeuksien selvittämiseksi. Kukaan ei tule selvittämään ongelmiasi, jos et itse sitä tee.

 

Jos selvitytyy vastoinkäymisistä siitä pitääkin olla ylpeä. Ylpeä siitä, että ei antanut vaikeuksien lannistaa, ei musertaa. Ei antanut itsensä muuttua niiden ansiosta katkeraksi vaan säilytti elämänilon ja kyvyn asennoita elämään lähtökohtaisesti positiivisesti. Ei antanut periksi vihalle vaan vahvistui. Jaksaa kannustaa ja iloita muiden puolesta, jos he ovat säästyneet pahoilta kokemuksilta. Se vasta on ihailtavaa jos ei anna vanhojen tapahtumien määrittää elämäänsä vaan pääsee niistä yli, hyväksyy ne osaksi elämänpolkuaan mutta tietää myös että sillä polulla on paljon hyvääkin.

Kuulostaako sulta?

 

Jos selvitytyy vastoinkäymisistä siitä pitääkin olla ylpeä. Ylpeä siitä, että ei antanut vaikeuksien lannistaa, ei musertaa. Ei antanut itsensä muuttua niiden ansiosta katkeraksi vaan säilytti elämänilon ja kyvyn asennoita elämään lähtökohtaisesti positiivisesti. Ei antanut periksi vihalle vaan vahvistui. Jaksaa kannustaa ja iloita muiden puolesta, jos he ovat säästyneet pahoilta kokemuksilta. Se vasta on ihailtavaa jos ei anna vanhojen tapahtumien määrittää elämäänsä vaan pääsee niistä yli, hyväksyy ne osaksi elämänpolkuaan mutta tietää myös että sillä polulla on paljon hyvääkin.

Kuulostaako sulta?

No en todellakaan usko että vastoinkäymiset kasvattavat yhtään ketään. Minusta se on jo selviytymistä minun tilanteessani ettei minusta ole tullut alkoholistia eikä huumeidenkäyttäjää tms.

 

Mun elämä on ollut täyttä paskaa aina, olen alkoholiperheestä,huolehtinut aina siskoistani kun jonkun on ollut se tehtävä,samoin humalaisesta äidistäni ettei tukehdu oksennuksiinsa,elänyt nälässä koko lapsuuden ainut ruoka oli kouluruoka mitä sai syödä.. Kokenut monenlaista väkivaltaa,seksuaalista hyväksikäyttöä jne jne..
mutta en sentään ole vaipunut itsesääliin ja lopettanut elämästä sen takia että joskus elämä on ollut paskaa.

 

No en todellakaan usko että vastoinkäymiset kasvattavat yhtään ketään. Minusta se on jo selviytymistä minun tilanteessani ettei minusta ole tullut alkoholistia eikä huumeidenkäyttäjää tms.

Kyllä ne kasvattavat. Suuret surut vieroittavat pienistä murheista ja huolista.

 

Mun elämä on ollut täyttä paskaa aina, olen alkoholiperheestä,huolehtinut aina siskoistani kun jonkun on ollut se tehtävä,samoin humalaisesta äidistäni ettei tukehdu oksennuksiinsa,elänyt nälässä koko lapsuuden ainut ruoka oli kouluruoka mitä sai syödä.. Kokenut monenlaista väkivaltaa,seksuaalista hyväksikäyttöä jne jne..
mutta en sentään ole vaipunut itsesääliin ja lopettanut elämästä sen takia että joskus elämä on ollut paskaa.

Enhän mä ole lopettanut elämästä, perustin uuden perheenkin noiden juttujen jälkeen.

 

Uskon että monikin olisi selviytynyt.Palstalla on varmasti monia, joilla on ollut rankkoja aikoja elämässä ja silti porskuttavat eteenpäin, eivätkä anna periksi.
Tsemppiä sulle!

 

Helppohan se täällä on mua pilkata ja pelleillä mutta oikeasti kuinkakohan moni olisi kestänyt mun elämäni: huonon lapsuuden,ex-miehen kuoleman ja hänen 10v hoitamisen ennen kuolemaa,pieleen menneet asuntokaupat,aumisen maalla jossa ei mitään apua ja kauppoihin 20km., lapsen adoptioon annon ja sitä ennen seurasi kaikkea ei mukavaa, mun oppimisvaikeudet plus sairaudet yms.

no mua koulukiusattiin 8vuotta(heitettiin tikoilla yms),sen lisäksi isäpuoli ahdisteli seksuaalisesti 8vuotta,yritti pari kertaa suoraankin raiskata. Sitten esikoisen isä petti ja jätti mut viimeisillään raskaana 3vuotta totaali yksinhuoltajuutta.

lapsella neurologisia ongelmia, haastaa joka päivä vieläkin vaikka ikää on jo 9,5vuotta. Mm.tänä aamuna näytti persettä(housut kintuissa) ja nauro kun piti pestä hampaat, ja toi on ihan pikkujuttu! Pahimmillaan on aikoinaan 40min yrittäny lyödä/potkia/purra/raapia ja sylkeä! koska ei saanut hakkaa pikkusiskoa nyrkillä kun tämä ärsytti.

itselläni on krooninen hermokipu joka tulee haaroihin,jalkoihin ja selkä on kipeä. Mummi kuoli. kaveri "puukotti" selkään. Jatkuvia palavereita ja hoitotapaamisia yms Ja arki on vääntöä!

siinäpä isoimmat. Pakko se kuule on selvitä

 

Enhän mä ole lopettanut elämästä, perustin uuden perheenkin noiden juttujen jälkeen.

Kuitenkin vähän väliä toivot kuolemaasi.

 

Kuitenkin vähän väliä toivot kuolemaasi.

Mitä sitten?

 

Enhän mä ole lopettanut elämästä, perustin uuden perheenkin noiden juttujen jälkeen.

No kyllä olet..

 

Mitä sitten?

Sitä sitten, että vaikutat onnettomalta, elämääsi tyytymättömältä ja katkeralta etkä suinkaan vastoinkäymisistäsi selvinneeltä.