Jos on saanut lapsia nuorena ja sitten saa vanhana

onko mitään asiaa minkä selkeästi huomaat tekeväsi toisin?

 

Ei muutu kovinkaan paljon

 

Nuorempana kaikki oli uutta, mutta vanhempana asiat ovat jo hyvin hallussa ja kokemusta kertynyt enemmän, joten helpompaa on ollut vanhempana.

 

Minulla ainakin muuttui tyyli - samoin miehella. Nuorempana lasten hoiti oli minulla sellaista ropottamista, ja kovasti seurasin sita etta mita ne osaa, mita niitten pitais osata, ja miksi ne eivat jo osaa sita ja sita. Olin toissa, lapset hoidossa, ja tukka putkella pyoritin perhetta. Vanhempana olen ollut paljon rennompi, jaksanut paremmin silla en ole ollut toissa moneeeeen vuoteen, ja nauttinut vauvoista aivan eri tavalla. En ole hermostunut kaikesta 'pienesta' enka kantanut stressia siita etta lapsi ei viela puhu/konttaa/kavele/ istu jne. jne. Eika saannot ole olleet laheskaan yhta tarkat ja tiukat kuin noitten isojen poikien kohdalla - kaikki piti olla ja tehda 'tasmalleen oikein' ja taman kakkosparin kanssa olen pistanyt vahan vasemmalla kadella tyyliin 'kylla tasta hyva tulee'.

Mies on myos nauttinut sanojensa mukaan isyydesta aivan toisella tavalla nyt kakkoskierroksella - samoista syista kuin tuossa ylhaalla on listattu.

=)

 

Gloria Mundin elämänkokemuksen tuoman ohjeen talletan esikoistani varten korvantaakse.

 

Minä olin nuorena ainakin paljon ehdottomampi kaikessa. Vauvan nukutin omassa sängyssään ja seurasin, milloin mitäkin oppii. Mietin, että minkä ikäisenä pitäisi siirtää omaan huoneeseen ja milloin pitäisi mitäkin oppia.
Vanhempana olen ollut paljon rennompi. Olen nukuttanut vauvaa vieressä ja nuorimmainen oli samassa huoneessa parivuotiaaksi. Eikä ollut mitään vaikeuksia vieroituksessa tai siirrossa sisarusten huoneeseen.
Isommat lapset valittavatkin, että heidän ollessaan pieniä, säännöt olivat paljon tiukemmat. Niin varmasti olivatkin, vaikkakin kotitöihin osallistumista olen vaatinut näiltä nuoremmilta ainakin vähintään yhtä paljon.
Kaikki kuitenkin olen synnyttänyt luomusti ja imettänyt keskimäärin vuoden ikäiseksi. Siinä ei ole tapahtunut muutoksia paitsi tietysti rentouden suhteen. Kaikista lapsista olen myös nauttinut valtavasti ikään katsomatta. Olen myös kaikki hoitanut kotona mahdollisuuksien mukaan miltei kokonaan.

 

Minä olin nuorena ainakin paljon ehdottomampi kaikessa. Vauvan nukutin omassa sängyssään ja seurasin, milloin mitäkin oppii. Mietin, että minkä ikäisenä pitäisi siirtää omaan huoneeseen ja milloin pitäisi mitäkin oppia.
Vanhempana olen ollut paljon rennompi. Olen nukuttanut vauvaa vieressä ja nuorimmainen oli samassa huoneessa parivuotiaaksi. Eikä ollut mitään vaikeuksia vieroituksessa tai siirrossa sisarusten huoneeseen.
Isommat lapset valittavatkin, että heidän ollessaan pieniä, säännöt olivat paljon tiukemmat. Niin varmasti olivatkin, vaikkakin kotitöihin osallistumista olen vaatinut näiltä nuoremmilta ainakin vähintään yhtä paljon.
Kaikki kuitenkin olen synnyttänyt luomusti ja imettänyt keskimäärin vuoden ikäiseksi. Siinä ei ole tapahtunut muutoksia paitsi tietysti rentouden suhteen. Kaikista lapsista olen myös nauttinut valtavasti ikään katsomatta. Olen myös kaikki hoitanut kotona mahdollisuuksien mukaan miltei kokonaan.

 

Rennommaksi tässä on kerta kerralta tullut. Lapsen kehityksestäkään ei enää hehkutella niin kauheasti. Huomaa vain, että hei, meidän lapsi seisoo puuta vasten. Ei siitä enää kaikille sukulaisille ja tutuille soitella. B)

 

vanhempana ei hätkähdä turhista, ote on kaikkeen maltillisempi ja vakaampi. kärsivälisyyttä piisaa ja aikaa on enemmän ja jotenkin lasten kasvua seuraa enemmän tiiviimmin. Nuorena kaikki oli niin uutta ja epävarmaan, oli levoton ja kärsimätön. kaikki olisi pitänyt tapahtua heti ja nyt. Nautin äitiydestä nyt vanhempana paljon enmmän. Johtuu siitä että olen vuosien myötä ja kokemusten myötä muuttunut itse niin paljon.

 

Mä sanoisin, että mä olen nyt vanhempana paljon tarkempi, huolellisempi, perehtyneempi jne.
Nuorena en mistään mitään tajunnut, nyt pyrin tekemään kaiken viimeisen päälle huolella. Sen mitä nuorena tein vasemmalla kädellä, teen nyt huolella ja ajan kanssa. Panostan lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen paljooon enemmän nyt. Olen vuosien varrella oppinut paljon, enkä halua enää tehdä niitä virheitä mitä esikoisen kanssa tuli .

 

\

Mä sanoisin, että mä olen nyt vanhempana paljon tarkempi, huolellisempi, perehtyneempi jne.
Nuorena en mistään mitään tajunnut, nyt pyrin tekemään kaiken viimeisen päälle huolella. Sen mitä nuorena tein vasemmalla kädellä, teen nyt huolella ja ajan kanssa. Panostan lasten hyvinvointiin ja kasvatukseen paljooon enemmän nyt. Olen vuosien varrella oppinut paljon, enkä halua enää tehdä niitä virheitä mitä esikoisen kanssa tuli .

Hassua miten asiat voi menna niin just erilailla - mina sanoin ihan juuri pain vastoin tuossa ylla. Siita se taas nakee etta mikaan ei koskaan ole samaa kaikille,,, =)

 

ehkä vanhempana on aikaa lapselle aivan erilailla, kuin silloin nuorena. muuten tekisin aivan samanlailla kuin ennen. Ehkä en stressaa pikkuasioista, niin paljon, kuin ennen.

 

Ainoa mikä pysyy samana on tietty rakkaus.kaikki muu muuttuu iän myötä.osaa paljon paremmin asettua lapsen asemaan,on parempi kärsivällisyys,omat juoksut on kutakuinkin juostu eli aikaa on lapselle paljon enemmän.vanhempana myös ymmärtää paremmin lapsen saamisen ihmeen ja arvostaa joka ikistä asiaa jonka lapsi kehittyessään oppii,mitään ei pidä itsestään selvänä kuten nuorempana.lapsi saa myöskin olla pieni niin kauan kuin on,ei ole kiirettä että lapsi oppisi taas jotain ja alkaisi jo tekemään sitä ja tätä.myöskin talous ym asiat ovat iäkkäämmillä siinä kunnossa että (YLEENSÄ!)ei tarvitse tuhlata energiaa sen puolen stressaamiseen,vaan siitä säästyvän hyvän voi antaa lapselle.Olen itse saanut lapsen 20v,26v ja 36v,ja voin käsi sydämellä sanoa että tällä järjellä olisin aloittanut lapsen teon vasta yli 30 vuotiaana.Mutta minkäs teet kun syli kaipaa lasta jo 16v lähtien...toisilla niin,toisilla myöhemmin.ONNEKSI kuitenkin oma tyttäreni on päättänyt jättää lapsista haaveilun ihan reiluun aikuiseen ikään.

 

Muuttuu! ekan kanssa sitä pyrki "täydellisempään" äitiyteen ja halusi lapsen oppimaan aikaisin asioita. Minäkin mm kuvittelin että lapsen saa aikaisin kuivaksi kunhan istuttaa puolivuotiaasta potalla. Keräsin lapselle enemmän virikkeitä ja aktiviteetteja, mietin mitä saa missä iässä syödä jne. vauvan pyykkejä pesin erillään, silitin yms.
Mutta sitten noiden nuorempien lasten kanssa otinkin kaiken rennommin. Kaikki ajallaan ja lapsen ehdoilla enemmänkin. Ei tyhjänpäiväistä stressiä. nuorin nukkui vieressäkin puolitoistavuotiaaksi.