jos sektiossa huono-olo...

mua pelottaa kamalasti et mulle tulee huono olo kesken sectioo ja sellanen tunne, et pakko päästä tästä nyt heti pois. oon kamalan sairaalakammoinen ja pelkkä ajatus sairaalaan menosta saa mut voimaan pahoin. viimeisillä neuvolakäynneilläkin mulle on alkanu tuleen huono olo ku jotenkin on vaan takaraivossa se ajatus lähenevästä sectiosta. itse tosin halusin section koska poen synnytyspelkoa, mutta eihän se silti sitä tarkoita, että olen innoissani menossa leikkuriin. koen kummankin synnytystavan kamalaksi..
eli mitä mulle tehdään jos mua alkaa huippaan kesken leikkuun tai tulee muuten vaan tosi huono olo? aluks aattelin,et kai sairaalassa on niin vahvoja lääkkeitä joilla ne sais mut rauhotettua siihen pöydälle niin etten pelkäisi ja olisin ihan "turta",mut onko siel ja antaako ne sellasia? vaikuttaako ne lääkkeet siihen, ku pelkkä makuuasento tekee mulle jo huonoo... pelottaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

miten ois kevyt nukutus? ite ainakin aion pyytää sen ku jäi kammo noista puudutteista

 

Samat pelot kuin sinulla. Yksi sektio takana. Sain siinä sitten suoneen rauhoittava.. Kaikki kävi kovin nopeasti ja hyvin. Nukutus on aika äärimmäinenb keino, puudutus turvallisempi lapselle ja sinulle. Informoi etukäteen että haluat rauhoittavaa tai oikeammin tarvitset. Hyvä kätilö tms. myös kiinnittää huomiosi muualle.

MInullakin ilm. toinen sektio edessä ja ei kyllä mieltä nostata sekään. Vaikka yksi hyvinmennyt takana.

 

Kevyttä nukutusta ei ole olemassakaa. Kevyt nukutus on epäonnistunut nukutus. Ennen vauvan ulosauttamista ei voi mitään lääkettä puudutuksen lisäksi äidille oikein antaa, jotta vauva olisi mahdollisimman virkeä syntyessään. Nukutus on hätäsektioita varten. Naiset kestää alatiesynnytyksen kaikessa rumuudessaan ilman mitään lääkkeitä, niin mikset sinä kestäisi sektiotasi?

 

\

Kevyttä nukutusta ei ole olemassakaa. Kevyt nukutus on epäonnistunut nukutus. Ennen vauvan ulosauttamista ei voi mitään lääkettä puudutuksen lisäksi äidille oikein antaa, jotta vauva olisi mahdollisimman virkeä syntyessään. Nukutus on hätäsektioita varten. Naiset kestää alatiesynnytyksen kaikessa rumuudessaan ilman mitään lääkkeitä, niin mikset sinä kestäisi sektiotasi?

Höpö höpö. Kevyellä nukutuksella tarkoitetaan varmaan ns. humausnukutusta. Tehdään esim. kaavinnan yhteydessä. Voi siis varmaan käyttää myös sektiossa jos tarve vaatii. Ja mikäli et tiedä/ymmärrä synnytys/sektiopelosta mitään, niin olisit edes sen verran fiksu, ettet tulisi tyhmyyttäsi tänne muille totuutena toitottamaan.

 

\

Kevyttä nukutusta ei ole olemassakaa. Kevyt nukutus on epäonnistunut nukutus. Ennen vauvan ulosauttamista ei voi mitään lääkettä puudutuksen lisäksi äidille oikein antaa, jotta vauva olisi mahdollisimman virkeä syntyessään. Nukutus on hätäsektioita varten. Naiset kestää alatiesynnytyksen kaikessa rumuudessaan ilman mitään lääkkeitä, niin mikset sinä kestäisi sektiotasi?

Ai sektio ilman mitään Lääkettä/puudutusta...?! Okkeeiii.... kaikenlaisia maailmanparantajia täällä pyöriikin...! :headwall:

 

\

Kevyttä nukutusta ei ole olemassakaa. Kevyt nukutus on epäonnistunut nukutus. Ennen vauvan ulosauttamista ei voi mitään lääkettä puudutuksen lisäksi äidille oikein antaa, jotta vauva olisi mahdollisimman virkeä syntyessään. Nukutus on hätäsektioita varten. Naiset kestää alatiesynnytyksen kaikessa rumuudessaan ilman mitään lääkkeitä, niin mikset sinä kestäisi sektiotasi?

Ihan totta! Sektiossa ei käytetä "kevyttä nukutusta" eli humausnukutusta, jota voidaan käyttää pienissä toimenpiteissä. Sektio EI ole pieni toimenpide vaan iso leikkaus. Ja kuten "minä myös" kirjoitti, nukutusta käytetään vain äärimmäisessä hädässä, eli silloin kun vauvalla on oikeasti hätä ja hänet täytyy saada nopeasti syntymään eikä vauvalle parempaa vaihtoehtoa eli puudutusta ehditä laittamaan. Äidin pelko puudutuksia kohtaan ei liity vauvan hengenhätään. On ihmiset helppoon elämään tottuneita kun ei oman vauvan saamisen eteen kykene tuntemaan mitään kipuja tai työtä. Toinen vaihtoehtokin on olemassa, adoptio. Kivuton toimenpide joka maksaa paljon.

 

\

\

Kevyttä nukutusta ei ole olemassakaa. Kevyt nukutus on epäonnistunut nukutus. Ennen vauvan ulosauttamista ei voi mitään lääkettä puudutuksen lisäksi äidille oikein antaa, jotta vauva olisi mahdollisimman virkeä syntyessään. Nukutus on hätäsektioita varten. Naiset kestää alatiesynnytyksen kaikessa rumuudessaan ilman mitään lääkkeitä, niin mikset sinä kestäisi sektiotasi?

Ai sektio ilman mitään Lääkettä/puudutusta...?! Okkeeiii.... kaikenlaisia maailmanparantajia täällä pyöriikin...! :headwall:

Lues tarkemmin! Puudutuksen lisäksi.

Ja mitä "minä myös" kirjoitti on ihan totta, ainakin joissain sairaaloissa. Eli kannattaa jutella siellä omassa sairaalassa näistä asioista, mikä siellä on käytäntö. Ei täälläkään saa nukutusta tai rauhoittavia ennen kuin vauva on syntynyt. Mutta se on onneksi tosi lyhyt aika kun vauva syntyy ja sen jälkeen voi saada rauhoittavaa!

 

[Ihan totta! Sektiossa ei käytetä "kevyttä nukutusta" eli humausnukutusta, jota voidaan käyttää pienissä toimenpiteissä. Sektio EI ole pieni toimenpide vaan iso leikkaus. Ja kuten "minä myös" kirjoitti, nukutusta käytetään vain äärimmäisessä hädässä, eli silloin kun vauvalla on oikeasti hätä ja hänet täytyy saada nopeasti syntymään eikä vauvalle parempaa vaihtoehtoa eli puudutusta ehditä laittamaan. Äidin pelko puudutuksia kohtaan ei liity vauvan hengenhätään. On ihmiset helppoon elämään tottuneita kun ei oman vauvan saamisen eteen kykene tuntemaan mitään kipuja tai työtä. Toinen vaihtoehtokin on olemassa, adoptio. Kivuton toimenpide joka maksaa paljon.
[/quote]

No montakos sektiota olet ite kokenut? Mulle on tehty sektio perätilan vuoksi ja kivut oli toimenpiteen jälkeen sitä luokkaa, että menin kipushokkiin (kun kukaan ei ehtinyt antamaan lisää kipulääkettä, kaikki kätilöt synnytyssaleissa, koska "oikeat" synnyttäjät "oikeine" kiuineen ovat etusijalla). Että turha väittää sektiotakaan kivuttomaksi toimenpiteeksi...

 

Minulle tehtiin sektio perätilan vuoksi. Sain siis itse päättää, koitanko synnyttää alakautta, vaiko sektio. Kumpikaan vaihtoehto ei järin houkutellut, alatie synnytys vähemmän, koska en saanut tarpeeksi tietoa mahdollisista riskeistä ja vaikeuksista.
Koska sektio oli "tutumpi" vaihtoehto, päädyin siihen.

Minulla ei ole mitään toimenpide/sairaala kammoa, mutta enpä juuri innosta hypähdellyt. Olo oli kuin hammaslääkärille mennessä, tosin hammaslääkäriä pelkään, vaikka olenkin aina saanut itseni sinne raahattua.

Mies oli mukana leikkauksessa, mikä oli hyvä, yksin olisinkin luullut tulevani hulluksi.
Epämukavinta oli puudutteiden laitto. Esipuudutus sattui jonkun verran, mutta varsinaiset puudutteet ei niinkään. Ajatus selkään pistämisestä ja epiduraalikatetrista oli ällöttävämpi, kuin itse toimenpide.

Puudutteet aiheuttavat usein huonon olon, joten tämän takia piti olla ennen leikkausta syömättä ja juomatta. Kostutin kyllä suutani vedellä, kun oli niin jano.


Kun tajusin, että minua alkaa oksettamaan (puudutteet) kävin kyllä vähän paniikissa, minä vihaan ja kammoan oksentamista ylikaiken! Kyse oli kuitenkin pelkästä tyhjän yökkimisestä, sillä syömättömyyden ja jonkun juotavan tökötin takia mitään ei tullut.

Puudutteet tosiaan nousivat pähän, joten olin aika tokkurassa, unen ja valveen rajamailla, käytännössä kunnon kännissä.
Minakin mietitytti tuo mahdollinen pakokauhu leikkauspöydällä, mutta minä ainakin olin niin tokkurainen, että olisin halunnut nukkua. -Unta vain häiritsivät vauvaa mahastani irroittelevat lääkärit, joiden liikkeet heiluttivat minua.
Miehellä tahtoi tulla aika pitkäksi, kertoi kuunnelleensa lääkärien juttuja (en kyllä kuullut kenenkään puhuvan mitään) ja radiota (luulin, että se pantiin kiinni, kun en kuullut sitäkään.)

Ei se nyt mikään kiva kokemus ollut, mutta ei niin kamala, ettenkö toisenkin sektion kestäisi. Omat ennakkopelot olivat todellisuutta pahemmat.

Kipuja minulla ei sektion jälkeen ollut juurikaan, epiduraalikatetri otettiin pois toisena päivänä (painoi selkää istuessa ja vaikeutti liikkumista) ja pärjäilin hyvin suunkautta otettavilla lääkkeillä.

Siis tarkennan vielä, että tottakia oli kipuja, muttei mitään kestämätönä, eli kyllähän toipumiseen sinänsä meni aikaa, mutta lääkitystä en juurikaan tarvinnut. -tosin tämähän on hirveän yksilöllistä.

Keskustele rohkeasti sairaalassa peloistasi! Uskon, että kaikki menee kuitenkin hyvin.

 

\

[Ihan totta! Sektiossa ei käytetä "kevyttä nukutusta" eli humausnukutusta, jota voidaan käyttää pienissä toimenpiteissä. Sektio EI ole pieni toimenpide vaan iso leikkaus. Ja kuten "minä myös" kirjoitti, nukutusta käytetään vain äärimmäisessä hädässä, eli silloin kun vauvalla on oikeasti hätä ja hänet täytyy saada nopeasti syntymään eikä vauvalle parempaa vaihtoehtoa eli puudutusta ehditä laittamaan. Äidin pelko puudutuksia kohtaan ei liity vauvan hengenhätään. On ihmiset helppoon elämään tottuneita kun ei oman vauvan saamisen eteen kykene tuntemaan mitään kipuja tai työtä. Toinen vaihtoehtokin on olemassa, adoptio. Kivuton toimenpide joka maksaa paljon.

No montakos sektiota olet ite kokenut? Mulle on tehty sektio perätilan vuoksi ja kivut oli toimenpiteen jälkeen sitä luokkaa, että menin kipushokkiin (kun kukaan ei ehtinyt antamaan lisää kipulääkettä, kaikki kätilöt synnytyssaleissa, koska "oikeat" synnyttäjät "oikeine" kiuineen ovat etusijalla). Että turha väittää sektiotakaan kivuttomaksi toimenpiteeksi...

[/quote]

No tässä nyt kai keskustellaan toimenpiteestä, ei siitä mitä sen jälkeen tapahtuu .
Ja toimenpiteessä, ainakin siinä alussa, on vauva vielä mahassa ja se pitää huomioida!

 

\

\

[Ihan totta! Sektiossa ei käytetä "kevyttä nukutusta" eli humausnukutusta, jota voidaan käyttää pienissä toimenpiteissä. Sektio EI ole pieni toimenpide vaan iso leikkaus. Ja kuten "minä myös" kirjoitti, nukutusta käytetään vain äärimmäisessä hädässä, eli silloin kun vauvalla on oikeasti hätä ja hänet täytyy saada nopeasti syntymään eikä vauvalle parempaa vaihtoehtoa eli puudutusta ehditä laittamaan. Äidin pelko puudutuksia kohtaan ei liity vauvan hengenhätään. On ihmiset helppoon elämään tottuneita kun ei oman vauvan saamisen eteen kykene tuntemaan mitään kipuja tai työtä. Toinen vaihtoehtokin on olemassa, adoptio. Kivuton toimenpide joka maksaa paljon.

No montakos sektiota olet ite kokenut? Mulle on tehty sektio perätilan vuoksi ja kivut oli toimenpiteen jälkeen sitä luokkaa, että menin kipushokkiin (kun kukaan ei ehtinyt antamaan lisää kipulääkettä, kaikki kätilöt synnytyssaleissa, koska "oikeat" synnyttäjät "oikeine" kiuineen ovat etusijalla). Että turha väittää sektiotakaan kivuttomaksi toimenpiteeksi...

No tässä nyt kai keskustellaan toimenpiteestä, ei siitä mitä sen jälkeen tapahtuu .
Ja toimenpiteessä, ainakin siinä alussa, on vauva vielä mahassa ja se pitää huomioida!

[/quote]

Joo, sitä juuri tarkoitin. Toimenpiteen aikaisia tapahtumia kuten puudutusta. Sektioäidit usein ajattelvatkin että sektio helppo ja kivuton ja omassa hallinnassa. Mutta ei sektion jälkeisenä aikana ole kivuton (vaikka kuinka lääkettä pumpattaisiin), olo ei myöskään ole kovin omatoiminen tai "helppo". Ja sinulle joka epäilet etten ole tätä kokenut, niin kyllä olen; yhden kiireellisen sektion ja yhden alatiesynnytyksen. Molempien kivut kokeneena.

 

\

\

\

[Ihan totta! Sektiossa ei käytetä "kevyttä nukutusta" eli humausnukutusta, jota voidaan käyttää pienissä toimenpiteissä. Sektio EI ole pieni toimenpide vaan iso leikkaus. Ja kuten "minä myös" kirjoitti, nukutusta käytetään vain äärimmäisessä hädässä, eli silloin kun vauvalla on oikeasti hätä ja hänet täytyy saada nopeasti syntymään eikä vauvalle parempaa vaihtoehtoa eli puudutusta ehditä laittamaan. Äidin pelko puudutuksia kohtaan ei liity vauvan hengenhätään. On ihmiset helppoon elämään tottuneita kun ei oman vauvan saamisen eteen kykene tuntemaan mitään kipuja tai työtä. Toinen vaihtoehtokin on olemassa, adoptio. Kivuton toimenpide joka maksaa paljon.

No montakos sektiota olet ite kokenut? Mulle on tehty sektio perätilan vuoksi ja kivut oli toimenpiteen jälkeen sitä luokkaa, että menin kipushokkiin (kun kukaan ei ehtinyt antamaan lisää kipulääkettä, kaikki kätilöt synnytyssaleissa, koska "oikeat" synnyttäjät "oikeine" kiuineen ovat etusijalla). Että turha väittää sektiotakaan kivuttomaksi toimenpiteeksi...

No tässä nyt kai keskustellaan toimenpiteestä, ei siitä mitä sen jälkeen tapahtuu .
Ja toimenpiteessä, ainakin siinä alussa, on vauva vielä mahassa ja se pitää huomioida!

Joo, sitä juuri tarkoitin. Toimenpiteen aikaisia tapahtumia kuten puudutusta. Sektioäidit usein ajattelvatkin että sektio helppo ja kivuton ja omassa hallinnassa. Mutta ei sektion jälkeisenä aikana ole kivuton (vaikka kuinka lääkettä pumpattaisiin), olo ei myöskään ole kovin omatoiminen tai "helppo". Ja sinulle joka epäilet etten ole tätä kokenut, niin kyllä olen; yhden kiireellisen sektion ja yhden alatiesynnytyksen. Molempien kivut kokeneena.

[/quote]

Tuskin voit yleistää sektioäitien mielipidettä sektion autuudesta. Kyllä normaalijärkinen myös leikkauksia pelkää/jännittää. Itse olin muuten elektiivisen sektion jälkeen kivuton, kipupumppu oli ja sen jälkeen en mitään tarvinnut suunkautta. Olin myös omatoiminen ja liikuin keskimäärin enemmän kuin moni muu osaston äiti. Mutta silti en voi sanoa, että sektio olisi aina kivuton kaikille tai edes minulle. Nyt sektio edessä kaksosten perä- ja poikkitila. Eikä kyllä mitenkään riemastuta. Mutta ei myöskään ajatus jos em. olisi alakautta, joka muuten ei edes ole vaihtoehtona em. tilanteessa, jos haluamme selvityä synnytyksestä.

Enkä pidä edes riskittömänä vaihtoehtona tai hallittavana - mitään elämässä ei voi hallita.

 

Mulle tehtiin sectio perätilan vuoksi 2004 ja pelkäsin sitä aika hirveästi...just sen vuoksi että jos siinä leikkauspöydällä tulee kauhia paniikki (on vähän taipumusta paniikkihäiriöön)
Puudutteen laitto ei tuntunut missään, mutta kun se alkoi vaikuttaa niin tuli sellainen pieni paniikki kun huomas et olikin täysin tunnoton ja liikuntakyvytön. Sen kun saivat vauvan ulos kävi tosi nopeasti ja sitten sainkin aiemmasta pyynnöstäni heti rauhoittavia...Ja ne tosiaan auttoi, tuli uninen olo ja oikeastaan siitä kun haava ommeltiin kiinni en muista mitään. Seuraava muistikuva on kun minut siirrettiin leikkaussalista heräämöön odottelemaan puudutuksen häviämistä.Että kannattaa pyytää niitä rauhoittavia jos siltä tuntuu!
Itse en myöskään ollut ajatellut tai varautunut leikkauksen jälkeiseen kipuun lainkaan ja se todella pääsi yllättämään! En pelkää kipua, mutta olisi ehkä pitänyt varautua siihen paremmin.. Se sattui.
Nyt odotan toista ja pelko on kova jos tämäkin menee sectioon... Ei siitä mitään kauhukuvia jäänyt, mutta ei se mitään kivaa ollut! Toivottavasti saan tämän synnyttää alakautta..

 

Mulle tehtiin sektio 2003 ja mulle tuli yhdessä vaiheessa tosi huono olo ja alkoi oksettamaan. Sain välittömästi lääkettä joka auttoi heti.

 

\

Mulle tehtiin sectio perätilan vuoksi 2004 ja pelkäsin sitä aika hirveästi...just sen vuoksi että jos siinä leikkauspöydällä tulee kauhia paniikki (on vähän taipumusta paniikkihäiriöön)
Puudutteen laitto ei tuntunut missään, mutta kun se alkoi vaikuttaa niin tuli sellainen pieni paniikki kun huomas et olikin täysin tunnoton ja liikuntakyvytön. Sen kun saivat vauvan ulos kävi tosi nopeasti ja sitten sainkin aiemmasta pyynnöstäni heti rauhoittavia...Ja ne tosiaan auttoi, tuli uninen olo ja oikeastaan siitä kun haava ommeltiin kiinni en muista mitään. Seuraava muistikuva on kun minut siirrettiin leikkaussalista heräämöön odottelemaan puudutuksen häviämistä.Että kannattaa pyytää niitä rauhoittavia jos siltä tuntuu!
Itse en myöskään ollut ajatellut tai varautunut leikkauksen jälkeiseen kipuun lainkaan ja se todella pääsi yllättämään! En pelkää kipua, mutta olisi ehkä pitänyt varautua siihen paremmin.. Se sattui.
Nyt odotan toista ja pelko on kova jos tämäkin menee sectioon... Ei siitä mitään kauhukuvia jäänyt, mutta ei se mitään kivaa ollut! Toivottavasti saan tämän synnyttää alakautta..

itsellänikin paniikkihäiriö, ja ilman lääkkeitä olen ollut raskausajan. on pahentunut huomattavasti paniikki raskauden aikana. mut toivottavasti tosiaan saavat minut rauhoitettua siihen pöydälle.

 

Kyllä mut nukutettiin kiireellisessä sektiossa koska olin hysteerinen, pahin pelkoni oli -ja on yhä-leikkaus. Minun kohdallani autuas nukutus oli paras vaihtoehto, tiesin etten olisi henkisesti enkä fyysisesti kestänyt olla hereillä leikkauksen aikana.

 

Mä en voi ymmärtää, että sektioon lähdetään vaikka pelätään kipua ja leikkausta. kivun saa onnistuneella kivunlievityksellä hallintaan alatiesynnytyksessäkin ja ponnistusvaiheessa asia etenee omalla painollaan. Ei sektio/ sektion jälkeinen kivuttomuus ole taattu. Ja jos pelkää leikkausta, niin eilös alatiesynnytys ole sitten parempi vaihtoehto?

 

\

Mä en voi ymmärtää, että sektioon lähdetään vaikka pelätään kipua ja leikkausta. kivun saa onnistuneella kivunlievityksellä hallintaan alatiesynnytyksessäkin ja ponnistusvaiheessa asia etenee omalla painollaan. Ei sektio/ sektion jälkeinen kivuttomuus ole taattu. Ja jos pelkää leikkausta, niin eilös alatiesynnytys ole sitten parempi vaihtoehto?

Kun aina sitä ei voi oikein itse päätttää miten toimitaan..

 

\

\

Mulle tehtiin sectio perätilan vuoksi 2004 ja pelkäsin sitä aika hirveästi...just sen vuoksi että jos siinä leikkauspöydällä tulee kauhia paniikki (on vähän taipumusta paniikkihäiriöön)
Puudutteen laitto ei tuntunut missään, mutta kun se alkoi vaikuttaa niin tuli sellainen pieni paniikki kun huomas et olikin täysin tunnoton ja liikuntakyvytön. Sen kun saivat vauvan ulos kävi tosi nopeasti ja sitten sainkin aiemmasta pyynnöstäni heti rauhoittavia...Ja ne tosiaan auttoi, tuli uninen olo ja oikeastaan siitä kun haava ommeltiin kiinni en muista mitään. Seuraava muistikuva on kun minut siirrettiin leikkaussalista heräämöön odottelemaan puudutuksen häviämistä.Että kannattaa pyytää niitä rauhoittavia jos siltä tuntuu!
Itse en myöskään ollut ajatellut tai varautunut leikkauksen jälkeiseen kipuun lainkaan ja se todella pääsi yllättämään! En pelkää kipua, mutta olisi ehkä pitänyt varautua siihen paremmin.. Se sattui.
Nyt odotan toista ja pelko on kova jos tämäkin menee sectioon... Ei siitä mitään kauhukuvia jäänyt, mutta ei se mitään kivaa ollut! Toivottavasti saan tämän synnyttää alakautta..

itsellänikin paniikkihäiriö, ja ilman lääkkeitä olen ollut raskausajan. on pahentunut huomattavasti paniikki raskauden aikana. mut toivottavasti tosiaan saavat minut rauhoitettua siihen pöydälle.

Sun kannattaa mainita taipumuksesta paniikkikohtauksiin ennen leikkausta ja usko pois... Ne rauhoittavat on niin tehokasta tavaraa että varmasti auttaa. Itse en ollut koskaan aiemmin mitään rauhoittavia saanut ja oli kyllä yllätys kuin tehokas vaikutus sillä oli!