Joulukuiset lumihiutaleet - meidän kuu!!!
- Viestiketjun aloittaja mamadread
- Ensimmäinen viesti
Onnea kaikille vauvan saaneille :heart:
Sitten pikaisesti synnytyskertomusta:
Torstai-perjantai välisenä yönä alkoi supistelemaan n. 5 min välein ja samalla irtosi limatulppaa. Kuitenkaan laitokselle ei päästy lähtemään, kun supistukset loppuivat aamusta kuin seinään. Päivällä ei tullut yhtään supistusta, oli ilmeisesti tyyntä myrskyn edellä kun seuraavana yönä sitten alkoi uudestaan supistelemaan, ensin 20 min, sitten 15 min ja lopulta n. 4 min välein. Herätin miehen vähän ennen kolmea ja käskin käydä laittamassa auton lämmitykseen. Mummun mies haki esikoista hoitamaan neljältä ja samantien lähdimme ajelemaan kohti Oulaskangasta. Koko matkan supisteli 4 minuutin välein. Onneksi tosiaan päädyimme Oulaskankaalle (meiltä n. 80 km), emmekä lähteneet ajelemaan Oysiin (n. 160 km), koska supistukset muuttuivat koko ajan kipeämmiksi ja Oulaskankaalla tulotarkastuksessa olinkin jo 7 cm auki. Suoraan saliin (klo 5) ja kuudelta sain spinaalin. Kahdeksalta spinaalin vaikutus alkoi jo häviämään ja kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen, olin 9 senttiä auki. Kohdunkaulan puudutetta ei enää pystynyt laittamaan, supistukset tuntuivatkin jo aika kivuliailta. Menin hetkeksi istumaan jumppapallon päälle, että saataisiin se senttikin vielä aukeamaan. Joskus 8.30 olin 10 senttiä auki ja ponnistaminen alkoi. Vauva laskeutui tosi hitaasti, koska syntyi käsi poskella (tuolloin ei sitä vielä tiedetty). Lääkäri pyydettiin paikalle puoli kymmeneltä, koska vauvan sydänääniin tuli supistuksen aikana lasku, joka kylläkin korjaantui aina takaisin. Lääkäri avusti lopulta imukupilla ja täyden kympin poika syntyi klo 9.40 yhdellä imukupin vedolla/ ponnistuksella. Vanha eppariarpi repesi, 10 tikkiä tuli. Muita repeämiä ei tullut.
Sain pojan heti masun päälle ja isä leikkasi napanuoran. Hetken päästä poitsu vietiin pesulle (isä pesi) ja punnittiin sekä puettiin. Sitten sain vauvan rinnalle ja tosi tomerasti alkoikin imemään. Tunnin ajan tissiteltiiin ja sitten saatiin aamupala sekä siirryttiin osastolle.
Kotiin päästiin tiistaina (14.12), poitsulla oli kuitenkin noussut bilirubiniarvot ja oli ollut edellis aamusta valohoidossa. Arvot olivat laskuun päin, mutta kontrolliin jouduttiin menemään torstaina, jossa sitten arvot olivat taas nousseet. Heti valohoitoon ja perjantaina otettiin uusi kontrolli. Onneksi arvo oli pudonnut niin hyvin, että päästiin kotiin.
Päivät menee pääasiassa nukkuessa ja tissitellessä, vähän on nyt alkanut masuvaivoja ilmenemään, epäilen aiheuttajaksi minun antibiottikuuria, joka määrättiin minun virtsatietulehdukseen. Olinkin kyllä tosi kipeä, luulin ensin että on tullut kohtutulehdus, mutta mahakipu/ krampit paljastuivatkin sitten pissatulehdukseksi. Eilen otin viimeisen lääkkeen, toivottavasti tulehdus on mennyt ohi, eikä tarvitsisi hakea uutta lääkekuuria enää.
Esikoinen on ollut vähän kovilla, kun pikkuvauva on vaatinut masun takia aika paljon huomiota. Oli eilen itkeskellyt isälleen, että kaipaa äitiä ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Se kyllä pysäytti, täytyy vaan nyt yrittää huomioida esikkoakin enemmän.
Mukavaa loppuvuotta kaikille joulukuisille ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!
Nipsu + "Pertti" 15 vrk
Sitten pikaisesti synnytyskertomusta:
Torstai-perjantai välisenä yönä alkoi supistelemaan n. 5 min välein ja samalla irtosi limatulppaa. Kuitenkaan laitokselle ei päästy lähtemään, kun supistukset loppuivat aamusta kuin seinään. Päivällä ei tullut yhtään supistusta, oli ilmeisesti tyyntä myrskyn edellä kun seuraavana yönä sitten alkoi uudestaan supistelemaan, ensin 20 min, sitten 15 min ja lopulta n. 4 min välein. Herätin miehen vähän ennen kolmea ja käskin käydä laittamassa auton lämmitykseen. Mummun mies haki esikoista hoitamaan neljältä ja samantien lähdimme ajelemaan kohti Oulaskangasta. Koko matkan supisteli 4 minuutin välein. Onneksi tosiaan päädyimme Oulaskankaalle (meiltä n. 80 km), emmekä lähteneet ajelemaan Oysiin (n. 160 km), koska supistukset muuttuivat koko ajan kipeämmiksi ja Oulaskankaalla tulotarkastuksessa olinkin jo 7 cm auki. Suoraan saliin (klo 5) ja kuudelta sain spinaalin. Kahdeksalta spinaalin vaikutus alkoi jo häviämään ja kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen, olin 9 senttiä auki. Kohdunkaulan puudutetta ei enää pystynyt laittamaan, supistukset tuntuivatkin jo aika kivuliailta. Menin hetkeksi istumaan jumppapallon päälle, että saataisiin se senttikin vielä aukeamaan. Joskus 8.30 olin 10 senttiä auki ja ponnistaminen alkoi. Vauva laskeutui tosi hitaasti, koska syntyi käsi poskella (tuolloin ei sitä vielä tiedetty). Lääkäri pyydettiin paikalle puoli kymmeneltä, koska vauvan sydänääniin tuli supistuksen aikana lasku, joka kylläkin korjaantui aina takaisin. Lääkäri avusti lopulta imukupilla ja täyden kympin poika syntyi klo 9.40 yhdellä imukupin vedolla/ ponnistuksella. Vanha eppariarpi repesi, 10 tikkiä tuli. Muita repeämiä ei tullut.
Sain pojan heti masun päälle ja isä leikkasi napanuoran. Hetken päästä poitsu vietiin pesulle (isä pesi) ja punnittiin sekä puettiin. Sitten sain vauvan rinnalle ja tosi tomerasti alkoikin imemään. Tunnin ajan tissiteltiiin ja sitten saatiin aamupala sekä siirryttiin osastolle.
Kotiin päästiin tiistaina (14.12), poitsulla oli kuitenkin noussut bilirubiniarvot ja oli ollut edellis aamusta valohoidossa. Arvot olivat laskuun päin, mutta kontrolliin jouduttiin menemään torstaina, jossa sitten arvot olivat taas nousseet. Heti valohoitoon ja perjantaina otettiin uusi kontrolli. Onneksi arvo oli pudonnut niin hyvin, että päästiin kotiin.
Päivät menee pääasiassa nukkuessa ja tissitellessä, vähän on nyt alkanut masuvaivoja ilmenemään, epäilen aiheuttajaksi minun antibiottikuuria, joka määrättiin minun virtsatietulehdukseen. Olinkin kyllä tosi kipeä, luulin ensin että on tullut kohtutulehdus, mutta mahakipu/ krampit paljastuivatkin sitten pissatulehdukseksi. Eilen otin viimeisen lääkkeen, toivottavasti tulehdus on mennyt ohi, eikä tarvitsisi hakea uutta lääkekuuria enää.
Esikoinen on ollut vähän kovilla, kun pikkuvauva on vaatinut masun takia aika paljon huomiota. Oli eilen itkeskellyt isälleen, että kaipaa äitiä ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Se kyllä pysäytti, täytyy vaan nyt yrittää huomioida esikkoakin enemmän.
Mukavaa loppuvuotta kaikille joulukuisille ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!
Nipsu + "Pertti" 15 vrk
Nipsu: :hug: kiitos kertomuksesta.. tääl ois kans tarkoitus ryykätä OAS:n ku täs joskus ois sen aika. Mä "kuulun" oikeasti OYS:n mut meiltä on sinne yli 90km ja OAS:n n.50km ja pienempi paikka ni menen mielelläni sinne.
Jossain on verrattu esikoisen kokemusta pikkusisaruksen syntymään et se ois saman suuntainen tilanne kuin et isä tois kotiin toisen vaimon ja edellisen pitäisi vain hyväksyä se, rakastaa ja välittää siitä. Jotenki tuon kuuleminen avasi omia silmiä siihen et miten iso muutos se pikkusisarus on isomalle varsinkin jos on kerenny olla ainokaisena jo jonku aikaa.. mä jännitän miten meil tämä 3v suhtautuu vauvaan. Luulen et tämä 1v ei niinkään reagoi isommin mitenkään, on toki mustasukkainen sylistä ja äidin huomiosta mut on jo tähän saakka joutunu jakamaan ison siskon kanssa äidin huomion (+ unohtaa äkkiä olleensa nuorimainen), mut sit taas 3v menettää toisellekkin sisarukselle äidin huomiota ihan väkistenkin. Riippuen tietty vauvasta.
Mut ku ajattelee et vauva ja 1v saa pyyteetöntä äitinhuomiota huomattavasti "helpommin" eli äiti syöttää, vaihtaa vaippaa, nukuttaa jne mut sit taas tulee oletettua et isompi jo tekee monta asiaa ite vaik on vielä oikeasti tosia pieni. Mut toki ko osaa mm. pukea ite ni pitää itteä väliin ihan muistuttaa siitä et ottaa isommanki syliin ihan sponttaanisti tai antaa aikaa isomallekki siten et pienemmät ei keskeytä tilannetta. Yleensä ku se on se isompi joka "joutuu odottamaan" esim. kun pienempi itkee se haetaan syliin automaattisesti, mut ku isompi itkee ni se "joutuu" usein tulemaan äidin luo lohdutettavaksi.
Jossain on verrattu esikoisen kokemusta pikkusisaruksen syntymään et se ois saman suuntainen tilanne kuin et isä tois kotiin toisen vaimon ja edellisen pitäisi vain hyväksyä se, rakastaa ja välittää siitä. Jotenki tuon kuuleminen avasi omia silmiä siihen et miten iso muutos se pikkusisarus on isomalle varsinkin jos on kerenny olla ainokaisena jo jonku aikaa.. mä jännitän miten meil tämä 3v suhtautuu vauvaan. Luulen et tämä 1v ei niinkään reagoi isommin mitenkään, on toki mustasukkainen sylistä ja äidin huomiosta mut on jo tähän saakka joutunu jakamaan ison siskon kanssa äidin huomion (+ unohtaa äkkiä olleensa nuorimainen), mut sit taas 3v menettää toisellekkin sisarukselle äidin huomiota ihan väkistenkin. Riippuen tietty vauvasta.
Mut ku ajattelee et vauva ja 1v saa pyyteetöntä äitinhuomiota huomattavasti "helpommin" eli äiti syöttää, vaihtaa vaippaa, nukuttaa jne mut sit taas tulee oletettua et isompi jo tekee monta asiaa ite vaik on vielä oikeasti tosia pieni. Mut toki ko osaa mm. pukea ite ni pitää itteä väliin ihan muistuttaa siitä et ottaa isommanki syliin ihan sponttaanisti tai antaa aikaa isomallekki siten et pienemmät ei keskeytä tilannetta. Yleensä ku se on se isompi joka "joutuu odottamaan" esim. kun pienempi itkee se haetaan syliin automaattisesti, mut ku isompi itkee ni se "joutuu" usein tulemaan äidin luo lohdutettavaksi.
Viimeksi muokattu:
kiitos kaikille onnitteluista ja onnea myös muille nyyttinsä saaneille ja edelleen tsemppiä vielä yhdessä kasassa oleville
tässäpä olis sitten se synnytyskertomus:
Elikkä torstaina 16.12 kirjottelin tänne niistä kivuttomista suppareista joita tuli tosi säännöllisesti, sitten perjantaina jatkui sama homma:koko ajan kivuttomia suppareita mutta tosi säännöllisiä...jossain vaiheessa illalla pistin vähän ylös niitä ja tuli kokoajan 6 minuutin välein..esikoisen kanssa perjantai päivällä ulkoiltiin ja tein lumitöitä ja vitsailin naapurille että ei näillä kivuttomilla supistuksilla taida synnyttämään päästä että meen kotiin zumbaamaan jos ei muu auta no meille tulikin vieraita ja jossain välissä tajusin että tulee koko ajan kivuttomia mutta tosi napakoita suppareita edelleen, ei siis hiipunut vaikka istuskelin vaan.No illalla puolen yön aikaan aattelin mennä nukkuu ja sanoin vielä ukolle että usko vaan että tammikuussa käynnistetään että ei nää supistukset mihkään johda Sitten heräsinkun puoli neljän aikaan vessaan ja paperiin jäi verensekaista limaa ja aattelin että oho, tainnut sittenkin jotain tehdä ne supistukset...no menin takas sänkyyn kunnes totesin että ei tuu nukkumisesta mitään, pientä kipua tuntuu eikä edes väsytä.Lähdin kahvin keittoon ja sitten alkoikin kipeät supistukset kuin salama kirkkaalta taivaalta saman tien 6 minuutin välein jos olin levossa.Seisaaltaan/liikkuessa tuli n 3min välein...niitä sitten seurailin vajaa pari tuntia ja soitin synnärille että en yhtään tiiä millon pitäs tulla kun tulee levossa 6 minuutin välein ja liikkeessä väliä on max.3min ja esikoinenhan syntyi säännöllisistä supistuksista 4h45min päästä.Käskivät lähteä ajelemaan sinne, hetki vielä odoteltiin että mun äiti tuli meille ja keitin äiteelle kaffet ja sit mentiin.Laitoksella oltiin seittemän aikaan ja suoraan saliin, tilanne oli n.4-5cm auki.Kivut oli jo melkoiset mutta en vielä halunnut epiduraalia...ilokaasua kokeilin mutta tuli huono olo niin heivasin sen pois ja keskityin hengittelyyn.Jonkin ajan päästä menin jumppapallon päälle ja se tuntu hyvältä asennolta jonkin aikaa.Siinä aikani pallon päällä kerkesin olemaan kunnes mahasta kuului/tuntui kamala poksahdus ja lapsivesi meni...soitettiin kätilö paikalle ja sanoin että nyt tapahtu jotain, joko tuli lapsivesi tai sitten pissasin housuun ja siitä alkoikin niin järkyttävä kipu että oikeesti toivoin että taju lähtis vähäks aikaa esikoisesta en kyllä tuollaista kipua ole tuntenut, otin varmaan epiduraalin sen verran aikasemmin etten kerennyt tuntemaan tuota hullua kipua.No sitten pyysin epiduraalin joka kerettiin onneksi antamaan, olin 6 cm auki.Tosi hitaasti tuntu aukeevan noi muutama sentti kun kesti jotain 2,5h...saattoi johtua kivusta kun ei pystynyt varmaan tarpeeksi rentoutumaan.Tuli meinaan supistusten aikana tosi paha oli ja kätilö sanoi että kova kipu voi tehdä pahanolon.No epiduraalin sain vajaa puolen tunnin päästä ja ai autuus sitä olotilaa, en olis kestäny sitä kipua enää hetkeäkään!Sitten ei mennytkään kun joku reilu tunti ja olin 10cm auki.Jonkin aikaatyöntelin omien tuntemusten mukaan kun vauva oli vielä vähän ylhäällä ja pää väärässä asennossa.Hetki hetkeltä rupes ponnistuttamaan enemmän ja sitten kätilä kurkkas että nyt näkyy pää ponnistusten aikana että alotetaanpa kunnolla ponnistamaan ja soitti toisen kätilön paikalle.Siinä ei kauaa mennytkään kun tyttö oli ulkona, tarkalleen 3minuuttia toinen kätilö kerkes just huoneeseen..siinä sitten tyttö tuli rinnalle ja mua paikkailtiin reilu tunti kun tuli nirhaumia sinne tänne mutta tällä kertaa ei onneksi tarvinut epparia leikata
tässäpä olis sitten se synnytyskertomus:
Elikkä torstaina 16.12 kirjottelin tänne niistä kivuttomista suppareista joita tuli tosi säännöllisesti, sitten perjantaina jatkui sama homma:koko ajan kivuttomia suppareita mutta tosi säännöllisiä...jossain vaiheessa illalla pistin vähän ylös niitä ja tuli kokoajan 6 minuutin välein..esikoisen kanssa perjantai päivällä ulkoiltiin ja tein lumitöitä ja vitsailin naapurille että ei näillä kivuttomilla supistuksilla taida synnyttämään päästä että meen kotiin zumbaamaan jos ei muu auta
no meille tulikin vieraita ja jossain välissä tajusin että tulee koko ajan kivuttomia mutta tosi napakoita suppareita edelleen, ei siis hiipunut vaikka istuskelin vaan.No illalla puolen yön aikaan aattelin mennä nukkuu ja sanoin vielä ukolle että usko vaan että tammikuussa käynnistetään että ei nää supistukset mihkään johda Sitten heräsinkun puoli neljän aikaan vessaan ja paperiin jäi verensekaista limaa ja aattelin että oho, tainnut sittenkin jotain tehdä ne supistukset...no menin takas sänkyyn kunnes totesin että ei tuu nukkumisesta mitään, pientä kipua tuntuu eikä edes väsytä.Lähdin kahvin keittoon ja sitten alkoikin kipeät supistukset kuin salama kirkkaalta taivaalta saman tien 6 minuutin välein jos olin levossa.Seisaaltaan/liikkuessa tuli n 3min välein...niitä sitten seurailin vajaa pari tuntia ja soitin synnärille että en yhtään tiiä millon pitäs tulla kun tulee levossa 6 minuutin välein ja liikkeessä väliä on max.3min ja esikoinenhan syntyi säännöllisistä supistuksista 4h45min päästä.Käskivät lähteä ajelemaan sinne, hetki vielä odoteltiin että mun äiti tuli meille ja keitin äiteelle kaffet ja sit mentiin.Laitoksella oltiin seittemän aikaan ja suoraan saliin, tilanne oli n.4-5cm auki.Kivut oli jo melkoiset mutta en vielä halunnut epiduraalia...ilokaasua kokeilin mutta tuli huono olo niin heivasin sen pois ja keskityin hengittelyyn.Jonkin ajan päästä menin jumppapallon päälle ja se tuntu hyvältä asennolta jonkin aikaa.Siinä aikani pallon päällä kerkesin olemaan kunnes mahasta kuului/tuntui kamala poksahdus ja lapsivesi meni...soitettiin kätilö paikalle ja sanoin että nyt tapahtu jotain, joko tuli lapsivesi tai sitten pissasin housuun ja siitä alkoikin niin järkyttävä kipu että oikeesti toivoin että taju lähtis vähäks aikaa esikoisesta en kyllä tuollaista kipua ole tuntenut, otin varmaan epiduraalin sen verran aikasemmin etten kerennyt tuntemaan tuota hullua kipua.No sitten pyysin epiduraalin joka kerettiin onneksi antamaan, olin 6 cm auki.Tosi hitaasti tuntu aukeevan noi muutama sentti kun kesti jotain 2,5h...saattoi johtua kivusta kun ei pystynyt varmaan tarpeeksi rentoutumaan.Tuli meinaan supistusten aikana tosi paha oli ja kätilö sanoi että kova kipu voi tehdä pahanolon.No epiduraalin sain vajaa puolen tunnin päästä ja ai autuus sitä olotilaa, en olis kestäny sitä kipua enää hetkeäkään!Sitten ei mennytkään kun joku reilu tunti ja olin 10cm auki.Jonkin aikaatyöntelin omien tuntemusten mukaan kun vauva oli vielä vähän ylhäällä ja pää väärässä asennossa.Hetki hetkeltä rupes ponnistuttamaan enemmän ja sitten kätilä kurkkas että nyt näkyy pää ponnistusten aikana että alotetaanpa kunnolla ponnistamaan ja soitti toisen kätilön paikalle.Siinä ei kauaa mennytkään kun tyttö oli ulkona, tarkalleen 3minuuttia toinen kätilö kerkes just huoneeseen..siinä sitten tyttö tuli rinnalle ja mua paikkailtiin reilu tunti kun tuli nirhaumia sinne tänne mutta tällä kertaa ei onneksi tarvinut epparia leikataJa niinhän siinä sitten kävi, että nuo vaatimattomat supistukset, joista keskiviikkona kirjoittelin, yltyivät iltaa kohden salakavalasti ja aatonaattoaamuna meille syntyi pieni tyttönen (rv 38+6)! Painoa uudella tulokkaalla oli 3370g ja pituutta 51cm, joten kaikenkaikkiaan siro ja sopusuhtainen tyttö :heart:
Sitten hiukan tarinaa synnytyksestä. Keskiviikkoaamuna heräsin siis outoihin vatsakipuihin ja meni monta tuntia ennen kuin tajusin niiden olevan supistuksia. Sen verran erilaisia olivat kuin koko raskauden ajan tulleet supistukset. Olivat ensimmäistä kertaa myös säännöllisiä, mutta väli oli 10 min, eikä tuntunut päivän mittaan siitä mihinkään kehittyvän. Eivät olleet myöskään mitenkään kovin kipeitä, joten kolmen aikaan iltapäivällä päätettiin lähteä vikoille jouluostoksille. Parin tunnin päästä alkoi kuitenkin tuntua, että shoppailusta ei oikein taidakaan tulla mitään ja kotimatkalla kellotin supistusten väliksi 4min. Kotiin päästyä alkoikin olla jo melko tuskainen olo ja kiire tuli sitten kuitenkin sen sairaalaan lähdön kanssa, vaikka monta viikkoa siihen oltiin varauduttu. Eipä ollut edes tuo kassi pakattuna ja tiheiden supistusten kanssa tavaroiden haaliminen oli tosi vaikeaa. Sairaalaan päästiin klo 21, jolloin olin 3cm auki. Hetken aikaa testailin ammeessa oloa, mutta helpotusta siitä ei saanut yhtään. Epiduraali laitettiin klo 22 maissa, mikä olikin täydellinen ajoitus, sillä ennen puolta yötä olin jo täysin auki. Tyttö syntyi puoli yhden aikoihin 20 min ponnistuksen jälkeen, joten sairaalassa kerettiin olla vaivaiset 3,5h!
Kaikenkaikkiaan koko jutusta jäi tosi hyvä fiilis. Siis ei tuo mitenkään hauskaa ollut, mutta paremmin ei olisi voinut mennä. Lyhyt synnytys, mutta ei mitenkään syöksymällä tullut. Oikein ajoitettu kivunlievitys ja mukava kätilö, joka kuunteli kyllä kaikkia toiveita. Tikkejäkin jouduttiin ompelemaan vain yksi. Kiirettä sairaalassa kyllä oli juuri tuona yönä ja jonkun aikaa sainkin ponnistella ihan itsekseni. Täyttä oli myös osastolla ja perhehuone saatiin vasta tokana yönä. Kuulemma tavallisia osastopaikkoja oli aamulla enää yksi jäljellä!
Tänään päästiin kotiin ja nyt sitten totutellaan vauvan kanssa elämään. Mies on onnesta soikeana ja saa kyllä isompia hormonimyrskyjä kuin minä
neitoperho & toukka 4pv
Sitten hiukan tarinaa synnytyksestä. Keskiviikkoaamuna heräsin siis outoihin vatsakipuihin ja meni monta tuntia ennen kuin tajusin niiden olevan supistuksia. Sen verran erilaisia olivat kuin koko raskauden ajan tulleet supistukset. Olivat ensimmäistä kertaa myös säännöllisiä, mutta väli oli 10 min, eikä tuntunut päivän mittaan siitä mihinkään kehittyvän. Eivät olleet myöskään mitenkään kovin kipeitä, joten kolmen aikaan iltapäivällä päätettiin lähteä vikoille jouluostoksille. Parin tunnin päästä alkoi kuitenkin tuntua, että shoppailusta ei oikein taidakaan tulla mitään ja kotimatkalla kellotin supistusten väliksi 4min. Kotiin päästyä alkoikin olla jo melko tuskainen olo ja kiire tuli sitten kuitenkin sen sairaalaan lähdön kanssa, vaikka monta viikkoa siihen oltiin varauduttu. Eipä ollut edes tuo kassi pakattuna ja tiheiden supistusten kanssa tavaroiden haaliminen oli tosi vaikeaa. Sairaalaan päästiin klo 21, jolloin olin 3cm auki. Hetken aikaa testailin ammeessa oloa, mutta helpotusta siitä ei saanut yhtään. Epiduraali laitettiin klo 22 maissa, mikä olikin täydellinen ajoitus, sillä ennen puolta yötä olin jo täysin auki. Tyttö syntyi puoli yhden aikoihin 20 min ponnistuksen jälkeen, joten sairaalassa kerettiin olla vaivaiset 3,5h!
Kaikenkaikkiaan koko jutusta jäi tosi hyvä fiilis. Siis ei tuo mitenkään hauskaa ollut, mutta paremmin ei olisi voinut mennä. Lyhyt synnytys, mutta ei mitenkään syöksymällä tullut. Oikein ajoitettu kivunlievitys ja mukava kätilö, joka kuunteli kyllä kaikkia toiveita. Tikkejäkin jouduttiin ompelemaan vain yksi. Kiirettä sairaalassa kyllä oli juuri tuona yönä ja jonkun aikaa sainkin ponnistella ihan itsekseni. Täyttä oli myös osastolla ja perhehuone saatiin vasta tokana yönä. Kuulemma tavallisia osastopaikkoja oli aamulla enää yksi jäljellä!
Tänään päästiin kotiin ja nyt sitten totutellaan vauvan kanssa elämään. Mies on onnesta soikeana ja saa kyllä isompia hormonimyrskyjä kuin minä
neitoperho & toukka 4pv
Viimeksi muokattu:
Onnea kaikille vauvautuneille ja kiitokset kaikille synnytyskertomuksen antaneille!
Täällä vielä odotellaan yhtenä kappaleena. Olo on malttamaton vaikka toisaalta toivonkin että nyt menisi ensi vuoden puolelle. Onneksi siihen ei ole kuin viikko enää Tosin huomenna poksuu täydet viikot täällä.. Jee!
Mandy: Yritän ehtiä kirjoittelemaan useammin niin ei sunkaan yksin tarvitse kirjoitella
Ria ja Jomppe 39+6
Täällä vielä odotellaan yhtenä kappaleena. Olo on malttamaton vaikka toisaalta toivonkin että nyt menisi ensi vuoden puolelle. Onneksi siihen ei ole kuin viikko enää
Tosin huomenna poksuu täydet viikot täällä.. Jee! Mandy: Yritän ehtiä kirjoittelemaan useammin niin ei sunkaan yksin tarvitse kirjoitella
Ria ja Jomppe 39+6
Minäkin aattelin, että taidan olla täällä niiden viimeisten joukossa. Sain joululomaksi omat pissaliuskat ja verenpainemittarin, että saan tarkkailla tilannetta. Nyt oli taas sokerit 2+... Mutta oon juonut tuoremehua ja syönyt suklaata aika reippaasti. Onneksi verenpaine on normaali, eikä oo proteiineja ollut pissassa. Keskiviikkona käynti äitiyspolilla, katsovat käynnistelläänkö sitten vai katotaanko vielä. Jännittää nyt jo!
nachopallo 40+4
nachopallo 40+4
Onnea taas hirmuisesti kaikille vauvautuneille! Saas nähdä montako jouluvauvaa on ehtinyt pyhien aikana syntyä =) Ja synnytyskertomuksen kirjoiuttaneille taas iso kiitos!
Täällä on kanssa yksi, joka varmaan kärvistelee tämän kuun loppuun saakka täällä. Viime yönä heräsin tujakkaan suppariin, mutta niitä tuli onneksi vain 2. Muuten ei oo ollenkaan sellainen olo, että synnyttämään oltais heti lähdössä. Ellei sitten nuo verenpaineet ota ja nouse, samoin kuin proteiinit... Täällä kanssa noita mittailaan kotona, ja noususuhdanteessa molemmat. Täytyy koittaa nyt ottaa rauhallisesti, ettei enää nousis ja ettei tarvi lähteä näytille. Toisaalta alkaa olemaan jo niin malttamaton olo, että ei kauheasti edes haittais vaikka jouduttais käynnistelemään ja näkis pienen jo lähipäivinä!
Wendyduck ja 39+6
Täällä on kanssa yksi, joka varmaan kärvistelee tämän kuun loppuun saakka täällä. Viime yönä heräsin tujakkaan suppariin, mutta niitä tuli onneksi vain 2. Muuten ei oo ollenkaan sellainen olo, että synnyttämään oltais heti lähdössä. Ellei sitten nuo verenpaineet ota ja nouse, samoin kuin proteiinit... Täällä kanssa noita mittailaan kotona, ja noususuhdanteessa molemmat. Täytyy koittaa nyt ottaa rauhallisesti, ettei enää nousis ja ettei tarvi lähteä näytille. Toisaalta alkaa olemaan jo niin malttamaton olo, että ei kauheasti edes haittais vaikka jouduttais käynnistelemään ja näkis pienen jo lähipäivinä!
Wendyduck ja 39+6
Moikka kaikille! SUUREN SUURET onnittelut kaikille vauvautuneille! onnellinen olo teidän puolesta ja te jotka ootatte vielä nyyttiä syliin niin ei ole enää pitkä aika vaikka odottavan aika on todellakin lopussa pitkä!! tsemppiä teille! ihana ja haikea lukea teidän kirjoituksia ja synnytys kertomuksia! olo on nyt onnellisen ja pelon sekainen sillä "joululahjaksi" tein positiivisen testin <3 toivon ja rukoilen että nyt saisimme rakkaan syliin asti!! olen edelleen hengessä mukana ja toivon teille parasta! loppurutistus kaikille teille! <3
Onnea vauvoista!
Ja onnea SaBiNe plussasta, ja tsemppiä matkaan!
Tsemppiä myös mahan kanssa oleville, ei mene enää kellään pitkään!
Täällä vietetään päiviä vauvan kanssa, se sai vissiin jouluruuista mahanpuruja joten ei ole paljoa nukuttu. Ja episiotomiahaava aukesi. Mutta muuten menee mukavasti, ja vauva kasvaa
donter ja vauva 9 päivää
Ja onnea SaBiNe plussasta, ja tsemppiä matkaan!
Tsemppiä myös mahan kanssa oleville, ei mene enää kellään pitkään!
Täällä vietetään päiviä vauvan kanssa, se sai vissiin jouluruuista mahanpuruja joten ei ole paljoa nukuttu. Ja episiotomiahaava aukesi. Mutta muuten menee mukavasti, ja vauva kasvaa
donter ja vauva 9 päivää
Viimeksi muokattu:
Paljon onnea vauvautuneille :flower: ja kovasti kiitoksia synnytyskertomuksista!!!!
SaBiNelle suuret onnittelut plussan johdosta!!! Olenkin monesti miettinyt sinua ja toivonut että saisitte vielä hyviä uutisia! Kaikkea hyvää teidän perheelle :heart:
Safiatou kyseli käynnistyksistä. Mulla on takana kaksi käynnistystä ja molemmissa tapauksissa kohdunsuun tilanne on ollut tosi epäkypsä. Silloin lääkäri on määrännyt Cytoteciä 3x25mg. Kummallakin kerralla 2 tabua on riittänyt (tai siis neljännestä,se on 100mg tabletti). Lääke laitetaan kohdunsuulle ja seuraava tabletti n.4tunnin kuluttua. Tabletin laiton jälkeen lepäillään hetki ja sitten saa lähteä liikkeelle. Olen kuullut että käynnistettynä supistukset ovat voimakkaampia ja tulevat tiheämmin, mutta kun itselläni ei muusta ole kokemusta, olen kokenut molemmat synnytykset ihan OK:na. Kysele lisää jos haluat, vastaan jos vain osaan.
(.) Soitin tänään Saloon ja varasin ajan yliaikaiskontrolliin. Sain valita 31.12 tai 3.1 Otin sen jälkimmäisen sillä ajatuksella että jos vaikka samalla käynnistellään, mikäli ei ole vielä syntynyt siihen mennessä. Ilmoitin puhelimessa että en lähde kotiin enää ilman vauvaa. Nyt jännitetään sitten koska vauva syntyy, tai pikemminkin minä vuonna hän syntyy. Tammikuuhun ei oo enää montaa päivää Mun molemmat pojat on syntyneet loppuvuonna, niin olis ihan kiva saada alkuvuotinenkin Eilen supisti tosi tiuhaan ja sainkin nukuttua tosi huonosti. Lisäksi esikoinen heräsi klo 02.00 ja halusi pelata pleikkaria. Itki vaan eikä tajunnut että on yö. Siihen sittenheräsi kuopuskin ja hän valvoi kolmeen asti kunnes otettiin hänet meidän väliin nukkumaan. Aamulla heräsin n.klo 10 kipeään supistukseen joita on tullut pitkin päivää ihan miten sattuu. Välillä tiheämmin ja välillä ollut jopa n.30min taukoja. Enole jaksanut kellottaa. kun eivät ole pitkäkestoisia ja tulevat miten sattuu. Limatulppaa on taas vuotanut sellaisia kellertäviä jojoja joissa on ollut veriviiruja mukana. Nyt eletään jänniä aikoja
auringonpilkku ja Uuno rv 40+3
SaBiNelle suuret onnittelut plussan johdosta!!! Olenkin monesti miettinyt sinua ja toivonut että saisitte vielä hyviä uutisia! Kaikkea hyvää teidän perheelle :heart:
Safiatou kyseli käynnistyksistä. Mulla on takana kaksi käynnistystä ja molemmissa tapauksissa kohdunsuun tilanne on ollut tosi epäkypsä. Silloin lääkäri on määrännyt Cytoteciä 3x25mg. Kummallakin kerralla 2 tabua on riittänyt (tai siis neljännestä,se on 100mg tabletti). Lääke laitetaan kohdunsuulle ja seuraava tabletti n.4tunnin kuluttua. Tabletin laiton jälkeen lepäillään hetki ja sitten saa lähteä liikkeelle. Olen kuullut että käynnistettynä supistukset ovat voimakkaampia ja tulevat tiheämmin, mutta kun itselläni ei muusta ole kokemusta, olen kokenut molemmat synnytykset ihan OK:na. Kysele lisää jos haluat, vastaan jos vain osaan.
(.) Soitin tänään Saloon ja varasin ajan yliaikaiskontrolliin. Sain valita 31.12 tai 3.1 Otin sen jälkimmäisen sillä ajatuksella että jos vaikka samalla käynnistellään, mikäli ei ole vielä syntynyt siihen mennessä. Ilmoitin puhelimessa että en lähde kotiin enää ilman vauvaa. Nyt jännitetään sitten koska vauva syntyy, tai pikemminkin minä vuonna hän syntyy. Tammikuuhun ei oo enää montaa päivää
Mun molemmat pojat on syntyneet loppuvuonna, niin olis ihan kiva saada alkuvuotinenkin Eilen supisti tosi tiuhaan ja sainkin nukuttua tosi huonosti. Lisäksi esikoinen heräsi klo 02.00 ja halusi pelata pleikkaria. Itki vaan eikä tajunnut että on yö. Siihen sittenheräsi kuopuskin ja hän valvoi kolmeen asti kunnes otettiin hänet meidän väliin nukkumaan. Aamulla heräsin n.klo 10 kipeään supistukseen joita on tullut pitkin päivää ihan miten sattuu. Välillä tiheämmin ja välillä ollut jopa n.30min taukoja. Enole jaksanut kellottaa. kun eivät ole pitkäkestoisia ja tulevat miten sattuu. Limatulppaa on taas vuotanut sellaisia kellertäviä jojoja joissa on ollut veriviiruja mukana. Nyt eletään jänniä aikoja auringonpilkku ja Uuno rv 40+3
Joku kyseli epparihaavasta, niin mulla oli kipeä n.4viikkoa esikoisesta. Sitten helpotti kun ne muutamatkin tikit (mitkä ylipäätään pysyivät) irtosivat.
Hei! Meille tuli poika (tyttöolosta huolimatta=)) 20.12. . Täällä ollaan niin ihmeissään, että pitää välillä käydä nukkumassa olevaa tuhisevaa poikaa vaan katsomassa..on niin komia!:heart:
Onnea myös muille perheytyneille ja tsemppiä vauvaa vielä odottaville!:flower:
-metsis ja poju
Onnea myös muille perheytyneille ja tsemppiä vauvaa vielä odottaville!:flower:
-metsis ja poju
Onnea pienistä pojista Fanttomi ja Metsätähtönen!!! :heart::flower:
Ja SaBiNelle isot onnittelut plussasta, toivottavasti kaikki menee hienosti, tsemppiä!!!
Täällä pestään vikoja vauvan vaatteita, saatiin pikkuiselle joululahjaksi PALJON vaaleanpunaisia vaatteita, vaikka mitään varmuutta meillä ei ole siitä, onko tyttö vai poika tulossa. Molemmat mummot ja muutkin tuntuu päättäneen, että tyttö sieltä tulee
wendyduck ja 40+0 POKSPOKS
Ja SaBiNelle isot onnittelut plussasta, toivottavasti kaikki menee hienosti, tsemppiä!!!
Täällä pestään vikoja vauvan vaatteita, saatiin pikkuiselle joululahjaksi PALJON vaaleanpunaisia vaatteita, vaikka mitään varmuutta meillä ei ole siitä, onko tyttö vai poika tulossa. Molemmat mummot ja muutkin tuntuu päättäneen, että tyttö sieltä tulee
wendyduck ja 40+0 POKSPOKS
Heipsan! Meidän tyttö tuli pikaisesti maailmaan 25.12 klo 11.15.(rv 41+2) Pituus 51,5cm paino 3980g ja pipo 33,5cm. Jotain nopeasta synnytyksestä kertonee se, että vielä 9.00 olin kotona miettimässä että tartteekohan vielä lähteä kun supistuksien väli oli 7-10min. ja puoli kymmeneltä soitin jo ambulanssia kun supparit tuli 3min. välein... Sairaalaan päästyäni olin jo 8cm auki, joten ilokaasua kummempaa kivunlievitystä ei tarvinnut miettiä. Ponnistusvaiheessa huusin kuin elukka, ja sieltähän se tuli parilla pitkällä ponnistuksella!
Eilen päästiin jo kotiin tämän tissitakiaisen kanssa, ja oma vointi ei voisi olla parempi
Mindy ja Tyttö 3vrk
Eilen päästiin jo kotiin tämän tissitakiaisen kanssa, ja oma vointi ei voisi olla parempi
Mindy ja Tyttö 3vrk
voi että ku niitä vauvoja satelee nyt, onnea tulispa jo tännekki, kokoajan on neuvolas sanottu et "ihan varmana tulee täs viikon sisään" mut eipä vaan poikaa kuulu nii ja sit semmonen kysymys et missä vaiheessa yleensä varataan aika yliaikaiskontrolliin? itellä nyt 40+5 ja ajattelin et voiksitä jo nyt varailla? vai vasta joskus jälkeen 41 viikon?
tulispa jo tännekki, kokoajan on neuvolas sanottu et "ihan varmana tulee täs viikon sisään" mut eipä vaan poikaa kuulu nii ja sit semmonen kysymys et missä vaiheessa yleensä varataan aika yliaikaiskontrolliin? itellä nyt 40+5 ja ajattelin et voiksitä jo nyt varailla? vai vasta joskus jälkeen 41 viikon?