Joulukuun nyytit 2014 ~ toukokuussa

Oli pakko tulla kommentoimaan tuota isäjuttua. Mä kun olen sitä mieltä että mieluummin ei isää ollenkaan entä semmonen isä joka pakolla aikaa viettää lapsen kanssa. Se tunne kun se isä on siinä mutta mitään tunnetta siinä yhdessä olossa ei ole. Isää ei kiinnosta, isää ei innosta ja kaikki tuntuu väkinäiseltä. Se katkeruus mikä minulla on noista vuosista, on ihan kauheeta. Mieluummin olisin ollut ilman isää.:mad: Siinä myös yksi syy miksi en esikoisen isää milläänlailla halunnut meidän elämään kun hän ei kerta ollut valmis.

Kunhan lapsella on rakastavia aikuisia ympärillä, oli ne sitten isejä tai äitejä, niin hyvin menee. Pääasia on se rakkaus ja välittäminen. :heart:

Oma napaa Olo on aikas normaali. Enkä suostu siitä nyt panikoimaan. Tissit on taas tänään normaalimmat ja väsymyskään ei ole niin valtava. Uus oire on kyllä ilmaantunut. Iltapahoinvointia. Vielä ei oo tarvinnu oksentaa mutta kaukana ei oo ollu.:O

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. :)

Nioliina ja Sintti 8+0 Oho. Poks poks :D
 
Kirppa Sulla on kyllä ollut rankka viikonloppu. :hug: Hyvä että kirjoitat niin saat vähän pahaa oloa purettua. Sä olet vahva ja ihan varmasti pärjäät! Tosta miehestä oon samoilla linjoilla muiden kanssa. Itse ainakin vauvan valitsisin ja kavereille voisi antaa vähän palautetta kommenteista.

Ex-puolisot sukujuhlissa..en minäkään sulattaisi. Meidän suvussa exät ei ole tervetulleita mutta lapset tottakai on.

Räjähtelystä...ainahan sanotaan että aikuisten pitäisi pysyä rauhallisena eikä lähteä mukaan kiukkuun jne jne jne mutta mun mielestä varsinkin isompien lasten on ihan tervettäkin nähdä että aikuisillakin on tunteet eikä edes äitiä saa kohdella miten sattuu. Ja musta tuntuu että miehet on välillä vähintään yhtä pahoja kun lapset ja kaipaavat samanlaista ojennusta.

Isäsuhde on tärkeä kuten myös äitisuhde mutta tärkeintä on että on joku turvallinen ja rakastava aikuinen elämässä. Jos isä ei kuvioissa paljoa ole niin musta on tärkeetä miten äiti sitten puhuu isästä (kun lapsi joskus varmastikin kysyy). Ei siis lähdetä haukkumaan yms vaan puhutaan nätisti vaikka se olisikin vaikeeta. Äiti voi ihan hyvin opettaa tytölle omanarvontunnetta. Mä itse "sain" isän vasta kun olin 8 vuotias ja suht normaali olen. Tunnen myös tapauksia jossa vanhemmat naimisissa ja isä siis mukana elämässä mutta siitä on ollut enemmän haittaa lapsille kuin hyötyä. Välillä on parempi ilman toista vanhempaa.

Unikselle myös voimia hankalaan tilanteeseen :hug:

Äitienpäivästä Mä en kauheesti jaksa sitä ylimääräistä hössötystä. Mä oon äiti kaikkina muinakin vuoden päivinä ja mieheltä en halua mitään koska en ole hänen äiti. Musta on paljon kivempi että se ostaa mulle kukkia jonain ihan tavallisena päivänä sen takia että se haluaa kuin että ostaa "pakosta" kun on äitienpäivä/naistenpäivä/ystävänpäivä tai joku muu. Lapselta on tietysti ihana saada joku askartelu ja muuten me vietetään äitienpäivä yhdessä tytön kanssa ja tehdään tyttöjen juttuja.

).( Paha olo nostaa päätään ja muistin itseasiassa nyt aamulla (kun luin miten huono olo alkaa väistyä kun teillä viikot etenee) että mulla se pahin alkoin viimeeksi vasta 8+ viikoilla. Sitä odotellessa.. Joku sanoi että toivoo vauvan syntyvän ennen laskettua aikaa ettei mene joulu sairaalassa. Mä toivon ihan samaa! Tai sit vasta 42 viikolla.. :)

Pampula 7+3
 
Nioliinan kanssa täysin samaa mieltä tuosta isäsuhteesta, mullakin erittäin ontuva isäsuhde tähän päivään saakka, melkein voisi sanoa että ei sitä isää ole ollutkaan (veljeni sanoo aina näin), mutta koen kuitenkin että en mä nyt ihan epäonnistunut mun parisuhteissa ole. Tai elämässä ylipäätään :) Kyllähän se harmittaa että lapsellani ei ole ukkia mutta olenpahan valinnut parhaan isän tyttärelleni ettei historia toista itseään ;)

Kirpalle iso :hug:

Mä voisin vallan hyvin viettää joulun sairaalassa, en ole jouluihminen. :)
 
Huomenia. Parisuhteet puhuttanu viikonlopun.. Oon samaa mieltä, kun moni muu, että mies vaihtoon ja lapselle tilaa, jos mies laittaa valitsemaan. Toisaalta raskauden alussa, kun ite kinasin mieheni kans, niin riitatilanteessa olin ihan varma etten halua koko lasta, kun mies oli muka niin ääliö.

).) Eilisaamuna oksentanut ekan kerran, onneksi ei oo tämän enempää ollu pahoinvointia.

Mulla viikon verran ällöttäny oma keittiö, jääkaappi.. Ei tee mieli mitään syödä sieltä. Eikä tee mieli ees laittaa ruokaa. Haluis vaa valmisruokia :(

Nyt on kerrottu isovanhemmille ja yllättyneitä & onnellisia ovat.

Iisibeibi ja m.u.
 
Kirppa, minkä ikäisiä ne miehen lapset aiemmasta suhteesta on jos niiden lasten äidit on lasten mukana miehesi äidillä?
Kun niitä kukkia mies toi niin pyysikö anteeks kaikkea vai vieläkö on samalla kannalla?

Joulu... olen henkeen ja vereen jouluihminen ja kyllähän se nyt mietityttää miten käy jos en ole joulua kotona :( ei se auta kun suunnitella kaikki valmiiksi ja lahjat paketoituna jo marraskuun puolella. Muovinen kuusi ekaa kertaa elämässä jne.

*Unis* ja masunen 8+4
 
Viimeksi muokattu:
Äitienpäivän onni on saada äitienpäivälahjaksi sähköhammasharja... aina ihan yhtä persoonallisia lahjoja....
EI KUKKIA =( Olisin lienee ollut 3e tulppaaneista ihan onnessani.
No minä tyttö menin ja ostin 150€ kukkia ( yhteinen pankkitili) ja ilmoitin sitten miehelle asiasta jälkikäteen.
Tätä se raskaus lienee teettää, no olihan siinä 2 ruukkua ja molemmat monivuotisia =)

Ihanaa kun kohta on jo pahimmat viikot takana, pahoinvointikin on loppunut. Kyllä tämä elämä tästä voittaa ja ensi viikolla vapaalla. Jee.
Ruttu 10+6
 
Itse ehdin jo iloita pahoinvoinnin helpottamisesta ni nyt äsken taas kävi oksettamaan ihan urakalla. Pakko syödä näemmä koko ajan ni pysyy poissa toi olo.

Joulusta: En usko, että mulla on vaaraa viettää osastolla joulua, ellei sitten raskausviikot palaudu siihen alkuperäiseen. (nt:tä ootellessa!) Toisaalta asun ihan sairaalan vieressä, itseasiassa viime vuonna KÄVELIN synnyttämään ja synnäriltä poiskin :D :D Meidän kotia ja koksin parkkipaikkaa erottaa pieni pläntti metsää, josta menee polku melkein synnärin ovelle. Taidettiin laskea et 150 metriä on ovelta ovelle matka.

Mulle oikeastaan aatto on se tärkein, että kaikki muuta päivät siinä ympärillä on ihan fine, mut tosiaan jos ei näkis lasten lahjojen avausta, ois kyllä kurjaa. Ja eihän nyt parin sairaalapäivän takia tartte muovikuusta ostaa :) :)

Kirpan tilanne on kinkkinen: En osaa oikein lukea tuota sun miehen käytöstä. Toisaalta tosi mukavaa, et muisti sua, mutta toisaalta vähän kummastuttaa tuonkaltainen käytös.

Tuulentyttö ja möhönen 10+3
 
Voimia Kirppa :hug:.

sarasofia minulla myös säätöä LA:n kanssa. Mulla ei neuvolassa osattu oikein keksiä hyvää laskettua aikaa, vaikka mun mielestä olisi hyvin voinut laittaa sen avulla, mitä varhaisultrassa selvisi. Jostain syystä tosin mulla heitettiin laskettu aika viikko eteenpäin, siksi koska edellinen vuoto oli keskenmeno vuoto ja on nyt virallisesti 6.12, vaikkei voi pitää paikkaansa ihan senkin perusteella, koska ensimmäinen positiivinen raskaustesti on tehty (ton LA:n perusteella olisi 5 päivää hedelmöittymisen jälkeen). Luulen, että todellisuudessa mun LA on jotain 30.11-3.12 välillä. Nt-ultrassa asian kuitenkin pitäsi sitten viimeistään selvitä, jos asiat olisi silloin hyvin.

).( Pelko on taas vallannut alaa, kun oireet ovat kadonneet. Pelottaa paljon, että tämäkin menee kesken. 1,5 viikkoa ultraan tuntuu pitkältä. Doppler on nyt hetken poissa käytöstä, etten sen takia ala stressaamaan lisää, kun sykkeitä ei ole löytynyt useaan päivään, mutta se tietenkin voi olla ihan normaaliakin. Pahoinvointi ja rintojen arkuus ovat hävinneet melkein kokonaan. Alavatsasa on paineen tunnetta ollut koko viikonlopun. Toivon niin kovin, että tämä kaikki pahoinvointi, väsymys ja stressi eivät ole olleet turhaa. Kohta olisi jo ensimmäisen kolmanneksen selvinnyt. En tiedä, miten uskaltaisin ja jaksaisin enää yrittää lasta, jos tämäkin menee kesken. Menisipä 1,5 viikkoa pian.

Sain elämäni ensimmäisen äitienpäiväruusun. Olo on niin kovin ristiriitainen, kun en edes tiedä kasvaako kukaan enää edes sisälläni. Menisipä kaikki hyvin.

Rv 11+0 (poks)
 
Heipat kaikille piitkästä aikaa. :wave:
Lähes päivittäin käyn teidän kuulumiset lukemassa, mutta koskaan ei muka ole aikaa istua koneelle ja näpyttää itse viestiä. Joku tuolla olikin kysellyt, kuinka mulle tuli ekassa raskaudessa vain 4 kiloa. Sitä ihmettelin itsekkin. Poika painoi 2850 ja istukat ja lapsivedet päälle niin kilojahan ei käytännössä tullut omaan kroppaan ollenkaan. Jossain vaiheessa paino tippui, kun ruoka ei yksinkertaisesti maistunut ja sitten pitikin käydä kontrolleissa neuvolassa. Kai tää painonnousu on osittain myös geneettinen juttu ja omaan ilmeisen hyvän aineenvaihdunnan =)

SaraSofialle hirmuisesti onnea hyvistä ultrakuulumisista. :heart: Ihanaa että kaikki masussa oli hyvin ja pelot osoittautuivat vääriksi.

Itse en varmaan pystyisi olemaan miehen kanssa, joka minulle sanoisi, ettei lasta halua. Valitsisin lapsen, mies saisi jäädä. Toki helppohan se on sanoa, kun ei itsella ole tuollaista tilannetta ollut. Ei voi kuin toivottaa tsemppiä vaikeiden asioiden kanssa painiskeluun :hug:

Meillä ensimmäinen äitienpäivä sujui sen suuremmitta eleittä. Kukkia sain, tosin niitäkin piti useampaan otteeseen pyytää. Lisäksi käytiin jo lauantaina hääpäivänämme syömässä koko perheen kesken ravintolassa ja sain ratian kylpytakin ja uusia sukkia :)

Tänään on alkuraskauden ultra klo 13 ja kyllä täytyy myöntää, että kovasti jo jännittää näkyykö mahassa mitään. No, parin tunnin päästä ollaan viisaampia.
Viikkoja pitäisi olla kasassa nyt 8+1, mutta epäsäännöllisen kierron vuoksi, voi heittää jonkin verran myös alas päin.

Cj ja papu 8+1 (toistaiseksi) :heart:
 
Toothie: Oireet alkavat pienentyä noilla viikoilla ja esmes rintatuntemukset ainakin mulla häviää kyllä jossain kohtaa. Kävitkö ar-ultrassa? En muista ollenkaan, oon ihan dementikko.

Mun kaverilla ei tosiaan ollu mitään oireita, vähätkin katos 8. viikolla ja pari viikkoa sitten nt. ultrassa kaikki ok. Ja ei saatu dopplerilla sydänääniä kuuluviin silloin. Mutta suosittelen tosissaan olla pelaamatta sen doplerin kanssa, jos siitä tulee ylimääräistä murhetta. ITsekin odotan ensi viikon tiistaita kun kuuta nousevaa. ONNEKSI keskeytyneet keskenemenot on harvinaisia. Tekayn sivuilta saa myös lohduttavaa tietoa keskenmenojen riskeistä. Sun tunteet on ihan normaaleita, jotka ehkä jollain tavalla asiaan kuuluu, jos vauva on kovin toivottu. MUllakin on samat fiilikset just tosta, että enhän oo kärsinyt turhaan, jos siellä masussa ei vaikka enää mitään kasvakkaan. Tsempit meille.

CJ:lle tsempit ultraan
 
Hei kaikille! :wave:

Kaikille voimia keillä on hankala tilanne päällä :hug:

Äitienpäivä meni leppoisasti ja oltiin koko vkloppu mökillä, niin touhuamista taas riitti :)
molempien vanhemmat saivat tietää ja ottivat hyvin vastaan ja anopille tuli jopa kyyneleet silmään :D helpotti jotenkin kummasti, kun ei tullut mitään negatiivista sanomista.

Väsymys vaivaa yhä edelleen ja päikkärit on pakko ottaa joka päivä, milloinhan tämä helpottais? Ällö oloja on yhä edelleen, mutta vieläkään ei ole tarvinnut oksentaa. Mahaa turvottaa aika kivasti tai se on sellanen pallo. Äitienpäivälahjaksi sain käydä ostaan uusia vaatteita ja kirppis fanina löysin ihanan vihreät mammasammarit ja kukkakuosiset legginsit, ne on niin kivan tuntuiset päällä, kun ei kiristä eikä purista :D

Ultra lähenee ja alkanut kyllä enemmän jännittään, että mitä sieltä löytyy! Toivottavasti kaikki olisi kunnossa.

Murunen ja pöntsykkä rv 10+6 :heart:
 
Heips! Kiitos taas kaikille kommenteista ja ymmärryksestä! Tiedättekö mitä juuri tein????
Kylmän viileesti ja tylysti laitoin tekstiviestin, jossa ilmoitin näkemykseni suhteestamme ja toivotin hyvää jatkoa valitsemallaan tiellä.
Ehkä me jossain vaiheessa oikeesti päästään puhumaan, mutta nyt ilmoitin asian näin koska hän ei vaivaantunut soittamaan mulle takaisin ( puhui toista puhelua ja odotin 1,5h ). Oli tarkoitus tänään käydä asioita läpi, mutta mitäs niitä nyt vatvomaan jos ei toista kiinnosta...

Edelleen olen eilisestä tempauksesta hieman pettynyt, vaikka kuinka koitan aikuismaisesti ajatella että exä toi 6vuotiaan lapsen mummolaan ja siellä sitten yhdessä "pakon edessä" juhlivat...vaikka kuinka kimpun kanssa tulikin ja anteeksi käytöksiään pyyteli, on se niin ristiriidassa kaikkeen tapahtuneeseen etten vain voi ymmärtää... En vain käsitä miksi mun raskaus pitäisi salata ja mua "piilotella".. Eihän meillä todellakaan ollut edes tarkoitus raskautta paljastaa, eikä musta kyllä millään tavalla sitä vielä edes huomaa... JOssain vaiheessa kyllä kaikkien tietoon tulee ja näkyy jokaiselle vastaantulijalle, siitä ei ole epäilystä :D.

Että tällaista tänään, palailen taas kun uutisia ilmaantuu :)

Kirppa & möykky 9+1
 
Tervehdys kaikille, olen käynyt lukemassa kuulumisianne ja myötäelänyt vahvasti kokemuksianne. Ja toivon kaikkea hyvää ja voimia jokaiselle, joka on joutunut kohtaamaan vastoinkäymisiä. En vain ole jaksanut kirjautua ja tuntuu, että mulla ei juuri mitään omakohtaisia uutisia olekaan:|

Pahoinvointi on vaihtelevaa, aamulla oksensin ekan kerran (kahvin hajusta!), muutoin on sellaista tasaista vellovaa etomista joka pysyy syömisellä kurissa. Nälkä onkin lähes koko ajan:ashamed: Se mikä on outoa, normaalisti olisin näillä syömisillä lähtenyt jo lihomaan, nyt olen kaksi kuukautta syönyt kuin pieni porsas ja senttejä vaan lähtee lantiolta. Mulle se on aina ollut vaikein kohta saada kaventumaan painoa pudottaessa. Mutta en keksi tälle nyt mitään muuta syytä kuin että asumme niin korkealla kalliolla, (muutimme pari kuukautta sitten tähän) että kuljen joka päiväiset kauppareitit korkeita portaita ylös ja alas, joskus useaan kertaan. Maha taas on ihan pyöreä pömppö, mutta "toispuoleisesta" hoikistumisesta johtuen mahdun mukavasti vielä vaatteisiin joita käytin helmikuussa pudotettuani 7 kiloa. Nyt ei ole kilomääräisesti kuitenkaan enää lähtenyt. Mutta olen kyllä tosi tyytyväinen :) Pitää sitä elää näköjään lähes 40-vuotiaaksi ennen kuin saa peppunsa muokattua arkirutiineilla:LOL:

Mukavaa viikkoa kaikille!:heart:
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Kirppa 79
Jaahas, ensimmäinen neuvolakäynti käyty. Mies oli mukana, ja mua vähän jännitti, että miten menee. Meni ihan ok. Neuvolan täti sai mulle päiviksi RV 9+1, ja laskettu aika olis siten 14.12. Nämä netin laskurit on antaneet päivän myöhemmän lasketun ajan. Mutta joo ei mitään radikaalia muutosta. Viikon päästä käyn otattaan verinäytteen sitä kromosomipoikkeamaseulontaa varten (vai mikä se nyt on) ja pissanäytteet vien kaupan päälle. Kolmen viikon päästä ultra! Jeiks! Kylläpä se jo jännittää. Neuvolassa ei puhuttu raskaustesteistä mitään eli niillä 4+6 ja 5+2 päivinä itse saamillani plussatesteillä yhä mennään. Sormet ja varpaat ristissä, että kaikki olisi hyvin masussani!
 
Metsäläinen; hyvä LA pvm, itsellä sama =). En kans tajua miten noi kaikki laskurit antaa jokainen eri pvm;n, mulla toi on varhaisultran antama..Itse laskin epäsäännöllisten lyhyiden kiertojen mukaan la;n 10.12, neuvola antoi silloin aikaa varatessani ajan 12.12 :O, saa nähdä mikä nyt tulee kun to eka käynti...ja miksikä se muuttuu sitten myöhemmässä ultrassa...
 
Viimeksi muokattu:
Miltsu kokeilin rannekkeita kaksi päivää ja jätin pois. Eikö oma usko riittänyt niiden tehoon vai mikä, mutta ei niistä kyllä apua ollut. Itse järkeilin, että niitä mainostetaan sekä matka- että raskauspahoinvointiin, jotka johtuvat ihan eri syistä. Voisiko teho olla parempi matkapahoinvointiin, kuin hormoniperäiseen?
 
Sarasofia mä olen viettänyt niiiiin monta joulua nyt perätysten sairaalassa, että tänä vuonna taktikoin saadakseni olla kotona. Tosin taktikointi rysähti omaan nilkkaan siinä vaiheessa, kun laskettu aika siirtyi marraskuulta pitkälle joulukuuta.. Mutta toivon edelleen, että saisin olla joulun kotona, tai jos en saa, saanpahan ainakin parhaan mahdollisen joululahjan ja vietän joulua hieman erilaisissa tunnelmissa kuin edellisinä jouluina samaisessa talossa :whistle:
 
Niin neuvolahan laskee lasketun ajan 28 kiertopäivän mukaan, kunnes np-ultrassa tarkentuu... :) Eli siis viimeisten kuukautisten ekasta vuotopäivästä lähdetään laskemaan. ;) Mulla alko viimeset menkat pe 21.3. eli perjantaisin aina vaihtuu viikko. Itse laskin lasketun siitä 40 viikkoa eteenpäin! :D Toki tarkistin laskurilla 28 päivän mukaan, vaikka kierto 30-34 päivää... Mutta tarkentuupa sitten np-ultrassa, jos iso heitto. Muutamalla päivällähän ei ole merkitystä, kun harva vauva syntyy just laskettuna... ;) Meillä esikko syntyi 6 päivää ennen eli 39+1.
 
Hei taas kaikille ja alkuun paljon tsemppiä ja jaksamista kaikille, joille vauvan tulo aiheuttaa parisuhteessa ristiriitaisia tunteita. :hug: Olen kyllä muiden kanssa samaa mieltä, että lapsi etusijalle.

ON: Täällä oltu flunssan ja pahoinvoinnin kourissa nyt viikon. Oksentaa ei ole tarvinnut kuin kerran, mutta vellova öklöolo saapuu heti, jos syömisväli venyy, joten sitä saa koko ajan omasta mielestä olla syömässä. Yritän kyllä syödä terveellisesti, ettei paino ainakaan nousisi laadun takia, mutta määrän takia taatusti nousee. Mutta joo, olo ei ole kaksinen. :|

Eilen sitten paljastimme vauvauutisen tuleville isovanhemmille, tai no miehen äiti on jo kolminkertainen isoäiti, ja ei kai enää uskonut katraan enää tuosta kasvavan, joten hänen ensimmäinen kommentti oli Oho, ihme! ja oma äitini eka kommentti oli Eikä, oikeestiko?, joten kovin yllätyksenä taisi tulla uutinen kummallekin taholle. :D Eilen vietettiin äitienpäivän lisäksi syntymäpäivääni ja mieheni:heart: oli hankkinut mulle Bola-korun, jota jo nyt pidän salaa paitani alla, pois muiden katseilta, jos joku raskaudesta tietämätön korun tarkoituksesta jotain ymmärtäisi.

Keskiviikkona olisi sitten eka neuvola. Odotuksia ei käynnille juuri ole, mutta kiva olisi, jos saisi tietoon jo nt-ultra-ajan, niin olisi taas jotain mitä odottaa. Mutta kyllä nämä alkuviikot vaan kuluvat niiiiiin hitaasti! Olisipa jo kesäkuu...Mutta jeps, taas on mentävä syömään, sillä lähestytään oloa, jolloin ruoka ei ole enää vaihtoehto.:x

Milja & Lahja 8+3
 
  • Tykkää
Reactions: sarasofia
Millaiset tukiverkostot teillä on? Tuli mieleen kun puhun aina itku kurkussa esikoisen neuvolassa meidän tukiverkottomuudesta (lähinnä itkettää se lapsen puolesta kun ei ole mummia tai vaaria tai serkkua tai tätiä). Tai on mulla äiti maisemissa mutta häneen en luota niin paljon että hoitoon antaisin kuin ehkä ihan äärimäisessä hädässä. Yksi hyvä ystävä löytyy mutta häneltäkään en kyllä hoitoapua pyytäisi kuin äärimäisessä hädässä. Eli ihan keskenään on meidän perhe aina kaikki juhlapyhät ja muut eikä sukulaiset lähettele lahjoja synttäripäivinä. Mutta siihen on kyllä jo tottunut! Tätä kakkostakin mietittiin sen takia aika tarkkaan että miten jaksetaan jne. kun ei ole apua pyydettävissä.
 
tukiverkko Meillä on mun perhe tukena kun astuvat lähellä ja isovanhempien apu onkin monta aikataulu ongelmaa pelastanut. Miehen perhe taas asuu kaukana joten kerran tai kaksi vuodessa nähdään. Tän lisäksi mulla on yksi kaveri jolta voisin pyytää apua.

Onko muille iskenyt laiskuus/saamattomuus? Mun pitäisi muutamia asioita saada tehtyä loppuun mutta en saa mitään irti itsestäni iltaisin. Töissä jaksan mut iltasin makaan vaan sohvalla. Mulla on nyt jo selkä kipeytynyt niin en siksikään jaksa istua koneen ääressä.

Aika menee kyllä niin hitaasti...
 

Yhteistyössä