***Joulukuun Pikkutontut JOULUKUUSSA*** ? Nyt on meidän kuukausi ?

Niin vielä lisäys edelliseen,onko teille tehty jonkinlaista synnytyssuunnitelmaa?
ja missä vaiheessa teiltä on tarkastettu lantio?

mietin vaan että kuuluuko se asiaan tehdä jonkinlaista etukäteisarviota vai katotaanko se siinä vaiheessa kun on tosi kyseessä?

mulla se lantio tarkastettiin siinä vaiheessa kun ultrattiin viimeksi siinä ohimennen,en tiiä oisko sit erikseen tarkistettu.

jemina81 ja poitsu 40+0
 
ONNEA kovasti Kauris-82!!!!!!!!! Ihana kuulla että kaikki on nyt kunnossa :heart:

Jemina: Mulla tutkittiin lantio synnytystapa-arviossa tuossa noin kk sitten. Sisäkautta mittaili ainakin nyrkillä. Oon kuullut että kaikilla paikkakunnilla ei tehdä tuota synnytystapa-arviota ollenkaan vaan kuulemma vasta kun on "tosi kyseessä" eli kun synntys on alkanut tai sitten ei ollenkaan.. En sit tiiä pitääkö paikkansa:)

Voi,täällä kans kauhistelen jo etukäteen tulevia kipuja kun ei tosiaan yhtään teidän mitä tuleman pitää,kääk! Synnyttäneiden silmistä vain aina näkyy sellainen säälivä katse....apua!!!!!!!!!!!!!!! Mutta kyllä me se kestetään flikat! Ajatellaan vaan että siellä on ammatti-ihmiset meitä auttamassa ja kaikki maailman apu...

Halitsemejä!
Miimau&Masuasukki 40+3
 
Onnea uusista vauvoista

jemina meillä kans on vauvalla mitattu parhaillaan yli 180 sykkeet sekä äitipolilla että neuvolassa, eikä sitä polilla käsitelty mitenkään. Neuvolassa olin alkuun selällään ja vauvan syke 180 ja yli, sitten kun mitattiin niin että istuin niin laski normilukemiin 130-150. Parasta oli kun toissa polikäynnillä mittasivat käyrillä sen 180 niin kätilö sano vaan et no katotaan ton lääkärin tarkastuksen jälkeen jos mitataan lisää. No ei mitattu. Ja nyt sit viimeks syke oli 160 pintaan ja siitä mahoton kohkaus päällä ja piti vielä puoli tuntia olla ylimääräistä piuhoissa, olin taas istuallani ja sykkeet suht hyvät. Mutta eipä niitä käyriä kukaan kattonu saati sanonut että kaikki ok. Samalla reissulla ultrassa eivät saaneet kunnolla napavirtauksia katottua, kaks lääkäriä vaan totesi et no ei tässä nyt aleta mitään hätäillä, keskenään siinä sitten miettivät että voiskohan siellä olla blokki. Aika luottavainen olo tuli kyl..

Mä en oikeen noista kivuista osaa hirveesti stressata kun tiiän että kipua piisaa, tulee tää maailmaan millä konstilla hyvänsä. Supistus- tai ponnistuskivuista ei oo tietoa mutta sektiokivut tiiän ja tiiän että se on ihan sairasta ekat pari päivää, sitten helpottaa mutta ei lopu vielä aikoihin. Oon jo aikalailla varma että sektio on edessä, joten en senkään takia oo jaksanu ees pohtia mitään alatiesynnytyskipuja :D Onneksi ainakin viimeksi sairaalassaoloaikana sai hyvät kipulääkkeet leikkauksen jälkeen, mitkä ei tietenkään vieneet kun pahimman kivun pois mutta kuitenkin. Kyllä sen järkyttävän kivun kesti kun oli ne pienet nykeröiset siinä, kaikki se kipu oli ihan sivuseikka kun oli kuitenkin niin vauvahuuruissa :) Se etu kyllä alatiesynnytyksessä ois että yleensä se pahin kipu on takana sillon kun vauva on sylissä, sektiossa se alkaa vasta siinä vaiheessa. Alateitse synnyttäneet voivat korjata jos tää on väärä käsitys, eihän mulla mitään omakohtaista kokemusta siitä oo ;)
 
Miimau:Hui sentään,nyrkillä tutkitaan,mahtaa koskea :O jospa sitä ei sitten oliskaan kun ei vielä kerran tässäkään vaiheessa sitä ole tehneet.

Tirppa82:Täytyy vaan luottaa siihen että kaikki on hyvin sydänäänten suhteen,kyllä ne pitkään piti siinä käyrillä ja pääasiassa olivat siellä 130-150 hujakoilla.

Kai me kestetään,pelottaa kauheesti :eek: täällä on koko illan ollu maha piukeena ja supistusta tullut,ehkä vähän kipakampia kuin aiemmin mutta ei kipeitä.

Ollaan sit kaikki loput uudenvuoden vaihteessa synnyttämässä ilotulitusten räiskeessä,sehän ois hienoa ja saatais vuoden ensimmäiset vauvat :LOL:

jemina81 ja poitsu 40+0
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Miimau
tirppa itsellä kyllä kivut loppuneet aika lailla siihen kun vauva syntynyt. Esikoisen aikana kyllä oli alapää kipeänä epparista + repeämistä, mutta pahimmat olivat ponnistusvaiheessa tulleet peräpukamat :kieh:. Kakkosen ja kolmosen aikana mulla on ollut nenän varsi kipein synnytyksen jälkeen, koska olen puristanut sitä ilokaasumaskia niin kovaa naamaan kiinni :LOL:. Ai niin ja kakkosen kohdalla pohkeet olivat myös ihan jumissa jälkikäteen rappusissa kävelyistä ja synnytyssalissa tehtyjen painonvaihteluiden ansiosta :D. Eli itse voin kyllä allekirjoittaa tuon väitteen että kivut loppuvat vauvan syntymään :)
 
Meille syntyi poika eilen 29.12.2011 yhden aikaan yöllä. 3290 g 52cm rv 42+4 (painoarvio 4kiloa!!)

3 vuorokautta käynnistettiin ensin cytoteceillä ja 4 vuorokautena meni tutkimuksessa vedet, joten ballonkia ei enää laitettu ja omat supparit alkoi. Synnytys kesti ekoista säännöllisistä suppareista 16 tuntia. 4 sentistä 10 senttiin avauduin tosin tunnissa kun tipalla pistettiin vauhtia...ja ponnistusvaihe oli lyhyt. Tosin poika syntyi imukupilla. Repeämät pahoja mutta nyt jo tuntuu siltä että sen pystyy unohtamaan, kun tuo rakas pieni tuhisee tuossa viekussa.

Onnea kaikille vauvautuneille ja tsemppiä vielä kasassa oleville, tiedän miltä tuntuu odottaa :D

Hyyppis+ poju kohta 2vrk
 
Onpas jeminalla ollu jännittävä päivä! Ja varmaan ihan mukava, että supistelee, ja nuinkin säännöllisesti käyrän mukaan. Luulis että jotain siellä tapahtuu :xmas: Meillä ei ole tehty mitään synnytyssuunnitelmaa, perhevalmennuksessa synnytyskerralla keskusteltiin porukalla ja siinä tuli ihan mukavasti tietoa ja pohtimisen aihetta. Synnytystapa-arvio oli meillä vaan semmonen, että lääkäri tutki ulko- ja sisäkautta ja totesi, että ei ainakaan näin näytä ahtaalta lantio :p Mutta eihän sitä ilman ultraa oikeesti voi mitään sanoa. Oon muuten vähän kade teille, joita on ultrattu enemmänkin. Meillä päin tehdään normaaliraskauksissa ainoastaan alkuraskauden- ja rakenneultra, eli mekin ollaan nähty vauvasta kuvaa viimeksi noin 20 viikkoa sitten :whistle: Siksi vauvan sukupuolikin vähän jännittää, kun se on sen yhden ultran ja yhden lääkärin arvio. Neuvoloissa ei siis ole edes laitteita, joilla vois ultrata.

Hyyppäjäinen ja muut vauvautuneet, ONNEA :flower: Mukava kuulla, että fiilikset on hyvät, vaikka käynnistely kesti kauan. Mua ei niinkään pelota se kipu, vaan enemmän mahdolliset pahatkin repeämät, mitä saa parannella pitkään. Ja tietäis vaan, että ne varmasti paranee : / Noh, jospa kaikki kamaluudet tosiaan jää taka-alalle, kun vauva tuhisee vieressä :heart:

Huomiseen siis!

pusukka & vauva 41+0
 
  • Tykkää
Reactions: jemina81 ja Miimau
Onnea Hyyppis!

pusukka mä oisin kyllä voinu ihan suosiolla jättää noi viimeset pari ultraa ja ens maanantainkin käynnin väliin :D Ei näillä viikoilla enää erota oikeestaan just mitää kuvasta, ja ei multa oo ultrattu kun sen verran et just napavirtauksia on katottu ja tarjontaa, viimeks tosin vielä painoarvion teki. Ärsyttää aika suunnattomasti maksaa polimaksut noista ihan turhista käynneistä kun ei tota rahaa nyt ihan puissa kasva täälläpäin. Vaikka onhan se tietysti ihan kiva saada varmistus että kaikki on ok mutta kun se varmuus vauvan hyvästä kunnosta kestää tasan siihen asti että äitipolin ovi sulkeutuu selän takana. Mut ehkä vaan pitää olla tyytyväinen ettei tarvi rampata ultrassa kolmen viikon välein niinkun viime raskaudessa :D

Rv 41 poksista vaan. Huooooh. Miehellä soi puhelin monta kertaa päivässä, kaverit ja sukulaiset soittelevat ja kyselevät että joko jotain tapahtuu ja miksei se jo synny. Onneks mä oon suht rauhassa nyt saanu olla noilta kyselyiltä. Ja ei vieläkään mitään muutoksia olotiloissa, ei mitään merkkejä että tää tahtois ulkoistaa itsensä.

Taidan tästä mennä sohvalle kattomaan lastenohjelmia silmät kiinni, pojat haluskii herätä jo kuuden jälkeen. Olisin kyllä saanu nukkua mutta jostain syystä en enää saa unen päästä kiinni jos herään aikasin sillon kun isukki on kotona :O Vaikka se miten hipsi hiljaa poikien kanssa olkkariin ja sulki makkarin oven ni ihan kärppänä olin hereillä eikä puhetta että oisin unia jatkanu. Jos nyt vähän huilis kuitenki, ni vois sit iltapäivällä viettää isin kanssa laatuaikaa kun lapset lähtee rilluttelemaan :D

Hyvää tulevaa vuotta kaikille tuleville ja oleville äideille ja vauvoille mahassa ja ulkona :)
 
  • Tykkää
Reactions: Miimau ja jemina81
Hyyppäjäinen:Kovasti onnea vauvautumisesta :flower:

Pusukka:Meillä oli yksi ylimääräinen ultra ihan sen vuoksi kun oltiin muutenkin silloin niitä sydänääniä kuuntelemassa jokunen vko sitten, kun olin kovassa flunssassa,muutenhan sitä ei olisi ollutkaan ja samalla sitten ilmoitti että hyvin mahtuu tulemaan,ei ne tosin ulkolantiota tutkineet kummemmin vaan sormilla sisältä siinä samalla kun tarkistivat kondunsuun tilanteen,eikä sitä tiiä kauan tässä vielä ootellaan vaikka niitä supistuksia piirtyikin siihen koneeseen, niin ei ne ainakaan kipeitä tosiaan ole.'

Mietin vaan et jos nää mun kirjotukset on tota luokkaa eiliseltäkin pituudeltaan niin mitäs sitten kun tuun kertomaan synnytyksestä :LOL: täytyy yrittää tiivistää,mut kait sitä tuli vähän eilen innostuttua rustailemaan,heh.Kaikki on niin uutta ja jännittävää :eek: toivottavasti ymmärrätte :LOL:

Toivotan jo tässä vaiheessa kaikille oikein hyvää uuttavuotta,saas nähdä kuinka moni lähtee uudenvuoden yönä tositoimiin :whistle: vielä voi tulla joulukuisiakin nyyttejä :)

jemina81 ja poitsu 40+1
 
  • Tykkää
Reactions: Miimau
sandra87 tsemppiä käynnistykseen! Hyvin se menee, luotat vaan omiin voimiisi ja osaaviin ihmisiin siellä! Pian on tuhiseva nyytti sinunkin sylissä<3

Kauris-82 laita synnytyskertomusta tänne jos jaksat ja kerkeät! Olis kiva kuulla miten sun syynnytys sitten meni, itellä kun tuo esikoisen synnytys meni hätäsektioon, niin ei ollut mikään helppo juttu sekään.

Hipu teillähän lähti napatynkä nopsaa! Meillä on tänään 8 vrk vauva ja vielä on napatynkä paikoillaan... On kyllä ihan irtoamaisillaan ja veikkaan, että huomenna lähtee.

Miimau kyseli vaipparoskiksesta... Me saatiin sellainen esikoisen aikaan jostain ja yhen kasetin verran käytin sitä. Tuntui tosi epäekologiselta kääriä jokainen vaippa erikseen muovipussiin ja möinkin koko hökötyksen pois syksyllä. Muutenkin meillä ollaan enemmän kestovaippojen kannalla, niin ei paljoa vaipparoskaa tule ja hajut on helposti hallittavissa.

... Niin ja suuren suuret onnittelut uusille vauvautuneille!
 
Viimeksi muokattu:
Onnellista uudenvuoden vaihtumista meille vauvamasuille ja teille vauvautuneille kaikille :D!!! Onnellisuutta,hymyjä,nauruja ja sydänlämpöä ainakin taitaa riittää ensi vuodelle kun saadaan omia rakkaitamme hoivata ja katsella kuinka he kasvavat ja kehittyvät :) Onhan niitä kipuja,paranemisia,huolta, valvomisia jne....mutta ei nyt keskitytä niihin ;)

Hurjan paljon onnea pikkuisen johdosta Hyyppäjäiselle!!!! :flower:
Ja sandralle kovasti tsemppiä tosi toimiin!!! :wave:

Jemina: oon aivan samoin aivn hirveän täpinöissäni, innoissani,kauhuissani,pelooissani ja fiilareissa tästä kaikesta!!! Tämä on NIIN uutta ja tuntematonta ja ihanaa ja samalla jännittävää kaikki ;) Mullakin on samalla tavoin napakoituneet supparit mutta ei vielä ole ollut noin säännöllistä toimintaa eli silloin tällöin tulee. Jotenkin tuntuu kyllä että kyllä tullajotain tapahtuu ainakin! Jännää!!!! :D

Kamala tämä flunssa ja kuume! arvatkaa vain nukuinko lähes yhtään viime yönä, blääh! Kuume vain jomotti päässä ja kurkku oli niiiiiiiiiiin kipeä! ONNEKSI on Panadol, huh! Aamulla otin heti Panadol hotin ja painuin takaisin nukkumaan niin nyt olo on jo hiukna siedettävämpi, huh! Toivottavasti menisi pian ohi tämä, nyyh ja toivottavasti te muut säästytte tältä :snotty:

Illalla aiotaan miehen kanssa tehdä herkkuruokaa, sytytettä ulkotulia ja kynttilöitä menneen ja uuden vuoden kunniaksi ja vain tunnelmoida tätä kaikkea uutta ja jännää! Ensi vuonna meitä on KOLME :heart:

Miimau :snotty:& Masuasukki :heart: 40+4
 
  • Tykkää
Reactions: jemina81 ja Kahlan
Miimau:Niin se on juurikin mitä kirjoititkin,ei osaa sanoin kuvailla tätä tunnetta on niin sekavaa ja ihmeellistä ja niistä suppareista,enpäs tosiaan itekään tiennyt että niitä oli niin säännöllisesti,siks vähän ihmettelinkin kun sanoi että 10.min välein minä siihen että TÄH! :LOL: kun en ite niitä silleesti tuntenut tai voinut kuvitellakaan että niinkin tiheästi.

Me käydään tuossa vähän kaupungilla sohvia kattelemassa ja sit syömässä,illalla kiltisti kotona kynttilänvalossa myöskin vaihtuu vuosi. :xmas:

Tuo flunssa kuulostaa aika lailla samalta kuin mitä itelläkin oli sillon jokunen vko sitte,täälläkin mentiin panadolin voimalla ja kurkkupastillien,sitkeessä oli ja äänikin lähti mutta pääsin eroon siitä,jaksamisia ja voimia flunssan voittamiseen,paljon vaan lepoa. :)

On se vaan jännä miten sitä energiaa onkin nyt,kun kerrankin hyvin nukuttu yö takana,tuntuu et nyt on lääkitys kohillaan :LOL:

jemina81 40+1
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Miimau
Onnea uusien tonttujen noutajille :flower:

Ja kärvistelijöille tsemppiä viimeisiin päiviin!!

Tulkaahan moni Faceen, meillä siellä jo mukava porukka kasassa ja lisää odotellaan ;)

Ja vielä: Oikein ihanaa Uutta Vuotta jokaiseen kotiin :heart:
 
Onnea vauvautuneille! :heart:

Täällä on tosiaan limatulppaa bongattu pari päivää sitten (olikohan ti ja ke) ja torstai-illasta asti supistellut n.10 min. välein. Ei mitenkään hirmu kipeästi, mut kuitenkin että tuntuu. (Otsaa vetää ruttuun ja tekee mieli vetään vähän syvempiä henkosia.) Välillä tiheämmin ja vähän napakammin ja sit on ollu muutaman tunnin taukojakin. "Kävely" ollut eilisestä asti sellaista hiippailua kun vihloo ja pistää alakertaa ihan kunnolla kun liikkuu. Ja nyt joutuu oikeasti ravaamaan vessassa, tuntuu että rakko olis koko ajan ääriään myöten täynnä. Istuminenkaan ei tunnu hyvältä, taitaa vauva olla sen verran alhaalla. Jospa nää ois nyt niitä "oikeita" supistuksia kun pitkään mietin miltä ne mahtaa tuntua. Tosin ei näilä synnyttämään vielä mennä. Alavatsaan, alaselkään ja välillä myös reisiin koskee 15-45 sek. ja tosiaan 10 min. välein.

Vaipparoskiksesta sen verran, että itellä on tavallinen poljinroskis ja varuilta yks paketti parin litran pakastus pusseja. Hajun vaatiessa aattelin pyöräyttää pussin kautta roskiin. :D Tulee näin halvemmaksi, mutta oisin itekkin ostanu sen hienomman mallin missä tosiaan ne kasetit. En raaskinut, oli kuitenkin aika kallis.

Eipä tässä nyt muuta osaa kommentoida, jännittää niin paljon tuo mahdollinen lähtö.. Luulotautia edelleen?? :attn:

Jokohan alkaa olla miun vuoro? HUI! :popcorn: - Sid ja pikkuPentti 41 POKS -
 
  • Tykkää
Reactions: Miimau ja jemina81
Omaa napaa: Tyttö syntyi 29.12. viikolla 41+0, kotona, kuten oli tarkoituskin.

Synnytyskertomus:

Harjoitussupistuksia oli ollut edellisenä iltana ja varmaan yölläkin, ainakin näin unta supistuksista. Puolen päivän aikaan herättyäni ne jatkuivat, ensimmäinen hiukan kipeä supistus tuli kahden aikaan. Väli oli tasaisesti 4min, mutta supistukset vielä lyhyitä, korkeintaan puoliminuuttisia. Soitin kuitenkin kätilölle ja doulalle, että tämä saattaisi olla hiljalleen käynnistymässä. Mies totesi tässä vaiheessa, että hänpä pelaa sitten vielä tässä vaiheessa World of Tanksia netissä varastoon, kun kohta ei sitten ehdikään pitkään aikaan...:D

Ompelin esikoisen yöpaitaa ja kellottelin supistuksia, ja päätin käväistä vielä lähikaupasta mehua ja mehujäitä synnytysevääksi. Supistuksen aikana pystyi vielä kävelemään ihan kohtalaisesti, kauppareissu meni äkkiä. Puoli neljältä kaupasta palatessa supistukset olivat pidentyneet "oikean" mittaisiksi, ja ilmoitin kätilölle, että eiköhän tämä käynnissä ole. Sovimme, ettei hänen vielä kannata lähteä ajamaan, supparit eivät olleet vielä kovin voimakkaita. Ne oli hyvä ottaa vastaan pöytään nojaillen.

Menin kätilön ehdotuksesta suihkuun, nelivuotias esikoinen tuli samalla kylpyyn. Lämmin suihku vaimensi ainakin supistuksista terävyyttä tehokkaasti, mietin vain, vähenikö tehokin samalla... parinkymmenen minuutin suihkun (ja vesisodan) jälkeen päätin jättää suihkukortin vielä myöhemmin pelattavaksi. Mies ja lapsi söivät, itse tajusin syöneeni vain aamupalan, joten tankkasin vähän porkkanaraastetta ja banaania, ettei siksi tule huono olo kesken synnytyksen.

Esikoinen oli levoton ja jännitti kovasti, halusi jatkuvasti syliini eikä osannut oikein asettua mihinkään. Päätimme miehen kanssa, että hän saa mennä mummolaan yöksi, ei edes yritetty nukutella kotiin. Äitini haki pojan kuuden aikaan. Siinä vaiheessa supistukset pystyi yhä ottamaan hyvin vastaan nojaillen ja hengitellen. Mietin, että milloin tämä muuttuu OIKEASTI kipeäksi... Mies soitti kätilöille, että saa lähteä ajelemaan, matkaa oli kuitenkin useampi tunti.

Katsoimme miehen kanssa jakson Pasilaa, nojailin sohvalla jumppapalloon aina kun supisti. Doulaksi lupautunut ystäväni tuli seitsemältä. Aioimme pelata vielä jonkun lautapelin ajan kuluksi, kun aloin kaipailla lämmintä selälleni. Doulani kipaisi hakemaan kotoaan unohtuneet kaurapussit, ja kun hän palasi, supistukset vaativat jo niin paljon keskittymistä, että lautapeli jäi sittenkin väliin.

Lämpöpusseilla, jumppapallolla ja lempeällä selän hieronnalla mentiin eteenpäin, joskus kahdeksan jälkeen menimme doulani kanssa suihkuun ja saunaan. Rivitalosauna oli kuitenkin liian ahdas ollakseen mukava, tulin sieltä pian pois. Kätilöt tulivat illalla yhdeksän aikaan, ja tulin taas pois suihkusta. Tervetulohalauksia seurasi sisätutkimus. Supistusten aikana en sietänyt yhtän olla selällään, edes tutkittavana. Pakko päästä kontilleen tai pystyyn! Lopulta kätilö sai tutkittua: 4cm auki, pehmeä reuna, ei kanavaa. Hyvin siis tähän asti, esikoisen kanssa olin tässä vaiheessa jo kärvistellyt vaikka kuinka kauan, saanut peräruiskeen, oksennellut, saanut epiduraalin...

Supistusten intensiteetti lisääntyi. Kätilöt istuivat hämärän huoneen laidalla kahvittelemassa ja kertoilivat monia sattumuksia vuosien varrelta. Sain tehdä töitä rauhassa, ja supistusten välillä olo oli ihmeen normaali, oli mukava osallistua keskusteluun. Mies ja doula juttelivat kätilöiden kanssa, lämmittelivät kaurapusseja, hieroivat ja olivat lähellä.

Kymmenen aikaan pyysin uutta sisätutkimusta, sillä supistukset olivat jo napakoita. Tuntui luontevalta huokailla matalaa aaaaaaaata, kyykkiä matalalla jakkaralla ja nojata sohvaan tai lattiaan. Halusin tietää, eteneekö homma mihinkään, tehtiin sisätutkimus. 7cm jo! Kätilö kertoi pään edessä tuntuvan ison kalvorakon ja ehdotti sen puhkaisemista, jotta pää pääsisi painamaan loput reunat tieltään. Mietin vieläkin, milloin tämä muuttuu sietämättömäksi, vaikka teki kipeää, tilanne pysyi hallinnassa ja sain levättyä supistusten välillä. En halunnut kalvoja puhkaistavan, osin siksi, että pelkäsin sen voimistavan supistuksia mahdottomasti, osin siksi, että olimme kotona ja kalvojen puhkaisukin on toimenpide, joka voi vaikuttaa vauvan vointiin. Jossain välissä muistin TENSin, ja virittelimme sen käyttöön. Se vei supistuksista terää, mutta ei auttanut niin paljon, kuin olin toivonut. Sairaalan laite, jota olin aiemmin syksyllä kokeillut, oli parempi.

Supistukset olivat yhä kipeämpiä, en löytänyt enää oikein hyvää asentoa, ja osa kivusta jäi myös supistusten välille. Annoin luvan puhkaista kalvot, siinä yhdentoista maissa olin jo 8-9cm auki. Selällään, doulan syliin päätä nojaten oli kamala olla kalvoja puhkaistessa! Kätilö piti lapsen päätä oikeassa asennossa sen laskeutuessa tyhjentyvän kalvokuplan paikalle, ja sormet emättimessä sattuivat aivan järkyttävästi. Huusin varmaan kolme kertaa, että nyt ne sormet pois, haluan pystympään, ja kätilö joka kerta kärsivällisesti sanoi, että ei vielä voi, vauvan pään pitää vähän laskeutua, ettei napanuora pääse väliin tai tarjonta vinksahtamaan vääräksi... sain ohjeen ponnistaa vauvaa alemmas, oli muuten viheliäistä hommaa ilman ponnistamisen tunnetta ja hankalassa asennossa!

Parin supistuksen jälkeen sain vihdoin valahtaa kyykkyyn selkä sohvaa vasten, sohvalla istuvan mieheni polvien väliin, pieni tuki takapuolen alla.

Supistukset olivat viimein melkein niin kamalia, kuin muistin niiden pahimmillaan olevan. Sain ponnistaa, mutta minua ei kunnolla työnnättänyt - lisäksi kipu vaikeutti työntämistä, helpoimmin sain työnneltyä supistuksen loppupuolella, kun pahin huippu oli ohi. Huusin joka supistuksella. Suunnilleen kolme ensimmäistä ponnistussupistusta tuntuivat ihan turhilta, alkoi tulla epätoivo, että ei tämä etene, en jaksa, en pysty, ja sanoinkin niin. Parilla viimeisellä supistuksella tuli valtava ponnistamisen tarve, yritin himmailla ja puhallella ponnistamatta, mutta kohtu ja vatsalihakset ponnistivat ihan minulta lupaa kysymättä. Tuntui, että repesin, pää syntyi, sattuu... ja vielä vartalo... ihana helpotus, nyt se on ohi! Kätilö ojensi ja minä otin paitani alle tyttäreni. Istukka syntyi pian perään melkein huomaamatta. Tutkimme vauvaa rauhassa, doulani leikkasi jossain vaiheessa napanuoran. Kun lopulta kellahdin sohvalle ja kätilö tutki minut, huomasin erehtyneeni - ei tikin tikkiä, vain pieni limakalvohaava! Kokonaiskestoksi synnytykselle tuli 8h, ja vauva ehti syntyä puolisen tuntia vanhan vuorokauden puolella.

Vauva alkoi imeä parinkymmenen minuutin iässä, ja jatkoikin sitten pienin keskeytyksin seuraavat viisi tuntia. Nyt on nännit kipeänä! Tänään, eli reilun vuorokauden iässä, käytettiin lapsi lääkärintarkastuksessa - homma hoitui hetkessä, terve tyttö!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Swerfiel ja Nuppu, melkein 2vrk
 
Onnea tuoreille vanhemmille ja vauvoille

Piti tulla synnytyskertomuksia vähän vilkuilemaan :)

Enää ei ole pitkää matkaa kellään edessä. Kaikki odottajat onkin vissiin ylittäneet lasketun ajan! Isot tsempit vielä yhdessä koossa pysyneille.

Mä luulen, että Sid pääsee tositoimiin! Mulla ainakin synnytyssupparit tuntuu myös selässä ja reisissä. Harkat ei niinkään :)

Täällä maito vihdoin noussut! Kaksi vuorokautta mä melkein olenkin vaan imettänyt poikaa. Nyt poika onkin ruvennut oikein mallivauvaksi. Syö n.tunnin, on hetken hereillä ja nukkuu 2-3h. Viimeyönä meni jopa 4h putkeen! Tosin 3vrk vanhasta lapsesta on paha vielä mitään veikkailla :D

Mango ja Nysä 3vrk
 
Jospa pikaista synnytyskertomusta :) Kovin ei ole yksityiskohtainen ja kellontarkka koska synnytys venyi pitkäksi...

Eli:
25.12 aamulla oli se kontrolli aika lasketulle päivälle, silloin jo alkanut aamuyöstä supistukset 10min välein ja tutkimuksessa n. 2cm auki. Olisin siinä kohtaa saanut jäädä synnärille mutta ilmoitin että lähden hakemaan vauhtia kotoonta :) Koko päivän supisteli ja olo alkoi mennä tukalammaksi, joten illalla oli lähdettävä näytille ja päästiin saliin suoraan. Sain kipulääkettä että pystyisin nukkua, mies sai myös pedin sinne. Ei siitä yöstä oikein mitään tullut, käyrää otettiin ja katsottiin josko synnytys etenisi, aamuun mennessä ei mitään edistystä joten meidät laitettiin kotiin!

26.12 Päivän siinä yritin kotona sinnitellä, mut supistuksia vaan tuli, edelleen 8-10min välein mutta olin todella kipeä. Ei auttanut kun uudestaan lähteä sairaalaan. Yöksi sain petidiini piikin, oxynormia, panadolia ja opamoxin+ supistuksia estävän piikin?! ja olin lepohuoneessa itekseni yön. Pieniä pätkiä sain nukuttua ja aamusta näytti hetken jo paremmalta, kunnes "supistushelvetti" pääsi taas valloilleen, pääsin ammeeseen. Olo ei suinkaan helpottanut... Kohdunsuulla ei edelleenkään mitään edistystä ja olinkin ihan poikki, mutta taas laittoivat kotiin!!!

27.12 Olo oli ihan hirveä, menin seiniä pitkin kotona ja sattui vaan hirveästi. Yritin kuitenkin kärvistellä ja kestää kun kerta kotiin vaan synnäriltä laittoivat eikä alkaneet avittaa synnytystä. Ilta tuli ja itkin ja tärisin sohvalla kivuissani kun mies sitten soitti synnärille. Aiemmin oltiin saatu tyly vastaus että kun vauva voi hyvin niin äidin voinnin takia ei NÄILLÄ viikoilla (40+) aleta käynnistellä. Nyt puhelimessa ollut kätilö kuitenkin sanoi ettei se ihan niinkään ole ja pyysi tulemaan näytille.
Edelleenkään ei edistystä mutta päästiin saliin ja sain epiduraalin kun mikään muu ei auttanut. Sitten yön aikana alkoikin tapahtua kun sain itseni rennoksi ja hetken levättyä, supistukset tiheni ja synnytys käynnistyi kunnolla, aamuyöstä jossain kohtaa meni itekseen vedet sänkyyn.

28.12 Aamulla tilanne vähän parempi, mutta ei edistynyt kuitenkaan toivotusti. Alettiin vauhdittamaan tipalla. Kohdunsuu aukesi n.4cm, mutta pysähtyi siihen moneksi tunniksi ja lääkärikin kävi tilannetta arvioimassa. Sektion uhka nosti päätään koska edellinen synnytys oli juurikin samalla kaavalla mennyt. Tippaa nosteltiin ja tilanne pikkuhiljaa eteni. n. klo: 16.00 oli 8cm auki ja näytti jo hyvältä, kunnes taas jumittui, ultrattiin salissa kun vauvan pää tuntui olevan ja olikin virheasennossa vähän Klo: 18.00 täysin auki vähän reunaa jäljellä, minkä häviämistä odoteltiin, kivut alkoi tulla kovempina ja huomattiin että jostain syystä reunaa alkoi tulla uudelleen takaisin. 15min armonaikaa jos ei häviä niin sektioon lähdettävä (mun crp-alkoi nousta). Tippa huutamaan täysille, kunnon tujaus kipulääkettä+ ilokaausua, saatiin se reuna pois ja äkkiä ponnistamaan. Voimat alkoi hyytyä, joten lääkäri tuli imukupilla sitten avustamaan ja 40min ponnistelun jälkeen syntyi tytsi klo:20.30 <3 Eppari tietysti leikattiin, mutta sitä en edes huomannut.
Istukka syntyi nopeasti ja muita repeämiä ei tullut.

Olo nyt hyvä ja ei tosta pahamieli jäänyt muuta kun noiden parin aiemman päivän osalta kun tyrkkäs kotiin kovissa kivuissa :)


Astre ja tytsy 3vrk
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Miimau ja jemina81
Kiitos synnytyskertomuksista, entistä mukavampi lukea, kun oma synnytys vääjäämättä lähestyy :flower:

JES, saatiin pidäteltyä ens vuoden puolelle :D Suunnitelmissa oli kyllä olla sairaalassa jo tähän aikaan, ja synnytys hyvästi käynnissä, että saatais heti vuoden vaihduttua vauva maailmaan ;) Jokseenkin meni taas jotenkin muuten, kuin omien suunnitelmien mukaan... Eli käytiin ukon kanssa syömässä, kaupungilla, anoppilassa ja nyt odotetaan vielä vieraita pelaileen ja herkutteleen. Eikä edelleenkään mitään merkkejä synnytyksen lähestymisestä... No mutta, eiköhän se ens vuonna synny, kun tänä vuonna ei kerta syntynyt :kieh:

Mukavaa vuoden vaihdetta nyytti kainalossa tai nahan alla :xmas:

pusukka & vauva 41+1
 
Piti tulla tänne hehkuttamaan taas kun äsken sohvalta noustessa en meinannut päästä ylös ollenkaan,alakerta niin kipeenä taas.Supistuksia varmasti ollut pitkin iltaa,mutten oikein edelleenkään tunne niitä joten en pysty laskemaankaan kun tuntuu että maha muutenkin vähän puutunut tai tunnoton ja kivikova.

Mutta tuskin tässä mitään hätää vielä on,kait se sitten kertoo elimistö jos on tosi kyseessä,tulipahan sairaalakassi laitettua valmiiks tossa ja mies oli ihan hermona,mun piti rauhotella sitä :LOL: kun kuulema töissäkin työt mennyt miten sattuu viime vkolla kun niin ajatuksissaan ollut siellä. :)

Vatsa on tosiaan kovana kokoajan ja varmasti muutosta on alhaalla tapahtunut,mutten tiedä miten paljon.Ei se auta kun ootella vaan,jos ei kunnon suppareita ala tulemaan niin en voi tietää millon on lähtö lähellä vai voinko??korkeintaan menkkajomotusta ollut ei sen ihmeempää.

Kävästiin tänään kaupoilla ja syömässä,pitihän se saunakin lämmitää vielä =) tsemppiä vielä meille odottajille ja hyvää tätä vuotta kaikille =)
kiitos synnytyskertomuksista.

Jemina81 ja poitsu 40+2
 
Täällä mietin että onkohan sandra saanut uudenvuoden lapsen vai sytyikö eilisen puolella jo?
Eli elin hetken synnytys salin elämää ja ajatteli itseni jopa sine kun raketit paukkuu ja vuosi vaihtuu- varmasti ollut heillä jolla h-hetki ollut käsillä huikea fiilis..

Taisi aatonvauva jäädä noutamatta tässä pinossa. Joten varmasti yksi 1.1.2012 vauva syntyy :D

Neljäskö ja sydäntenmurskaaja tyttö 9 päivää
 
Onnittelut vauvan saaneille, synnytyskertomuksia on mukava lueskella. Enää ei taida olla montaa odottajaa jäljellä.

Täällä edelleen yhtenä kappaleena eikä mitään merkkiäkään synnytyksen lähestymisestä. Jossain vaiheessa oli niitä harjoitussupistuksia, mutta nyt ei ole ollut niitäkään pariin viikkoon. Alkaa kypsyttämään jo tämä odottelu. Mut eipä muukaan auta, kai se vauveli sieltä ennemmin tai myöhemmin tulee.

Lumine 40+2
 
Täällä ollaan kanssa ihan kypsiä jo koko hommaan. Masentaa ja suututtaa koko olotila, en kyllä ymmärrä miten jotkut nauttii raskaana olemisesta. Enään viikko edessä tätä hommaa, tiistaina neuvola, ke tai to lääkäri ja sit perjantaina käynnistykseen, onneksi. Saa sit olla viimenen kerta ku tähän hulluuteen lähen mukaan. :headwall:

- Sokruli ja pikku neiti 40+6 -
 

Yhteistyössä