*Joulun odottajat LOKAKUUN sateissa!*

Tänään ei kiukuta, vaan itkettää ja väsyttää. Ihmeellisiä nämä moodswingit. Onko muut huomanneet itsessään näitä piirteitä lähiaikoina? Tirautin just pitkät itkut, kun sain kuulla miehen tappaneen vasan hirvimetsällä... Ei toi miehen metsästysharrastus oo aikasemmin aiheuttanu mussa mitään tunnereaktioita.
 
Mää huolisin meille jonkun remontteeraamaan! Mua alkaa pikkuhiljaa oikeasti ahdistamaan kun toi tuleva vauvan huone-nykyinen vierashuone on vieläkin 0-pisteessä; vanhat huonekalut paikoillaan, seinät maalaamatta... Vauvan pinnis on vintillä, vauvan vaatteet on kasattuna äitiyspakkaukseen tohon olkkarin lattialle, hoitopöytä on kokoamatta, ammetta jalustoineen ei olla viel saatu... Tuntuu että aika loppuu kesken!

Eilen soittelin kaverille, jolta saadaan lainaksi sellainen teline/jalat joiden päälle tuon äp-laatikon voi laittaa. Luovuin siitä kattoon ripustettavasta kehdosta, kun miehen kanssa tuli erimielisyyttä siitä, ripustetaanko se sitten todellakin kattoon (kuten minä olisin halunnut, tilaa säästäen) vai hankitaanko sille sellainen soutuveneen kokoinen jalusta. Ja kun mies päätti ettei kattoon ripusteta mitään, päätin että sitten antaa olla koko kehto. Nukkukoot siinä rumassa pahvilaatikossa :p .
 
Mussupussu Just olin itsekin tulossa kirjoittaa et voi pee tätä hormoni toimintaa :kieh: . Just ku tänne kirjoitin ettei hermo mene mistään niin eilinen meinas mennä raivotessa ja tämä päivä on menny sitten itkiessä :(

Kenenkään ei tarvii sanoa mitään, kunhan vaan omassa mielessä taas kehittelen kaiken maailman juttuja. Miten joku muu voi pysyä perässä kun ei itsekään aina tiedä mistä tuulee?

Mua ärsyttää aivan tajuttomasti oma peilikuva sivusta ja tämä köntys olo :kieh: Eli tulin vaan valittamaan näköjään, toivottavasti ymmärrätte..

Jospa huominen olis parempi päivä, toivossa hyvä elää

MARTTAN + Ei niin nakki enää
 
Tänne on rantautunut ihanat raivo-olot, jotka saapuu ihan yllättäen :ashamed: Tuntuu että vaan napsahtaa.. Äsken etin lakanoita sänkyyn, enkä meinannut löytää yhtä tyynyliinaa niin teki mieli heitellä jo tavaroita seinään :eek: Huhhuh...

Saatiin tänään vaatehuone järjestykseen, ainakin parempaan kun missä oli :) Nyt olis enää varasto ja sit on kaikki niin kun pitäs (nii varmaan... :LOL: )

Jalkoja taas turvottaa kun oon ollu niin paljon jaloillaan tänään. Täytyy mennä lepuuttamaan =)
 
Boe
Mä kävin 30+2 arviossa, silloin 1800 gr. Joudun uudestaan vasta viikolla 37. Arvioivat taysiaikaisena n. 4,5 kg. Esikoinen oli 4485 gr ja syntyi imukupilla. Hyvin mahtui tulemaan. Mutta silloin arvioitiin 3,7 kg... Meni vähän pieleen.

Mä en oo laittanut vielä mitään valmiiksi kun on muutto edessä. Mulle jää tuurilla pari viikkoa aikaa järkätä vaatteita ym. Tänään käytiin kyllä vaunut pesemässä mattopesulassa ja tärkeimmät on jo hommattu.

Täällä sitä vietetään lauantai-iltaa yksikseen. Neiti nukkuu ja isäntä viihtyy nykyisin enemmän naapurin luona kuin kotona. Parempi niin. Eipähän tarvii sen naamaa katella...

Olen miettinyt tuota synnytystä sen verran, että taidanpa mennä ihan itseksi sinne. Mies kun ei ole kauhean kiinnostunut tästä tulokkaasta niin miksi mun pitäis se ottaa mukaan synnytykseen. Se ei oo kertaakaan halunut edes koskea mahaan ja tunnustella potkuja. Se kyllä jaksaa muistutella, miten erilaista tää on kun esikoisen kanssa.

Äh, taitaa olla hormonit ihan sekaisin. Lottomiljoonatkin meni sivu suun. Syysmyrskyä odotellen.

33+0


 
DoB
Voi Boe :hug: Kuulostaapa kurjalta! Toivottavasti sun miehen asenne vähän muuttuu vauvan synnyttyä.

Täälläkin vietetään lauantai-iltaa yksin, mutta mua ei haittaa. Mies pääsi pitkästä aikaa rentoutumaan ja viettämään kavereiden kanssa saunailtaa kaiken tämän remonttihässäkän keskellä. On kyllä ansainnut vapaailtansa. Mä oon ollut koko päivän kaverin kanssa shoppailemassa ja kahvittelemassa, on kyllä ollut kiva päivä. Kotona pizzaa ja sauna, ei kyllä vois paljon parempi olo olla :) Vauvalle on nyt ihan kaikki tarpeellinen hankittuna joten sopii syntyä :D Ihanaa järkkäillä kotona kaikkia vauvan kamoja!

Mä oon toistaiseksi säästynyt kiukku/raivopuuskilta, päin vastoin oon ollut ehkä jopa normaalia rauhallisempi ja aurinkoisempi ;) Mutta vielä tässä ehtii....reilut 5 viiikkoa aikaa alkaa pirttihirmuksi.

Hyvää lauantain jatkoa kaikille, myrskyä odotellessa....

Dob ja pieni 34+3
 
Tulipa sitten vietettyä leppoinen ilta Kyssissä synnärillä...

Toissa iltana siis huomasin nuo turvonneet nilkat. Eilen turposi sitten jalkaterätkin ja varpaat. Aamulla menin kotia ja äiti mittasi verenpaineet - ekalla 130/90 ja pulssi 101, tokalla 129/101 ja sitten lepäilin nii vähä tippuvat. Sitte tklle ja siellä yläpaine huiteli jo 147... :eek: pissassa kaikki plussalla, proteiinit +-, ja lääkäri sitten konsultoi kyssin gyneä ja käski laittaa sinne. Sydänkäyrässä oli välillä outoja heittoja alaspäin, ja sitä seurailtiin, parani kuitenki kun söin. Ultra myös ok. Painoarvio nyt 32+4 2325 g!!!!

Huoli oli siis turha, ei raskausmyrkytystä mutta levätä pitäisi, vaan mitenkäs lepäät kun on muutto ensi viikolla?! Edes saikkua ei antanut, kiireinen oli lääkäri enkä kyllä tajunnut kysyäkään... Pitää hakea sitten tklta. Että tämmönen päivä tällä kertaa!
 
Hei vaan ähkylästä... Joku tuolla valitteli että on niin vaikee olo kun on tullut herkuteltua niin että kylkiin koskee, sama täällä. Olen pitänyt oikeutenani herkutella viikonloppuisin kun muuten pitää vähän dieettiä pitää ja tarkkailla sokereita. No nyt tuli sitten vedettyä överit suoraan sanottuna, karkkia, pitsaa, limua...vauvaparka on varmaan ihan sokeripökkyrässä! No huomenna otetaan jo kevyemmin, mutta mitenköhän yö oikein menee kun masu on niiiin pinkee!
Minäkin olen sitten liittynyt saikkukerhoon, alkoi viime viikolla supistelemaan töissä sen verran kovasti että lääkäri pisti lomalle, liitoskivut on myös melko...sanoisinko helvetillisiä välillä. Onneksi vauvalla kaikki hyvin, kohdunkaula vain lyhentynyt mutta muuten paikat kiinni vielä. Olo on nyt toisaalta aika helpottunut mutta samalla kummallinen uupumus on saanut mut valtaansa, ihan kuin sitä antaisi nyt vasta itselleen luvan väsähtää vaikka väsymystä on ollut pinnan alla jo jonkin aikaa. Iltaisin pikkuasiat itkettää kun on niin väsynyt ja esikoiselle tulee tiuskittua ihan liikaa. Toivottavasti tämä alakulo on ohi menevää, normaalisti olen kuitenkin pirteä ja positiivinen ihminen, nyt kaikki näyttäytyy jotenkin negatiivisessa valossa.
Vauvalle sain painoarvion synnärillä käydessäni 30+3 ja se oli 2070g. eli isohko edelleen. Synnytystapa-arvio sitten marraskuun lopulla. No, nyt olisi sitten vihdoin aikaa vähän valmistella vauvan tuloa, kiva sitä kyllä odotan ihan innolla!

Vennu ja Tonttu 31+6
 
Morjens!

Ihan kun omasta suustani, on nuo teidän jutut! Pystyn melko hyvin samaistumaan lähes teihin kaikkiin ongelmineen, itkuineen ja ähkyineen + ne kaikki muutkin. Voi meitä.. tätähän sitä haluttiin ja tässä sitä nyt ollaan. Onneksi nämä kaikki on normaaleja systeemeitä ja me palaudutaan sit aikanaan omaksi itseksemme... Voimia teille!!! :hug:

Meille tuli eilen vieraita iltapäivällä. Aamupäivä meni siivotessa, kakun täytössä ja ruuan laitossa. Ihan kiva kiireessä touhuta yksin ja muksut siinä välissä.. No, heräsin kyllä jo kuudelta koirien meteliin, joten aikaahaan sinänsä oli, mutta kiire tuli silti. Ukko päätti lähtee isänsä kaveriksi hommiin, joten ei siitäkään ollut apua. Onneksi vieraat oli mukavia ja aika meni sit iltapäivällä oikeen hujahtamalla, ilta tuli ennenkuin älysinkään. Ukko kotiutui vasta iltaruualle ja heti oli kaikenlaista säpinää.. ja tietysti sen jutut piti kuunnella.

Minua ois huvittanu vaan olla sohvalla sen kainalossa ja pulista muuta.. no, se päätti sit avata telkkarin, kun oli niin raskas päivä sillä. No juu... niinpä niin.. Minä laitoin tytöt sit pesulle, iltapalalle ja unille. Sit lämmitin ulkosaunan ja käytiin siellä kahelleen.. siellä se sama pulina jatkui ja omien asioitten lajittelu.. Alkoi pinna kiristyä ihan kympillä..

Saunan jälkeen alkoi taas ukon telkkarin kattelu.. minä otin mielenosoitukseksi Perhe-lehden ja siitä ukko sit, että onko aina pakkoo lukee jotain jotain lapsilehtee.. tulisit tähän viereen. Siinä vaiheessa räjähti. Menin sit sohvalle, otin siltä kaukosäätimen, laitoin tv:een kiinni ja sit heitin säätimen ovesta ulos. Vedin töpselit irti seinästä ja tuumasin, että herra on hyvä ja tekee jotain muutakin kuin makaa sohvalla, jauhaa paskaa ja tuijottaa toosaa. Se kahtoi ihan hölmönä ja käveli vaan nukkumaan..

Hitto, kun jaksaisin niin kantaisin tuon telkkarinkin pihalle, mutta kun se painaa yli 60kg ni en taida selkääni särkee sen takia.

Nyt sit neidit herätti kuudelta, ottaen huomioon kellojen siirron.. Kiva päivä taas tulossa. Ulkona myrskyää.. Taidan mennä sinne myrskyyn siivoomaan pihalta leluja, pahimmat patoutumat purkaantuu. Jotenkin ärsyttää.. kaikki. Taas.

Kylkikivut on ohi, kaikki kivut oikeestaan on ohi. Se ystäväni jäsenkorjauskäsittely todellakin auttoi ja nyt on fyysisesti hyvä olla, ihanaa!!! Siis positiivistakin tapahtuu!

Vieraat toi eilen vauvalle vaippoja ja tuttipaketin, nekin siis valmiina. Ostin perjantaina liivinsuojia ja enää pitää hankkia pari tuttipulloa lisää ja sit ois tämä mökki valmiina vauvaa varten. Ja voin rehellisesti sanoa, että itse olen kaiken tehnyt ja hommannut. Jaa.. no, ukko kasas pinniksen, kun siinä oli vääränkokoiset mutterit ni niitä piti lyhentää. Mut siis muuten.

Äänestykseen tässä pitää rueta valmistautumaan ja sitten seuraava neuvola olisi tiistaina aamulla. Saapa nähdä, mitä siellä sanotaan.

Nyt meen laittamaan aamupalaa neideille, pieninkin nousi jo ylös. Isäntä tietty nukkuu vielä!!! Toki...

Noh.. positiivisempaa oloa ja päivää tänään!!!

Härkis & Neiti 33+4
 
Voimia teille kaikille joilla pinna kireellä! Miehen kanssa riideltiin eilen,kun sanoin et meen helsinkiin synnyttämään (asutaan porvoon lähellä).Mä jo suuunnittelin et muuttaisin porukoiden luokse Vantaalle siinä synnytyksen lähellä et olis helpompi päästä synnärille.

Mites työssäkäyvät ootte jaksanu töissä olla? Mä oon ihan puhki.Selkää särkee,nivusia myös puhumattakaan lonkista.Aamusin nuo jalat on ihan turvoksissa ja kipeet.Ihan valmis olisin jo äitiyslomalle.

Juli+nuppu 31+1
 
B-7
1)Voi että-heinäkuisetkin jo pinoutuu B) Eli ei meillä joulukuisilla voi enää paljoa olla jäljellä =)
2)voi että-teitä keillä miesten kanssa pinna kireellä :hug:
Mun on pakko omaani tässä kiitellä että kyllä on kiinnostunut minusta ,vatsasta ,olemassa olevista lapsista.Osallistuu siinä missä minäkin,hoivaan,ruokintaan,kotihommiin :heart:
Yhteisyritys tämä on!!

3)voi että-yö meni taas harakoille!Vauva jumppaa ja muljaa,kyljet ja jalat puuntuu.Puoli-istuvassa ei henki kulje ja vatsa painaa.Miten ihmeessä pitäisi nukkua-seisten??

4)voi että-ilma on ihan karsee,yön myrskysi,sade piiskaa.Mulla ainakin vaikuttaa mestarillisesti mielialaan.

Ja vielä
5)voi jee :LOL: 34+1 mennään jo!!!!
 
Yhteisyritys!!! Tottakait!!! Tilanne muuttuu meilläkin radikaalisti, kunhan muksu syntyy. Sitten mies ei oikeestaan muuta teekään kuin pitää huolen lähinnä kaikesta mistä vaan voi ja jättää omat yöunet vähille, että minä saan nukuttua.. voi kun se aika tulis äkkiä...

Jotenkin tympii vaan niin maan pirusti, että ukko kyllä juoksee omien vanhempiensa luona avittamassa kaikessa ja sitten meidän omat projektit jää totaalisesti tekemättä. Ärsyttää. Tiedän kyllä, että paljosta ollaan appivanhemmille "velkaa" ja tottakait niitä pitää auttaa, kaikessa missä pystyy, mutta kyllä täällä kotonakin vois sen tikun pistää ristiin..

Mulla on vaan totaalisen kiukkuolo, ei sen kummempaa. Ärsyttää vaan kaikki. Ja nyt just ei sinänsä pitäis ees ärsyttää, kun ei koske eikä puudu eikä siis mikään rassaa omaa vointia. Siitäköhän tämä kiukku muuten johtuukin, kerkeen keskittymään kaikkeen "vähemmän" tärkeeseen, kun ei oma vointi ole romuna!!! :kieh:

no, kyllä tämä taas tästä, niinkuin aina ennenkin. Taidan pistää kamat autoon ja lähtee jakamaan tilatut tavarat kavereille, samalla voisin käydä äänestämässä ja tankata auton. Siinä sais sit vähän tuulettua.

Ehkä oonkin vain kurkkuani myöten täynnä tätä neljän seinän sisällä olemista, tarttee tehä asialle jotain. Pitänee vääntäytyä kaverin luokse kynttiläesittelyyn.. vaikka ei ne huipputörkeen kalliit kyntteliköt ja kynttilät saa minua syttymään, ei sitten millään.

Nyt vaan normiarkeen kiinni ja siinä sivussa kaikki muut juoksevat asiat, niin kyllähän tämä taas tästä todellakin lutviutuu. Huomenna taas maanantai ja kaikki on palannut normaaliksi. Turhasta taas valitan, tiedän.

Kiitti teille, kun jaksatte kannustaa!!! :hug:
 
B-7
Alkuperäinen kirjoittaja Härkänainen:
Ehkä oonkin vain kurkkuani myöten täynnä tätä neljän seinän sisällä olemista, tarttee tehä asialle jotain. Pitänee vääntäytyä kaverin luokse kynttiläesittelyyn.. vaikka ei ne huipputörkeen kalliit kyntteliköt ja kynttilät saa minua syttymään, ei sitten millään.
Onko niitä partyliten kynttilöitä?Mulla useamoi tuttu pitänyt kutsuja ja on kyllä kieltämättä sikahintaisia kynttilöitä,poltettavaksi tuhkatuuleen :LOL:

Vertaistukeahan täällä jaetaan!Halit kaikille vaan :hug:
Hormoonit kyllä laittaa allekirjoittaneenkin ärtymään milloin vaan,mistä vaan...
 
Huomenta.
tai no onha kello jo yli kympin...mut isäntä oli ihana ja anto mun nukkua piitkään... :D Hoiti muksujen aamupalat ja kaikki...ihana mies.OOn nii kiitollinen että mä oon tuommosen aarteen elämääni saanut.Ja nyt saadaan vielä yhteinen pieni aarre. :heart:
Mä yrittäny kehittää ukkelille joululahjaa...eikä ukkeli oo osannu sanoo mitää mitä haluis...eilen siltä kyselin ni se tuumasi et ei se emäntäkään oo kertonu mitä haluun...ni tuumasin sille...et mulla on lahjoista kalliimmat siinä et mä saan elää sen kanssa ja me saahaan yhteinen pieni aarre.Et mä toivon vaan uskollisuutta ja rakkautta ja yhdessä oloa.Ja kaiken tietenki kruunais et saisin olla vaimo hälle...
Ukko heitti tipat melkein linssiin...oli se niin liikuttunut...
Meillä ei siis kyllästymis oireita ukkeleita kohtaan... :D Ainakaan tällä hetkellä...Kyllästymisiä on itsees aika harvoin...riidellään tosi harvoin.Tai ei juurikaan koskaan...osataan hyvin puhaltaa yhteen hiileen.ONNEKS.

Nii joku puhui mpainajaisista...Mä oon nähny koko rakauden ajan kauheita painajaisia...ihan jatkuvasti.Viimeyönäkin heräsin jossai vaihees semmosesta painajaisesta ETTÄ...eikä sitten heti uni tullu ku tuli kelattua taas unta...hoh hoija...Onneks ukkeli anto mun sit aamusella nukkua.Kylläpäs sit nukuttikin...

Mun pitäs lähte yläkertaan maalaamaan seinät ekaan kertaan ja jos sit öööhuome illasta maalais toisee kertaa ni ois tuo yläkerta maalattu...sit puuttus enää laminaatti ja listat ja sähkömies ni ois yläkerta sisustusta vailla valmis. :D JEE JEE:..eilen olin ostoksilla verhokankaat päiväpeittokankaat mutkuille...ja lamput ja...ja kaikkee...siistiii...Viel pitäs ompelukone kaivaa esii ni sillee :) Ens vkolla jos kävis ostaa muksuille sängyt ja meille uuet patjat...ja hios meijä sängyn ja petsais ni ois neki sit redinä ku saahaa ruet laittaa kämppää ojennuksee :) JEE JEEEEEEE!!
Sit ukkeli osti nyt sen istuimenki...Sen Gragon S kyl o hiano laitos :D Todellakin...vartaa siihen kippoon mikä noil mu aikasemmilla oli...vaikka seki oli sillon oikee hyvä.Tuo o toosi upeee :D ja mä vihdoin sain sen jippii...

mut nyt sokereide mittaukseen ja sit kivuta tuonne yläkertaan...maalaushommiin....

daizz 29+2
 
Sunnuntaita kaikilla :)

Nyt on sitten saatu päätös sairaspäivärahasta ja äitiyspäivärahasta. Mukavasti tulee rahaa verrattuna kun ennen ollut pienimmillä äitiyspäivärahoilla.

Kassin pakkauksesta: En oo vielä pakannut, mutta tarkoitus olisi kunhan saisin nuo vaatteet silitettyä... Mietin tässä myös, että milloin sitä pinnasänkyä kannattaa rueta kasaileen.
Ei tunnu vielä ,että loppu olisi käsillä vaan mistä sitä tietää jos lähtö sitten yllättääkin.

Vkolla 36 on sitten se oyssin käynti jossa painoarvio ja lopun suunitelmat.

Kovasti alkaa menoa hidastamaan tämä maha joka on alkanut onneksi kyllä laskeutumaan ei enään paina niin palleaa.

Kaveri toi toissapäivänä lainaan kantokopan ja ihan eri hieno on verrattuna mitä tytöillä oli aikoinaan. Kyllä ne mallit muuttuu :)

Onko muut huomanneet ,että näin loppuajasta olisitte tulleet itkuherkemmiksi ja muutenkin herkiksi? Siis oonhan minä muutenkin ja nyt raskausaikana erityisesti, mutta nyt tuntuu, että melkein kaikki itkettää olipa sitten jotain ihanaa tai surullista. Samoin kelaan hirveästi tyttöjen vauva aikoja, että mitä tekisin nyt toisin ja mitä kaikkia virheitä sitä on tullut tehtyä. Ihan turhaa itseä rääkätä, mutta kaippa tämäkin kuuluu asiaan. Jotenkin sitä varmaan haluaisi tehdä kaiken nyt kolmannella kerralla "oikein" ,mutta eihän sitä täydellinen osaa koskaan olla. Eikä tarvitsekkaan. Tälläisiä turhia ajatuksia minulla pyörii nyt mielessä :)

Painajaisista ja unista: Kovasti oon nähnyt unia koko raskausajan ja nyt erityisesti painajaisia vaikka mistä aiheista ja monta kertaa yössä. Kun lapsen kanssa just juteltiin painajaisista niin sitten ne vaivasivat koko yön itseä. Suurinpana minun painajaisissa on yksinjäämisen pelko joka on vaivannut joka raskaudessa. Takerrun mieheen varsinkin näin loppuajasta vaikka tiedän, että se ei oo mihinkään menossa. Näen kaikkia painajaisia, että hänelle tapahtuu jotain ja jään kolmen lapsen kanssa yksin. Että oikein tapahtumarikasta on unialueella :)

Kaikki tutut joita näkee päivittelee, että kohtahan sinulla on jo loppu käsillä ja itse en tajua ollenkaan, että tässä alkaa viikot loppumaan. Jotenkin tämä loppuaika menee niin nopeesti, että ei tahdo perässä pysyä. Varsinkin kun on vain näin kotosalla niin päivät toistaa itseään ja viikot toisiaan. kaiken huippu oli eilen kun tulin kaupasta pyörällä valuen kuin vanhukset niin ikään :) naapuri talon isäntä huusi metsästä oli koiraansa ulkoiluttamassa, että sinähän oot jo muhkean kokoinen kohta et mahdu mihinkään vaatteisiin. On se kivaa kun naapurin isännätkin kommentoi minun kasvanutta ulkomuotoani... :)

Ens perjantaina alkaa sitten virallisesti äitiysloma! Sitä odotellessa :)

Nyt levähtämään kun tuppaa taas väsyttämään :D

Auris ja iikka 34+1
 
Heips!

En tahdo mitenkään tunkeilla, haluaisin vain kysyä..
Itsekin olen siis joulukuussa vauvan saava, jouluna la.:)
Niin siis piti sitä kysymäni, että silitättekö te vauvan kaikki vaatteet?

Ei mulla sen kummempia, jatkan taustailua..:)
Onnea kaikille odottajille! :heart:
 
Tohon silitysgalluppiin sanon vain, että en oo muuta kun pessyt kaikki 50-60cm vaatteet. Niitä on muuten kertynyt ihan älyttömästi. Mun äiti on niin hullu noiden vauvanvaatteiden kanssa, että ostaa kaiken minkä näkee ja kiikuttaa niitä mulle viikoittain. Olis kiva pukea MUN lapsi sillä tavalla kun MINÄ haluan. Onneks anoppi ei edes yritä sekaantua...vielä. Ehkä jonkinlainen silityshulluuspakkomielle syntyy vielä tässä vikoina viikkoina. Ei voi tietää.

Oli taas niin tuskallinen yö, että oon ihan sekasin. Nukuin huikeat neljä tuntia, panadolin voimalla. Oon kaikkia lääkkeitä välttäny viimeseen asti, mutta joskus on pakko helpottaa oloa. Siinä vastausta siihen lääkekyselyynkin... Muita nappeja otan päivässä 3 kpl: rautaa, magnesiumia ja raskaus-monivitamiinivalmistetta. Olin pitkään niitäkin vastaan, mutta eihän ne haittaakaan tee. Magnesiumista on ollu tosi paljon hyötyä, kun ei oo enää niitä ilkeitä pohjekramppeja aamuisin.

Välillä mietin, kumpi meistä onkaan raskaana, minä vai mies? Mies oli taas eilen niin kiukkuinen tullessaan hirvimetsältä kotiin, ettei sille uskaltanut sanoa yhtään mitään. Huusi ja paiskoi tavaroita. Kai silläkin on jotain patoutumia, kun on yleensä viileä kuin viilipytty ja sillä on maailman pisin pinna. Aikansa riehuttuaan halusi halailla ja pussailla ja siinä vaiheessa putosin kärryiltä, että mitä tässä nyt oikein pitäisi tehdä. Aamulla taas kiukkuinen ja sitten rauhallinen. Äänestyspaikalla kiukkuinen, kun otti mukaan vahingossa vanhentuneen passinsa, eikä täten voinut äänestää. Nyt taas kaikki hyvin. Mitä hä? Eihän tässä itse pääse purkamaan kiukkuaan, johon MINULLA, raskaana olevalla, turvonneella, vaivaisella naisella pitäisi olla täysi oikeus. Ärsyttävää!

Aino&kiukkunen 34+5
 
Hei tännekkin! :wave:
Sairaalakassia en oo pakannu, kai se olis aiheellista muutaman viikon päästä.... Mulla kun se on operaatiomelkeinmahdoton, koska samalla tavalla menen kuin Naputtaja et kaikki saa olla mukana.
Kerronpa mitä en tarte, koska se on helpompaa!!!!!! :LOL:
Eli sairaalasta saa: petivaatteet ja sängyn (molemmille), vähä ruokaa (joka on kauheeta), kaikki kipulääkkeet (sekä synnytykseen et sen jälkeen) ja vaaville maitoo, kuka ei aio imettää.... Eli kaikki muut saa mukanaan raahata: omat vaatteet, siteet, vauvan vaatteet, vaipat jne jne jne... Eli pari kassii mukaan kamaa ja sit ukko saa tuoda jotain safkaa/naposteltavaakin....... et silleen. :kieh:
Pinna on kireellä täälläkin. Töissä on karmee kiire ja sit maalaillaan taloo muulla ajalla. En oo ees mitään viel vaaville laittanut. Ekan ostoksen tein muutama päivä sit: tilasin kestoja. Kerkee täs vielä... Toivotaan ainakin...
Härkänainen sullapas paloi hihat... :kieh: Minä saan mieheeni vauhtia siten et rupeen ähkyen tekee hommia sen nokan eessä. Sille sit tulee syyllinen olo ja rupee sit auttaa. Ei auta meiän isäntää ainakaan käskeä, se kun vissiin kuvittelee et päättää asioista ( :LOL: ).
(.) Olo on hyvä mitä ne sokrut ovat taas ihan per***stä, mut se ei oo uutinen.... :ashamed: Energiaa on yllättävän hyvin ja pakko on ollakkin, kun on sata juttuu meneillään. Tuntuu et masu ei oo kauheesti nyt kasvanut, vaikka kova vipinä siellä on.
Jaksuja kaikille ja kivaa viikonloppua!

NullPoints ja Tirri 30+3
 
Ainii, meinas unohtua tärkeä, tai ei niin tärkeä, kysymys:

Millainen on anoppinne? Tuletteko toimeen?

Mulla on käyny vähän huonompi tuuri sen asian kanssa, mutta tuun varmaan tänne siitä vielä myöhemmin tilittämään...
 
Silityksestä vielä: Aijon silittää pienimmät bodyt jotka tulee ihoa vasten ja lakanat olen jo silittänyt. Ihan vastasyntyneelle silitän noi ja sitten isompana saa kelvata ilman .Minä ja silitysrauta ei oikein tulla juttuun :) pitemmän päälle.

Anopista: Anoppi on tasasen karmee. Kovasti muistuttaa, että älähän syö takaisin niitä pudottamiasia kiloja jne... onneksi välimatkaa on monta sataa kilometriä :)
 
Hei taas, sain yllättävän kommentointipuuskan ja päätin osallistua yleiseen keskusteluun (liekö vaalipäivän ansiota ;)
Minä en kyllä jaksa silitellä vauvan vaatteita enkä juuri muitakaan arkijuttuja, juhlavaatteet on sitten erikseen.
Anoppi on mulla ihan mahtava, auttaa kaikessa missä pystyy. Toki on ihan kiva että on vähän, noin 100km välimatkaa niin ei ihan joka päivä kuitenkaan tarvitse nähdä, jos asuttaisi lähempänä ylitsevuotava avuliaisuus voisi ärsyttääkkin. Mies on myös ihana kaikin puolin vaikka kotihommiin voisi enemmänkin osallistua oma-alotteisesti. Toki ryhtyy hommiin kun sille sanoo suoraan mutta joskus olisi ihanaa ettei tarvitsisi aikuista ihmistä käskyttää tai pyytää erikseen, että tajuaisi itse tehdä, no kaikkea ei voi saada! Makkarissa on ollut hiljaista jo pitkään, meillä kun hoidetaan hommat olohuoneessa tai vierashuoneessa ;), koska esikoinen nukkuu makkarissa ja jotenkin me ei voida siinä puuhailla vaikka lapsi nukkuisikin... Mutta totuuden nimissä täytyy tunnustaa että tuo maha on aika tavalla tiellä niissä puuhissa joten viimeaikoina kiihkeydet on jääneet vähemmälle mutta hellyyttähän voi onneksi osoittaa niin monella eri tapaa, kyllä se sitten ehkä vuoden päästä taas alkaa sujua :D .
Juomista kaipailen punaviiniä...sitäkin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. MInäkin olen ihastunut nyt omppufruityyn ja limefrissiin veden ohella. Tuota karpalo mitä se nyt oli ocean sprayta täytyy myös kokeilla rupes kiinnostamaan, onkohan siinä sokeria paljon?
Asumisesta, asutaan kolmen huoneen rivarinpätkässä ahtaasti, ensi keväänä alkaa oman rakentaminen mutta se tuntuu tosi kaukaiselta vielä.
No, tämmöisiä, välillä muutakin kuin omaa napaa. Ensi viikolla olisi taas neuvolakin, kiva!
Vennu ja Tonttu rv.32
 
maarith
silityksestä en oo koskaan silittäny vauvanvaatteita ja tuskin koskaan tuun niitä silittämäänkään ellei ole juhlavaatteita.

anopista mun anoppi oli aivan kamala alussa.Sen mielestä mä en ollu tarpeex hyvä mun miehelle,jne.ja piti mulle puhuttelun "kahvilla käynnin" just vähän ennen vauvan laskettua aikaa.Siellä selitti kaikkea,että mitä teen jos meijän suhde ei kestä,teidän suhde ei välttämättä kestä,jne.ja et sitten pakota miestä töihin,jotta se saa käydä koulun loppuun,jne.Kamala muija.Nyt sitten on huomannu tälleen 5 lapsenlapsen jälkeen etten mä häivy mihinkään ja että meijän suhde kestää.Häätkin tuo akka silloin vuonna 2000 pilas totaalisesti.Uskomaton tapaus.
Vuosien varrella se on antanu yhden jos toisenkin lapsen kasvatus oppaan,jne.Nyt se on sentään sen lopettanu.Pitäis varmaan myydä kaikki nuo kirjat,kun niitä ei koskaan ole edes avattu niin että ovat siistejä ja sivut todellakin tallella.Nyt tilas mulle synttärilahjax toista vuotta kaksplussan vaikka olisin toivonu vaikka KG tai koirat lehden mielummin.No samapa tuo kunhan ei enää mitään lastenkasvatus lehteä minkä tuossa 2006 mulle tilas.

Mä taidan liittyä nyt kanssa noihin perätilailijoihin,kun vauva oli viime neuvolaan kääntyny toiste päin.Nyt siis potkitaan alaspäin.No saavat senkin sitten kattoa keskiviikkona äippäpolilla,kun mulla aika sinne sokereiden takia.Toivottavasti näkisivät nyt vihdoinkin myös sukupuolenkin mitä oon yrittäny kysyä 4 aikasemmassa ultrassa.Taitaa siis olla tyttö,kun eivät näe sitä. :LOL:

32+1
 
Juu, nyt tulin tilittämään anopista...
Meillä ei ole kyse siitä, että tunkeilisi, vaan käyttää "olet minulle näkymätön" -taktiikkaa. Minuahan ei edes tervehditä, kun menemme miehen kanssa kylään. Koiramme kyllä huomataan ja sille lässytetään ja sen kanssa hävitään pitkälle lenkille. Olen edelleenkin käytöksestä ymmälläni. Tuolla maaseudulla ei kai olla totuttu kysymään raskaana olevan naisen vointia tms. Kyseessä on kuitenkin anopin ja apin ENSIMMÄINEN lapsenlapsi, niin kuvittelin jotenkin toisenlaista reaktiota kun kerroimme raskaudesta, kuin: "Aijaa..." Kerran, kun yritin appiukon kanssa jutustella niitänäitä ja sanoin, että tuomme joskus pikkuisen heille hoitoon, vastaus oli: "Jaa, no silloin emme sitten ainakaan ole kotona!"

Nyt raskauden ollessa jo näin pitkällä, anoppi piti minulle puhuttelun kasvatuksesta. Mieheni ei saanut maistaa alkoholia eikä tupakkaa ennen 18 ikävuottaan. Kaikki herkuttelu oli ehdottomasti kiellettyä, minkä huomaa mieheni lapsuuden valokuvista, joissa hän on suorastaan anorektinen. Sairasta!

Uskoisin siis tilanteen kehkeytyvän suurinpiirtein samanlaiseksi kuin nimimerkillä maarith, nyt kun anoppi myöntää minun olevan ihan oikeasti olemassa ja ylipäätään puhuu kanssani. No, minulla ei koskaan ole ollut tuota arpaonnea...

Yritetääs välillä muistaa, mikä on hyvin elämässä: Mä saan kohta oman pienen ihmeen. Oman vauvan! Ihanaa! Enää reilu kaksi viikkoa täysiaikaisuuteen, jolloin se periaatteessa voi syntyä ihan milloin vaan.

Aino&kiukkunen 34+5
 

Yhteistyössä