*Joulun odottajat LOKAKUUN sateissa!*

mussupussu Lapsiluvusta.Joskus lapsena mietin,että kolme lasta olis kiva.Aikuisena ei sitä silleen ole tullu mietittyä.Näitä on vaan tullu.Itseasiassa näistä jo olemassa olevasta viidestä ainoastaan kax on suunniteltuja ja muut 3 on vaan tullu ja nyt tää kuudes sitten vaan päätti tulla,kun en ollu vielä saanu hankittua-päätettyä ehkäsyä,joten kaipa se nyt tähän kuuteen jää tää meijän perheen lapsiluku.
Eikä tälläsen määrän lapsia kanssa voi oikeen muuta uraa miettiä,kun kotiäidin uraa ellei perheellä ole todella kovat tulot,jotta pystyy maksamaan lastenhoito kulut Ei siis sopiva valinta uraäideille todellakaan.(siis ainoastaan mun oma mielipide).

32+3

 

Huomenia vaan täältäkin!
Meillä remontti etenee mukavasti ja ressi on sen osalta väistyny hiukan. Nyt pitää vielä koota muutama huonekalu ja sitten voi alkaa pesuruljanssin noiden lasten vaatteiden osalta. Jei!

Omasta olosta sen verran että hermo on lyhyt ja olo alkaa olemaan kyllä melko kankea. Harjoitussuppareita on tullu jonkin verran ja ne on antanu jo vähän asennoitumisapua mulle, koska jotenkin en oo vieläkään tajunnu että tää raskaus on oikeesti jo tässä vaiheessa! :heart:

Suppareiden lisäks mulle on kans tullu niiden menkkamaisten kipujen lisäks semmoset kipeät vihlasut tonne alapäähän. Ne tulee täysin satunnaisesti mutta on kyllä aika kipakoita. Kaippa siellä paikat vaan venyy ja paukkuu

Muuten suurin ongelma tuntuu olevan se että en saa päiviini tarpeeks sisältöä tällä hetkellä. Nautin kyllä täysillä siitä että en ole töissä enää mutta en osaa olla jotenkin paikoillani ja olen melkein helmoheikko ellei joka päivälle ole jotain pientä ohjelmaa. Pitäis osata nauttia tästä ajasta jonka on saanu ihan itelleen, mutkun ei :headwall: . Nytkin mietin vaan että lähtiskö käymään kiertään kirppareita vai mitä oikeen tekis. Toinen vaihtoehto olis siivoominen mut jotenkin siihen ei saa niin kovin innostusta päälle

Tosta lasten määrä-gallupista sen verran että oon aina ajatellu sen kaks lasta hankkivani jos vaan niitä suodaan. Mutta toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä. Tai no, sen tiedän että ehken ehkä siihen seitsemään koskaan pääse, tulee jo ikäkin vastaan . Eli siis kaksi lasta + optio kolmanteen. Tiedä sitten mitä mies tohon tuumaa, nää on vaan mun ajatuksia

Nyttten taidan lähtee koneen luota pois ja lähden vaikka pihalle. Tsemppiä kaikille odotukseen! Mulla itellä neuvola huomenna ja siellä taas sitten näkee missä mennään, onko kaveri edelleen raivotarjonnassa ja onko vielä enemmän asettunut sinne alas.

Keukeu & 33+5

Ai niin, joku jutteli imetysliiveistä... mä olen yhdet jo ostanu ja tilastin toiset vielä. Ne oli Anitan, ja oikeestaan valinta liittyy lähinnä kokoon.

 

Moikka!

Tulin kertomaan että meillä majaillaan hienosti perätilassa, oli nimittäin neuvola tänään. Ja sain lähetteen ultraan perjantaiksi, jee näkee vauvin taas uudelleen. Aikas kiva kun esikon aikaan en päässy kun yhteen ultraan. Jos nyt tulis varmuus kumpi täällä majailee :heart:

Sanoin myös lääkärin mittaamasta sf-mitasta ja siitä et tää on kuulema pieni niin terkkari mittas uudelleen ja pompattiin takaisin melkein yläkäyrälle ja edellisen ultran mukaan kuulema ihan hyvän kokoinen vauva ettei mitään hätää. Pikkaisen helpotti tieto. =)

Painoa oli tullu +300g viikko eli myt huikeat 66kg, mitä en ole iki kuuna päivänä painanu, en edes esikkoa odottaessa ( viimeisilläni 62kg ) eli taitaa alkaa mukava laihdutuskuuri tän raskauden jälkeen.

Anopista Vaikea sanoa en ole nähnytkään tämän vauvan isän äitiä, et tuota.. Mut esikon isän äiti, on todella ihana. Vaikka ei olekaan hänen lapsenlapsi niin käyttäytyy kuin olisi, todella hellyttävää :heart:

Mut nyt taidan rueta siivoamaan ja pakkailee, toiv joku sai selvää mun sekavasta kirjoituksesta.

marttan + nakki 32+1

 

Terve!

Neuvola kuulumisia tältä aamulta:

pissa puhdas
sf 28 (alimmalla käyrällä tasaisesti)
hb126 (retafer kolmen päivän välein)
painoa 166g/vko (yhteensä alusta asti tullut 9,3kg)
syke 140
liikkeet ++
verenpaine 110/60
ja raivotarjonta jatkuu edelleen, vaikka sitä aiemmin mietin.
Sokerirasitukseen pitää varata aika, vaikka muuta syytä siihen ei ole kuin se, että isälläni on aikuisiän diabetes. Yöks..

Kaikin puolin kaikki hyvin ja olokin on vielä hyvä. Hieman ärtyi neiti, kun täti painoi nivusiin sen verran kovaa (kokeili päätä) että neiti päätti hypätä täysin rintalastan alle.. Elikkä taas kylki kipuilee, mutta menee se ohi, kunhan meen päikkäreille.

Soitin aamulla anopille ja pyysin ottamaan kaikki neidit yökylään viikonlopuksi ja ottaahan se. Vien perjantaina koulun jälkeen ne.. pakko alkaa purkaa ukon kanssa tätä tilannetta.. saapa nähä miten sekin onnistuu, kun sillä on saunailta työkavereiden kanssa perjantaina. Jospa ees ite saisin nukuttua enemmän viikonloppuna.. viime yö oli katastrooffi.. heräilin puolen tunnin - tunnin välein. Nyt nukuttaa niin pirusti, että tiukkaa tekee olla hereillä ees se puol tuntia, kun tytöt tulee kotiin 13.40.

Kyllästymistä odotukseen.. kyllä vain. Sitä on liikenteessä vaikka tiedän kyllä, että 3 kuukauden päästä tätä jalkapalloa on jo ikävä ja uusi vauvakuume iskee ihan totaalisesti päälle. Minä haluisin ainakin sen 6 lasta ellen enemmänkin, mutta katsotaan nyt. Ei tässä paljoo todellakaan uraa voi suunnitella... tai toisaalta, tämä kotiäitiys on minun ura ja olen ylpeä siitä.

Ääh.. ajatus katkeilee.. sitä tämä taas on.. mulla on oikeesti alkanut muisti pätkiä ihan kympillä.. miten teillä muilla?

Liiveistä sen verran, että mulla on kahet ja uskosin pärjääväni niillä. Normaalikokoni on 75A ja imetysliivit on 75B ja 80C. Tiedän kyllä, että se C-kuppi on alussa liian pieni, mutta tasottuu se siitä. Pääasia, että liivinsuoja pysyy paikallaan, kun hieman puristaa. On mulla vielä varalla sellaset sporttimalliset ja erittäin venyvät liivit, jos toiset imetysliivit menee rikki. Mulla oli yhet entiset tallessa ja toiset liivit löysin poistomyynnistä 5 egellä!!! Vähänkö oli huippu löytö. Mamabel soft on mulla ollut se merkki.. siskolleni lainasin yhet, jos ne sit vielä on ehjät ni se saattaa jopa tuoda ne takasi tai sitten ei.

Vitsi.. pitäis muistaa ostaa se rintapumppu ja maidonkerääjä.. ressi iskee, kun aina unohan ne asiat kaupassa, kaikki muu onkin jo valmiina vaippoja ja liivinsuojia myöten.

Mutta. Pitää kyllä sanoa, että tänään on ollut ihmeen hyvä päivä. Siis voinnin suhteen, kun ottaa huomioon sen, että viimeyönä en juurikaan nukkunut. Neuvolatätikin kehui, että ootpas sinä virkee ja pirtee (lie ylikierroksilla käyn) ja että sitkeesti sinä vaan loppuun asti menet.. Tuntu vähän kummalta sen kommentit. Eihän tätä leikkiä keskenkään enää voi jättää ni sitä on sit sitkeesti mentävä loppua kohti.

Vointeja teille!!!

Minä lähen nyt päikkäreille!

Härkis & Neiti 33+6

 

Pidemmän pätkän sain sairaslomaa nimittäin 12.11 asti.Täytyy vaan todeta et täällä uudessa kotikaupungissa sujuu harvinaisen hyvin asiat. =) Sairasloman jälkeen olis vaan se 4 päivää töitä ennen virallista lomaa.Saas nähä pääsenkö töihin enää vai joko alko äippäloma.

 

Aargh, miten lötkö päivä taas tänään!!!! Mitään ei saa aikaseks tehtyä... väsyttää vaan ja vaeltelen pitkin kämppää saamatta edes vaatteita päälle!! Ihan laiska ja väsyny fiilis!! Ja sit ku ei keksi muutakaan tekemistä niin tulee vaan syötyä koko ajan!! Hirvittää taas huominen neuvola ja vaa´alle astuminen! :kieh: Äh, päivät kuluu hitaaaaaaasti!! ja sitten on jotenkin huono omatunto, jos ei saa päivisin mitään tehtyä täällä kotona, kun mies joutuu kuitenkin töissä pakertamaan... mutta kaipa se on minun ensisijainen duuni nyt vaan kantaa tätä pientä ja kestää näitä kaikenmaailman vaivoja!

Sit pikkusen tämmönen "ällömpi" kysymys... miten teillä muilla tulee valkovuotoa? Siis tuleeko runsaasti? Mulla nimittäin tulee Ilman pikkuhousunsuojia ei pysty olee! Kaiketi normaalia? Inhottavaa vaan.....

Oli puhetta lapsien määrästä... Mä olen aina ajatellut että mulla tulisi olemaan 3 lasta.. Miestä tosin pelottelin että haluan 5 Ja eikä sitä tiedä... Ihan hyvin näkisin itseni suurperheen äitinä ja kotona lasten kanssa! Pitänee keskustella asiasta miehenkin kanssa!

Tjaah... aivot tosiaan lyö tyhjää... Huomista neuvolaa odotellessa! Voikaatten hyvin!

Sapis ja tirrikkä 33+6

 

heippa!
anopeista on ollut puhetta... Mulla on ihan kiva anoppi, sellainen vimeisen päälle vanhanaikainen ex-maatalonemäntä. Valitettavasti ei juurikaan olla tekemisissä, suunnilleen joulukortit lähetetään. Välimatkaa on muutama kymmenen km, se haittaa vähän. Mulla on ollut hirvittävän kiireiset viimeiset 5v opiskeluissa. 5h päivässä vähintään kuluu matkoihin, kolme lasta ja maatila meilläkin. Sekä ne lääkisopinnot. Suurin ongelma on se,että miehen ja hänen äitinsä välit rikkoontuivat ihan 100% vajaa 10v sitten. Mies ei halua olla äitinsä kanssa missään tekemisissä. Åiti varmaan olisikin ihan valmis sopuun, tai tapansa mukaan vaikenemaan asian kuoliaaksi. Mutta mies ei halua missään tapauksessa kyläillä äidillään tai että äiti kyläilisi meillä. Jos ollaan suvun juhlissa hän ei noteeraa äitiään mitenkään. Viimeksi kun nuorimmainen lapsistamme syntyi pyysin minä anoppia käymään sairaalassa häntä katsomassa. Mies olikin seuraavana päivänä konahtanut äidiilleen että "mitä sinne tarvitsi tunkea". Tulos tästä oli se, että vaikka kutsuttiin niin mummo ei tietenkään tullut ristiäisiin. Enkä ihmettele yhtään. Vuosien kuluessa yhteydenpito on vähentynyt valitettavasti koko ajan, ikään kuin olosuhteista johtuen. Anoppi ei ole aktiivinen meidän suuntaamme, lähinnä lähettää lapsille nimppari- ja synttärikortit. Minä lähetän hänelle valokuvia silloin tällöin, synttärikortin jne. Surettaa että lapsilta on toinen mummu "haihtunut" pois, mutta minun jaksamiseni ei ole tässä kaikessa pyörityksessä riittänyt lähes yksipuolisesti pitämään tuttuutta yllä. Minulle tai minusta anoppi ei koskaan ole sanonut pahaa sanaa. Nyt onkin mietinnässä miten seuraavien ristiäisten kanssa toimitaan. Mies ei halua äitiään sinne, sanoo että "sehän on vieras ihminen". Minua surettaa ajatus ettei edes käskettäisi, mutta tulisiko hän, ja mitä mies sitten ehkä menisi taas sanomaan. Olen ajatellut että ehkä minun pitää antaa miehen päättä, hänen äitinsähän anoppi on. Mutta kun minulla ei ole syytä syrjiä häntä, ei tunnu sekään kivalta että unohdetaan koko ihminen pikku kaksioonsa kirkonkylälle. Onneksi emme viljele miehen kotitilaa, se olisi vielä kamalampaa jos olisimme ikään kuin ajaneet vanhan emännän kodistaan ja hylänneet sitten.

vauvan vaatteita en aio silittää, pesin ne kyllä kaikki paitsi toppahaalarit. En tykkää silittämisestä, enkä ole siinä erityisen näppärä

lapsiluvustakin on ollut juttua... Minä haluaisin varmaan kuusi, miehelle olisi riittänyt kaksi Nyt on neljäs tulossa, mies kyllä odotuksen alussa mutisi että "tämä saisi kyllä sitten olla se viimeinen"... Niin voi käydä, mutta en yllättyisi vaikka vielä ne kaksi joskus tulisi. Mies on vähän höpsön huolimaton ehkäisyn kanssa, ja minä voin joko edistää tai estää asiaa Mulla kun ei ikää kuitenkaan ole kuin vasta 29v, niin sekään ei ihan juuri tule esteeksi. Mun valmistumiseen ei ole enää paljon hommaa tehtävänä, ja erikoistuminen menee käsitykseni mukaan sitten jo helpommin kun se on käytännössä työssä oloa. Toki meiltä on 140km molempiin lähimpiin yliopistosairaaloihin ja erikoistumiseeen kuuluu muutama vuosi töitä yliopistosairalassa.. Päivystyksineen... Että se ehkä ei ihan sovi pikkulapsiperheen äidille. Mutta onhan tässä aikaa Terveyskeskuslääkäriä musta ei kuitenkaan tule.

Petite-te paljonko sulla muuten on ikää, sopiiko kysyä? Entäs teillä Härkis ja Maarith? Teillä ainakin taisi jo olla lapsilaumaa enemmänkin

Sit omaa napaa... Mä oon niin täys tätä raskautta!!! Sekä fyysisesti että psyykkisesti. Neuvolassa kävin viime viikolla, kaikki oli ok ja lähete synnytystapa-arvioon perätilan ja edeltävän sektion takia tehtiin. Vauva on edelleen selkeästi perätilassa, pää tuntuu tuossa keskellä rintalastan alla. Liikkeitä tuntuu päivittäin, mutta ei mitenkään isoja. Eli en enää juurikaan odota että itse kääntyisi. Ja oon siihen kyllä ihan tyytyväinen =) Toivon kyllä sitä sektiota... Paitsi jos vauva olisi pieni, (mulle alle 3,5kg on pieni) niin haluaisin ehkä ihan ammatillisesta mielenkiinnosta synnyttää hänet perätilassa =) Siinä tapauksessa synnytys varmaan käynnistettäisiin ennen laskettua aikaa - mun lapsethan on olleet yli 4,5kg jos ovat saaneet rauhassa hautua eikä ole käynnistelty. Tai no, esikoinen käynnistettiin viikolla 41+5... Ja jos perätilasektioon päädytään niin se tehtäneen jo ennen laskettua aikaa. Sitä yritän nyt johtotähtenä pitää; yritän ajatella että raskautta on enää jäljellä vaan nelisen viikkoa, koska huomenna tulee täyteen se 35 viikkoa. Kun oon siis niin kyllästynyt.. Lonkkakipua, liitoskipua, ruoka ei "mene eteen päin" mahalaukusta, yöllä pitää herätä vessaan, selällään ei voi olla hetkeäkään, kumartua ei voi eikä edes imuroida kun on niin tukalaa... Jne jne jne! Onko muuten kenelläkään muulla samaa, että ruoka ei mene mahasta eteen päin? Mulle ei nälkä tule koko iltana, jos oon syönyt lounaalla runsaasti. Iltapalaksi oon sit väkisin jotain jugurttia ottanut, kun muuten tuntuu että yöllä menee verensokerit liian alas. Mutta nälkä ei kyllä tule!

Sellaista.. Oon koulussa, tylsällä luennolla =) Pitää varmaan alkaa kuuntelemaan. Mukavaa vointia ja jaksamista kaikille!

Terkuin Aubrieta + "Siiri" 34+6

 

niin juu ja Saparo siihen "ällömpään kysymykseen", valkovuodon määrä voi raskauden loppuvaiheessa ihan normaalistikin lisääntyä tosi paljon. Mut jos on supistelua tai vuodossa on väriä tai hajua niin kannattaa käydä lääkärillä; jotkut tulehdukset voi altistaa ennenaikaiselle synnytykselle. Sinänsähän se 35 viikon rajapyykki on se ettei synnytystä enää yritetä estellä jos se jostain syystä alkaa. Mutta onhan se hyvä synnyttääkin tulehduksettomassa tilanteessa.

Mulla ei nyt onneks kauheesti oo tuota vielä ollut.. Ekasta kyllä tuli ihan tulehduksitta niin paljon että joskus epäilin lapsivedeksi

 

Oih ja voih :ashamed: Nyt ollaan sitten saikulla.. Olis ollu enää 8 aamua jäljellä, mutta oon ilmeisesti ihan ylistressaantunut. Aamulla töissä pillahdin itkuun eikä siitä tullu loppua ollenkaan. Soitin neuvolaan ja th sano että kotiin vaa, hän kirjottaa saikkua. Kävin sitten neuvolassa iltapäivällä ja sain tän päivän th:lta, lääkäri kirjottaa huomenna lopun aikaa. Harmittaa vaan että tää pois jäänti tuli näin yllättäen kun en oo näköjään väsymystäni suostunu myöntämään. Arvatkaa kaks kertaa ottiko lievästi sanottuna päähän kun pillitin töissä ja koitin jaksaa sen aikaa että sijainen sai kysyttyä mitä haluskin ja se kehtas sitten todeta että saa nähdä kuinka HÄN sitten jaksaa... :kieh: Sieppas ihan pikkusen!!! Neuvolassa katottiin sit kaikki muukin kun siellä kerta olin ja kaikki oli hyvin Hemppakin oli nyt noussu 116. Paino -700g, sf 28 :heart:

Anoppi mulla on niiiiin ihana! Tuun paremmin hänen kanssaan juttuun kun oman äitini. Sinne itseasiassa tänäänkin menin suoraan kun töistä lähdin :ashamed:

Valkovuotoa tulee täälläkin ihan riittävästi :x

Nyt en muista mitä muuta oli, on tullu taas niin paljon juttua =)

Viivi ja Masi 32+0

 

Hei kaikille, oon ollut viime ajat niin uupunut että olen vain lukenut teidän juttuja mutta en kirjoitellut.

Täällä kyseltiin valkovuodosta. Mulla oli melko runsasta, jota en tajunnut epäillä, mutta menin lääkärille kun oli alakerrassa hieman turvonneen näköistä. Labrassa näkyi bakteerivaginoosi, mikä voi tosiaan altistaa ennenaikaiselle synnytykselle. Nyt sitä sitten hoidetaan. Toivottavasti tehoaa, kun viime yöstä tunti meni ikävän tuntuisten supistusten kourissa. Eli jos epäilyttää niin kannattaa varmuudeksi käydä lääkärillä - parempi katsoa kuin katua. Täähän ei näy missään neuvolan perustesteissä ja ainakin itselläni oireet paljon huomaamattomammat kuin hiivatulehduksessa.

Vähän noista supistuksista murehdin kun viikkoja vasta 33+5, mutta koska joillain muillakin täällä on niitä ollut, niin ehkäpä se on ihan normaalia tässä vaiheessa...

Anoppigalluppiin: mulla on mukava anoppi, jonka kanssa on helppo jutella raskaudesta. Muutkin ihmissuhteet on kunnossa, mikä tietysti tekee tästä odotusajasta mukavempaa. Jollei erilaiset kivut ja säryt vaivaisi koko ajan, niin odotusaika voisi olla mukavaa. Mutta kyllä tässä melko raskaat tuntemukset on. Onneksi äitiyslomaan enää viikko - jee!

 

aubrieta Mulla on ikää 35(tai tulee perjantaina sen verran).vanhin lapsi on 10v ja nuorin on 1v7kk.Siinä välissä on 3v8kk,5v ja joulukuussa 7v täyttävät neitoset.Nuorin on kanssa tyttö ja vanhin perheen ainoa poika,joten toivoisin tän nyt olevan poika.Ehkä se selviää huomenna,kun aika sairaalan äippäpolille.

 

niin paljon tullut taas juttua tänne! en jaksa kaikkee ihan lukea.. :ashamed:

täällä haettu myös sairaslomaa väsymyksen ja turvotuksen takia. ajattelin itse että jos tämän viikon olisin.. mutta verenpaine oli 156/91 niin kirjotti sitten koko loppuajaksi, eli kolme viikkoa!! kotiin ostin verenpainemittarin ja nyt on ihan aisoissa pysyneet. jotenkin kummallinen olo, kun jäin nyt jo "lomalle"..en ollu ollenkaan valmistautunu. huoli rahasta kun työnantaja ei maksa kuin 9pv sairaslomaa ja muutenkin outoo..nytkö jo.. mitä mä edes teen.. lepään, niinpä jotenkin vaan ei osaa. ajatukset tosiaan nyt vähän sekavat.

Milja +vaavi 31+6

 

Hei taasen!

Aubrieta Voisitko valaista mua tästä kulusta mitä tapahtuu kun yritetään kääntää ja muutenkin kokemuksia tosta sektiosta? Mä olen niin pihalla kuin lumiukko vaan voi olla tässä asiassa :ashamed: Muutkin joille tehty vauvan perätilan takia voi toki kommentoida...

Mä en todellakaan haluais sinne sektioon, onkohan mut peloteltu liiaksi? Tiedoista kiitollinen. Marttan +nakki

 

Terve!

Päikkärit teki terää niin minulle kuin muksuillekin. Nyt jaksaa taas oottaa iltaysiä ja sit unille uudestaan.

Ikäkysymyksen heitti joku.. Minä täytän toukokuussa äitienpäivänä tasan 30. Eka syntyi 21 vuotiaana ja siitä sit aika tasaseen tahtiin on loput tulleet eli vuonna -01, -02, -03 ja -05 ja sitten tämä mahakuopus -08. Kyllähän tässä sinänsä ikää vielä on jäljellä, ei kiirettä minnekkään, mutta katsotaan nyt mihin lapsilukuun päädytään. Jotenkin olen päätynyt siihen, että mitäpä muutakaan minä osaan tehdä kuin olla kotiäiti... Käyn kyllä kurssilla, pitäisi valmistua 2010 alussa jäsenkorjaajaksi, että silleen on tulevaisuutta aateltuna, että voin jatkossa halutessani työskennellä kotoa käsin, asiakkaita kyllä riittää. Nyt olen vähemmissä määrin tehnyt käsittelyjä, koska se vie paljon energiaa ja aiheuttaa suppareita.

Suppareista sen verran, että niitä on täällä ollut tasasesti viikolta 16 alkaen, välillä kipeitä ja välillä vähemmän kipeitä. Niitten kanssa on vaan osattava olla ja levättävä, kun menee liian kivuliaiksi ja tiuhaksi.

Valkovuoto. Se ihana seuralainen.. yöks.. ilman suojaa ei todellakaan pärjää ellei halua vaihtaa alushousuja ja housuja jatkuvasti. Ja kun niitä sopivia housuja ei monia ole niin mieluummin se suoja. Muutama päivä on ollut ns. vähemmän vuotoa, mutta muuten kyllä on ihan riittävästi. Viimeksi lääkärin ultrassa, sisätutkimuksen yhteydessä, se äijä tuumas oppilaalleen: "Valkovuoto on sitten tässä vaiheessa aika runsasta, kuten tämäkin tapaus todistaa" Vitsi, että tuli silloin hehkee olo.. :headwall:

Voimia teille, jotka olette sairaslomalla! Muistakaa nyt levätä, ei maailma siihen kaadu ettei töissä jaksa tai pysty olemaan. Yrittäkää kanssamammat kerätä voimia tulevaan yövalvomiseen, nyt kun vielä mahdollista on!

Voi meitä.. ihana on lukea kommentteja ja kirjoituksia, mutta todellakin huomaa, että pääpaino on siirtynyt vaivoihin ja valitukseen ja sitähän se suurimmalla osalla oikeesti on. Mutta minä yritän kaiken oman valitukseni keskellä sitkeesti muistaa, että tämä on jo näitä loppusuoran merkkejä, ei ole enää ikuisuutta synnytykseen, kuten alussa oli!!! Nyt vaan lepoa ja hymyä kehiin vaikka vitsikirjasta!!!

 

Aubrieta ikää mulla on 33,justiinsa täytin.Lapset syntyneet kun oon ollut 21v,22v,24v,26v,28v,31v ja nyt siis 33v.

Lapsilukuun hyvin toden näköistä on että sen kasin haluan vielä,mutta nyt täytyy muutama vuosi "levätä"ja kerätä voimia ja saada nää edelliset hiukan isommiksi. =)

 

Marttan: älä suotta sektiota kamalasti pelkää =) Onhan se ihan totta että siinä on merkittävästi isommat riskit niin äidin kuin lapsenkin kannalta kuin normaalissa alatiesynnytyksessä. MUTTA kaiken kaikkiaan sektion riskit on kuitenkin varsin pienet. Ei niitä nykyisen helposti ja taajaan tehtäisi esim synnytyspelosta kärsiville, jos riskit kovin merkittävät olisivat. Iso leikkaus se on, mutta ihan hallittavissa oleva. Ja meillä perätilalaisilla on vielä se etu puolellamme, että suurimmassa osassa tapauksia sektio tehdään sitten suunnitellusti, rauhassa ja päiväsaikaan eikä kiireellä, päivystyksenä ja vaikka aamuyöllä kun synnytyspäivystäjä on vartti sitten herännyt päivystäjän kämpästä nukkumasta. JA toisaalta - hyvin ne aamuyön leikkauksetkin tapaavat mennä, joten ei sitäkään pelkäämään pidä kenenkään alkaa!!!

Älkää nyt muut hermostuko vanhasta synnytyskertomuksesta, laitan tän nyt tähän enkä Marttanille yv:nä JOS jotakuta muutakin kiinnostaa =)

Mulle tehtiin suunniteltu perätilasektio -02 tammikuussa PHKS:ssa, ja se sujui kyllä mielestäni tosi kivasti. Pari viikkoa aiemmin synnytystapa-arviossa sovittiin sektiopäivä (en antanut kääntää enkä anna nytkään), ja ristiverikokeilla kävin muutama päivä ennen sektiota. Eli veriryhmämäärityksissä, varmuuden vuoksi jos täytyy antaa lisää verta. Sitä kyllä yleensä ei tarvitse antaa.
Sairaalaan menin puolilta päivin sektiota edeltävänä päivänä. Sen funktiota en edelleenkään ihan ymmärrä; koko päivän ohjelmana oli vaan 10min jutustelu anestesialääkärin kanssa. Illalla sain nukahtamislääkkeen koska halusin, ja aamulla heräteltiin aikaisin sektiovalmisteluille. Peräruiske, karvojen ajelu (haavahan tulee ihan alas bikinirajaan), katetri ja juotava sellainen vatsahappoja neutraloiva litku. Rauhoittavaa lääkettäkin tarjottiin, mutta en minä ainakaan kokenut tarvitsevani tai haluavani. Saliin kärrättiin ihan rauhassa, siellä kanyyli käteen.
Mun kohdalla kävi hassu tuuri; juuri kun piti pistää spinaali niin joku hoitaja tuli sanomaan että synnäriltä tulee hätäsektio. Mut kärrättiin sitten "alta pois" heräämöön odottelemaan Vietin siis heräämössä varmaan puolitoista tuntia ennen kuin oli edes leikattu. Onneks mies oli seurana, muuten olisi ollut aika tylsää. Sitten kun hätäsektio oli tehty niin mä pääsin. Mies sai tulla mukaan, sille oli jakkara mun pääpuolessa. Spinaalin laitto ei ollut kamalaa; paljon kamalampaa oli synnytyssupistusten aikaan laitettu epiduraali. Nythän ei ollut mitään kipuja tms. Lääkäri ei onneksi sanonut koska aloittaa, koska se jotenkin mua jännitti että "jos kuitenkin se viilto sattuu". No, ei sattunut, vaan hoitaja jossain vaiheessa sanoi että "jaa, nyt onkin jo aloitettu". LEikkauksen aikana tuntui vaan nykimistä ja heiluttamista, ei kipua. Vauva oli ulkona muutamassa minuutissa. Sitä näytettiin mulle, ja kätilö vei sen sitten synnärille pestäväksi ja puettavaksi. Mies lähti sinne mukaan kuvia ottamaan jne. En osaa arvioida kauanko ompeluun meni. Jossain vaiheessa ompelua mulle tuli huono olo, tuntui että pyörryttää. Se johtui verenpaineen alenemisesta (joka on suht yleistä noissa spinaalissa tehtävissä leikkauksissa), sanoin siitä ja sain jotain lääkettä suoneen joka korjasi tilanteen ja olon lähes välittömästi. Koko ajan olin ihan hereillä ja skarppi. Puutumus levisi niin ylös, että käsissäkin oli vähän omituinen, pistelevä olo.
Leikkauksen lopussa, ompeluvaiheessa alkoi tuntumaan ihan pintaihossa sellaista nipistelevää kipua, ja mä aloin pystymään liikuttaa varpaitani. Sanoin siitäkin, ja lääkäri sanoi että muutama tikki on jäljellä, ja kysyi haluanko lisää spinaaliin ainetta vai kestänkö. Kestin hyvin, ja sitten poistettiin leikkausliinat, haava teipattiin ja mut kärrättiin uudelleen sinne jo tutuks tulleeseen heräämöön.
HEräämössä tarjoiltiin avokätisesti kipulääkettä (puudutuksen laskiessa haavakipua kyllä tuntuu) ja painettiin kohtua aina välillä. Siis samaan tapaan kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen kokeillaan miten se supistuu. Koko ajan oli joku läsnä, siellä oli ihan hyvä olla. Mies tuli ehkä puolen tunnin kuluttua sinne, ja vauvaakin tuotiin mulle uudelleen sinne näytille vähäksi aikaa. Mies myöhemmin naureskeli että missään vaiheessa leikkausta tai heräämössä oloa mun syke ja verenpaine ei käyneet läheskään niin korkealla kuin silloin kun vauva tuotiin sinne :heart:
Heräämössä meni vajaa kolmisen tuntia, ja sitten iltapäivällä pääsin takaisin osastolle jonne vauva oli jo viety. Kipulääkkeen tarpeesta kysyttiin tiuhaan, ja muutenkin pidettiin kyllä ihan hyvä huoli. Imettämään pääsin osastolla hetikohta sinne siirryttyäni.
Myöhemmin iltapäivällä poistettiin katetri, ja mut passitettiin jaloilleni. Alkuun pyörrytti, mutta hyvin pääsin hoitajan kanssa vessaan. Pissalle patistettiin, ja sekin sujui. Iltapäivän pötköttelin sängyllä (selälläni, ihanaa, sitä odotellessa!!) ja soittelin mummut ja ystävät ym läpi. Vauvaa käytettiin rinnalla muttei koko ajaksi jätetty viereen koska en pystynyt nousemaan itse ja vauva oli hieman levoton. Lueskelin kirjaakin jossain vaiheessa, ja olo oli vähän omituinen =) Illalla jaksoin ottaa vieraiksi miehen ja lapset, mummoja en vielä ekana päivänä. Haavakipuun sain suoneen lääkettä leikkauspäivänä, sen jälkeen riitti suun kautta otettu panadol+ketorin.
Seuraavana päivänä pystyin jo käymään yksin vessassa ja vähän ottamaan vauvaa itse viereen. Kivut vähenivät kyllä tosi nopeasti. Käytäville en lähtenyt vielä silloin kävelemään. Toiseksi yöksi vauva jäi sitten jo vierihoitoon. Neljäntenä päivänä kotiuduin, ja kotimatkallakäytiin Prismassa ruokaa ostamassa, eli vointi oli jo suht ok. Käveleminen pitkillä käytävillä oli kyllä raskasta, mutta kipuja tai pyörrytystä tms ei ollut. Itse asiassa kävin yksin kaupassa; mies taisi odottaa lasten kanssa autossa. Näin tämän päivän järjellä ajatellen se Prisma oli ehkä vähän liian iso pala - tällä kertaa käydään varmaan vaan lähikaupassa =) Ja mitäänhän ei vauvaa suurempaa saa nostaa moneen viikkoon, sekin vähän rajoittaa..
Mutta sinänsä sektion jälkeen nousi maito ihan kivasti, haava parani nopeasti (tikit poistettiin kuudentena päivänä) ja mitään kauhuja ei jäänyt. Ainoa mikä oli ehkä ikävämpää kuin alatiesynnytysten jälkeen oli jälkisupistukset; luulen että leikatussa kohdussa ne ovat kipeämpiä. Ja mitä enemmän lapsia -> sitä ikävämmät jälkisupparit, eli samaa tai vielä inhottavampaa on tiedossa nyt jos leikkaukseen mennään.

Vauvan kääntämisestä mulla ei ole omakohtaista kokemusta. Kuopuksella oli niin lyhyt napanuora, että hänen kääntämisestään olisi tullut ongelmia, sanoi leikkaava lääkäri. Ja sen takia hän ei siis itsekään kääntynyt (siis vauva, ei lääkäri... hah hah haa...). Nyt mulla on etuseinäistukka, ja kaksi gyneä on sanonut ettei kääntäminen silloin ole suositeltavaa. Olen kuullut että joissain sairaaloissa kääntämistä yitetään etuseinäistukasta huolimatta. Toivon että mun kohdallani koko ajatuksesta sen takialuovutaan, ettei tarvitse vääntää peistä lääkärin kanssa. Pientä vauvaa olisin valmis synnyttämään perätilassakin,mutta kun nää mun on olleet 4570g (rv 41+5), 4690 (rv 41+3) ja 4050g (rv 39+3) niin eipä taida olla luvassa kun mieskin on sama. Ja ei nelikiloista anneta edes tälläisten isojen "karpaasiäitien (oon itse 182cm pitkä)" yrittää perätilassa.
Vauva kääntyy käsittääkseni n puolessa kääntöyrityksistä. Ja aika usein plumpsahtaa pian takaisin.

Toivottavasti tästä nyt sait, Marttan,jotain mitä toivoit kuulevasi =) Jos haluat kysyä tai muuten laittaa viestiä, niin yv:hän toimii. Ja ihan mielelläni mä siis tässäkin kyllä kerron mitä pystyn =)

Terkuin
Aubrieta + "Siiri" rv 34+6

 

Valkovuodosta... Mulla on aina ollu sitä ja noita bakteerivaginooseja about kaks kertaa vuodessa. Ne on yleensä kivuttomia ja vähäoireisia, ni oon tottunu "tarkkailemaan" vuotoa. Ällöttävää, I know, mutta pakkohan se on.

Joku taisi kysyä tuosta Ocean Spray karpalomehusta... Se on siis pikkasen kalliimpaa kun tavallinen mehu, n. 3 euroa litra, paitsi nyt on ainakin Etelä-Suomen K-Supermarketeissa tarjous: 2 litraa 5 euroa... Mulla se ainakin auttaa vastustuskyvyssä. Karpalolla on kauheesti terveysvaikutuksia! Ja rakastan mehun makua, kun se ei ole makeaa, vaan hapanta. Suurin osa yökerhoista käyttää juuri tätä Ocean Spray karpalomehua drinkeissä, koska sen täysmehupitoisuus on paljon suurempi kuin muiden markkinoilla olevien karpalomehujen. Kyselikö joku sokeripitoisuutta? Tölkissä lukee hiilareiden kohdalla 11,7g 100 millilitraa kohden. Oho, tekstin mukaan 2 dl:ssa, eli yhdessä lasillisessa on koko päivän C-vitamiinitarve! Nyt mammat juomaan karpalomehua, jotta pysytään terveinä ja energisinä!

Äh, huomenna on lääkäri; jännittää, pelottaa...

Aino&kiukkunen rv35

 

olen nyt päivän tunnustellu vauvan liikkeitä ja alhaallahan ne aika paljon tuntuu et taisi neuvolatädin epäily osua oikeaan...vauva vaan huitoo pieniä liikkeitä ylämahalla, jotka siis varmaankin kädet.
oon päättäny et tätä ei käännetä ja perätilassa en synnytä, jos ei käänny ni sit leikataa!oon kuullu ja lukeny kääntämisestä ja perätilasta sellasia juttuja et ei kiitti!mulla esikoisen aikaa epiduraali vei tunnon lähes kokonaa ja en tuntenu supistuksia ja perätilassa ei ole mahollisuus imukuppeihin ym. apuihin vaan äiti hoitaa homman kokonaan ni ei, en uskalla!tietääkö kukaa kpska pääsee äippäpolille tutkimuksii jos vauva ei käänny?

iästä joku kysy, olen 23 ja esikoinen nyt 1,10v. huomenna olisi esikoisen allergioiden vuoksi lääkäri, alkanu saamaa allergisia reagtioita ni halutaan vähä tutkimuksia..

hyvää yötä kaikille!

sini ja elsa 33+2

 

Öitä kaikki

Pitää keskellä yötä tulla kirjoittelemaan, kun muuten ei toivoakaan ehtiä. Töissä toiseksi vika viikko menossa ja työtahti sen mukainen, illatkin usein menevät töissä ja ellei, kotihommissa. Onneksi loppuu kohta, vaikka kieltämättä kyllä hirvittää myös jäädä taas yksin kotiin omien ajatusten kanssa.

Neuvolaterveiset, eilen kävin ja kaikki ok. Paineissa, painonnousussa, pissassa tai muussakaan ei huomautettavaa. Uusintapaastosokerikoe (mikä sanahirviö ) oli sekin reippaasti alle rajan. Tarjonnasta ei osannut terkka varmasti sanoa, oliko pää alaspäin vai ei, mutta kuulemma 2 viikon päästä voidaan ultralla varmistaa (ovat hankkineet meidän köyhään säästö-niukkis-tiukkis-arvauskeskukseemme oikein ultralaitteen, ihme!). Ja sittenhän siitä varmaan muutaman viikon sisään on jo se ä-polin synnytystapa-arviokin. Ihan hyvä kuulla, millaisia painoarvioita sieltä heittävät. Kun silloin 29. viikollahan lääkäri oli sitä mieltä, että iso olisi tämäkin isoveljensä tavoin... Ei taida toiveeni alatiesynnytyksestä toteutua taaskaan .

Gallupeihin vielä koetan osallistua:

Anoppi on minulla ihan ok. Ennen esikoisen syntymää sanoisin, että tulimme jopa oikein hyvin toimeen, esikon synnyttyä hän on alkanut enemmän arvostella, neuvoa ja puuttua, mitä ei ennen ollut. Ja jopa letkautella joskus, mitä ei todellakaan ennen ollut. En tiedä sitten, vaikuttaako sekin kun ikää on tullut lisää tms. (Miehen vanhemmat ovat aika iäkkäitä.) Appivanhempani eivät tosin edes asu Suomessa, joten kovin usein ei nähdä. Muutaman kerran vuodessa kuitenkin, eli enemmän kuin ilmeisesti ainakin joillakin.

Lapsiluku on todennäköisesti tässä, eli kaksi. Itse täytän ensi vuonna 35 ja mies 40, etenkään mies ei ole innostunut enää "vanhoilla päivillä" lapsia tekemään. En vanno mitään tietenkään, mutta toistaiseksi tuntuu, että tämä riittää. Ei vain iän takia, mullahan on hyvässä lykyssä vielä 10 hedelmällistä vuotta edessä, vaan on ollut aika rankkaa myös. Mulla kun on tuo masennustausta, ja esikoinen aika temperamenttinen ja nukkumaton tapaus jne. Joskus muinoin olin miettinyt kolmea tai ehkä neljääkin lasta, mutta enää en ihan usko.

Silittämistä inhoan, enkä koskaan silitä muuta kuin juhlavaatteet; itse asiassa nekin mulle aina joskus mies silittää...

Ruokaa ei ole mitään vaikeuksia saada alas, päinvastoin - täysin krooninen nälkä vaivaa. Siis ihan järkyttävä nälkä koko ajan, yötä päivää.

Valkovuotoa piisaa täälläkin, samoin kuin edellisodotuksessa. Joku kirjoitti että oli tullut niin paljon että lapsivedeksi epäiltiin, ja samma här ekalla kerralla myös! Sitä vaan hulahtelee "litratolkulla" aina välillä. Ihan on hajutonta ja lähes täysin väritöntäkin, niin en ole murehtinut. Vähän inhottavaa tietysti, kun aina on pöksyt märkinä. Phs:iä en viitsi käyttää, hirveätä luonnonvarojen tuhlausta. Kesto-phs:iä voisi tietenkin hankkia juu. Kestositeitä olenkin käyttänyt jo kauan menkkoihin, ja ollut erittäin tyytyväinen. Onko muuten muita kestoilijoita?

t. Grynna 32+0

 

Kestopeppujen äiti täälläkin :wave:
Myös itse aioin alkaa kestoilemaan,tilasin siteet ja sitten rävähtikin + testiin joten käyttämättöminä vielä kaapissa =) Jospa sitten synnytyksen jälkeen pääsis koekäyttään...

Ihan kuin täälläkin vauva olis kääntynyt perätilaan???Liikkeet tuntuu navan alla ja punkee isoa pyöreää osaa tuossa oikealla rinnan alla ja on niin iso ja pyöreä että tuntuu ettei kyllä perä voi olla.Aamulla makoilin selällä ja yritin alavatsalta tunnustella päätä,mutten mielestäni löytänyt.Peppu kun tietääkseni on hiukan suippo ja "luisevampi".Muutama yö sitten vauvalla oli joku hepuli ja vääntyi ja kääntyi niin että kipeää teki,silloinko mahtoik kuperkeikan heittää...
Tämähän oli perätilassa rv 28 asti,sitten kääntyi.
Mulla neuvola vasta seuraavaksi rv 36+2 tai jotain sellaista.
No hyörii ja möyrii kyllä niin että varmaan ehtii vielä kääntyä...

Petite ja bebe rv 34+4

 

Argg! pakko tulla tänne purkamaan tätä raivoa!

Meillä on töissä tällä hetkellä ihan kauhea tilanne, yritysmuutto meneillään ja meitä ei oo kun kourallinen työntekijöitä tässä firmassa, vaikka ei siis ole kyse ihan mistään pikku firmasta...eli muutettavaa tavaraa löytyy ja paljon!! Joka tapauksessa tässä on nyt kuukauden päivät nosteltu ja kanneltu muuttolaatikoita ja laitettu tavaraa takaisin hyllyihin (2 työntekijän voimin...) ja muutenkin tosi stressaava tilanne päällä kun siellä remontin ja muuttolaatikoiden keskellä yrittää töitä tehdä...asiakkaat soittelevat tosi vihaisen ja koko ajan saa olla juoksemassa(kirjaimellisesti..) suuntaan jos toiseen..

Nyt sitten tuntuu siltä, että ei enään yksinkertaisesti jaksa! Selkään ja lonkkiin sattuu aivan hemmetisti, supistelee ja yöt menee valvoen kun ei saa unta...tähän päälle vielä kauhea stressi ja pahoinvointi!! |O

Jäin sitten tänään kotiin ja soitin lääkäriin varatakseni ajan jos saisi saikkua, niin tuli sen verran tyly vastaus, että nyt itkettää ja raivostuttaa niin pirusti!!! Sanoivat vain, että ei raskaus ole sairaus, eikä meillä ole täällä paljoo lääkäreitä, niin emme voi antaa sinulle aikaa kun vasta jonnekkin tonne hamaan tulevaisuuteen..oletko soittanut neuvolaan? no vastasin siihen, että meidän neuvolassa ei ole mahdollista päästä lääkärille kuin vain silloin kun on ne rutiini tarkastukset ja silloinkin yrittävät saada menemään mielummin yksityiselle kun on kuulemma niin huono lääkäri tilanne!! Tähän se terveyskeskuksen akka vaan totesi, että no eipä meillä ole yhtään sen parempi tilanne, etkä sä ees ole sairas...

Mitä hemmettiä mä nyt teen?? Voinhan mä periaatteessa mennä istumaan sinne työpaikalle ja sanoa, että en tee mitään kun sattuu, mutta mitäs hyötyä siitä on, ei ainakaan tähän stressiin auta yhtään! Pahentais vaan....Yksityiselle menisin jos vaan sattuis olemaan rahaa...mutta kun nyt taloudellinen tilanne on mikä on...niin tässä sitä ollaan!!!

Äh, meni taas ihan valittamiseksi.. :ashamed:

 

Jennae: kyllä sun on päästävä päivystykseen, on toi ihan päivystysasia. Jos ei muuten onnistu, niin mene iltapäivystykseen ja sano että pakko oli tulla, kun ei liikkumaan pääse, nukkumaan pysty ja pää hajoaa. Tosi tylyä sanoaettä "ethän sä ole edes sairas", vaikka huono lääkäritilanne onkin. Ethän sä joo SAIRAS ole, mutta työkyvytön varmaan kuitenkin.. Päivystyksessä joudut tietysti jonottamaan,mutta samaa se on monessa muussakin paikassa; meillä pahimpina päivinä niin että edes korvatulehduslapsille ei ole antaa päiväaikoja vaan kehotetaan tulemaan neljän jälkeen päivystysjonoon.

Meillä ei varmaankaan kestoilla.. Musta se kuulostaa hienolta ja erittäin ympäristön huomioonottavalta, mutta jotenkin olen todennut ettämun voimani on pikkuvauvavaiheessa niin loppu muutenkin, että jostain on mentävä yli aidan matalammasta kohdasta. Nostan kyllä hattua niille jotka sitä rumbaa jaksavat ihan vapaaehtoisesti! Tai mistäs minä tiedänmillainen "rumba" se on kun en ole kokeillut, mutta kuulostaa kyllä hommaa lisäävältä.

Petite-te perätilalta kuulostaa =) Meillä kans vauvan iso, pyöreä pää punkee ylöspäin tuossa rintalastan alla. Ja isoimmat liikkeet tulee alas. Hassusti se myös kädellään raplaa tuonne oikean rinnan alle/oikeaan kylkeen. Että kai se jotenkin sivuttain on, en tiedä. Omituista kun ei kunnolla pysty havainnoimaan vauvaa; mulla on aina ennen ollut istukka takana ja nyt se onkin ihan tuossa edessä.

Sinzi äippäpolille tehdään lähete 35. viikolla ja kääntöyritykseen/synnytystapa-arvioon saa ajan sitten jossain 36. viikon tietämissä. Mä tässä polikutsua odottelen, kun kävin neuvolassa viime perjantaina ja lähete jo tehtiin. Täämeidän inttapääneitihän on ollut perätilassa koko ajan, samoin kuin edellinenkin vauva. Ja en mäkään aio antaa kääntää tälläkään kertaa; edellisellä oli erittäin lyhyt napanuora, ja siitä olisi leikanneen lääkärin mukaan tullut kyllä ongelmia jos olisin antanut kääntää.

Mä olenkin tänään menossa kampaajalle! Jee! =) Ja huomenna serkulle yöksi, päästään saunottelemaan ja pitämään naisten iltaa. Ja tänään paukkuu viikot; nyt sesaa syntyä jos on symtyäkseen! Sen kunniaks ajattelin pakata sen paljon puhutun sairaalakassin...

 

Ihanaa, aurinko paistaa B) Olikin turhan monta kamalaa sadepäivää peräkkäin. Tänään ois taas perhevalmennus, jee! Kiva tavata muita tulevia äitejä. Se ois rv 35 tänään, aika hurjaa! Kohta pitää ihan tosissaan suunnitella sairaalakassin pakkaamista ja vauvan vaatteiden pesemistä. On kyllä niin siistiä.

Harkkasuppareita tulee ihan koko ajan ja menkkamaisia kipuja on päivittäin, tänäkin aamuna oikein kunnolla. Mä kyllä meinaan tehdä kaikkeni, että saisin tämän marraskuun puolen välin jälkeen maailmaan. Sanoin just aamulla miehelle, että sitten aletaan sekstailemaan oikein urakalla Oon kyllä vieläkin voinut tosi hyvin, ei voi valittaa.

Anopista sen verran, että on kyllä harvinaisen rasittava tapaus. Puuttuu kaikkeen ja elää niin totaalisen eri maailmassa kun me, joten ajatukset ei kohtaa millään tasolla. Onneksi mieheni on samaa mieltä ja osaa pitää äitinsä kurissa ja sanoa ihan suoraan, jos on sanottavaa. Mä oon kai liian kiltti kun en vaan halua/kehtaa pahoittaa toisen mieltä. Kauhulla tosin odottelen minkälaiseksi anoppi muuttuu kun vauva syntyy.....tunkee (tai siis luulee tunkevansa) meille varmaan joka päivä ja ihan varmasti saan "loisto"-ohjeita lastenkasvatukseen.

Lapsiluvusta Esikoista siis odotellaan ja ikää on mielestäni sopivasti eli 26. Kyllä tässä vielä ehtii useamman tehdä, toiveissa olisi 3-5. Ja ei liian pienellä ikäerolla.

Mun pitäis siivota....ei kyllä toisaalta harmita, että meillä on talosta 3/4 remontissa ja asutaan vaan tässä pienessä osassa Pääsee aika helpolla siivoamisen kanssa.

Aubrieta mulla on ens viikolla kampaaja Ja suunnittelin, että varaan vielä ajan kasvohoitoon, kunnon hemmottelua loppuaikaan!

Dob ja pieni rv35

 

Ihana lääkäri-setä oli!
Tuntuu niin taivaallisen hyvältä saada joskus erinomaista palvelua terveyskeskuksessa. Kehui minua koko ajan ja oli todella hellä ja selitti koko ajan mitä tekee -myös miehelle, mikä on mielestäni melkeinpä yhtä tärkeää kuin minulle kertominen. Ei oikeastaan olisi parempaa lääkäriä voinut olla. Kaikki arvotkin olivat hyvät, paitsi painoa on tullut minulle taas hiukan liikaa, johon lääkäri totesi: "Noo, se on niin yksilöllistä. Pääasia että voit hyvin." Wautsi! Missä syyllistäminen ja torut? Vauva sen sijaan tipahti kasvukäyrän alapuolelle, mikä nyt sinänsä oli geneettisistä syistä täysin odotettavissa, eli syntyessään on kovin pieni tyttönen, n. 2,5 kg, aivan kuten vanhempansa aikoinaan. Raivotarjonnassa mennään edelleen, mutta kylkeä on kääntänyt. Työntää sitä luista pyllyään nykyään tuonne vasemman kylkiluurivin alle. Itseasiassa nyt kun tunnustelen, taitaa olla aika pitkälti keskellä vatsaa.

Jennaelle: Vaadi, vaadi ja vaadi! Jos ei onnistu, niin näyttele vaikka sairasta. Nyt tärkeintä on sun jaksaminen ja vauvan hyvinvointi! Miten kehtaavatkin siellä töissä raskaana olevan naisen laittaa kantamaan ja nostelemaan tavaroita. Häpeällistä! Äitiyslomalla heti työhakemusta parempaan paikkaan rustaamaan. No ei nyt heti, mutta jossain vaiheessa. Ne ei ansaitse sua siellä nykyisessä duunissa! Oho, hermostuin pikkasen, sori... :ashamed:

Ruokahalu on meikäläisellä myös kummasti kadonnut. Tekee kyllä mieli syödä, mutta ruoka jää "tukkeeksi" johonkin rintalastan seuduille aiheuttaen sietämättömän tukalan olon. On oikeasti täytynyt pienentää annoskokoja ja kiinnittää huomiota hiilihapollisten juomien määrään. Limua tai fruityä max. 0,5 litraa päivässä ja kahvikin tökkii. Juon nykyään enää yhden pienen kahvikupillisen per päivä. Närästys onkin sitten helpottanut hurjasti. Nykyään sitä on enää iltaisin ja silloinkin yleensä hyvin vähän.

Vanha vaiva on tauon jälkeen palannut: ilmavaivat! Huhhuh. Ruokavaliohan tietty vaikuttaa siihen, mutta nykyään vatsaan kertyy kaasuja ihan kaikesta mitä syön... Ihan hyvä että suoli toimii, mutta rajansa kaikella. Onko muilla ollut vastaavaa? Onneksi näin äitiyslomalla ei tarvitse lähteä mihinkään ihmisten ilmoille töräyttelemään...

 

Terkkuja neuvolasta! Kaikki hyvin
Painoa on mammalle tullut taas kilo lisää ( 500g / vk ) ja yhteensä nyt siis sellaset 11 kg... Pissa normaali.
sf 31
Sydänääniä kuunnellessa pikkuisella oli taas sellanen meno päällä että sykekin huiteli ensin 160 korvilla, mutta rauhottu sitten. Lapsivettä normaalisti.
Raivotarjonta ja pää on ihan tuola alhaalla mutta ei vielä kiinnittynyt.
JA SITTEN se täti sano että mullahan on selvä poikaviiva tossa masussa (se semmonen tumma hormooniviiva) !!!! EIKÄ! Täälähän ollaan jo täysin valmistauduttu tytön tuloon ja kaikki on pinkkiä ja niin hempeetä että!! Ei se nyt vaan VOI olla poika!! Rakenneultrassahan meille sanottiin että tulossa on 90 % varmuudella tyttö... että eikös tuo nyt vähän enemmän luotettava ole kuin tuo hormooniviiva!? Noh, täytyy ostaa sininen värinappi valmiiksi että saa sitten vaatteet värjättyä jos poitsu tuleekin! heh...

mitenkäs muuten muilla, onko teillä tuota hormooniviivaa mahassa? Mulla se on semmonen vähän tummempi navasta alaspäin ja haaleampi navasta ylöspäin..

Mussupussu Kyllä on ilmavaivoja juu!!! Not so nice.... Varsinkin iltaisin rupeaa rupsuttelemaan ja ihan kauhea olo jos ei pääse laskemaan kaasuja pihalle! Ihan mielenkiinnolla odotan kun jooga alkaa että millanen rutina siellä käy!! ja tosiaan ruokahalu on kadonnut.. ja mitään raskasta ei tee mieli syödä kun ruoka ei tosiaan meinaa laskeutua ollenkaan.. ja närästys vaivaa.. pahiten yöllä...

Hei, siis millainen on tuo bakteerivaginoosi?? Mulla siis valkovuoto runsasta, mutta mielestäni kyllä ihan hajutonta ja väritöntä.. tai siteessä se näyttää vähän kellertävältä... Ajoittain alapää kutisee (sorry yksityiskohtaisuus!!) , mutta ei jatkuvasti ja luulen sen vaan johtuvan tuosta valkkarista... Ei mitään kirvelyjä tai muuta...

Sapis ja typy(kö) ??? rv 34 tasan