Tsemmpiä kaikille teille loppumetreille!!!! Tiedän todellakin miltä tuntuu tuo ylimeneminen...
Elikkäs voisin kertoa hiukan omaa synnytystäni...
Kävin vkolla 41+2 Tyksissä äippäpolilla pyytämässä käynnistystä, koska en pystynyt enää nukkumaan ja mulla oli todella suuri huoli vauvan koosta. No, ultrassa arvioivat vauvan kooksi 3,7-4 kiloa ja käynnistysaika varattiin seuraavalle päivälle eli 19.12.
No, esikoinen lähti illalla mamman ja pappan mukaan ja me jäätiin miehen kanssa kotiin lepäämään tulevaa koitosta varten...
Nukuin yön paremmin kuin moneen kuukauteen enkä ajatellut koko synnytystä yhtään. aamulla sitten virkeänä ja levänneenä Tyksiin... Lääkäri tuli opiskelijan kanssa aamulla puhkaisemaan kalvot tai ainakin niin he luulivat tehneensä. Mitää ei tapahtunut. Ei tullut lapsivettä ei supistuksia. Olin edelleen sen 4 senttiä auki, minkä olin ollut jo edellispäivän sisätutkimuksessa. Kysyin, ett miksi ei tullut lapsivettä, niin lääkäri vastasi, ett pää on niin alhaalla, ettei sitä pääse sieltä tulemman. No, kätilö laittoi oksitosiintipan ja mitään ei tapahtunut. Istuin 5 tuntia tipalla ja se oli täysillä, mutta ei saanut mitään aikaiseksi.
No, kätilövuoro vaihtui klo 15 jolloin mulle tuli vanhempi ihana naiskätilö. Hän teki sisätutkimuksen ja ilmoitti heti, ettei synnytys ole käynnissä, koska kalvot on EHJÄT!!!!! Hän rikkoin kalvot klo 15 jolloin alkoi lapsivettä lorahdella ja samaan aikaan alkoi ihan järkyttävät supistukset. Sain ilokaasua ja kätilö kysyi haluanko epiduraalin, koska kivut oli niin hirveät, että huusin hoosiaannaa täyttä kurkkua. En halunnut epiä, koska esikoisesta tuli niin huono olo, kun sain sen. pyysin kohdunkaulanpuudutteen ja sain sen klo 16, mutta se ei kyllä auttanut mitään... Silloin olin auki 6 senttiä. Supistukset oli niin kamalia enkä osannut ottaa niitä vastaan, vaan jännitin koko keholla jolloin kätilö ilmoitti, että ponnistusvaiheessa hän ei sitten katso jännittämistä, vaan silloin annetaan mennä ja auki ja TÄYSILLÄ. No, joskus 16.25 sanoin, ett ponnistuttaa ihan hirveesti jolloin kätilö katsoi, ett alan olemaan lähes auki ja klo 16.30 sain alkaa ponnistamaan. Ja ponnistin elämäni kyllyydestä ja huusin kuin hullu. Mä en ole koskaan rääkänyt niin kovaa, mutta se kuulkaa auttoi!!! klo 16.40 oli "pikkuinen" neiti maailmassa. Painoa siis oli 4450 grammaa ja pituutta 54 senttiä! Synnytyksen kestoksi merkattu kokonaiset 1 tunti 40 minuuttia. Suurin ihme oli se, etten revennyt eikä tarvinnut epparia tehdä. Verta menetin paljon, kun alkoi joku suoni vuotaa kohdussa, mutta 2 eri lääkäriä kävi tilanteen tarkastamassa ja totesi, että vuoto oli loppumaan päin. Synnytyskertomukseen kätilö on kirjoittanut, että synnytti isokokoisen tytön alle kahdessa tunnissa. kokemus oli ihan hirvittävän kivulias, mutta uskokaa, kun sanon, että kaikki unohtui samantien. Istukka mulla ei taaskaan irronnut millään itsellään ja sitten kätilö suoraan sanottuna hyppi käsillään mun vatsan päällä, kokemus sekin. Oksitosiintippaa jouduttiin laittamaan kunnolla ja verenvuotoon sain kanssa jotain lääkettä... Kaikki siis meni hienosti ja tässä ollaan 13 päivää vanhan neidin kanssa ja opetellaan taas tätä vauva-arkea... :heart:
Tsemppiä teille kaikille!!!!!!!!!!! :heart:
Riikkuli ja pikkuinen 13 päivää
