En varsinaisesti vihaa, mutta vuosi vuodelta suurin osa hössötyksestä tuntuu ihan turhalta. Miks pitäis vaihtaa jouluverhot? Miks pitäis leipoa kymmentä eri sorttia kanelin makusta könttää? Miks pitäs väkisin vetää luumihilloa ja riisipuuroo? Miks pitää raahautua torille persettä palelluttamaan kun lapset haluu nähä jonkun pukeutuneen ukon valehtelemasa jostain lelutehtaasta josta kaikki maailman lelut tulee? Miks pitää kuunnella radiosta joululauluja, vanhoja ja tylsiä, ja uusia ja omituisia? Siis mikä tahansa laulu jossa on kulkusten kilkatusta, tai sana chriiismöööös pitäis jotenkin laukaista joulutunnelmaa? Ja helvetti soikoon, se joulutunnelmakin. Sitä mä olen pähkäillyt, että miten loisin sellaisen taianomaisen joulutunnelman, että kaikilla nyt vaan olis joulumieli? Joulustressi on kyllä aiheuttanut itsessäni jo pari sellaista kohtausta, että lapset ja mies ovat paenneet jonnekin muualle etsimään sitä joulumieltä, niin että lumi on vaan pöllynnyt auton perästä. Perhana, vieläkin olis paketoitava lisää roinaa, tai isoja pahvi- ja muovilaatikoita, joissa on tiukasti kiinni pikkuroinaa, ja edessä on vielä sen roinan vaivalloinen irrottelu siitä muovista jouluaattona. Jipii. Odotan innolla tammikuuta.