Jutteletko itseksesi ruokakaupassa?

Tai viela pahempaa - laulatko kaupassa soivan musiikin mukana?

Mina myonnan syyllistyvani kumpaakin - huomaamattani, yllatan aina itseni laulamasta tai huomaan etta juttelen just niita sellaisia "ai mita ihmetta mun pitikaan ostaa? Missa se kerma nyt on? Voi, nyt taalta on loppunut XYZ".

Toissa paivana olin kaupassa listan kanssa, mika sinallaan on jo saavutus. En sitten millaan osannut lukea omaa kirjoitustani - kaikki listassa olleet kamat oli jo karryissa paitsi yksi, jota en osannut lukea. Ilmeisesti pudistelin siina paatani kun koitin listaa lukea silla yksi ystavallinen ostelija kysyi etta miksi pudistelen paatani. Kerroin sitten etten osaa lukea listasta sita yhta jutskaa - nainen pyysi listaa etta jospa han sen osais tulkata. Ei osannut. Menin sitten kanssalle - ja yht'akkia kassa jonossa kekkasin etta mika se puuttuva listan asia oli. Ja huomaamattani senkin sitten taisin aika kovalla aanella siina hihkaista... muitten jonossa olevien ilmeitten perusteella.

*vanhuus ei tule yksin*

 

Haha, repesin tuolle ettet osannut lukea omaa tekstiäsi.

Mä käytän mun poikaa tässä hyväks ihan siekailematta. Siis pääasiassa mä kyllä juttelen hänelle kaupassa, mutta esim. jos unohdan ottaa jotain hyllystä jonka luona jo kävin, olevinaan sanon pojalle että "voi, nyt äiti unohti hiivan, mennäänpäs takaisin" tms. vaikka se ei varmaan oikeasti mun poikaa kiinnosta. Hän on vasta 1v 7kk ikäinen, joten en ole varma ymmärtääkö hän edes tuontyyppisiä lauseita.

 

En kaupassa, kotona kyllä ja mies ihmettelee mitä mie höpötän yksin.

 

En kaupassa, kotona kyllä ja mies ihmettelee mitä mie höpötän yksin.

No sitä ei ees lasketa, mä puhun kanssa ittekseni kotona, mä oon aina aatellu että se on ihan normaalia.

 

gloria taitaa olla mun kaksoiskappale.

Mun miälestä siälä vaan olis ankeampi vielä tarpoa, jos kaikki laahustais hiljaa kuin haamuja mestauslavalle vietäis.

 

Useinkin tuntuu siltä että taisin laulaa. En kuitenkaan ole ihan varma..

 

Puhun kaupassa, ja kirjastossa huomaan puhuvani, mm."onkohan tämä hyvä kirja, ai mä oon jo lukenu tän.

 

Yritän välttää julkisella paikalla yksin puhumista, kotona sitä voi sen sijaan harrastaa huoleti.=)

 

Juu, höpötän kyllä ja hihittelen itsekseni myös - mulla on varmaan joku kylähullun maine meidän kyläkaupassa

 

Jatkuvasti :ashamed: Tyyliin "jaa missähän ne mandariinit on? Ai tossa" "Pitäisikö ostaa kahviakin?" "No on se nyt kumma, kun ei luomujauhelihaa ole".

Monesti saan pitkiä katseita. Onneksi nyt on lapsia, niin voi niille höpötellä Ja koiralle tulee juteltua lenkillä... tai ainakin yritän horinani naamioida koiralle puhumiseksi.

 

Joo, mutta onneksi mä en ikinä käy kaupassa ilman lapsia, niin voin muka puhua heille

 

Taa on niin vilkas kyla ,etta melkein milloin vain loytaa jonkin jolle puhua.
Ei tarvii juuri yksin ruparella.

 

:hug: Kiitos teille, nyt en tunne itteeni enää niin omituiseksi