K niinkuin koliikki, H niinkuin hermot menee!!!

Meillä lätkästiin tänään lääkärissä koliikista kertovat paperit kouraan kun käytin vauvaa taas lääkärissä. Itkee kaiken valveillaolo aikansa ja nukahtaminen vaikeaa. Yöt nukkuu pääsääntöisesti hyvin. Alkaa tosiaan olla hermot tiukalla. Meillä kaksi tyttöä ennestäänkin neljä ja kaksivuotiaat jotka vaativat huomiota ja hoitoa myöskin. Miehellä ei kestä pinna vauvaa yhtään, hän jopa vieroksuu vauvaa koska ei ole saanut häneen vielä koskaan mitään kontaktia. Vauva nyt 9vk. En odotakaan että kukaan antaisi tähän vinkkejä koliikin hoitoon koska ne eivät vaan kertakaikkiaan yleensä toimi. Meilläkin kokeiltu KAIKKI!
Mutta kysynkin, millaisia teidän koliikkivauvat oli vauvoina ja nyt? Millaista se itku oli ja kauanko kesti päivässä? Milloin loppui kokonaan ja millainen vauvasta sitten tuli? Pelkään että tämä meidan vauva on ns. virheellinen ja itkee lopun elämänsä, on rasittava ja hermoja raastava teini, vaikea aikuinen. Ahdistavia ajatuksia, mutta varmaan luonnollisia?! :/

 

Pakko silti vielä kumminkin varmuuden vuoksi, anteeksi, kysyä, että pnko kokeiltu maitoproteiinin poisjättämistä ruokavaliosta?

 

Niin, eihän nykyään lapsilla ole koliikkia vaan refluksi, allergia tms.

 

On kokeiltu. Meillä nuo kaksi vanhempaa tyttöä ovat olleet maito ja vilja-allergisia joten luonnollista olisi että tämä kolmaskin olisi. Olin maidottomalla ja viljattomalla kolme viikkoa ja kun se ei vaikuttanut nimeksikään niin otin normaalin ruokavalion käyttöön. Eli vauva voi toki olla allerginen mutta vaikka jätin tuotteet pois lähes kuukaudeksi, itki silti.

 

[QUOTE="aloittaja";28418188]On kokeiltu. Meillä nuo kaksi vanhempaa tyttöä ovat olleet maito ja vilja-allergisia joten luonnollista olisi että tämä kolmaskin olisi. Olin maidottomalla ja viljattomalla kolme viikkoa ja kun se ei vaikuttanut nimeksikään niin otin normaalin ruokavalion käyttöön. Eli vauva voi toki olla allerginen mutta vaikka jätin tuotteet pois lähes kuukaudeksi, itki silti.[/QUOTE]

meillä oli vastaava tilanne, kokeilin jos mitä imetysdieettiä tuloksetta. Tilanne laukesi lopuksi sillä kun lopetin imettämisen ja vauva alkoi käyttää apteekin korviketta. Ruoka-altistusten kautta selvisi että lapsi oli allerginen kaikelle muulle paitsi maissille ja poronlihalke. Ja siksi imetysdieetit ei auttaneet.

 

Ok, hyvä että nuo allergioiden mahdollisuus oikeaoppisesti tiedossa..
Itsellä ei kokemusta koliikista, mutta puolivuotta (tiedostamatonta) maitoherkkyyttä huutaneesta vauvasta.. Edelleen vauhdikas ja vaativa lapsukainen vaikka allergiat olleetkin hoidossa jo vuosia..

 

meillä oli vastaava tilanne, kokeilin jos mitä imetysdieettiä tuloksetta. Tilanne laukesi lopuksi sillä kun lopetin imettämisen ja vauva alkoi käyttää apteekin korviketta. Ruoka-altistusten kautta selvisi että lapsi oli allerginen kaikelle muulle paitsi maissille ja poronlihalke. Ja siksi imetysdieetit ei auttaneet.

Oikeesti. Tää on heviä. Todella. Miten ikinä olette jaksaneet, en tiedä. Mulla levisi pää vähemmästäkin. Maissille ja poronlihalle. Voi vittu.

 

Olisiko sinulla lähipiirissä jotain tuttujen/ystävien/kavereiden suosittelemaa vyöhyketerapeuttia? Siis sellaista, jonka varmasti voi uskoa ja luottaa tietävän mitä tekee - jos minulla olisi vastaava tilanne, kokeilisin luultavasti kaikki mahdolliset keinot. Jaksamista ap:lle ja iso halaus!

 

[QUOTE="...";28418230]Oikeesti. Tää on heviä. Todella. Miten ikinä olette jaksaneet, en tiedä. Mulla levisi pää vähemmästäkin. Maissille ja poronlihalle. Voi vittu.[/QUOTE]

kyllä mä kyseisen lapsen ollessa pieni vauva, olin ihan varma etten selviä elossa vauva-ajan yli. Valvoimme miehen kanssa vuorotellen kaikki yöt ekan 6kk ajan kun vauva ei nukkunu,ei päivällä eikä yöllä. Olin silloin ihan varma että kuolen siihen unenpuutteeseen. Elossa kuitenkin ollaan ja kyseinen lapsi on nyt reipas koululainen ja saa syödä jo kaikkea. Kun seuraavalla lapsellamme todettiin maitoallergia,hihkuin riemusta sairaalan käytävällä "jes jes jes, VAIN maitoallergia!!!" ihmiset kattoivat oudoksuen kunnes kerroin isomman lapsemme allergioista jolloin hekin totesivat että todellakin, VAIN maitoallergia. Miten helppoa!

 

kyllä mä kyseisen lapsen ollessa pieni vauva, olin ihan varma etten selviä elossa vauva-ajan yli. Valvoimme miehen kanssa vuorotellen kaikki yöt ekan 6kk ajan kun vauva ei nukkunu,ei päivällä eikä yöllä. Olin silloin ihan varma että kuolen siihen unenpuutteeseen. Elossa kuitenkin ollaan ja kyseinen lapsi on nyt reipas koululainen ja saa syödä jo kaikkea. Kun seuraavalla lapsellamme todettiin maitoallergia,hihkuin riemusta sairaalan käytävällä "jes jes jes, VAIN maitoallergia!!!" ihmiset kattoivat oudoksuen kunnes kerroin isomman lapsemme allergioista jolloin hekin totesivat että todellakin, VAIN maitoallergia. Miten helppoa!

Olen hyvin onnellinen, että voitte jo kaikki paremmin! Mutta ihan todella, mä olisin joutunut hoitolaan tuon valvomisen (+muun) kanssa. Hattua!!

 

Kuulostaa samalle kuin veljenpoikani! Huusi vauvana jatkuvasti ja itkuinen oli varmaan 1.5v asti. Taustalla jatkuvat ja toistuvat korvatulehdukset, korvat putkitettiin vauvana. Ei ollut juurikaan apua vaan tuo jatkui. Ei allergioita todettu missään vaiheessa. Nyt korvatilanne pikkuhiljaa itsekseen rauhoittunut ja poika reipas 4v. Raskasta oli koko perheelle jossa myös muita lapsia. Mutta selvitäkin siitä voi! Muista aina ettei vauva tuhmuuttaan itke....

 

pieni hetki kerrallaan - meillä oli "vaativa vauva" joka on nyt 4v. Taustalla oli allergioita (infektioastma myös) ja refluksitauti. Pikku hiljaa on elämä helpottanut. Edelleen kyllä hyvin voimakas tahtoinen, impulsiivinen ja aktiivinen poika. Pahimman ajan selvittiin muutama minuutti kerrallaan - keinuttaminen ja (liinassa) kantaminen helpottivat hetkeksi itkua. Eli meillä keinutettiin turvakaukalossa, vauvakeinussa, kannettiin erillaisissa kantoliinoissa, oltiin paljon esim. kaupungilla jossa paljon katselemista ja vauva unohti helpommin hetkeksi oma pahan olonsa. Voimia pienet hetket kerrallaan.

 

Meillä yksi lapsista huusi nälkää. Sai rintamaitoa ja uusi, lisäksi korviketta ja huusi. 2,5kk ikäisenä annoin herralle perunaa ja johan hiljeni.

Oletko käyttänyt lasta osteopaatilla? Jotkut ovat saaneet avun vauvan itkuun sieltä.
Joillain vauvoilla on niin kireät lihakset, että se sattuu ja saa itkemään.

Varmaan itse kokeilisin myös tuota imetyksen lopetusta ja vaihtaisin apteekin maitoon. Lapsihan voi tosiaan olla allerginen mille vain mitä sinä syöt. Jos perusjutut ei auta, niin oireiden aiheuttajan metsästäminen on mahdotonta.

Voimia

 

Meillä itki joka ilta 19-01 suoraa huutoa, taukoamatta ja pää punaisena.

Päivisinkin itki paljon, mutta sai sentään jotenkin rauhottumaan. Iltaisin alkoi aina tuo kaamea itku mitä ei saanut loppumaan millään, toisinaan auttoi kun lähdettiin ajelemaan autolla, sitä kannattaa kokeilla. Saatettiin parikin tuntia ajella kaupungilla, jotta oli hetken hiljaisuus

Meilläkään ei oikein auttanut mikään, paitsi tuo autolla ajelu oli hetken apu. 3kk ikäisenä sitten loppui kuin seinään. Silloin tosiaan tuntui, että itkee lopun ikäänsä

 

Refluksi tai Silent refluksi!! Ei koliikkia ole olemassakaan!

 

Meilla kanssa esikoinen huusi lahes taukoamata, yota paivaa. Tuntui ettei se nuku ikina. Oli sitten lopulta refluksia, muuttui kuin eri vauvaksi kun 8kk:n jalkeen saatiin laakkeet. Siis sen nukkumisen osalta. Tosin meidan lapsella on sitten kylla muutakin vaivaa ja on tosiaan edelleen vaativa, herkasti hermostuva, hankalakin lapsi.

Onko teilla poissuljettu ns elimelliset sairaudet (esim. kivuliaita tulehduksia aiheuttava virstateiden refluksi tms.)? Siis etta onko ihan selkeesti "vaan" mahavaivaa? Itse toivon, etta olisin ollut laakareiden kanssa jamakampi ja vaatinut enemman tutkimuksia.

Koliikissahan on tietty se hyva puoli, etta jonain paivana se sitten loppuu.. Kokeile viela fenkoli teeta, josset ole jo kokeillu. Maistuu aika pahalle, mut siihen tottuu.

 

Meillä toimi vyöhyketerapia, vaikken olisi voinut uskoa. Kaikkea vain olin valmis lopulta kokeilemaan kun molemmat, äiti ja vauva itkivät päivin ja etenkin öin.

Ja niille jotka väittävät että koliikki olisi joka tapauksessa loppunut itsestään samaan aikaan kun vauva alkoi käydä vyöhyketerapiassa: ei pidä paikkaansa.
Meillä oli terapeutin tiukan aikataulun takia aluksi aika pitkiä välejä hoidoissa, ja noiden väliaikojen aikana vauva valui takaisin samaan itku- ja valvesysteemiin. Hoitojen jälkeen taas nukkui tuntikausia kuin tukki (riippumatta mihin kellonaikaan hoito suoritettiin), heräsi syömään ja jatkoi yöunia vain muutamalla syöttöheräämisellä.

Kolmesta kuukaudesta eteenpäin oli enää "normaalia" refluksia ja ilmavaivaa jotka sitten hoidettiin lääkkein. Tätä nykyä yli vuoden ikäinen lapsi on iloinen ja loistavasti nukkuva, luonteeltaan hyvin rauhallinen.

 

[QUOTE="Vieras";28418186]Niin, eihän nykyään lapsilla ole koliikkia vaan refluksi, allergia tms.[/QUOTE]

Höpö höpö. Koliikkia on olemassa, kaikki ei ole refluksi tai allergialapsia tms.

Meidän esikoisella oli koliikki, alkoi n. 3 viikon iässä ja kesti 3,5 kk:n ikään. Aloitti jatkuvan kitinän ja käninän klo. 12 päivällä, ja melkeenpä kellonlyömällä klo. 16 alkoi armoton huuto, joka kesti aina myöhäiseen iltaan saakka. MIKÄÄN ei auttanut. Yöt nukkui hyvin vieressä. Lasten allergialääkäri koliikin totesi 2 kk:n iässä.

Nyt ikää 9 kk ja on tosi iloinen ja reipas poika, joskin hyvin temperamenttinen

 

Jätä itseltäsi kahvi pois heti. Tilalle perus vihreä tee. Juo sitä kolme kertaa päivässä.

Älä syö mitään maitotuotteita.

Älä syö ruisleipää , papuja, herneitä, kaaleja ja , porkkanaa raakana.
Ei rasvaisia maustettuja ruokia.

Huomaat et vauvalla helpottaa.

Nyt aluksi voit antaa korviketta välillä. Pumppaat omaa maitoa pois.

Meillä tämä dietti toimi.

 

Meillä itku loppu n.10 viikon kohdalla ja nyt on aivan ihana ja aurinkoinen tyttö :heart:

 

Meillä vauva kärsi koliikista 3 kuukautta, mutta vaan öisin. Päivisin hierottiin helläst vauvan mahaa, pyörivin liikkein, oikealta vasemmalle.
Nythän ollaan sitä mieltä, että koliikista kärsinyt lapsi sairastuu helposti migreeniin. Meillä kävi juuri näin.

 

Meillä laitokselta alkanut koliikki-vauva hiljeni ensimmäisen kerran puoli-vuotiaana kun sai refluksi diagnoosin ja lääkkeet. Esikoinen 3v. oli täysin oman onnensa nojassa kun vauva ei nukkunut muualla kun liinassa tai tissi suussa. Ei hänestä nyt vielä vuoden ikäisenäkään mikään ilo-pilleri ole tullut mutta ehkä noin 8kk iässä ei enää itkenyt suurinta osaa päivästä. Edelleen tarvitsee melkeinpä koko ajna toisen vanhemmista viereensä ja on hyvin vaativainen. Monena päivänä on tuntunut että järki lähtee, mutta jotenkin tästä on vain selvitty vaikka kaikesta siitä huudosta on kyllä jäänyt jonkinlaiset traumat sekä minulle että vauvalle.

 

Juu, koliikkidiagnoosia meillekin tuputettiin, kunnes viiden kuukauden ikäisellä viimein todettiin se refluksi... Mutta eipä se tarkoita, etteikö teillä vauvalla olisi vaan ihan koliikkia. Jotkut ovat herkkämahaisempia tapauksia, tai muuten herkempiä.

Itkuisilla vauvoilla se itkuisuuspiikki on siinä kuuden ja yhdeksän viikon välillä. Koliiikki on sellaista, että sen tulisi helpottaa siinä neljän kuukauden tienoilla. Jos sen jälkeen jatkuu, kyse on jostain muusta. Meillä helpotti refluksi heti lääkityksen alettua ja itkuisuus ja vaivat muuten puolen vuoden iässä. Aluksi tuntui, ettei selviä seuraavasta tunnistakaan. Mutta tässä ollaan hyvin voivan lapsen kanssa.

 

Meilläkin alkoi ns. Koliikki-itku siinä kolmen viikon kohdalla, diagnosoitiin myöhemmin silent reflukseksi ja lääkityksen jälkeen itku muuttui pikkuhiljaa nauruksi. Kokeile gaviscon-lääkettä, josko se auttaisi. Lääketta saa ilman reseptiä ja sitä voi koittaa huoletta ilman sivuvaikutuksien pelkoa. Meillä neuvolalääkärikin vahvisti diagnosoinnin nimenomaan kokeilelemalla lääkettä - refluksitestit kun eivät ole kovin luotettavia noin pienillä.

Voimia teille ja jos yhtään lohduttaa niin meidän poika on nyt 9kk ja nauraa suurimman osan päivästä, mitä ei olisi ikinä silloin uskonut kun oli vielä pieni ja itki lähes koko ajan. Koita vaan pitää pää kylmänä ja muistuttaa itseäsi ja miestäsi että vauva itkee siksi kun sattuu ja tekee pahaa, ei teitä kiusataksenne!