Kaakonkulman Odottajat
- Viestiketjun aloittaja mymmy myy
- Ensimmäinen viesti
Huomenta!
Tännekin pinoon vielä kuulumiset, eli piti vasta huomenna tulla kertoilemaan neuvolakuulumisia, mutta näyttää nyt siltä että tästä lähdetäänkin vauvan hakuun.
Supistellut kipeesti aamukuudesta, ja supparit tuntuu tuolla selässä että eiköhän tää oo ihan sitä itseään. Jänskättää.
AngelEyes ja masukki 38+6
Tännekin pinoon vielä kuulumiset, eli piti vasta huomenna tulla kertoilemaan neuvolakuulumisia, mutta näyttää nyt siltä että tästä lähdetäänkin vauvan hakuun.
Supistellut kipeesti aamukuudesta, ja supparit tuntuu tuolla selässä että eiköhän tää oo ihan sitä itseään. Jänskättää.
AngelEyes ja masukki 38+6
Kiitos mamina. Ois kyllä melkoisen kurjaa jos nää tästä lopahtaakin ihan yhtäkkiä. Yleensä kyllä on sitten menty loppuun saakka kun ovat alkaneet, mutta saas nähdä.
Vielä kuitenkin tuntuu ihan positiiviselta, tosin hieman kivuliaalta.
Ois kyllä melkoisen kurjaa jos nää tästä lopahtaakin ihan yhtäkkiä. Yleensä kyllä on sitten menty loppuun saakka kun ovat alkaneet, mutta saas nähdä.Vielä kuitenkin tuntuu ihan positiiviselta, tosin hieman kivuliaalta.
Angel Eyes: Tsemppiä! Toivottavasti vauva on pian maailmassa
Onerva: Koitahan jaksella. Muistan varsin hyvin, miten hitaasti aika kului LA:n jälkeen.. Ne kipeät supparit kyllä tunnistaa, tuntuvat nimittäin sen verran kovasti, ettei niistä voi erehtyä. Kun miulla alkoi supistaa, luulin eka, että miulle iski ruokamyrkytys
T. Jonspe ja Ella-neiti 6vko+5pvä
Onerva: Koitahan jaksella. Muistan varsin hyvin, miten hitaasti aika kului LA:n jälkeen.. Ne kipeät supparit kyllä tunnistaa, tuntuvat nimittäin sen verran kovasti, ettei niistä voi erehtyä. Kun miulla alkoi supistaa, luulin eka, että miulle iski ruokamyrkytys
T. Jonspe ja Ella-neiti 6vko+5pvä
Onerva Kuten Jonspe sanoikin että kyllä ne sitten oikeesti huomaa.
Miullakin on supistellut kyllä aikaisemminkin, mutta nää on ihan omaa luokkaansa. Ikävästi taas hiipii vaan mieleen että tätäkö se nyt sitten olikin, voisko koko homman peruuttaa.
Toivottavasti siullakin alkaisi tapahtua, odottelu on ahterista.
Kiitos vaan tsempityksistä, pikkuhiljaa nää taitaa tästä tihentyä ja saa jo puhallellakin.
Miullakin on supistellut kyllä aikaisemminkin, mutta nää on ihan omaa luokkaansa. Ikävästi taas hiipii vaan mieleen että tätäkö se nyt sitten olikin, voisko koko homman peruuttaa.
Toivottavasti siullakin alkaisi tapahtua, odottelu on ahterista.
Kiitos vaan tsempityksistä, pikkuhiljaa nää taitaa tästä tihentyä ja saa jo puhallellakin.
No itselläkin vähän sellanen fiilis että pitäskö tässä jo lähtöä tehdä vai odottelenko vielä, kun yleensä on kestäny melko pitkään avautumisvaihe, mutta nyt tietysti neljäs kyseessä että voi olla nopsakin. Kun toiveissa olisi ehtiä tuonne sairaalaan saamaan puudutus.Alkuperäinen kirjoittaja äiti lpr:
Katsellaan nyt että miten tässä lähtee menemään, lapset ainakin odottelen koulusta kotiin.Nyt tästä lähdemme sairaalaan, olo on vielä ihan hyvä. Toivottavasti saadaan nyytti matkaan sitten ettei tule turhaa reissua.
Hei vaan!
Vauvan hakuun päästiin ja pikkuinen tyttö näki päivänvalon 6.10. klo 21.29.
Paino oli 3855 g, pituus 49 cm ja pipo 35 cm. Tänään päästiin kotiin, kirjoittelen synnytyksestä kunhan jaksaa.
Tässä meidän Helmi.
AngelEyes ja Helmi 3 pvä
Vauvan hakuun päästiin ja pikkuinen tyttö näki päivänvalon 6.10. klo 21.29.
Paino oli 3855 g, pituus 49 cm ja pipo 35 cm. Tänään päästiin kotiin, kirjoittelen synnytyksestä kunhan jaksaa.
Tässä meidän Helmi.
AngelEyes ja Helmi 3 pvä
Kiitos kaikille onnitteluista.
Hienosti on arki täällä alkanut luistamaan. Helmi syö ja nukkuu suurimman osan ajasta, nyt on alkanut maitoakin tulemaan niin mikäs on syödessä.
Laitan tähän synnytyskertomusta nyt sitten.
Aamulla kuuden maissa tuli ensimmäinen supistus, josta jo tiesinkin että lähtöhän tästä tulee. Miehellekin sanoin että valmistautuu sitten lyhyempään työpäivään. No kahteentoista mennessä ei ollut mitään merkittävää muutosta tapahtunut noissa supistuksissa, vähän lyhentynyt väli ja pikkasen enemmän tuntuivat. Mies tuli töistä kahden maissa, mutta sitten oli kaikenlaista touhua siinä vielä joten sairaalaan lähdimme vasta neljän jälkeen, olimme siellä varmaan vähän ennen viittä, kun tuossa matkan varrella oli vielä tietyö.
Kätilö otti vastaan, teki sisätutkimuksen, olin silloin 2-3 senttiä auki ja laittoi käyrälle puoleksi tunniksi, supistuksia tuli säännöllisesti n. 6 minuutin välein, mutta eivät olleet vielä kovin kipeitä eikä synnytys tuntunut edistyvän. Kerroin kätilölle että sen takia tultiin niin ajoissa kun haluaisin jotain kunnon kivunlievitystä enkä pelkästään ilokaasua Tuli ihan syyllinen olo kun tuntui että ei tämä homma tästä nyt mihinkään edisty. Muutenkin kätilö siinä kertoili että uudelleen synnyttäjillä saattaa kokonaan supistukset lopahtaakin, itse olin siinä vaiheessa sitä mieltä että olisi ollut parempi vaan kärvistellä kotona. Olin sitten kokonaisuudessaan n. tunnin siinä käyrällä ja sitten kätilö sanoi että tässä voi mennä jopa vuorokausikin että halutaanko mennä oleilemaan tarkkailuhuoneeseen vai lähdetäänkö käymään jossain.
Päätettiin sitten miehen kanssa että lähdetään käymään Mäkissä syömässä, kun reppana ei kotona muistanut syödä. Joten lääkärin kanssa neuvoteltuaan kätilö antoi meille luvan lähteä syömään ja vähän kävelemään kaupungille. Silloin kello oli 18.30.
Mäkissä jo alkoi tuntua huomattavasti tujakampia suppareita, syötiin ja mentiin vielä Anttilaan ostamaan minulle jotain luettavaa ja siellä sitten jo joutui oikeasti puhaltelemaan. Kävimme vielä moikkaamassa yhtä kaveria ja sitten totesinkin miehelle että nyt on pakko lähtee takasin sairaalaan.
Menimme takaisin sinne tarkkailuhuoneeseen ja laitoin sairaalan ihanat vaatteet päälle. Kätilö oli ajatellut että otetaan siinä tarkkailuhuoneessa lisää sitä käyrää, mutta tehtyään sisätutkimuksen totesikin että tästähän lähdetään synnytyssaliin. Silloin kävi itsellä mielessä että voi pska ei taaskaan ehdi saada mitään puudutusta.
Minulle suositeltiin sitten paracervikaalia, koska spinaalia tai epiduraalia ei voitu antaa kun vedet eivät olleet menneet. Suostuin sitten siihen, lääkäri tuli ja ensin puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähän sen sydänääniä mittaavan anturin. Sitten oli aika laittaa puudutusta, meinasi koko lääkäri ensin laittaa ihan väärää ainetta sinne, kätilö opasti sitten että ei sitä kuulu antaa vaan tätä. Katsottiin vähän aikaa miehen kanssa toisiamme että huhhuijaa miten taitava lääkäri taas. Tässä vaiheessa kun sain puudutuksen kello taisi olla 20.15 tjs. Sen jälkeen en kelloa kauheasti katsellutkaan.
Makasin kyljelläni synnytyssängyssä ja sain vielä lisäksi ilokaasua. Mies oli siinä minun vieressä silittelemässä päästä ja piti kädestä kiinni. Puudutus vei suurimman supistuskivun mennessään ja ilokaasu viimeisetkin rippeet. Huoneeseen tuli toinenkin kätilö ja kätilöopiskelija, joka sitten siinä teki ulkotutkimuksen ja toi juotavaa. Hengittelin ilokaasua supistusten aikana, ja toinen puoli kohdunkaulasta nähtävästi hävisi nopeammin kun supistukset alkoivat tuntumaan kipeinä toisella puolella. Reidessä tuntui kauhean polttavaa kipua ja sitä ei ilokaasukaan vienyt kokonaan pois.
Kaikkein kauhein vaihe olikin sitten siinä kun puudutus alkoi häviämään ja jostain syystä vauvan edessä oli jotain repaleita kohdun suusta eikä se alkanut laskeutua.
Siinä vaiheessa minut käännettiin selälleen ja kätilö kokeili että mikä on tilanne ja ei saanut lupaa ponnistaa. Ihan hirmuisen kipeitä supistuksia piti kestää ainakin kolme tai neljä ja ne tuntuivat tunnin pituisilta. Hengenhädässä vedin sitten ilokaasua ja välillä happea kun alkoi silmissä pimenemään. Onneksi kätilö oli tosi ihana ja kertoi koko ajan että missä mennään ja kuin pitkään vielä pitää kestää.
Sitten kun vauva alkoi tulla alaspäin ja sain luvan ponnistaa niin menikin, ainakin miehen mukaan, kaksi ponnistusta ja vauva oli ulkona. Itsestä tuo aika tuntui taas tunneilta kun kipu oli niin kauhea. Luulinkin että nyt repeää paikat pahemminkin, mutta lopulta tuli vain kaksi tikkiä. Sitten kun vauva oli ulkona, niin kaikki kipu hävisi. Se oli kyllä ihana tunne. Siinä se pikkuinen tuhiseva nyytti sitten oli minun paidan alla ja onnen tunne oli ihan mahtava.
AngelEyes ja Helmi 6 pvä
Hienosti on arki täällä alkanut luistamaan. Helmi syö ja nukkuu suurimman osan ajasta, nyt on alkanut maitoakin tulemaan niin mikäs on syödessä.
Laitan tähän synnytyskertomusta nyt sitten.
Aamulla kuuden maissa tuli ensimmäinen supistus, josta jo tiesinkin että lähtöhän tästä tulee. Miehellekin sanoin että valmistautuu sitten lyhyempään työpäivään. No kahteentoista mennessä ei ollut mitään merkittävää muutosta tapahtunut noissa supistuksissa, vähän lyhentynyt väli ja pikkasen enemmän tuntuivat. Mies tuli töistä kahden maissa, mutta sitten oli kaikenlaista touhua siinä vielä joten sairaalaan lähdimme vasta neljän jälkeen, olimme siellä varmaan vähän ennen viittä, kun tuossa matkan varrella oli vielä tietyö.
Kätilö otti vastaan, teki sisätutkimuksen, olin silloin 2-3 senttiä auki ja laittoi käyrälle puoleksi tunniksi, supistuksia tuli säännöllisesti n. 6 minuutin välein, mutta eivät olleet vielä kovin kipeitä eikä synnytys tuntunut edistyvän. Kerroin kätilölle että sen takia tultiin niin ajoissa kun haluaisin jotain kunnon kivunlievitystä enkä pelkästään ilokaasua Tuli ihan syyllinen olo kun tuntui että ei tämä homma tästä nyt mihinkään edisty. Muutenkin kätilö siinä kertoili että uudelleen synnyttäjillä saattaa kokonaan supistukset lopahtaakin, itse olin siinä vaiheessa sitä mieltä että olisi ollut parempi vaan kärvistellä kotona. Olin sitten kokonaisuudessaan n. tunnin siinä käyrällä ja sitten kätilö sanoi että tässä voi mennä jopa vuorokausikin että halutaanko mennä oleilemaan tarkkailuhuoneeseen vai lähdetäänkö käymään jossain.
Päätettiin sitten miehen kanssa että lähdetään käymään Mäkissä syömässä, kun reppana ei kotona muistanut syödä. Joten lääkärin kanssa neuvoteltuaan kätilö antoi meille luvan lähteä syömään ja vähän kävelemään kaupungille. Silloin kello oli 18.30.
Mäkissä jo alkoi tuntua huomattavasti tujakampia suppareita, syötiin ja mentiin vielä Anttilaan ostamaan minulle jotain luettavaa ja siellä sitten jo joutui oikeasti puhaltelemaan. Kävimme vielä moikkaamassa yhtä kaveria ja sitten totesinkin miehelle että nyt on pakko lähtee takasin sairaalaan.
Menimme takaisin sinne tarkkailuhuoneeseen ja laitoin sairaalan ihanat vaatteet päälle. Kätilö oli ajatellut että otetaan siinä tarkkailuhuoneessa lisää sitä käyrää, mutta tehtyään sisätutkimuksen totesikin että tästähän lähdetään synnytyssaliin. Silloin kävi itsellä mielessä että voi pska ei taaskaan ehdi saada mitään puudutusta.
Minulle suositeltiin sitten paracervikaalia, koska spinaalia tai epiduraalia ei voitu antaa kun vedet eivät olleet menneet. Suostuin sitten siihen, lääkäri tuli ja ensin puhkaisi kalvot ja laittoi vauvan päähän sen sydänääniä mittaavan anturin. Sitten oli aika laittaa puudutusta, meinasi koko lääkäri ensin laittaa ihan väärää ainetta sinne, kätilö opasti sitten että ei sitä kuulu antaa vaan tätä. Katsottiin vähän aikaa miehen kanssa toisiamme että huhhuijaa miten taitava lääkäri taas. Tässä vaiheessa kun sain puudutuksen kello taisi olla 20.15 tjs. Sen jälkeen en kelloa kauheasti katsellutkaan.
Makasin kyljelläni synnytyssängyssä ja sain vielä lisäksi ilokaasua. Mies oli siinä minun vieressä silittelemässä päästä ja piti kädestä kiinni. Puudutus vei suurimman supistuskivun mennessään ja ilokaasu viimeisetkin rippeet. Huoneeseen tuli toinenkin kätilö ja kätilöopiskelija, joka sitten siinä teki ulkotutkimuksen ja toi juotavaa. Hengittelin ilokaasua supistusten aikana, ja toinen puoli kohdunkaulasta nähtävästi hävisi nopeammin kun supistukset alkoivat tuntumaan kipeinä toisella puolella. Reidessä tuntui kauhean polttavaa kipua ja sitä ei ilokaasukaan vienyt kokonaan pois.
Kaikkein kauhein vaihe olikin sitten siinä kun puudutus alkoi häviämään ja jostain syystä vauvan edessä oli jotain repaleita kohdun suusta eikä se alkanut laskeutua.
Siinä vaiheessa minut käännettiin selälleen ja kätilö kokeili että mikä on tilanne ja ei saanut lupaa ponnistaa. Ihan hirmuisen kipeitä supistuksia piti kestää ainakin kolme tai neljä ja ne tuntuivat tunnin pituisilta. Hengenhädässä vedin sitten ilokaasua ja välillä happea kun alkoi silmissä pimenemään. Onneksi kätilö oli tosi ihana ja kertoi koko ajan että missä mennään ja kuin pitkään vielä pitää kestää.
Sitten kun vauva alkoi tulla alaspäin ja sain luvan ponnistaa niin menikin, ainakin miehen mukaan, kaksi ponnistusta ja vauva oli ulkona. Itsestä tuo aika tuntui taas tunneilta kun kipu oli niin kauhea. Luulinkin että nyt repeää paikat pahemminkin, mutta lopulta tuli vain kaksi tikkiä. Sitten kun vauva oli ulkona, niin kaikki kipu hävisi. Se oli kyllä ihana tunne. Siinä se pikkuinen tuhiseva nyytti sitten oli minun paidan alla ja onnen tunne oli ihan mahtava.
AngelEyes ja Helmi 6 pvä
Hyvä on lukea tämmösiä vähemmän pelottavia synnytyskertomuksia. Onnea vielä Angel Eyes!
Täällä mie vielä yhtenä kappaleena olen, ylihuomenna on eka yliaikaiskontrolli. Katotaan miten sitten siitä eteenpäin. Mitään varsinaisia kipuja ei vieläkään ole ollut. Niin ja äitilpr, kyllä täältä saatas poikakin Kaakonkulmalle, mutta kun viihtyy yksiössään vaan liian hyvin.
Onerva ja Kustavi 41+1
Täällä mie vielä yhtenä kappaleena olen, ylihuomenna on eka yliaikaiskontrolli. Katotaan miten sitten siitä eteenpäin. Mitään varsinaisia kipuja ei vieläkään ole ollut. Niin ja äitilpr, kyllä täältä saatas poikakin Kaakonkulmalle, mutta kun viihtyy yksiössään vaan liian hyvin.
Onerva ja Kustavi 41+1
Suuret onnittelut Angel Eyesille tyttösestä - aivan ihanainen pörröpää sulotar :heart:
Omat kuulumiset tylsästi kopioin tuolta toisesta pinosta:
Meidän oma rakas syntyi viime viikon lauantaina eli 11.10. :heart: Tyttö syntyi suunnitellusti sektiolla rv 38+5, hän painoi syntyessään 3050 g ja oli 49 cm pitkä. Synnytystä edeltävä viikko oli aika piinaava, kun synnytystapaa vatvottiin edestakaisin - kertoilen tarkemmin paremmalla ajalla. Mutta pääasia, että kaikki meni hyvin ja pieni on nyt turvallisesti maailmassa :heart:
Kotiin päästiin torstaina ja rauhallinen vaauva on päästänyt äidin vielä aika helpolla; syö hyvin, nukkuu paljon, itkee silloin kun on nälkä. Hän on tosi suloinen ja mie olen niin rakastunut ja onnellinen, etten osaa edes kertoa!!
Tässä muutama kuva; ihan ensimmäinen kuva hänestä leikkurissa ja pari kuvaa kotiinlähtöä valmisteltaessa:
Onervan kuulumisia odotellessa
Omat kuulumiset tylsästi kopioin tuolta toisesta pinosta:
Meidän oma rakas syntyi viime viikon lauantaina eli 11.10. :heart: Tyttö syntyi suunnitellusti sektiolla rv 38+5, hän painoi syntyessään 3050 g ja oli 49 cm pitkä. Synnytystä edeltävä viikko oli aika piinaava, kun synnytystapaa vatvottiin edestakaisin - kertoilen tarkemmin paremmalla ajalla. Mutta pääasia, että kaikki meni hyvin ja pieni on nyt turvallisesti maailmassa :heart:
Kotiin päästiin torstaina ja rauhallinen vaauva on päästänyt äidin vielä aika helpolla; syö hyvin, nukkuu paljon, itkee silloin kun on nälkä. Hän on tosi suloinen ja mie olen niin rakastunut ja onnellinen, etten osaa edes kertoa!!
Tässä muutama kuva; ihan ensimmäinen kuva hänestä leikkurissa ja pari kuvaa kotiinlähtöä valmisteltaessa:
Onervan kuulumisia odotellessa
Onnittelut gerille pikku prinsessasta. Suloinen on hän. :heart: :flower: Hienoa että kaikki meni hyvin.
AngelEyes ja Helmi 16 pvä
AngelEyes ja Helmi 16 pvä
Äh, unohdin eilisessä tohinassa tänne ilmoittaa, että Kustavista tuli Paavo 18.10. klo3.54. Mittaa Paavolla oli 51cm ja painoa 3665g. Pääsimme kotiin tiistai-iltana ja koko perhe voi hyvin, vaikkakin äidin synnytyksen jälkeiset ongelmat vielä vaivaavatkin. Synnytys oli itsessään kivulias, mutta loppujen lopuksi nopeasti sujunut kokemus. Avautumisvaihe kun oli sitten käynnistystablettejen takia aika vauhdikas.
Hieman poika tuossa kuvassa kellertää, mutta väri on jo lähtenyt tasoittumaan. Olemme miehen kanssa ihan hurmoksessa. :heart:
Hieman poika tuossa kuvassa kellertää, mutta väri on jo lähtenyt tasoittumaan. Olemme miehen kanssa ihan hurmoksessa. :heart: