kaavinta spinaalipuudutuksessa...

Onko kukaan muu joutunut olemaan hereillä kaavinnan aikana? Minulle tehtiin kaavinta rv 10+4, kkm. Sikiö vastasi viikkoja 9+6. Menetyksemme huomattiin ensimmaisessä uä:ssä rv 10+1. Sairastin rajun influenssan, se ilmeisesti koitui pienokaisemme kohtaloksi uä:ssä kaikki rakenteet ym oli normaalit, ainoastaan syke puuttui. Kaavintaan päädyttiin naistentautien lääkärin kanssa, koska olin ollut niin kauan kipeänä ja tosi heikossa kunnossa influenssan jäljiltä. Sovittin että tulen osatolle pe aamuna, jolloin kaavinta minulle tehtäisiin päivystysajalla. Sain kohdunsuuta pehmentävän lääkkeen, makasin aamun, päivän ja iltapäivällä anestesia lääkäri tuli kertomaan että kaavinta tehdään, mutta minua ei nukuteta, puudutetaan ja jos puudutus ei onnistu niin sitten humautetaan uneen. Tämä siksi puudutuksessa, koska olin kipeä edelleen ja minulla on paljon allergioita, jotka olisi ollut vaaraksi minun terveydelle... Puudutus onnistui, sain suoneen rauhoittavaa, kuitenkin tajusin ja kuulin mitä tapahtui. Kaavinnan aikana olin rauhallinen, tietenkin, kun olin vahvasti lääkitty.. Kuulin kun kaavinnan tehnyt lääkäri kertoi saaneen vauvan alun kokonaisena purkkiin ym.. Tuo kaikki oli ohi 20 min. Leikkuusalista heräämöön, ja sitten osastolle odottamaan iltaa, että pääsin kotiin... Olin vielä kotin lähtiessäni niin lääkitty, että kaikki oli ok, siis mieli. Lauantaina olin edelleen tokkurainen noin puoleen päivään asti. Sitten alkoi kaikki kaavinnassa kuultu ja koettu pyöriä mielessä. Illat on kauheita.. Kipuja ei ollut nimeksikään, eikä vuotoa juuri lainkaan. Henkisiä arpia kylläkin jäi.. Olen pystynyt puhumaan miehelleni ja muutamille kavereille myös tästä (kaavinnasta 4 päivää) tänään kävin hakemassa unilääkkeet, jotta ei tarvii yksinään öitä asiaa kelata...
Sekava kertomus minun keskenmenosta ja kaavinnasta, sekavat on ajatuksetkin vielä..
Onko muilla vastaava kokemusta? Miten pääsit yli tuosta?

 

Tunteet menee tosiaan laidasta Laitaan, surusta -vihaan. Myös epäusko km:ään, ei tää voi olla totta.
Mulle tuli myös olo etten enää halua raskautua.pelko että joudun saman kokemaan ja vihan tunteet epäonnistumisesta hiertää mieltäni, vaikka meillä on jo neljä lasta. Koen etten saanut kantaa lastani tarpeeksi kauaa. Ja tuo kaavinta hereillä tehtynä tuntui riistolta. Minun viides lapsi vietiin pois
En tiedä ajatteleeko kukaan näin.. Minä ajattelen. Olen antanut itselleni luvan surra tätä menetestä. Päivä kerrallaan tästä eteen päin.. Ahdistaa vain ajatella, että mieheni tahtoisi pian koittaa uutta raskautta.. Toki minä päätän kehostani ja tahdon antaa tapahtuneelle aikaa... Ennen minulla oli "krooninen vauvakuume" nyt ei

 

Minulle on tehty myös kaavinta, mutta nukutuksessa. Meille tehtiin 8.2. kahden pakkasalkion siirto, josta tuli plussa, mutta varhaisultrassa todettiin keskenmeno 7+1. Lääkkeellinen tyhjennys kotona ja sanottiin että teet viiden viikon kuluttua raskaustestin kotona, vuoto kestää 5-6 viikkoa. Viime viikolla jouduin sairaalaan kun rupesin yhtäkkiä vuotamaan verta ja vatsa oli kipeä. Vuoto oli ensi menkkojen tapaista mutta tiistai ilta koitui kohtaloksi, jouduin sairaalaan , jäämään osastolle kun lääkäri sitä vaati, olisi halunnut kotiin hoitamaan kipeää tyttö ja mies olisi päässyt aamulla töihin, mutta joutuikin jäämään kotiin. Keskiviikkona minulle tehtiin sitten kaavinta ja pääsin samana päivänä kotiin. Iloa ja surua ollut tässä aikalailla.Tyttö sai alkunsa 201 tuoresiirtona. Tälläinen oli minun tarina.