Kadehdin ihmisiä jotka ovat lähtöisin ei-uskovaisesta perheestä eikä ole

sellaista rasitetta kuin itselläni on. Itse en ole ollut lestadiolainen kohta 20 vuoteen ja vietän onnellista "normaalikirkkoonkuuluvien" elämää miehen ja lasteni kanssa.

Edelleen kuitenkin tuntuu että pitää ravintolassa käynnit ja alkoholin käytöt vl-sukulaisilta ja tuttavilta salassa tehdä. Lähes päivittäin heidänkin kanssaan tekemisissä ollaan ja tuntuu että tietyt jutut pitää jättää puhumatta..

TUNTUU että saa erityistä paheksuntaa oman paikkakunnan uskovaisilta jos on jossain ollut vain sen takia että on alkujaan vl-perheestä.
Olisi mahtavaa jos voisi vapaasti elämästä nauttia ja voisi esim.albumiin laittaa kuvia "juhlailloista" ym. keneltäkään salaamatta..

Onko muita samassa tilanteessa olevia?

 

Mun mielestä tuossa on kyllä sinussaki vikaa, jos tuommoiseen alistut. kai sä ny omaa elämää saat elää, eikös se ole niiden ongelma jotka paheksuu...

 

minä!! tai siis me!!!
sun kirjoitus on ihan ku mun! niin samanlaista!!

en ois ikinä halunnut syntyä uskonnolliseen perheeseen!

mites teillä menee nyt kasvatusperiaatteet "uskonnon" puitteissa?

 

No ehkä sun ei kannattas salailla, vaan tehdä selväksi, että elät, miten elät. Paheksuvat jos luulevat, että yrität esittää uskovaista.? Vai?

 

Luulenpa, että sun on vain uskallettava ottaa ohjat omiin käsiisi ja tehdä kuten itsestäsi tuntuu parhaalta. Älä anna muiden vaikuttaa tapaasi elää. Vaikeinta on nostaa se kissa pöydälle, ei niinkään enää silitellä sitä pöydällä.

Äläkä häpeä itseäsi vaan seiso selkä suorana ja itseäsi arvostava hymy kasvoilla muiden edessä, silloin voitat

 

no jokainen saa oman sukurasitteensa mukanaan.

jos ei ole lestarasite niin se on alkoholisti-isä tai köyhyys tai muuta yhtä hauskaa.

 

No ehkä sun ei kannattas salailla, vaan tehdä selväksi, että elät, miten elät. Paheksuvat jos luulevat, että yrität esittää uskovaista.? Vai?

Mitä tarkoitat? En missään nimessä esitä mitään vaan jätän vain asioita kertomatta....

 

tiedän vl piirit niin hyvin, että sinne ei selittelyt auta.
on helpompi ku et sano mitään, niin meki tehdään.
jokainen elää omaa elämää, sehän on selvää, mutta joistakin asioista on vaiettava. mutta he kyllä seuroista ja virsistä saavat puhua koska vain ja missä vain.....

 

Taidan ymmärtää mitä tarkoitat.

Itelläki vähä semmosta etten mielelläni puhu siitä jos haluan vaikka baariin lähteä (no sitä kyllä äärimmäisen harvoin edes tapahtuu..), en tietenkään valehtelekaan asiasta jos vaikka kysyisivät.

 

minä!! tai siis me!!!
sun kirjoitus on ihan ku mun! niin samanlaista!!

en ois ikinä halunnut syntyä uskonnolliseen perheeseen!

mites teillä menee nyt kasvatusperiaatteet "uskonnon" puitteissa?

Tuntuu että meillä lapset suhtautuvat kunnioittavammin ja suuremmalla mielenkiinnolla uskonasioihin kun minä koskaan kun heille se ei ole pakollista ja samalla lailla jokapäiväistä. Muuten tuntuu että kirkossa käynnit ym. vähenevät kokoajan perheellämme.

Korviksia en pysty lapsieni antaa laittamaan enkä hiuksia värjäämään, niihin en ole itsekään pystynyt.

Varsinaisesti en osaa sanoa kasvatusperiaatteista uskonnon puitteissa. Näkyykö teillä miten?

 

No ehkä sun ei kannattas salailla, vaan tehdä selväksi, että elät, miten elät. Paheksuvat jos luulevat, että yrität esittää uskovaista.? Vai?

Mitä tarkoitat? En missään nimessä esitä mitään vaan jätän vain asioita kertomatta....

No eikös se oo sama asia? ootko sä sanonut niille esimerkiksi kertaakaan, että et halua olla uskovainen?

 

Mun mielestä tuossa on kyllä sinussaki vikaa, jos tuommoiseen alistut. kai sä ny omaa elämää saat elää, eikös se ole niiden ongelma jotka paheksuu...

Ehkä se johtuukin siitä että sitä paheksuu kuitenkin itsekin kun on lapsesta asti "aivopesty"

 

Just miehen kanssa eilen puhuttiin samasta aiheesta, hänen perhe, suku ja moni ystävä siis lessuja.. Hän kun sanoo ettei ymmärrä ihmisiä kenen mielestä se on jotenkin "rasite".
Kyllä mies juo ja myös muut perheestä ketkä on "eronnut" lessulaisuudesta.. Heillä vaan on silleen että kylään ei mennä krapulassa jne.. Molemmin puoleista kunnioitusta siis. Hänen vanhemmat ei arvostele ei lessuja ja " ei enää lessut" ei arvostele näitä lessuja.
Sekavasti selitetty, en oikee osaa selittää mitä mies ajattelee ja silleen.

Toki tässäkin varmaan on eroja, kun eikös esim oulussa olla paljon "jyrkempiä"..

 

No ehkä sun ei kannattas salailla, vaan tehdä selväksi, että elät, miten elät. Paheksuvat jos luulevat, että yrität esittää uskovaista.? Vai?

Mitä tarkoitat? En missään nimessä esitä mitään vaan jätän vain asioita kertomatta....

No eikös se oo sama asia? ootko sä sanonut niille esimerkiksi kertaakaan, että et halua olla uskovainen?

Kyllä tietävät etten ole uskovainen. Tuli selväksi jo 20 vuotta sitten kun aloin ei-uskovaisen mieheni kanssa seurustelemaan, vaikeaa aikaa se olikin...

 

No ehkä sun ei kannattas salailla, vaan tehdä selväksi, että elät, miten elät. Paheksuvat jos luulevat, että yrität esittää uskovaista.? Vai?

Mitä tarkoitat? En missään nimessä esitä mitään vaan jätän vain asioita kertomatta....

No eikös se oo sama asia? ootko sä sanonut niille esimerkiksi kertaakaan, että et halua olla uskovainen?

Kyllä tietävät etten ole uskovainen. Tuli selväksi jo 20 vuotta sitten kun aloin ei-uskovaisen mieheni kanssa seurustelemaan, vaikeaa aikaa se olikin...

No mutta luulen, että tuo salailu ikäänkuin antaa vauhtia paheksunnalle.

 

Jaa no olen mä juonut siideriä mun lestadiolaisvanhempien silmien alla, samoin veljet juoneet kaljaa. Eikä me osata sitä hävetä. Tosin ollaan varmaan ala-asteella jo tiedetty ettei se uskonto ole meidän juttu, että ollaan kasvettu muiden ei-uskovien nuorten kanssa.

Ja olen värjännyt hiuksia ja laittanut korviin reikiä ja voin niitä tehdä myös lapsillekin, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja ettei kenellekään 1-vuotiaalle korviksia laittaisi.

Se on ap sun oma elämä eikä sun tarvitse miettiä mitä muut sanoo, ole sellainen oma itsesi minkalainen haluat olla. Ei lapsuudenuskonnon pitäisi antaa vaikuttaa aikuisena, siitä pitää antaa päästää irti jos ei halua uskis olla.

 

Luulenpa, että sun on vain uskallettava ottaa ohjat omiin käsiisi ja tehdä kuten itsestäsi tuntuu parhaalta. Älä anna muiden vaikuttaa tapaasi elää. Vaikeinta on nostaa se kissa pöydälle, ei niinkään enää silitellä sitä pöydällä.

Äläkä häpeä itseäsi vaan seiso selkä suorana ja itseäsi arvostava hymy kasvoilla muiden edessä, silloin voitat

Vähän noloa näin "vanhana" olisi pitänyt ehkä nuorempana

 

No siinä suhteessa oon samantapasessa tilanteessa, että miehen vanhemmille ei voi puhua mitään mistään juhlimisista tms. Eivät ole lestadiolaisia, mutta pitävät aika tiukkaa linjaa kaikessa. Miehen kanssa eletään ihan "normaalia" elämää, mutta joitakin asioita on vähän niinkun pakko jättää anopilta kertomatta. Ihan sen takia, että en halua mitään riitoja. Anoppi esim. miehen ollessa nuorempi kielsi mieheltä yhteydenpidon serkkuunsa, koska serkku oli eronnut. Toivottavasti anoppi on lieventänyt siitä asiasta kantaansa, koska mun vanhemmat on eronnut ja ainakin ihan asiallisesti kaikki käyttäytyi meidän häissä, joissa mukana oli mun isäpuoli sekä oikea isä.. Joskus hieman ahdistaa, kun pitää varoa kokoajan puheitaan. Onneks anoppi on sen verran vanhanaikanen, että tuskin on mistään Facebookista kuullutkaan..

Siinä suhteessa taas on eri tilanne, koska miehen kanssa kuulutaan samaan seurakuntaan kun anoppikin, mutta en koe sitä mitenkään rajottavana tekijänä.. Mun mielestä se on vaan enemmänkin lisänä tähän. Samassa maailmassa kaikki eletään kuitenkin. Täytyy myöntää, että nuorempana olin muutamissa asioissa itsekkin vähän "tiukempi", joten anoppi saattaa siinä uskossa elää sitten vieläkin.. En jaksa alkaa vänkäämään asioista, jotka ei varsinaisesti sille kuulu.

 

minä!! tai siis me!!!
sun kirjoitus on ihan ku mun! niin samanlaista!!

en ois ikinä halunnut syntyä uskonnolliseen perheeseen!

mites teillä menee nyt kasvatusperiaatteet "uskonnon" puitteissa?

Moi!!!! TIEDÄN, miltä teistä tuntuu. Olen samassa tilanteessa. Mies on myös ex-vl. Tätä ei ymmärrä kukaan, joka ei ole kasvanut vl-yhteisössä.

 

Mun onni on, että asun kaukana sukulaisistani. Koko nuoruus meni tiukasti helluntaikuvioissa, mutta nyt saan elää omaa elämääni ilman uskonnon kahletta. Uskon kyllä omalla tavallani ja sillä on isokin merkitys, mutta en enää halua katsoa maailmaa mehupillin läpi eli rajoittuneesti ja nähdä kaikkea joko mustana tai valkoisena. Liityin kansankirkkoon jo vuosia sitten ja kävin riparin yksityisesti raskausaikana pari vuotta sitten.

 

tiedän vl piirit niin hyvin, että sinne ei selittelyt auta.
on helpompi ku et sano mitään, niin meki tehdään.
jokainen elää omaa elämää, sehän on selvää, mutta joistakin asioista on vaiettava. mutta he kyllä seuroista ja virsistä saavat puhua koska vain ja missä vain.....

Sekin on kiusallista kun jossakin juhlissa ollaan missä paljon vl-väkeä, tervehtivät toisiaan isolla äänellä Jumalan terve, mutta meitä muita kätellään vaisusti tuskin mitään sanoen.
Tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

 

Vanhoillislestadiolaisuuus on melkolailla hallitseva usko. Murrosiän kynnyksellä kun yleensä ihmiset alkaa haluta noudattaa omia mielipiteita ja haluja niin se uskosta erkaneminen on todella rajua.. itsetunto saa kunnon kolauksen kun sukulaiset väheksyy kaikkia omia ratkaisuja totaallisesti.

 

tiedän vl piirit niin hyvin, että sinne ei selittelyt auta.
on helpompi ku et sano mitään, niin meki tehdään.
jokainen elää omaa elämää, sehän on selvää, mutta joistakin asioista on vaiettava. mutta he kyllä seuroista ja virsistä saavat puhua koska vain ja missä vain.....

Sekin on kiusallista kun jossakin juhlissa ollaan missä paljon vl-väkeä, tervehtivät toisiaan isolla äänellä Jumalan terve, mutta meitä muita kätellään vaisusti tuskin mitään sanoen.
Tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Minä sanoin tuosta kerran sukulaisille. Sanoin, että tulee tosi paha mieli, kun muita tervehditään kädestä, meidät ohitetaan luimistellen ja kiireellä. He sanoi, että mitä teille sitten muka voi sanoa, että tuntuu järjettömältä sanoa kädestä pitäen, että hei.

Nooh, siihen sanoin, että no sitten se teistä tuntuu järjettömältä, mutta meistä tuntuu pahalta, koska meitä ei tervehditä millään tapaa.

 

tiedän vl piirit niin hyvin, että sinne ei selittelyt auta.
on helpompi ku et sano mitään, niin meki tehdään.
jokainen elää omaa elämää, sehän on selvää, mutta joistakin asioista on vaiettava. mutta he kyllä seuroista ja virsistä saavat puhua koska vain ja missä vain.....

Sekin on kiusallista kun jossakin juhlissa ollaan missä paljon vl-väkeä, tervehtivät toisiaan isolla äänellä Jumalan terve, mutta meitä muita kätellään vaisusti tuskin mitään sanoen.
Tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Minä sanoin tuosta kerran sukulaisille. Sanoin, että tulee tosi paha mieli, kun muita tervehditään kädestä, meidät ohitetaan luimistellen ja kiireellä. He sanoi, että mitä teille sitten muka voi sanoa, että tuntuu järjettömältä sanoa kädestä pitäen, että hei.

Nooh, siihen sanoin, että no sitten se teistä tuntuu järjettömältä, mutta meistä tuntuu pahalta, koska meitä ei tervehditä millään tapaa.

No haluaisitteko te sitten, että teille sanottas "JUMALAN TERVE" tai "RAUHAA"?

 

tiedän vl piirit niin hyvin, että sinne ei selittelyt auta.
on helpompi ku et sano mitään, niin meki tehdään.
jokainen elää omaa elämää, sehän on selvää, mutta joistakin asioista on vaiettava. mutta he kyllä seuroista ja virsistä saavat puhua koska vain ja missä vain.....

Sekin on kiusallista kun jossakin juhlissa ollaan missä paljon vl-väkeä, tervehtivät toisiaan isolla äänellä Jumalan terve, mutta meitä muita kätellään vaisusti tuskin mitään sanoen.
Tuntee itsensä toisen luokan kansalaiseksi.

Minä sanoin tuosta kerran sukulaisille. Sanoin, että tulee tosi paha mieli, kun muita tervehditään kädestä, meidät ohitetaan luimistellen ja kiireellä. He sanoi, että mitä teille sitten muka voi sanoa, että tuntuu järjettömältä sanoa kädestä pitäen, että hei.

Nooh, siihen sanoin, että no sitten se teistä tuntuu järjettömältä, mutta meistä tuntuu pahalta, koska meitä ei tervehditä millään tapaa.

No haluaisitteko te sitten, että teille sanottas "JUMALAN TERVE" tai "RAUHAA"?

EI EI EI! Vaan ihan vaan terve, hei, päivää tms. Mutta mietippä tilannetta, että istut huoneessa, jossa muitakin ihmisiä. Sinne tulee "uusia" vieraita, jotka kättelee kaikki muut, paitsi ei sinua. He kyllä tuntee ja musitaa sinut, mutta eivät huomioi, eivät edes katso.

Kun on niin vaikeaa sanoa vaikka se hei.

Minusta tuo ei ole reilua. Opeta siinä lapsille sitten käytöstapoja...