Kadehditko koskaan lapsetonta ystävääsi?

  • Viestiketjun aloittaja kateus
  • Ensimmäinen viesti
hanski
joskus toi kaveri luulee et voin odottaa häntä tuntitolkulla kylään, vain sen takia että luulee minun olevan aina kotona kun on lapsia, eikä minulla ole sosiaalista elämää enää lapsien jälkeen ollut..!!! Menee kyl äkkiä ohi, mut kuiten...
 
joup
En. Olen 31 -vuotias ja olen TODELLAKIN saanut mennä ja tulla, juhlia, opiskella, tehdä töitä, matkustella, asua pitkään ulkomailla, tehdä vapaehtoistyötä kehitysmaassa -ja elää siis todella antoisaa lapsetonta elämää kaikin puolin.

Olin hyvin, hyvin valmis muuttamaan elämäni jälleen ja asettamaan toisen ihmisen omieni edelle. Olen siis todella onnellinen. Päinvastoin itse asiassa muutama lapseton ystävä tuntuu olevan hieman kateellinen minulle, mikä on kyllä hieman surullista. Toivon että hekin pian saisivat lapsen, jota niin kaipaavat..
 
ent lapseton
Ehdin elää lapsetonta elämää 30 vuotta ja siitä kymmenen vuotta oikein vapauden ilotulitusta, matkustelua ympäri maailman, spontaania elämää, seikkailua, riippumattomuutta, ei ketään kenen mielipiteistä tai rajoituksista pitäisi välittää jne. Se riitti ja alkoi käydä tylsäksi, merkityksettömäksi ja tyhjäksi. Nyt on ihanaa ja hienoa ottaa vastuuta, olla vaihteeksi enemmän antavana osapuolena, rakastaa ja olla rakastettu oikein roppa kaupalla ja olla ONNELLINEN. Minua vapaus ei tehnyt onnelliseksi vaikka hauskaa olikin toisinaan.

Olemme erilaisia. Tärkeintä olisi löytää se oma tapa tulla onnelliseksi ja elää tyytyväisenä elämäänsä. Lapsilla tai ilman.
 
..
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
En ole masentunut.Olen kai vaan niin vanha että olin tottunut lapsettomaan elämään.
aivan. toisilla voi olla vaikeampaa sitten vanhempana sopeutua lapselliseen, vastuulliseen elämään kun on saanut ennen olla vapaa ja tehdä niinkuin tykkää. mutta usko pois, kyllä se elämä on rikkaampaa lapsen kanssa kuin ilman! ihan varmasti! ei se olisi kuitenkaan unelmiesi täyttymys jos nyt yhtäkkiä saisitkin vanhan elämäsi takaisin. tuntuisi tyhjältä sekin.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ent lapseton:
Olemme erilaisia. Tärkeintä olisi löytää se oma tapa tulla onnelliseksi ja elää tyytyväisenä elämäänsä. Lapsilla tai ilman.
Peesi. Itsekin olen onnellinen ja minulle sopi erinomaisesti saada lapsi kolmekymppisenä. Tuntui, että kaikki on elämässäni tapahtunut juuri oikeaan aikaan. Mutta ymmärrän toki, että olemme erilaisia ja joku toinen voi tuntea toisin.
 
En kadehdi ketään lapsetonta ihmistä, koska olen aina lapsia halunnut, enkä osaisi kuvitella elämää ilman lapsia.

Mutta sen sijaan huonoina hetkinä kyllä kadehdin jokaisen vapaa-aikaa kenellä sitä on, itselläni kun sitä ei kyllä juuri nimeksikään ole koskaan... :D Mutta toisaalta, siihenkin on tottunut, ettei vapaa-aikaa ole, mutta saa kai sitä edes joskus vähän kateellinen olla. :whistle:
 

Yhteistyössä