Kadutko, että menit nuorena naimisiin?

  • Viestiketjun aloittaja "pipsa"
  • Ensimmäinen viesti
"hmm"
minä menin naimisiin 19v ja samalla tiellä edelleen ollaan ja tuosta on 18v aikaa. en kadu etä menin niin nuorena naimisiin.. Rakastan miestäni yli kaiken ja hän tietää sen.
 
"minä"
Erosta on myöskin jo vuosia. Ehdin olemaan naimisissa nuoruuden rakkauteni kanssa 18 v - 29 v ikäisenä. Sen jälkeen ehdin toiseen avioliittoon, josta olen saanut haluamani määrän lapsiakin. Montaa voi katua, mutta ei elettyä nuoruuttaan :) Menetin lähinnä rahaa ex:ni vuoksi.
 
hdj
Mä menin 22-vuotiaana avioon mieheni kanssa (seurustelimme kolme vuotta ennen sitä), nyt olen 34-vuotias ja edelleen samaisen miehen kanssa. En todellakaan kadu avioliittoamme, edes silloin, jos se joskus saattuisi päättymään eroon.
 
ei!
Ei kaduta. Alettiin seurustella 18-vuotiaina ja naimisiin 21-vuotiaina. Ensimmäinen lapsi 25-vuotiaina kun oltiin valmistuttu. Nyt oltu naimisissa itse asiassa kuusi vuotta, eikä edelleenkään kaduta hiukkaakaan. Olen vaan onnellinen että tuli ajoissa tehtyä. :D
 
19v. menin naimisiin. Erottiin sitten vuosia myöhemmin. Mutta en kadu. Hän oli ensirakkauteni ja sain kuitenkin kolme ihanaa lasta. Loppu oli sitten katkeraa ja suruntäyteistä eroa, mutta minkäs teet. Onnellisia vuosia ne kuitenkin olivat kun yhdessä elettiin.
 
"hilavitkutin"
Heh, mäe jotenkin ole koskaan ajatellut menneeni naimisiin nuorena. Mutta kaipa mä aika nuori olin, siis 22 vuotias. Omasta mielestäni varsin kypsä ja halukas naimisiin. Nyt 33 -vuotiaana edelleen yhdessä samaisen miehen kanssa eikä kaduta.

Kolmenkympin kriiseilyissäni kyllä tuli mietittyä, että miksiköhän mulla on aina ollut niin hirveä kiire aikuiseksi (muutin pois kotoa 16-vuotiaana, aina mennyt eteenpäin ja ollut töissä, naimisiin 22 v. ja eka lapsi 25 v.). Kyllähän sitä olisi myöhemminkin tietysti ehtinyt... Mutta minä sitten olen aina ollut sen tyyppinen. Kolmenkympin tietämillä iski vaan sellanen mitä nyt sitten seuraavaksi -kausi eli mullahan on jo kaikki mitä ikinä olen halunnut ja mitä nyt? Nooh, se on jo mennyt ohi (onneksi).

En siis myönnä katuvani, mutta myöhemminkin olisi ehtinyt. Vaan se on sitä jossittelua sekin. Voihan olla ettei myöhemmin olisi ollut näin hyvää miestä tarjolla ;)
 
Olin 23 naimisiin mennessäni ja 25 erotessani. Vaikka koko homma oli yhtä suurta virhettä, en kadu. Mä en pysty näkemään, miten olisin voinut tavat nykyisen mieheni ilman tuota aiempaa liittoa, eroa ja sen jälkeistä mustaa aikaa.
 
"joskus"
kyllä joskus kadun. Olin 19 kun mentiin naimisiin. Vajaa 10 vuotta oltu.

Väilllä tuntuu että olinpa silloin typerä, jos muutaman vuoden olisin odottanut.. mutta nyt on näin, ja kyllä me kai aika onnellisiakin noin niinkuin pääasiassa ollaan. Mutkia on vaan ollu matkassa vähä liikaa. mut kyllä me kestetään.
 

Yhteistyössä