Kaduttaako lasten määrä?

Olen siinä vaiheessa, että mietin vielä neljättä lasta, jota sydän haluaa ja järki pistää kampoihin, miehen puhuin jo ympäri :heart: Kolme ihanaa poikaa 9,6 ja 2 on jo ja vielä yhden lapsen ottaisin. Kolmanneta lapsesta olen nauttinut täysin rinnoin ja ollut toisaalta kauhuissani, että tämäkö oli viimeinen pikkunassikka meillä. Auton vaihto olisi edessä ja yhden huoneen teko ym. ja raskaus ja synnytys jännittää, jos lapsi ei olisikaan terve ym. Miten teillä muilla on asiat lutviutuneet. Onko harmittanut, että lapsia on tullut hankittua liikaa tai mikä tärkeintä harmittaako, jos se viimeinen on jäänyt järjen takia hankkimatta? Jostain kyllä luin, että naisilta jää aina se viimeinen lapsi saamatta. Neuvoja :heart:

 

lapsia minulla 4, kuopus syntyi 2vuotta sitten, edelliseen lapseen eroa 12 vuotta, kyllä hirvitti silloin kun sain tietää olevani raskaana,kun muut teini-iässä, mutta ei enää, maailman ihanin asia on tämä pikkuinen vipeltäjäni,oikein pikku auringonsäde, kyllä se rakkaus antaa ihmeellisiä voimia jaksaa, kuopus ei ole vieläkään nukkunut kokonaisia öitä, työni alkaa onneksi vasta 9 aikaan, voimia sinulle :heart: :wave:

 

piti vielä jatkaa, että ikäni puolesta olisin päässyt raskauden aikana testeihin, mutta en mennyt, koska tämä lapsi olisi minulle rakas sellaisena kun luoja hänet minulle antaa, terve tyttö tuli, tosin vilkas, niin kuin iso- siskonsakin, autoa emme vaihtaneet isompaan, asunnossamme on 3 makuuhuonetta se riittää, omakoti talo, jossa ulkona turvallista, kyllä kannattaa se viimeinen lapsi hankkia, ikää minulla nyt 40v, enää en lapsia pysty hankkimaan, kohtuni poistettiin, haaveissa olisi ollut vielä 1, mutta lapsenlapsia sitten joskus,

 

mulla on 4 lasta, ja ei kaduta lasten määrä. se vaan että kun kolmannen ja kuopuksen välillä on ikäeroa 14v. niin ehkä olisi vielä pitänyt hankkia kuopuksellekin kaveri. Mutta kun samalla reissulla tehtiin steriilisaatio, niin oli sitten enää myöhäistä miettiä vielä lisää vauvoja. Olin 37, kun viimeinen syntyi.

 

Meillä lapsia 6, joista nuorin 9kk. Täytin itse juuri 40v. Ikinä en voisi kuvitella, että lasten määrä kaduttaisi, vaan juuri se, etten tätä iltatähteä olisi tehnytkään..Odotusaikana ensin toivastelin, että pääsisinpä lapsivesipunktioon tmv, mutta eipä sitä tarjota kuin 40 täyttäneille, ja loppujen lopuksi en tiedä, olisiko musta siihen ollutkaan, kun en aiemmillakaan kerroilla käynyt edes verikokeissa, joissa mahdollinen downinsyndrooma-riski olisi "prosentoitu". Luotin siihen, että me saamme juuri sen vauvelin, joka meille on tarkoitettu ja ihanampaa vauvaa en voisi kuvitellakaan...Toki tässä iässä kroppa helpommin kremppaa, kuten mulla selkä, mutta toisaalta siihen vaikuttivat myös aiemmat 5 raskautta. Samoin yöheräämiset vauvan synnyttyä tuntuivat raskaammilta kuin aiemmin, mutta sekin aika on nopeasti ohi.. Täytyy vain toivottaa Onnea, ja muistuttaa, että Elämä kantaa!!!

 

mulla on lapsia 7 eikä kaduta yhtään,vieläkin voisin ajatella iltatähden hankkimista.lapset on ihania.

 

Mä oon "tehny" lapset neljänkmpin kahta puolen. Kakkonen oli ns vahinko, mutta olen onnellinen että esikoinen sai sisaruksen! Olis kaduttanu jos (ja kun) en olis enää vauvantekoon ryhtyny. Sisarus on paras lahja, jonka lapselleen voi antaa, eikä niitä kai voi olla liikaa.

 

Siinä mielessä ei harmita eikä kaduta, kun tämä lapsimäärä (3) ei ole tavallaan ollut oma valinta. Haaveissa oli enemmänkin lapsia, mutta pitkään meillä oli vain kaksi lasta. vaikka sitten jo näytti todennäköiseltä tai lähes varmalta, ettei enempää tulekaan, oli munulla kumma tunne, että yksi vielä oli syntymättä. Saimme viimein hänetkin, mutta sitten ikää alkoi jo olla jo niin paljon, ettei vuosien odottelu olisi ollut enää mahdollista. Tähän kolmanteen raskauteen liittyi niin paljon menettämisen pelkoja ja kokemuksiakin (lääkäri mm. totesi varman tuulimunan), että se oli sangen raskasta meille vanhemmille, joten yhdessä päätimme, että enää emme riuduta itseämme toiveilla ja pettymyksillä. Ja nyt on meillä aivan ihana pikkuriikkinen lapsenlapsi, joka urheasti on taistellut vaikeuksien läpi iloksemme! :heart:

 

Ei, mulla on 2 lasta ja se on juuri sopivasti. Ei ole missään vaiheessa tullut ajatustakaan kolmannesta tai useammasta.

 

kolme aivan ihanaa tyttöä eikä kaduta yhtään.

 

Aika järkky kysymys! siihen tuskin kukaan vastais myöntävästi... Paitsi jos on tullut hankittua liian vähän. Minulla on kuusi lasta ja yhtäkään heistä en antaisi pois, ihania persoonia kaikki. Tiedätte kai että lapsia täytyy olla vähintään kolme....

 

ei tosiaankaan kaduta.8 ihanaa tenavaa!!! :heart:

 

Lapsia kolme, kaksi tyttöä ja poika, aivan ihana kolmikko ja olen onnellinen että tein (sain) heidät kaikki nuorena, ikävälillä 23-30! Nyt olen neljäkymmentä ja rapiat ja tuntuu hyvältä hiukan hengähtää ennen ehkä joskus tulevia (toivottavasti) lapsenlapsia! =)

 

Elämäntilanteita on monenlaisia.Joskus vauva on enemmän tervetullut kuin toisin,mutta kun vauva syntyy, epäilykset ovat varmaan kaikilta kaikonneet.
Itselläni on 4 lasta,joista 3.oli ns vahinko.(käsittämätöntä miten sellaista voi sattua aikuiselle ihmiselle )
Mies painosti 12viikkoa aborttiin,lastenhuoneessa kun tuhisi jo 2v ja 5kk.
Sen jälkeen piti muutaman kuukauden(8) mykkäkoulua kun en totellut. En vaan voinut toimia jumalana ja hyljätä yhtä lapsistani.Nyttemmin tämä vauva on 12v.komea pitkä 172cm miehenalku ja sydämeltään kultaa.Kukaan ei tee lasta yksin, joten miehille vaan tiedoksi,jos tätä palstaa lukevat, että tälläinen kylmyys vaimoa kohtaan herkkänä raskausaikana ei katoa muistoista koskaan,myös meidän avioliitto kariutui.

 

B) Hei!
Itselläni on ikää 41v. ja lapsia on yhteensä 8, kuusi biologista ja kaksi lahjaksi saatua uuden avioliiton myötä. ikähaitari 4-23v. Olemme menossa ensi kuussa keinohedelmöitykseen, koska minulle on tehty sterilisaatio ja näin ollen lapsen saaminen ei ole muutoin mahdollista. Rakkaushan ei jakaudu, jos lapsia on monta vaan se kertautuu ja lapsia maailmaan mahtuu. yhdenkään lapsen saamista enkä olemassaoloa en ole katunut vaikka järjestelyjä se on vaatinut mutta aina asiat ovat järjestyneet. Kannattaa tehdä niinkuin sydän sanoo niin ei tarvitse myöhemmin katua.

 

En kadu ett lapsia on jo neljä ja kolmosen ja nelosen väliä oli melkein 9-vuotta. Mulla oli yö heräilyt nyt paljon helpompia kuin silloin nuorena. Eikä vauvan koliikkikaan saanut minua lopettamaan kuumeilua. Meillä on vanhin kohta 17 ja nuorin 2.5 ja vielä haluaisin sen viidennen, mies on vähän vastahakoinen kun meillä oli keskenmeno kesäkuussa, ei halua kokea sitä taas uudelleen. (Emme käytä mitään ehkäisyä) Jos on tullakseen niinkaikki otetaan vastaan. :ashamed:

 

Luulin etten halua kuin yhden mutta toisin kävi ja iltatähti täytti juuri 2v ja niin kovin mielelläni haluaisin hälle kaverin.

 

Haluaisin neljännen lapsen, mutta mies ei halua.

 

Sekä minä että mies haluaisimme vielä neljännen lapsen. Emme vaan uskalla ryhtyä hommaan! Lykkäämme asiaa koko ajan. Sydän siis sanoo että olisi aivan ihanaa saada vielä yksi napero tänne mutta taloudelliset asiat ja järjestelyt pistää miettimään. En usko että lasten määrä voisi kaduttaa muulloin kun jos niitä lapsia on liian vähän

 

Ei kaduta. Mulla on 2 lasta ja se on mulle juuri sopivasti. Olen oikein tyytyväinen ja onnellinen näistä kahdesta. Enenpää en jaksaisikaan.

 

Olen ihan tyytyväinen kolmeen lapseen kaksi tyttöä ja iltatähti poika keskimmäisen ja nuorimman ikä ero on melkein 15v. Enempää emme lapsia tee. Meillä on ihana 3kk vanha tyttären poika häntä saame hoitaa tarvittaessa ja hänestä on kohta seuraa pojallemme.

Hauskaa syksyn jatkoa kaikille :hug:

 

Kyllä...tai no "kaduttaa" on aika voimakas ilmaisu. Olen 38-vuotias ja haluaisin toisen lapsen.
En seurustele, joten en usko että "enää" toista lasta saan.
...kun pitäis ensin olla se parisuhde, jne.
Toisaalta taas ajatus 2 lapsesta ja eri isistä ei oikein houkuttele- niin nykyaikaa kuin onkin.
Katsotaan mitä elämä antaa...