käsi puutuu :(

Puranpas minäkin murheitani tänne.
Olen sairastunut lapseni syntymän jälkeen ms-tautiin mutta kuitenkin monta kuukautta ihan hyvässä kunnossa ollut.
Tällä viikolla sain sitten flunssan avoimesta päiväkodista :snotty: ja nyt minulla sitten on oikea käsi alkanut puutumaan :'( Pelottaa että se menee ihan tunnottomaksi eikä enää korjaudu :headwall:
Soitin jo kauhuissani hoitajalleni sairaalaan ja nyyhkytin tilanteeni hänelle. Hän kuitenkin yritti vakuuttaa, että flunssan aiheuttamat vaivat yleensä paranee parissa viikossa ja jos ei parane, niin sitten voidaan antaa kortisonia.
vähän se helpotti, mutta olen edelleen peloissani :ashamed:

Onkohan täällä ketään jolla olisi jotain kokemusta ms-taudista?

 

Äitini sairastui MS-tautiin jo vuonna 1978 veljeni ollessa vajaan vuoden vanha. Käsitykseni on, että MS-tauti on kovin yksilöllinen: yksi pystyy elelemään suht normaalisti, kun taas toisella tauti on vaikeampi.

Äitiäni seuranneena voin sanoa, että juuri kaikki flunssat, normaalit kuumeet ym. vievät kuntoa ainakin tilapäisesti heikommaksi ja tuntuvat pahemmilta MS-taudin takia. Flunssan jälkeen olo on sitten ainakin hänellä palautunut samalle tasolle kuin sitä ennen. Olen ymmärtänyt, että MS-tautisen vastustuskyky erilaisia tulehduksia ym. vastaan on heikentynyt.

Myös alle 30-vuotiaalla tuttavallani on todettu MS-tauti. Hän on parhaillaan raskaana ja odotus on sujunut hyvin. Raskaus kuulemma pehmentää MS-oireita, mutta synnytys ja vauvanhoito vievät sitten enemmän voimia.

Nämä olivat nyt vain omia huomioitani. Sinun kannattaa varmasti olla yhteyksissä omaan lääkäriisi, kun oireita ilmaantuu. Toivon, että MS-tautisi pysyy taka-alalla. Oma asenne auttaa pitkälle: äitini oli aikoinaan päättänyt, että tämän kanssa nyt on vain elettävä ja otettava päivä kerrallaan. Ihailtavaa positiivisuutta. En ole koskaan kuullut hänen voivottelevan tai valittavan. Itse tuskin pystyisin samaan.

Toivottavasti tästä oli jotain apua. Voimia sinulle! :hug:

 

Mulla on ms-diagnoosista puolitoista vuotta. Reilut kolme vuotta sitten puutuminen kävi läpi koko vartalon ja käsiin se jäi pysyvästi. Eli mulla on ranteista sormenpäihin kädet koko ajan puuduksissa, tunnottomat ja voimattomat. Itse osasin oireiden perusteella epäillä ms:ää sillä siskoni on tätä sairastanut jo 14 vuotta. Muita oireita ovat jatkuvat virtsatieinfektiot joihin nyt aloitettiin puolen vuoden suojalääkitys, tasapainovaikeudet, fatiiikki eli uupuminen, muistikatkoksetm, nielemisvaikeudet... Pari viikkoa sitten tuli kolmas pahenemisvaihe tän puolentoista vuoden aikana. Olin neurologisella osastolla saamassa kortisonipulssihoitoa. Muutaman päivän jouduin oleen pyörätuolissa, sitten pääsin liikkumaan kyynärsauvoilla ja nyt kävelen jo ilman niitä! Pelkäsin jääväni pyörätuoliin... Siskoni on ollut pyörätuolissa yli puolet tuosta sairastamastaan ajasta. Tämä sairaus on todellakin jokaisella aivan omanlaisensa eikä varmasti ole kahta samanlaista tarinaa. Itse saan kerran viikossa Avonex-pistoksen lihakseen tk:ssa. En osaa sanoa vielä tuon vaikutuksista sillä olen saanut vasta kolme pistosta. Tätä ennen kokeiltiin kahta muuta lääkettä mutta eivät sopineet mulle. Vaadi tutkimuksiin pääsyä! Niin tein minäkin. Lääkärini väitti kiven kovaan mun reagoivan kehollani elämässäni tapahtuneisiin vaikeisiin asioihin (avioero ja lapsen kuolema) mutta sitkeästi vaadin tutkimuksia ja terveen papereita tai sitten diagnoosia. Tsemppiä sulle!!

 

Hei! Äidilläni on ollut vajaa 30- vuotta ms-tauti. Äidilläni ms on edennyt hitaasti ja hän oli pitkään hyvässä kunnossa. Käsittääkseni ms-tautia tutkitaan kovasti koko ajan, kehitetään uusia hoitoja ja hyviä on jo kai löydettykin, mutta sinä ehkä niisä tiedätkin enemmän tai ainakin toivottavasti sua on infottu.
Tälleen perheenjäsenenä seuranneena olisin suonut, että myös meidän vanhemmat olisivat yhdessä selvittäneet taudin edetessä omat tunteensa. Isä varsinkin(kun on semmonen puhumaton jäärä), niin ja olisivat enemmän hakeneet vertaistukea. Se on ainakin meidän äidin kohdalla näkynyt selvästi, että kun elämässä muuten asiat hyvin ja mieli iloinen niin kunto on pysynyt kohdallaan. Flunssat tilapäisesti heikentäneet kuntoa, muttei pysyvästi.
Tässä siis mun kokemukset sairaudesta, niin ja se mun äidille oli annettu ohjeeksi, että jokainen ms- tautia sairastava on yksilöllinen, toisia ei kannata tuijottaa.
Lämmin hali sinulle!

 

Mulla oli ensimmäinen oire silmä näköhermon halvaus kuusi vuotta sitten. Kävin silloin silmälääkärillä ja tämä sanoi, että kyseessä on silmän verenkiertohäiriö, joka oli tullut urheilusuorituksen aikana. Ja silloin asiaa ei tutkittu sen tarkemmin. Näin vasemmalla silmällä kaiken kahtena. Osittain näkö palautui mutta vieläkin vasemman silmän edessä on kuin sumuverho. Seuraavat oireet tuli kolmen vuoden kuluttua, puutuminen joka kävi läpi koko vartalon ja käsiin jäi. Silloin vaadin tutkimuksia mutta pääsin vasta kevättalvella 2003. Ja saman keväänä sain sit diagnoosin.