Käynnistetty synnytys

onko ketään jolla ei olisi kaikki mennyt käynnistetyssä synnytyksessä niin kuin olisi pitänyt?
Kyllä ainakin hyviä kommentteja on mutta entä huonoja?
15.11 synnytin (Jos sitä voi noin enää sanoa) käynnistyksen avulla kauniin tytön maailmaan mutta taisi minun lapsen teko jäädä siihen.

 

Minulla käynnistettiin synnytys kun odotin kaksosia, viikkoja oli 38+2. Käynnistys aloitettiin oksitosiinitipalla, jota viitisen tuntia väännettiin isommalle, kunnes lopulta oksitosiinia tuli maksimiannoksella. Kalvot puhkaistiin parin tunnin tipassaolon jälkeen. Sen viiden-kuuden tunnin aikana tuli säännöllisiä mutta pääosin kivuttomia supistuksia, avauduin neljään senttiin ja siihen pysähtyi synnytyksen eteneminen. Vielä pari tuntia odoteltiin että josko olis jotain alkanut tapahtua mutta ei, ja ylilääkärin suosituksen mukaan synnytys päättyi kiireelliseen sektioon, lähinnä kaksosraskauden takia. Olisin saanut vielä seuraavan päivän yrittää mutta tultiin siihen tulokseen että parempi kun heti leikataan, ettei tarvitse enää odotella kun ei alatiesynnytyksen onnistuminen näyttänyt todennäköiseltä. En tiedä miksi synnytyksen eteneminen pysähtyi, tai onko sillä syyllä mitään tekemistä käynnistyksen kanssa, mutta jokatapauksessa mulla ei ollut tuloksena se toivottu alatiesynnytys.

 

Käynnistys ei todellakaan ole tae sujuvasta synnytyksestä, pikemminkin päinvastoin! Käynnisteyissä synnytyksissä komplikaatioriski on suurempi, imukuppi/sektioulosauttoja tarvitaan useammin ja kipulääkkeen tarve on suurempi kuin spontaanisti käynnistyneissä synnytyksissä. Näin siis tilastollisesti, toki on myös hankalia itsestään käynnistyneitä ja sujuvia käynnistettyjä synnytyksiä.

 

siksi kyselin koska itselle jäi epäonnistunut olo ja paha mieli synnytyksestä. Minulla tosiaan käynnistettiin synnytys ja kivut olivat niin hurjat että menetin tajuntani viimeisen ponnistuksen aikana.

 

Sain esikoiseni reilu kaksi vuotta sitten, synnytys käynnistettiin eikä mulla kyllä ole siitä oikeastaan mitään hyvää sanottavaa! Synnytys käynnistettiin kohdunkaulan kypsyttelyllä (Cytotec-lääke alakautta), ja se sai aikaan niin terävät, kivuliaat ja tiuhaan toistuvat supistukset, että taju meinasi lähteä. Kohdunsuu ei kuitenkaan avautunut koko aikana kuin muistaakseni 2cm, joten petidiiniä tujumpaa kivunlievitystä en voinut saada (eikä se suoraan sanoen auttanut siinä tilanteessa lainkaan). Sitten yritettiin kalvojen puhkaisua, mutta sekään ei auttanut, ja sitten vauvan sydänäänet romahtivat, joten päädyttiin kiireelliseen sektioon. Koko synnytys oli niin kaoottinen ja pelottava, että minulle jäi aivan hirveä olo siitä, taisin olla ihan shokissa koko lapsivuodeosastolla olon ajan.

Että sellainen kokemus minulla on käynnistämisestä. Neeuli, jos haluat jutella lisää, laitathan yksäriä.

 

Mulla kuopus käynnistettiin lapsivesienmenon takia, oli siis potkaissut kalvoihin ylös pienen reijän josta tihutteli vähän. Käynnistettiin ettei kerkiä tulla infektiota. Sain pienen murusen cytotecia kohdun suulle ja se riitti. Kaksi tuntia lääkkeestä supistukset muuttuivat säännöllisiksi ja kaksi tuntia siitä päätettiin lähteä saliin. Supistukset oli toki kovia, mutta luulen sen johtuvan siitä, että olin jo valmiiksi kaavut päällä sairaalassa joten uskalsin venyttää epiduraalin pyytämistä ja saliin lähtemistä.

Sitten vihdoinkin salissa pyysin epiduraalin, se kerkesi auttaa viimeiseen supistukseen ennen ponnistusta. Kolmella ponnistuksella pieni tyttömme oli sylissä.

Esikoinen tuli aikanaan myös neljässä ja puolessa tunnissa ja synnytys käynnisty spontaanisti vesien menolla kotona, epiduraalin sain kaksi tuntia siitä ja se kerkesi kivasti auttaa pahimman avautumisvaiheen yli. Tässä käynnistetyssä sain epiduraalin vasta 15 min ennen ponnistusvaihetta, luulen että se oli syynä siihen että synnytys tuntui ehkä rankemmalta kuin ensimmäinen ja näin jälkikäteen vähän harmittaa että edes mitään epiduraalia edes enää siinä vaiheessa laittoivat, olisi se mennyt ilmankin.

Molemmista olen toipunut hyvin, ei repeämiä ei traumoja. Oonkin sanonut että voisin synnyttää työkseni, oon jotenkin hullu mut mun mielestä se on kivaa.

 

Juu ei mennyt ihan suunnitellusti.. Esikoinen syntyi 2010 tammikuussa, käynnistyksellä. Tai siis, sektiolla..

Minut passitettiin sairaalaan käynnistykseen, kun vauvaa ei näkynyt eikä kuulunut tulevaksi. Sain kohdunsuulle tabletteja tietyin väliajoin, kunnes lopulta muistaakseni 5-7 aikaan illalla alkoi tapahtua. Rupesi supistelemaan kuin kirkkaalta taivaalta, käyrien mukaan supistukset olivat tosi kovia jo. Paikat ei vaan auennut.. Kuume nousi lähes 40 asteeseen, olin aivan poikki..

Kuulin kun lääkäri mumisi huoneessa jotain, että lapsi ei kestä enää kauaa kun oli niin suuren rasituksen alla.. Menin tietysti ihan paniikkiin ja kyselin kaikilta että mitä tapahtuu, voisitteko kertoa jotain? Kukaan ei kommentoinut asiaa sen enempiä, kunnes lopulta lääkäri ilmoitti että minut kiidätetään leikattavaksi kun lapsi on saatava ulos.

Onneksi kuitenkin tyttö oli täysin terve eikä mitään vahinkoa sattunut, vaikka pelkäsin kovin ettei kaikki ole hyvin.. Mutta tästä kokemuksesta jäi todella pahat pelot, että jos kaikki tämä sama toteutuu nyt tässäkin synnytyksessä.. Sen takia olen harkinnut kovasti pyytäväni suunniteltua sektiota, koska en haluaisi kokea samaa uudestaan, ja pelkään niin kovin että niin tulisi tapahtumaan..

Neuvolassa vielä kysyivät, että jäikö minulle mitään traumoja tapahtuneesta. En kokenut asiaa mitenkään häiritsevänä tuolloin, mutta nyt kun olen raskaana taas, pelkään kovin että sama kuvio toistuu..

 

Mulla ei ole jäänyt paha maku käynnistyksestä vaikka oli pitkä synnytys. Se kun on lähinnä säkästä myös kiinni. Mulla on kavereita joiden spontaanit synnytykset on menneet mönkään ihan totaalisesti joten ei se itsellään alkanutkaan mitään takaa. Eli mulla yksi käynnistetty ja yksi spontaanisti tullut ja ihan sama miten tämä kolmas ulos tulee kun ei tarttis vaan leikata pois vaan tulis alakautta.

 

Mulla käynnistettiin lokakuussa 2010 rv.42+0. Koko päivän oli kipeitä supistuksia, jotka stopattiin yöksi, jotta sain nukuttua. Seuraavana aamuna olin 2cm auki ja kalvot puhkaistiin. Sen jälkeen ihana synnytys, oksitosiinia annettiin ja epiduraalin takia oikein mukava olo. 18.05 tyttö syntyi 15 ponnistuksen päätteeksi oikein nätisti vaikka oli yli 4-kiloinen Ei siis mitään muuta pahaa sanottavaa kun se yksi päivä, jolloin supistukset oli säännöllisiä, mutta periaatteessa mitään ei tapahtunut ja puudutusta ei saanut.
Esikoinen oli kyseessä.

Äitini kertoi kuinka oli minua odottaessaan viikon ajan aina aamulla tullut sairaalaan, ollut koko päivän käynnistettävänä ja mennyt aina illalla kotiin kun mitään ei ollut kuulunut. Se kuulosti hieman rankalta

 

Esikko (ja ainoa, vielä) käynnistettiin raskausviikoilla 42+1. Cytoteciä muistan saaneeni lähemmäs kymmenen murua, eikä mitään tapahtunut. Olin täysin epäkypsä eikä lapsikaan laskeutunut. 42+3 aamulla alkoivat antaa oksitosiinia, ja sitten jo alkoi tapahtumaankin. Tasan klo 12:00 kirjattiin ensimmäinen supistus ja synnytyksen alku. 18:30 sain epiduraalin kun vihdoin olin sen 3 cm auki, että se laitetiin. Teki kipeää suppareiden kanssa muutaman tuntia - tuli mm. purtua sängyn patjaa kun kurkku oli vaierruksesta kipeänä. Mulla siis oksitosiinia valutettiin ihan reippaasti, millilitralukua per tunti en muista, mutta vauhdilla sitä tuli ja supparitkin sen johdosta tuli minuutin välein ja kesti 1,5 min. Epiduraalin saatuani kivut katosi kokonaan, olo oli mitä ihanin ja nauroin ihan kuin jurrisena. Parin tunnin jälkeen sain uuden annoksen epiduraalia ja n. kolme tuntia ensimmäisen satsin laiton jälkeen tuli tarve ponnistaa, olin 10 cm auki ja sitten sainkin luvan ponnistaa. Epiduraalin alla tapahtui, joten kipuja ei juuri ollut, mitä nyt pää ja hartiat kirpaisi reippaasti. Mulle tehtiin episiotomia omasta pyynnöstä jos tuntui siltä ettei tulisi ulos helpolla. Sanoin ettei mahdu ja välilihakin oli puudutettu jo valmiiksi. Tekivät epparin ja tyttö syntyi 25 min ponnistusvaiheen jälkeen. Kokonaiskestoksi merkattiin 11 h 49 min. Mitat raskausviikoin 42+3 oli 3930 g ja 54 cm, kupoli 38 cm.

Oksitosiini oli kyllä ärhäkkää tavaraa ja kipeetä teki jonkun aikaa, mutta kaikinpuolin helppo ja mukava synnytys. Sitten kun lopulta suostui alkamaan.