Käynnistyksestä??

Eli miten tämä homma tapahtuu?
Annetaanko jotain lääkettä mikä saa supistuksia aikaan, vai?
Onko kivuliaampi homma kuin että synnytys lähtisi itsestään käyntiin?
Tahtoisin kuulla kokemuksia muilta,koska näyttää siltä että tämä on kohta minulle ajankohtaista jos pikkuista ei kuulu

 

Käynnistystapa taitaa riippua lähinnä kohdunsuunkypsyydestä. Käsittääkseni voidaan käynnistää

*tableteilla, joita otetaan joko suun kautta tai laitetaan suoraan kohdunsuulle. Näiden tarkoitus on kypsyttää kohdunsuuta ja saada aikaiseksi supistuksia.

*suoraan oksitosiinitipalla, mikäli kohdunsuu on jo kohtuullisen kypsä synnytyksen käynnistymistä ajatellen.

*kalvojen puhkeaminen ja sitä kautta lapsiveden meno myös käynnistää synnytyksen. En tiedä käytetäänkö pelkkää kalvojen puhkaisua käynnistyskeinona.

Mulla kolmas synnytys käynnistettiin suoraan tipalla, lisäksi kalvot puhkaistiin kun supistukset olivat olleet jonkin aikaa säännöllisiä. En osaa sanoa oliko kivuliaampi kuin luonnostaan käynnistyneet, sillä vasta kalvojen puhkeamisesta/puhkaisusta mulla on joka kerta alkaneet kaikkein kipeimmät supistukset. Ja niiden aikana olen ollut niin ilokaasupöhnässä, etten pysty vertailemaan kipua tai synnytysten kulkua muutenkaan

 

ku voi olla edessä piakkoin jos ei vaavi ala itsekseen tulemaan pois

 

Mulla käynnistettiin kolmannen muksun syntymä...
Raskauviikot oli 38+3 kun aamulla alkoi verta tulemaan...pieniä supistuksia tuli mut loppuivat sairaalassa 7tunnin odottelun jälkeen.

Olin jo 2 edellisenä päivänä juossut suppareitten takia tarkistuttamassa tilannettani turhaan...
Lääkäri päätti puhkaista kalvot ja katsoa mitä tapahtuu.
Kalvot puhkaistiin ja supparit alkoivat samantien tosi isoina...
vauva oli maailmassa tunti sen jälkeen.

Sanoisin että riippuu tilanteesta ja lääkäristä miten käynnistävät. Tsemppiä...

 

Synnytin esikoisemme muutamia viikkoja sitten ja synnytys käynnistettiin. Syynä yliaikaisuus

Sairaalaan mennessäni supistuksia ei ollut ollut juuri ollenkaan, kanava oli lyhentynyt jo raskauden aikana 3cm -> 1,5cm ja kohdunsuu oli auki muistaakseni 1cm.
Käynnistys tapahtui kalvot puhkaisemalla, jonka jälkeen alkoivat supistukset. Olivat vielä kovin lieviä (tuntuivat kyllä... ), eivätkä kätilön mielestä vielä edes olleet synnytyssupistuksia. Pystyin vielä syömäänkin jotenkuten niiden aikana... Eivätkä varmaan olleetkaan, sillä paikat eivät auenneet kolmen tunnin supistelun jälkeen ollenkaan. Aloitettiin oksitosiinitippa supistuksia voimistamaan. Ja alkoi kyllä tuntua... Tosi hitaasti paikat kuitenkin aukenivat ja epiduraalin sain 3h kärvistelyn jälkeen, vaikka paikat eivät olleet auki vasta kuin niukasti 3cm. Onneksi, sillä sitten alkoikin tapahtua. Tuli voimakas ponnistamisen tarve kun vauva laskeutui vauhdilla ja syntyi lopulta reilu tunti epiduraalin laitosta =)

Kaikenkaikkiaan jäi hyvä mieli käynnistyksestä, verrata spontaanisti käynnistyneeseen en voi, mutta ihan sietämättömiä tuskia en missään vaiheessa kokenut (muistaakseni... ) Uskallan mennä uudelleenkin! varsinkin kun ihana palkinto keikkuu tässä olkapäällä :heart: (ja häiritsee kirjoittamista,..)
Onnea ja voimia sinulle koitokseen!! :hug: kivut unohtuvat nopeasti!!