käynnistys cytotecilla

Kertoisitteko kokemuksia synnytyksistä, jotka käynnistetty cytotecilla (suun kautta)?

Mulla on aika varattu käynnistykseen 6.3., silloin rv41+3. Syy käynnistykseen vauvan hidastunut kasvu.

Tilanteeni tällä hetkellä: kohdunsuu pehmeä ja auki kahdelle sormelle, kanavaa 1cm jäljellä.

Millaseen operaatioon kannattaa varautua?

 

mulla toinen raskaus käynnistettiin cytotecilla rv 41+4. eka tabletinmurunen sai supistukset alkamaan mutta ne ei ollut kovin kivuliaita ja alkoivat 7 tunnin kuluttua hiipumaan ja sain uuden murusen sitten. sen jälkeen synnytys roihahti oikein käyntiin ja vauva syntyi kolmessa tunnissa loppupuolen ollessa aika raju, vauva tuli maailmaan ponnistamatta muutamassa kymmenessä sekunnissa. nyt yritettiin käynnistystä samalla tavalla, mutta koska epäkypsä tilanne rv 35 takia ei tabletti saanut edes kunnon supistuksia aikaiseksi.

olikos sulla oas synnytyssairaala?mulla arvioitiin siellä vauva kahdesti parin viikon sisään samankokoiseksi ja laitettiin sitten oys:n. siellä painoarvio oli sitten suurempi. eli on paljon arvioijastakin kiinni se,minkä kokoiseksi vauvan saavat.meiilä tais alunperin olla la aika melko lähekkäin,mulla oli 23.2. nyt sylissä tuhottaa jo 6 viikon ikäinen poika. tänään neuvolassa käytiin ja painoa on nyt 3595g,syntymäpaino 2460g. hieman hankalaa kirjoittaa vauva sylissä yhdellä sormella..

mutta tsemppiä sulle,toivottavasti vauva päättää syntyä ihan luonnollisesti! jos ei, niin kyllä siitä käynnistyksestäkin selviää hyvin, kannattaa varautua joko odottamaan tai sitten pikasynnytykseen.

 

Mulla kans tehny muuta kuin 2h suppareiat, sain sitte taas murun ja sitte saman tien holahti lapsivedet ja kauheet supparit, heti samantien suppari kesti 3min ja puol minsaa taukoa ja taas 3-5min, siitä tabun nappamisesta meni 1.5h ja poika synty.

Se oli kauheempaa kuin mikää........... olin kuolla kivusta, kun ei ollu hengitys taukoja välissä.

 

Itsellä oli käynnistys viikolla 36. Lähes 2 viikkoa syin noita ennen kuin alkoi tapahtumaan ja sitten kärvistelin jatkuvien supistusten kans 29h....väli ei ollut kuin alussa 5 min, sitten jotain 3 min ja viimeiset 5-6 h supistuksia tuli ihan tauotta....huh mikä kokemus!!!

 

Itselleni laitettiin tabletteja kohdunsuulle. Maanantai aamuna menin (tilanne sillon kohdunkaulaa 1,5cm jäljellä ja muistaakseni kohdunsuu ei ollut auennut yhtään)yhdeksältä, yhdeltä ja neljältä sain tabletin. Ei vaikutusta. Tiistaina sain taas aamulla tabletin ja muistaakseni iltapäivällä toisen. Synnytys laskettiin alkavaksi seitsemältä tiistai iltana. Tyttö syntyi keskiviikkona 12.20. Että kestihän tuo, mutta sulla ei varmaan mene läheskään noin kauan, kun paikat paremmassa tilassa.
Niin juu tyttö syntyi rv 42+2.

 

\

olikos sulla oas synnytyssairaala?mulla arvioitiin siellä vauva kahdesti parin viikon sisään samankokoiseksi ja laitettiin sitten oys:n. siellä painoarvio oli sitten suurempi. eli on paljon arvioijastakin kiinni se,minkä kokoiseksi vauvan saavat.meiilä tais alunperin olla la aika melko lähekkäin,mulla oli 23.2.

mutta tsemppiä sulle,toivottavasti vauva päättää syntyä ihan luonnollisesti! jos ei, niin kyllä siitä käynnistyksestäkin selviää hyvin, kannattaa varautua joko odottamaan tai sitten pikasynnytykseen.

OAS nimenomaan, la mulla oli 24.2. =)

Mulla on nyt 4 kertaa viiden viikon sisällä tehty siellä äitiyspolilla vauvan painoarvio; eka lääkäri sai rv35 vain 2100g, toinen lääkäri rv37 3300g, ja sen jälkeen kolmas ja neljäs lääkäri on saaneet tuon saman 3300g.


Yleinen kysymys vielä tuosta kivusta; moni sanoo että kipu on kovempaa ja hyvä että hengissä selviää, eli eikö näitten käynnistettyjen synnytysten kohdalla saa samanlaisia kivunlievityksiä kuin "normaalisynnytyksissä"? Esim. jos supistusten välit on niin lyhyitä ettei kerkiä yhtään palautua, niin eikös esim. epiduraali auttais tällaisessa tapauksessa? Tietenkin jos synnytys etenee nopeesti niin ei kerkiäkään antaa, mutta entäs jos hitaasti etenevä? Informoikaa ekakertalaista please. :wave:

 

\

Että kestihän tuo, mutta sulla ei varmaan mene läheskään noin kauan, kun paikat paremmassa tilassa.
Niin juu tyttö syntyi rv 42+2.

Minä oon jo lakannut luottamasta tuohon ettei mulla muka mene kauan. :kieh: Tietty eri asia, mutta rv37 lääkäri sanoi mulle "sinä synnytät kohta". Niin vain täällä kokonaisena palloillaan, rv 40+6. Paikat siis on lähteny aukiaan jo rv35, mutta vauva vaan pysyy sisuksissa. :/ Toisaalta voisin uskoa noihin sinunkin lohduttaviin sanoihin, sillä täytyyhän onnen joskus potkia minuakin.

 

Sain lauantaina klo 14.00 cytotec murusen kohdun suulle, siitä 3½ tuntia niin alkoi mielettömät supistukset, mutta ne eivät aukaisseet kohdun suuta. Sain toisenkin murusen mutta sekään ei auttanut. Supistukset olivat säännölliset ja kivuliaat. Sain seuraavana yönä epiduraalin yms. ja sitten tapahtui muutoksia lapsen sydän äänissä ja tyttö leikattiin hätäsectiolla klo 04.59 RV 42+2

 

Sen verran vielä aloituksen laittajalle, et kyselit noista kivuista ja puudutuksista. No itselläni tosiaan oli melkoinen kokemus tuo käynnistys eli se 29 h meni noiden supistusten kanssa ja sit päädyttiin vielä sektioon. Kivut oli kyllä tosi kovat, en voi verrata luomusupistuksiin kun en sellaisia ole kokenut. Itselläni kuitenkin on tosi korkea kipukynnys ja ensimmäiset 12 h jolloin supistuksia oli 3-5 min välein pärjäsin ilman kivunlievitystä. Ja tosiaan supistukset oli kovat, kun sain sekä käynnistys tabletteja että olin tipassa koko ajan. Tämän 12h:n jälkeen sain epiduraalin ja siitä noin 12h taas niin sain kohdunkaulanpuudutteen. Ja sitten vielä spinaalipuudutteen. Koko synnytyksen ajan oksensin kivusta. Mutta itselläni ainakin on sellainen tunne, että ei siinä käynnistyksessä ole mitään hirveää jos se ei kestä älyttömän pitkään, koska silloin voi saada koko ajaksi kivunlievitystä. Itselläni oli tilanne toinen, kun heti tiedettiin et pitkään menee niin ei auttanut kuin kärvistellä, koska ei puudutteitakaan voi rajattomasti saada ja nehän voi hidastaa avautumista.
Uskon kuitenkin, että noilla viikoilla homma lähtee melko helposti käyntiin, ja ei niihin supistuksiin kuole vaikka keinotekoisia olisivatkin... :hug:

 

Kyllähän ne supistukset oli melkoisia. Mulla eka synnytys käynnistyi sillä että lapsivedet meni ja kyllä silloinkin oli supistukset kivuliaita, mutta jos vertaa käynnistykseen, niin siinä mulla ainakin oli niin että lopussa se oli yhtä supistusta vaan eli ei taukoja ja se teki sen kyllä aika hankalaksi. Sain kivunlievityksenä ainakin yhden kohdunkaulan puudutuksen joka auttoi pariksi kymmeneksi minuutiksi ja sitten taas supparit roihahti hirmuisiksi. Lisäksi käytin ilokaasua ja sitä otinkin sitten melkein koko ajan lopussa ja yhtä äkkiä kohdunsuu aukesi 7cm täysin auki. Mulla oli silloin muistaakseni kohdunsuu pehmennyt, 2,5cm auki ja kanavaa oli jonkin verran jäljellä, kun käynnistettiin.

Mutta kyllä se siitä!

 

Mulla käynnistettiin cytotecilla synnytys. Eka murunen teki vaan ns. menkkakivut, jotka hiipuivat. Toka vähän kovemmat supparit, jotka eivät kuitenkaan jaksaneet avata kohdunsuuta. Kolmas annos, joka oli kaksinkertainen aloitti kunnon supparit. Synnytys kesti 13 tuntia ja supistusten väli oli ihan hyvä. Siis mulla toi cytotec toimi loppujen lopuksi ihan hyvin. Kivut olivat samaa luokkaa kuin esikon synnytyksessä, joka käynnistyi itsestään. Ainoa negatiivinen asia oli, että kohdunsuu jumiutui 4 cm eikä auennut siitä enempää ennen kuin sain oksitosiinitipan. Tosin sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä cytotecin kanssa.

 

Kiitti kovasti vastauksista!

Semmoinen vielä askarruttaa että miksiköhän kovin monessa käynnistetyssä synnytyksessä lopulta päädytään (hätä)sektioon kun ensin vaikkapa yli vuorokausi kärvistelty kauheissa supistuskivuissa? Eikö ne tabletit ja tipat ja kalvojen puhkaisut kaikilla vaan yksinkertaisesti auta synnytystä etenemään??? (Mitenhän joskus 50v sitten kun ei oo ollu näitä nykymaailman "apuja" saatavana?)

Mulla vauva raivotarjonnassa, eli ei pitäis olla vaaraa virhetarjonnasta. Lisäksi synnytystapa-arvion tehnyt lääkäri sanoi ettei alatiesynnytys kovin helposti kaadu lantion ahtauteen. Mutta yllätyksiä tuntuu tapahtuvan ja kaikkeen pitää ilmeisesti varautua...?

 

Mulle annettiin myös noita murusia moneen kertaan kun meni 2 viikkoa yli lasketun ajan.Murusten antaminen aloitettiin keskiviikkona ja kärvistelin tuskissani, mutta paikat eivät auenneet kuin 1cm..Tabua annettiin lisää ja torstaina klo 22.meni lapsivedet..paikat olivat edelleen vain 1cm auki ja olin todella väsynyt monta päivää kestäviin supistuksiin.. :kieh: Anelin jo keisarinleikkaustakin ja kerroin etten oikeasti jaksa enää edes ponnistaa!Keisaria en saanut vaan alakautta runnoin lopulta perjantai-aamuna lapsemme maailmaan..Ponnistuksia en tuntenut ebiduraalin takia!Rankka kokemus oli ja supistukset oli todella rajuja..Synnytys oli pitkä ja ponnistusvaihekkin kesti yli 1½ h!

 

Minulla käynnistettiin suun kautta sytotecillä. Päivällä annettiin,ei supisteluja ilta kymmeneen mennessä. Vaan sitten kun alkoi tapahtua niin se olikin menoa. Vedet meni kymmen jälkeen ja vauva syntyi tunnin päästä. Ja kipu oli HIRVEÄÄ, ei taukoa supistuksissa.

 

Nostelen, jos jollakin olisi vielä kokemuksia kerrottavana. :wave:

 

Jo kolmennen kerran tähän vastailen...heh...on vaan aihepiiri niin tuttu minulle tuon kahden viikon käynnistyksen kokeneena.

Eli aloituksen laittaja kyselit miksi niin moni joutuu sektioon kärvisteltyään ensin esim. toista vuorokautta niin kuin minä. Yleistä kaavaa tähän ei varmaan ole, mut kerron oman tilanteeni. Tosiaan tuon 29 h supistusten aikana paikat aukesivat 9.5 cm ja ponnistusvaihe alkoi olla käsillä. Vauva ei ollut aivan kunnolla laskeutunut ja olin koko ajan usean lääkärin valvonnassa, kun vielä painoarvio vauvalle oli lähes 5 kg ja siis olin ensisynnyttäjä ja viikolla 37! No niin vain lääkärit uskoivat et kyllä se siitä vielä laskeutuu ja saadaan alakautta maailmaan ja useaan otteeseen kysyivät jaksanko enää. Vaikka olin kovasti tuskissani ja valvonut jo pari vuorokautta sekä ollut syömättä (olin kyllä sokerisuolaliuos-tipassa)niin jotenkin sitä vaan silti jaksoi jatkaa. No sitten yöllä lääkärit kokoontuivat ja tekivät päätöksen et sektioon mennään. Syy tähän oli se et näin pitkässä käynnistyssynnytyksessä vauvan sydänäänet olisivat voineet yhtäkkiä romahtaa (onneksi näin ei käynyt) ja toisaalta lääkäreillä oli vahva epäily et vauva ei pääsekään laskeutumaan, koska vauvan kasvot olivat jotenkin väärässä asennossa ja nenä tms. otti kiinni.
Siinä vaiheessa tuon 29 h jälkeen sektio oli todellinen helpotus ja mahtava tunne kun sai sen oksitosiinitipan irti ja supistukset väheni, ei tullut enää tauotta. Kohtu oli tosiaan jo sen 9.5 cm auki, mutta eipä sillä tässä vaiheessa enää väliä ollut. Koen, että sairaalassa tuon parin viikon aikana jolloin useasti sektiosta kyselin niin minua sillä hieman peloteltiin ja kerrottiin kaiken maailman riskeistä niin tottakai sitä sitten yrittää synnyttää alakautta vaikka mikä olisi, kun olihan se niin vahvasti myös lääkäreiden suositus.
Aika karu kokemus siis kaikenkaikkiaan, mutta silti koen että ei siitä mitään sen kummenpaa kammoa jäänyt. Usean lääkärin kanssa tästä juttelin jälkeenpäin (en sitä itse pyytänyt mut niin vaan koko ajan osastollakin kävi joku lääkäri juttelemassa). Toki jälkiviisaana olisi voinut sanoa et sektiopäätös ois pitäny tehdä heti jne. eikä mitään kahden viikon käynnistyksiä ja sit vielä lähes parin vuorokauden synnytystä joka päättyi sektioon. Mutta turhaa jossittelua, eihän sitä voitu tietää et näin se kohdallani menee. Ja sanoinkin näissä lääkärikeskusteluissa aina et ihan sama miten meni ja mitä salissa tapahtui, lopputulos on ainoa mikä merkitsee jotain ja se pääasia... :heart: Se oli tosiaan jännä kuinka moni lääkäri kävi kanssani juttelemassa, leikannut lääkäri, anestesialääkäri, käynnistyspäätöksen tehnyt lääkäri, äitiyspolin lääkäri, osaston ylilääkäri jne. Minulla ei ainakaan jäänyt tunne et ei ois ollu lääkäreitä paikalla...
Mutta onnea kovasti sinulle ja uskon kyllä et hyvin kaikki kohdallasi menee ja huomattavasti helpommin kuin minulla, viikkomäärät on meillä vähän erit... :flower:

 

5 päivää meni käynnistyksessä kun Cytotecillä yirtettiin synnytys käynnistää, supistuksia tuli mutta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään Yöksi pääsin aina onneksi kotiin nukkumaan.

 

Molemmat synnytykseni käynnistetty yli-aikaisina cytotec murulla.Molemmat synnytykset olleet nopeita ja kivuliaita,supistukset kun kunnolla alkoivat tulivat tauotta.Ilokaasua vetelin kun viimestä päivää,epiduraalia pyysin molemmissa,mutta ei ehditty laittaa..
Toisen jälkeen kätilö sanoi,että käynnistetyt ovat kätilön kauhuja,mitä sitten tarkoittikaan?..Itselle ei pahempia traumoja jäänyt,kun olivat niin nopeita niin ne jaksoi..(eka 3.30h ja toka alle 2h)Tsemppiä tulevaan :flower:

 

Tää ei enää Tanskua auta, mut toivottavasti muille iloa =)
Mä sain tabletin ekaks kielen alle (tilanteessa kanavaa 2cm ja väljästi sormelle auki). Seuraavan otin nielaisemalla. Koko ajan supisteli, mut ei käynnistynyt. Paikat kuitenkin pehmeni, seuraavaan aamuun mennessä oli kanava kadonnut ja 3cm auki. Sit lähtikin omat supparit liikenteeseen ja kipeinä saman tien. Eli mulla ei pahaa sanottavaa, tablettisupparit olivat ihan ilman lääkitystä siedettävät (mun mielestä) Omat sattuivat sitten ihan h*tin kipeetä...

 

\

Tää ei enää Tanskua auta, mut toivottavasti muille iloa =)
Mä sain tabletin ekaks kielen alle (tilanteessa kanavaa 2cm ja väljästi sormelle auki). Seuraavan otin nielaisemalla. Koko ajan supisteli, mut ei käynnistynyt. Paikat kuitenkin pehmeni, seuraavaan aamuun mennessä oli kanava kadonnut ja 3cm auki. Sit lähtikin omat supparit liikenteeseen ja kipeinä saman tien. Eli mulla ei pahaa sanottavaa, tablettisupparit olivat ihan ilman lääkitystä siedettävät (mun mielestä) Omat sattuivat sitten ihan h*tin kipeetä...

Kerkesin vielä lukea tämän ennenkuin kohta lähden. Kiitos kun kerroit kokemuksesi ja mukava että tällä kertaa kaikki meni ihan hyvin! Onnea vauvasta! :flower: =)

 

Voi kiitos =) Ja onnea matkaan!

 

\

Voi kiitos =) Ja onnea matkaan!

Kiitoskiitos. =)

 

Mulle annettiin murunen aamulla klo 11 ja tunnin kuluttua meni vedet. Tyär näki päivän valon klo. 17.15 Että mulla ainakin oli nopeeta toimintaa. Niin ja lähtötilanne oli sormelle auki/kaulaa sentti.