Käynnistystoive huonon voinnin vuoksi

Odotan neljättä lastani rv33+4. Olen kärsinyt koko ajan pahoinvoinnista ja alhaisesta hemoglobiinista. Painoni on nyt tänä raskausaikana pudonnut yhteensä lähes 18kg, ja hemoglobiini oli tänään neuvolassa 96. Jos ensi viikon neuvolassa paino on yhtään pudonnut, terv.hoit. passittaa minut osastolle. Siellä on tiedossa sitten makoilemista ja tiputuksessa olemista.

Ongelmana on KOKSin, synnytyssairaalani ylilääkärin erittäin tiukka asenne kaikkeen, mikä ei suju, kuten oppikirjoissa sanotaan. Lisäksi siellä ei ole yhteistä linjaa: yksi lääkäri saattaa luvata käynnistyksen, ylilääkäri kieltää.

En jaksa enää pitkään. Haluan käynnistyksen heti, kun vauva on täysiaikainen. Jos rv38 on kasassa, herää kysymys, kenen etu sitten loppujen lopuksi on se, että minä makaan päivkausia tai viikkotolkulla tiputuksessa. Kotona odottaa kolme lasta äitiä ja pitää niitä voimia minulla olla synnytykseenkin, lapsivuoteeseen ja synnytyksen jälkeisenä päivänä tehtävään sterilisaatioon.

En toivo tässä yhtään ainoaa vinkkiä pahoinvointiin. Kokeiltu on, mikään ei auta. Toivoisin vinkkejä ja neuvoja, kuinka toimia. Kuinka pyytää käynnistystä ja perustella se asiallisesti. Kohtauksen nostan vasta, jos ei mikään muu tehoa. Onko olemassa mitään lausuntoja tms. mitä voisin hankkia, olen nimittäin valmis pyytämään sellaisen vaikka mielenterveystoimistosta. Otan kaikki kertomukset omakohtaisista kokemuksista vastaan, samoin neuvot!

 

Käynnistysta voi sinällään olla turha toivoa, sitä kun ont urha yrittää ellei paikat ole lainkaan alkaneet osoittaa kypsymisen merkkejä. Sen sijaan, sektiota voi olla järkevä vaatia. Vaadi, vaadi ja vaadi. Ole jääräpäisen tiukka, pysy kannassasi, piinaa ylilääkäriä. Toisin sanoa, kun käyttäydyt kuin suoranainen mulkvist, todennäköisesti saat tahtosdi läpi. Älä sorru itkemisiin tai hysteerisiin kohtauksiin kuitenkaan, ole vain tuskallisen jäärä. Tai sitten, vaihda synnytyssairaalaa, jos se vain on mahdollista mitenkään.

 

Rv28 sisätutkimuksessa paikat olivat pehmeät ja ulkosuu sormelle auki. Luulisin, että tilanne olisi kypsynyt vielä lisää. Lisäksi limatulppaa on tullut pikkuhiljaa. Odottaisin, että tilanne ei ole ihan raaka, kunhan viikolle 38 asti ehditään.

 

Miksi haluat käynnistyksen? Itse menin käynnistyksen takia tosi huonoon kuntoon, koska synnytys ei vain lähtenyt kunnolla käynnistymään. Jospa kävisit juttelemassa jo nyt tuosta sektiovaihtoehdosta, ja vetoat omaan tilaasi, joka nyt on jo huono.

 

En ymmärrä, miksi sektio olisi parempi vaihtoehto kuin käynnistys?! :$ Anteeksi tyhmyyteni.
Minulla on käynnistetty kaks aiempaa muksua...
en todellakaan ollut tuossa kunnossa (kuin Milana tunnut olevan :hug: ), mutta toinen näistä käynnistettiin ihan silkan väsymyksen takia 37+6 ja toinen sen takia, ku supparit värkkäilivät niin raskaasti, viikoja oli 38+6.
Molemmat käynnistyivät heti ja synnytykset olivat erittäin normaalit!
Ehkä käynnistetty synnytys on hieman kivuliaampi, kuin ihan luomu-versio...mut muuta "häikkää" minulle ei ainakaan tullut.

 

\

En ymmärrä, miksi sektio olisi parempi vaihtoehto kuin käynnistys?! :$ Anteeksi tyhmyyteni.
Minulla on käynnistetty kaks aiempaa muksua...
en todellakaan ollut tuossa kunnossa (kuin Milana tunnut olevan :hug: ), mutta toinen näistä käynnistettiin ihan silkan väsymyksen takia 37+6 ja toinen sen takia, ku supparit värkkäilivät niin raskaasti, viikoja oli 38+6.
Molemmat käynnistyivät heti ja synnytykset olivat erittäin normaalit!
Ehkä käynnistetty synnytys on hieman kivuliaampi, kuin ihan luomu-versio...mut muuta "häikkää" minulle ei ainakaan tullut.

Käynnistys on ihan hyvä vaihtoehto jos se vaan on mahdollista, aina se vaan ei ole. Ei ole mitään järkeä alkaa lääkkeellistä käynnistytä tekemään jos jo etukäteen on suuri todennäköisyys että toivottua hyötyä siitä ei ole. Käynnistys ei ole sinällään mikään automaatti siihen että synnytys oikeasti starttaa. Sinällään kyllä, jos on lääkkeellinen käynnistys aloitettu, synnytys viedään loppuun saakka, jos ei muutoin niin sektiolla.

 

Niin kauan, kuin turvalliset edellytykset alatiesynnytykselle ovat olemassa, en missään nimessä pyydä sektiota. Sektioon suostun vain, mikäki minun tai vauvan henki on vaarassa.

Ymmärrän, ettei käynnistys ole mikään hokkuspokkusautomaatio. Esikoiseni on käynnistetty. Ja onhan tässä oltu jo synnyttämisen suhteen muutenkin pappia kyydissä. Kyllä minä aina kivualiaamman ja pidemmän synnytyksenkin kestän tähän olotilaan verrattuna.

 

\

Niin kauan, kuin turvalliset edellytykset alatiesynnytykselle ovat olemassa, en missään nimessä pyydä sektiota. Sektioon suostun vain, mikäki minun tai vauvan henki on vaarassa.

Ymmärrän, ettei käynnistys ole mikään hokkuspokkusautomaatio. Esikoiseni on käynnistetty. Ja onhan tässä oltu jo synnyttämisen suhteen muutenkin pappia kyydissä. Kyllä minä aina kivualiaamman ja pidemmän synnytyksenkin kestän tähän olotilaan verrattuna.

Pidät vain pääsi, älä päästä ylilääkäriä jyräämään ylitsesi. Kyllä ainakin mulle esikoista odottaessa sanottiin että jos olo menee liian vaikeaksi, viikkoja kun tulee riittävästi, voidaan synnytys startata, tavalla tai toisella. Oli kanssa ns. hiukan haastava odotusaika. Minulla myös käynnistettiin sitten synnytys, ei tosin oman tukalan olon vuoksi vaan siksi että lapsi ei käytännössä ollut enää aikoihin kasvanut ja istukka alkoi osoittamaan kalkkeutumisen merkkejä. Mutta toksemian takia päänsäryt olivat melko vammauttavaa luokkaa vaikka muuten ei hätä-paniikki rajoja sentään ylitetty, kaiken maailman lääkityksillä kyllä olin.

 

Tiedän tuskallisen olosi ja senkin miten inhottavaa on kun lääkäri tietää olosi paremmin... KOKS:in ylilääkäri on tiukka tapaus ja minä en saanut käynnistys yritystä ennen kuin 42 vkoa oli tasan. Olin erittäin epätoivoinen ja väsynyt, olin huolissani itseni jaksamisesta niin ennen ja jälkeen synnytyksen. Minulla oli yksi epäonnistunut käynnistys takana tässä raskaudessa ja kun on tapana kertoa, että lapset on tunneissa syntyneet niin tämä rakas kuopukseni syntyi 4 viikkoa! En todellakaan ollut ekaa pykäämässä mutta tämä raskaus oli kaikista raskauksista kinkkisin.

Vielä kävin 10 päivän yliaikaistarkastuksessa. Lääkäri olisi ottanut minut sisään mutta ylilääkäri tuli paikalle ja passitti kotiin. Kerroin kyllä millainen tilanteeni todella on ja olen jo heikkona ja väsynyt mutta ei niin ei.

Kun 42 vkoa oli täysi, jäin synnytyssaliin ja sain tipan käteen. Siitä kuuden tunnin päästä vauva syntyi. Nyt kun aikaa on jo kulunut niin täytyy vieläkin ihmetellä kuinka lääkärit ja hoitajat voi päättää niin tarkkaan äidin voinnista. Äidin kuvaelmat voinnistaan ja olostaan ei paljon painele. Ymmärrän kyllä että luonto hoitaa mutta rajansa kaikella. Ja se minusta teki tästä hommasta juuri sen vaikean, oli kun kotona odottavat lapset joutuivat olemaan minun sairaalassa pomppimisien takia olemaan kokoajan varpaillaan. Kaikki vaikeutuu kun lapsia on jo useampi.

Voimia sinulle :hug:

 

Huh huh Emilia...


:hug:

Mietin vain, miten sen ylilääkärin voisi kiertää. Jos vaikka äitipolille on aika, silloin saattaa osua ymmärtäväinen ja inhimillinen lääkäri, ja luvatakin käynnistyksen vaikkapa viikon päähän. No, viikon päästä menet sairaalaan, mutta vastassa onkin ylilääkäri, joka sanoo, että kotiin siitä, tai sitten osastolle ja kipu/unilääkkeille huilimaan...

Täytynee nyt sitten kaivaa potilaslakia myöten kaikki argumentit esille ja opetella ne ulkoa...

Eihän yksi ihminen voi niin mielivaltaisesti käyttää asemaansa väärin, että mitätöi äidin hädän ja huonon fyysisen kunnon!

 

\

Tiedän tuskallisen olosi ja senkin miten inhottavaa on kun lääkäri tietää olosi paremmin... KOKS:in ylilääkäri on tiukka tapaus ja minä en saanut käynnistys yritystä ennen kuin 42 vkoa oli tasan. Olin erittäin epätoivoinen ja väsynyt, olin huolissani itseni jaksamisesta niin ennen ja jälkeen synnytyksen. Minulla oli yksi epäonnistunut käynnistys takana tässä raskaudessa ja kun on tapana kertoa, että lapset on tunneissa syntyneet niin tämä rakas kuopukseni syntyi 4 viikkoa! En todellakaan ollut ekaa pykäämässä mutta tämä raskaus oli kaikista raskauksista kinkkisin.

Vielä kävin 10 päivän yliaikaistarkastuksessa. Lääkäri olisi ottanut minut sisään mutta ylilääkäri tuli paikalle ja passitti kotiin. Kerroin kyllä millainen tilanteeni todella on ja olen jo heikkona ja väsynyt mutta ei niin ei.

Kun 42 vkoa oli täysi, jäin synnytyssaliin ja sain tipan käteen. Siitä kuuden tunnin päästä vauva syntyi. Nyt kun aikaa on jo kulunut niin täytyy vieläkin ihmetellä kuinka lääkärit ja hoitajat voi päättää niin tarkkaan äidin voinnista. Äidin kuvaelmat voinnistaan ja olostaan ei paljon painele. Ymmärrän kyllä että luonto hoitaa mutta rajansa kaikella. Ja se minusta teki tästä hommasta juuri sen vaikean, oli kun kotona odottavat lapset joutuivat olemaan minun sairaalassa pomppimisien takia olemaan kokoajan varpaillaan. Kaikki vaikeutuu kun lapsia on jo useampi.

Voimia sinulle :hug:

Kuinka käynnistäminen voi epäonnistua? Tai siis, muotoilinpa huonosti... Ainakin 6,5 vuotta sitten kätilöopistolla kun esikoisen synnytys käynnistettiin cytotec-tableteilla, lääkäri teki aika selväksi että kun synnytys on alettu käynnistämään, se viedään kanssa sitten loppuun, tavalla tai toisella. Ja jos pariin päivää ei sitten alatiesynnytys ota alkaakseen, lopputulos on sektio. Voiko sairaaloissa olla noin paljon eroja vai onko tähänkin vaikuttanut aika...?

 

Kyllä ainakin Koksista laitetaan Cytoteceiltakin vielä kotiin, jos ei synnytys ota käynnistyäkseen. On minutkin laitettu. Eri asia on, jos jokin lääketieteellinen syy sikiöllä tai äidillä vaikuttaa asiaan, esim. eklampsia. Silloin käynnistys viedään aina loppuun asti. "Lievemmissä" tapauksissa voidaan kyllä laittaa kotiinkin, jos ei homma etene.

 

\

\

Tiedän tuskallisen olosi ja senkin miten inhottavaa on kun lääkäri tietää olosi paremmin... KOKS:in ylilääkäri on tiukka tapaus ja minä en saanut käynnistys yritystä ennen kuin 42 vkoa oli tasan. Olin erittäin epätoivoinen ja väsynyt, olin huolissani itseni jaksamisesta niin ennen ja jälkeen synnytyksen. Minulla oli yksi epäonnistunut käynnistys takana tässä raskaudessa ja kun on tapana kertoa, että lapset on tunneissa syntyneet niin tämä rakas kuopukseni syntyi 4 viikkoa! En todellakaan ollut ekaa pykäämässä mutta tämä raskaus oli kaikista raskauksista kinkkisin.

Vielä kävin 10 päivän yliaikaistarkastuksessa. Lääkäri olisi ottanut minut sisään mutta ylilääkäri tuli paikalle ja passitti kotiin. Kerroin kyllä millainen tilanteeni todella on ja olen jo heikkona ja väsynyt mutta ei niin ei.

Kun 42 vkoa oli täysi, jäin synnytyssaliin ja sain tipan käteen. Siitä kuuden tunnin päästä vauva syntyi. Nyt kun aikaa on jo kulunut niin täytyy vieläkin ihmetellä kuinka lääkärit ja hoitajat voi päättää niin tarkkaan äidin voinnista. Äidin kuvaelmat voinnistaan ja olostaan ei paljon painele. Ymmärrän kyllä että luonto hoitaa mutta rajansa kaikella. Ja se minusta teki tästä hommasta juuri sen vaikean, oli kun kotona odottavat lapset joutuivat olemaan minun sairaalassa pomppimisien takia olemaan kokoajan varpaillaan. Kaikki vaikeutuu kun lapsia on jo useampi.

Voimia sinulle :hug:

Kuinka käynnistäminen voi epäonnistua? Tai siis, muotoilinpa huonosti... Ainakin 6,5 vuotta sitten kätilöopistolla kun esikoisen synnytys käynnistettiin cytotec-tableteilla, lääkäri teki aika selväksi että kun synnytys on alettu käynnistämään, se viedään kanssa sitten loppuun, tavalla tai toisella. Ja jos pariin päivää ei sitten alatiesynnytys ota alkaakseen, lopputulos on sektio. Voiko sairaaloissa olla noin paljon eroja vai onko tähänkin vaikuttanut aika...?

Samoin OYSista kotiin mennään kun ei lähde tulemaan tableteilla... Kävin tabletit ottamassa viitenä ARKIpäivänä, olin äitipolilla muutaman tunnin ja kotiin vain odottamaan josko jotain tapahtuis. Viikonlopuksi lopetettiin koska synnärillä oli tiukkaa henkilökunnasta!!! Maanantaina olisi pitänyt mennä taas uudelleen äitipolille mutta ONNEKSI synnytys alkoi su-ma-yönä. Aikaa tästä on 6 vuotta, en tiedä mikä käytäntö on nykyään, nuoremmat lapset ovat tulleet ihan omia aikojaan.

Voimia ja jaksamista :hug:

 

Mulla käynnistetty kaksi raskautta ja nyt ihmettelen miksi saisi sektion muttei käynnistystä???
Sektiotkin nykyään laitetaan miltei la...Olenpa pihalla??

mä sain käynnistyksen siksi että olin kaksi viikkoa valvonut,supisteluja joka yö n.2-5 tuntia.
Mulla oli myös ennestään lapsia ja sanoin että tämä on lapsillekin tosi raskasta kun äit on väsynyt ja itkuinen.Maalasin silmäni vähän mustiksi ja muun naaman valkeeksi...SIis näyttelylahjat kehiin!! =)

Nomulla meinas hepatoosi pukata myös päälle,eli se oli varmasti suurin syy käynnistykselle.

Sitä sanotaan että vauvan etu katotaan ensin.Äitiä katotaan vain jos siitä on lapselle vaaraa.
Vaikee tilanne...

Toivottavasti saat käynnistyksen ja pääset kuntoon.

tsemppiä!!

 

Juu, niin kävi, että synnytystä yritettiin käynnistää tipalla synnytyssalissa yhden päivän, kun lääkäri oli katsonut, että lähtee kyllä etenemään. Eipä lähtenyt ei. Näin sitä useamman lapsen äiti kävi vähän harjoittelemassa synnytyssupistuksia. Osastolla olin sen jälkeen yhden yön ja sitten kotiin. Entistä väsyneempänä ja tuskaisampana. Supparit jatkuivat ihan joka päivä viimeiseen käynnistykseen asti, mutta jostain syystä ei edistänyt asioita niin, että vauva olisi lähtenyt iteksiään syntymään.

Tämä viimeisin synnytykseni oli kamalin kokemus synnytyksestä, että jos eka olisi ollut niin ehkä kieltäytyisin synnyttämästä alateitse mutta onnksi on niitä onnistuneitakin versioita koettu.

Mutta synnytyksen jälkeinen aika on mennyt hyvin ja olen ollut paremmissa voimissa kuin olisin uskonut. Ja vauva on niiii-iin ihana... :heart:

 

Uskon, ettei käynnistyksenkään kanssa pidä pelleillä. On takuulla syynsä, miksi synnytys käynnistyy silloin kun se käynnistyy. On se sitten vauvan asettuminen lantioon, kohdun valmius supisteluun, kohdunkaulan/-suun kypsyys avautumiseen tai mikä ikinä. Aina on riskit, kun luontoa alkaa avittamaan. Että ymmärrän kyllä lääkärien nihkeyden käynnistyksen "myöntämiseen" äidin vaikean tilanteen takia.

 

Siis eihän nämä voi olla totta... annetaan cytotecia ja sen jälkeen kotiin!!!??? Siis jos joku joskus on varoitellut omaitoimisen risiiniöljyn käytön vaaroista, niin fakta on valitettavasti se, ettei cytotec ole yhtään turvallisempi - voi johtaa ihan miten hallitsemattomaan ja lapsen/äidin terveyden kannalta vaaralliseen tilanteeseen tahansa. Sairaalassa pääsee sentään nopeasti sektioon, jos näin sattuisi käymään

Jos olo olisi todella niin huono, että lääketieteellinen käynnistys tulisi mieleen, pyytäisi kyllä oksitosiinitipan ennen kuin suostuisin cytoteciin - sen vaikutus sentään lakkaa kun tippa irrotetaan.... Eli lääkärin maininta että cytotecilla aloitettu viedään tavalla tai toisella loppuun pitää kyllä paikkansa

 

\

Siis eihän nämä voi olla totta... annetaan cytotecia ja sen jälkeen kotiin!!!??? Siis jos joku joskus on varoitellut omaitoimisen risiiniöljyn käytön vaaroista, niin fakta on valitettavasti se, ettei cytotec ole yhtään turvallisempi - voi johtaa ihan miten hallitsemattomaan ja lapsen/äidin terveyden kannalta vaaralliseen tilanteeseen tahansa. Sairaalassa pääsee sentään nopeasti sektioon, jos näin sattuisi käymään

Jos olo olisi todella niin huono, että lääketieteellinen käynnistys tulisi mieleen, pyytäisi kyllä oksitosiinitipan ennen kuin suostuisin cytoteciin - sen vaikutus sentään lakkaa kun tippa irrotetaan.... Eli lääkärin maininta että cytotecilla aloitettu viedään tavalla tai toisella loppuun pitää kyllä paikkansa

Oksitosiinitippaa ei voi valita cytotecin sijaan, sillä ne ovat kaksi aivan erilaista käynnistystapaa. Cytotecilla aloitetaan mikäli kohdunsuu on epäkypsä. Tällöin näet oksitosiinitippa ei saa mitään aikaan. Cytotecin tarkoituksena on siis kypsyttää kohdunsuuta. Joillain tämä kypsyttely käynnistaa myös synnytyksen, joillain ei. Kun kohdunsuu on kypsä ja aukikin jo jonkin verran, voidaan synnytys käynnistää oksitosiinitipalla tai kalvojen puhkaisulla (mikäli nämä vielä ehjät) kohdunsuun tilanteesta riippuen.

 

\

Uskon, ettei käynnistyksenkään kanssa pidä pelleillä. On takuulla syynsä, miksi synnytys käynnistyy silloin kun se käynnistyy. On se sitten vauvan asettuminen lantioon, kohdun valmius supisteluun, kohdunkaulan/-suun kypsyys avautumiseen tai mikä ikinä. Aina on riskit, kun luontoa alkaa avittamaan. Että ymmärrän kyllä lääkärien nihkeyden käynnistyksen "myöntämiseen" äidin vaikean tilanteen takia.

Kuka tässä on pelleillyt? Sinä varmaan olet näitä ideaaliodottajia, koska kirjoituksestasi ei millään tavoin ilmene kokemuksen tuomaa empatiaa ja lämpöä.

En minä koe tätä nykyisen raskauteni tilaa millään tavalla luonnollisena. Painoa on tippunut yhteensä 18 kiloa, veriarvot huonot, sydämessä lisälyöntejä. Väsymystä, masennusta, pohjatonta itkuisuutta ja epätoivoa. Pahoinvointia, oksentelua. Kolme pientä lasta, jotka kaipaavat tervettä ja "normaalia" äitiä. Tämäkö on luonnollinen olotila raskauden aikana? Kun sinulla noita mielipiteitä ja faktoja piisaa, niin kerrotko, mistä revin voimia vielä viikkoihin, kun tuntikin on tuskaa? Millä voimilla synnytän? Kuka hoitaa ja on vuorovaikutuksessa vauvaani, kun makaan sairaalapedissä toipumassa?

Tänään kävin päivystyksessä - ihan sovitusti. Ja lääkäri sanoi, että rv37-38 käynnistetään. Kolme alatiesynnytystä takana, joten lääkärin mukaan käynnistäminen ei tuota kohtuuttomia ongelmia, ei ainakaan mitään sellaisia, joita ei jokainen raskaus ja synnytys saata tuoda yllättäenkin mukanaan. Lääkäri, jota pidän asiantuntijana, ei puhunut mitään pelleilystä. Minä ainakin olen olotilani kanssa aivan v.itun tosissani. Myös suunnitellut sektiot tehdään rv:lla 38. Vauvan katsotaan olevan silloin täysiaikainen.

Lääkäri sanoi, että heidän keinonsa auttaa minua ovat olemattomat. Vain vuodelepoa ja tiputusta, eivätkä nekään ole täysin lempeitä ja luonnonmukaisia keinoja nekään. Ainoastaan synnytys auttaa. Ja sinne on sinniteltävä, ja luojan kiitos saan apua lääketieteeltä heti, kun vauva on kypsä hengittämään ja imemään itse.

Yleisesti ottaen kaikille besserwissereille sanoisin, oli asia ja tilanne mikä hyvänsä: älä kulje saappaat jalassa sellaiseen tilanteeseen, johon pitäisi kulkea sukkasillaan.

 

Onko sinua muuten mitenkään tutkittu, että johtuuko tuo kaikki pelkästään raskaudesta? Aika hurjalta kuulostaa, toivottavasti kaikki on tosiaan kunnossa sinulla ja vauvallasi =)

 

On tutkittu, siis on ultrattu ylävatsa ja kaikki maksa, sappi- ja haimakokeet ovat ok. Olen voinut kaikissa kolmessa aiemmassa raskaudessa huonosti puoliväliin saakka, tämä neljäs ja viimeinen kestää näemmä synnytykseen asti. Vauva kasvaa ja voi minua paremmin.

 

Hieno homma Milena, että käynnistysasiat alkavat olla mallillaan. Odottavan aika on pitkä...

Tuossa joku heitti kommenttia käynnistyksen kanssa pelleilystä. MITÄ HELV.ETIN PELLEILYÄ? Kyllä mulla oli siitä asiasta pelleily kaukana. Luontokin saattaa pettää ja silloin tarvitaan apua. Jos lääkäri minulle suosittelee synnytystä tarkistettuaan paikat, että kyllä etenee niin silloin luotan siihen. Tässä tapauksessa niin ei vaan käynyt, että synnytys olisi edennyt. En ollut halukas jatkokäynnistykseen, jos ei etene silloinkaan niin menen aina vaan huonommaksi. Viikkoja oli sen verran "vähän", että toivoin synnytyksen lähtevän käyntiin itsekseen. Niin ei käynnyt ja lopuksi vauva oli saatettava maailmaan uudella käynnistyksellä. Silloin en enää miettinyt uusintaa, koska viikkoja alkoi olla niin paljon, että jo pelkäsin kohtukolon alkavan olla vauvalle vaaraksi.

Mutta Milenalle voimia loppupinnistykseen ja hienosti se menee! Kyllä kaikki lutviutuu ja teitin lapsetkin saavat takaisin "normaalin" äidin.
Ilmoittelehan sitten kumpi tuli, joka äitiä niin tiukille veti. :hug:

 

Huomenna on äitipoliaika klo 09.00, ja olen päättänyt jäädä samantien osastolle. Nesteetkään eivät enää pysy sisällä, palelee, virtsamäärät olemattomat. Makoilen siellä petipotilaana tiputuksessa ja rukoilen käynnistystä, maanantaina tulee 37 raskausviikkoa täyteen, ja vaikka ne eivät mielellään vielä silloin käynnistä, niin yksi kiperä kysymys minulla lääkäreille on, ja siihen haluan selvän vastauksen.

Eli jos nainen makaa päiväkausia tipassa ja on vuoteessa, kakoo ja yökkii ruokatorvensa verille ja vatsalihaksensa kipeiksi, niin kuinka tällainen nainen jaksaa alakautta synnyttää, sitten kun sen hetki viimeinkin on? Sektiota en halua enkä siihen suostu, kuin vasta silloin, jos vauvan tai oma henkeni on vaarassa. Käsittääkseni (kolme kertaa jo synnyttäneenä) nainen tarvitsee jonkinlaisia voimia myös synnyttämiseen...

Nyt viikkoja 36+2 ja toki voin muutaman päivän vielä sairaalahoidossa kärvistellä. Silkkaa kidutusta mielestäni olisi esim. viikko siellä makuuttaa, koska eihän se itse tautia paranna. Kaikki lapseni ovat syntyneet rv37, ja ihan hyväkuntoisia ovat olleet.

 

Tuli itsellekin oikein huono olo, kun luin kirjoituksiasi. Kyllä on ollut rankkaa. Urhea olet ollut ja nyt vain muutaman päivän loppurutistus ja sitten alkaa helpottamaan. Jaksamista! :hug:

 

Ihan oikein. Pidä puolesi, kysy kysymyksesi (ihan oikeutettu!) ja vaadi käynnistystä. Viikot on aivan riittävät, vauvahan pärjää, ja sinunkin on sitten jaksettava vauvan ja isompien lasten kanssa. Eikä pelkästään synnytystä vaan myös ne ekat viikot ja kuukaudet kotona! Eikös lääketieteen tehtävä ole lievittää ja helpottaa kipua ja kärsimystä eikä pitkittää sitä?!! Onnea matkaan ja tsemppiä, pidä van puolesi. Et ole ekaa kertaa asialla joten sulla on kokemuksen tuomaa varmuutta ja tietoa omasta olostasi ja voimistasi. Kaikkea hyvää ja lämmin tukeni

:hug: